Kerro jokin "outo" juttu itsestäsi!

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 20:52"]

Nyhdän joskus ripsiäni irti, puhallan ne sormenpäältä ja toivon jotain.

[/quote]Eikä? :D

Vaikea selittää, mutta esim. jos jollain on huulilävistys tai vastaava niin minun täytyy koskettaa sitä kohtaa kasvoissani kuin varmistaakseen että minulla ei ole siinä itselläni mitään. Eli tavallaan kuvittelen itseeni jotain mitä minulla ei ole ja alan ahdistumaan yhä enemmän ellen kosketa tai koskettele tuota kohtaa. Ja samoin jos näen vaikkapa kuvan pahasti murtuneesta jalasta niin minun on pakko koskettaa omaa jalkaani tuosta kohtaa.

Jos nukun kyljelläni ja pää tyynyssä, kuulen sydämen tykytyksen/verenkierron korvassani häiritsevästi. Eli joudun aina asettelemaan jotain peittoa siihen väliin :D
☆
Aivastan, jos laitan valot päälle oltuani pitkään pimeässä. Kutittaa silmiä. Tälle on nimityskin, fotogeeninen aivastus.
☆
Aloin vuoden alussa pitämään kirjaa saippuoista, shampoista ym. koska tuntuu, että niitä täytyy olla koko ajan ostamassa. Käsisaippua kesti 1,5kk.... En silti ole niin neuroottinen tyyppi, mitä tämän touhun perusteella voisi luulla.

Pieren ja haistelen, siinä kaikki.

Kiroilen jatkuvasti itsekseni ääneen ikään kuin mantrana. Ei kivaa. Aina täytyy varoa ettei kukaan kuule.

Tykkään syödä jääpaloja ja ulkona tekisi mieli syödä lunta - joskus olen niin tehnytkin.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:04"]

En ikinä jätä varpaita peiton ulkopuolelle - erään kauhukirjailijan 'kehoituksesta'. En pidä lapsista, enkä oikeastaan nuoristakaan - tästä huolimatta olen saanut oppilailta keväisin ns. 'huippuopen' palkinnon.

[/quote]

Mua kiinnostais tietää, mikä nuorissa on sellaista, mistä et pidä ja kuinka onnistut hoitamaan työsi niin, ettei se haittaa sua opetustyössä?

Kaivan kynsisaksilla ja pinseteillä häpyalueen sisäänkasvaneita karvoja. Välillä "veri lentää" ja kohdat tulehtuvat. Ei tarvinne sanoa, että häpykumpuni on arpineen kamalan näköinen :(

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 20:55"]

Lapsena ja teininä olin aivan varma että sänkyni nousee yöllä pimeässä ilmaan ja kääntyy hiljalleen ympäri. Se tuntui niin todelliselta. Olen myös nähnyt suojelusenkelin huoneeni nurkassa, se ylsi kattoon asti.

[/quote]

Unihalvauksen aiheuttamia hallusinaatioita nuo sun kokemukset. Ovat super-realistisia ja elimistö onkin osittain hereillä, mutta usein lähes täysin paralysoituneena. 

Mulla on ollut useampi kymmenen, yleensä joku hahmo siinä huoneessa seisomassa lähistöllä, joskus mörkö repii peittoa hiljalleen päältäni sängyn alle, joskus kuulen kun koira kopistelee parkettia vasten (ei ole koiraa), yms. Lapsena noita oli useasti, aikuisena enää todella harvoin. Jotkut niistä aivan helvetillisen pelottavia. 

Monilla ilmeisesti unihalvauksessa esiintyy paineen tuntuna rintakehän päällä ja aiheeseen liittyvä hallusinaatio on, että joku paholainen istuskelee päälläsi (josta nimitys "painajainen" lienee peräisin). 

[/quote]

Sänkykääntyilijä ei maininnut, että fiilis olisi ollut ahdistava. Unihalvauksessa se ilmeisesti aina on.

Minulla on pakkomielle numeroon kolme, koska lapsuudessani meän koira kuoli ollessaan kolme. Minun pitää tehdä asiat kolme kertaa tai sitten jonkun kolmella jaollisen luvun määrän. Esimerkiksi telkkarissa äänenvoimakkuuden pitää olla aina kolmellajaollinen vaikka sopivammalta kuulostaisikin joku muu.

Aina kun lähden jostakin, minun pitää ovea kiinni laittaessa varmistaa oven olevan kiinni ja lisäksi vielä perusteellisesti rekisteröidä, että olen tarkistanut asian. Joskus harvoin teen vain tarkistuksen ja unohdan varmistaa itselleni asian, josta seuraa tuntien miettiminen, että meniköhän se ovi kiinni.

Päässäni on jatkuvasti päällä oleva laskin. Lasken raha-asioita, elettyjä elinpäiviä, läheisteni mahdollisia jäljellä olevia vuosia ja kaikkea muuta mahdollista. Olen aina ollut lahjakas matikassa.

Maksaessani laskuja, tehdessä hakemuksia, lähettäessäni työtunteja eteenpäin ja muissa vastaavissa toimissa, varmistelen tiedot oikeiksi käsittämättömän monta kertaa ja lopulta olen itkupisteessä ja hermoissani, vaikka kaikki on aina mennyt ensimmäisellä kertaa oikein. Useasti avomies joutuukin toistamaan minulle esim. laskujen viitenumerot.

Käyn mielessäni mahdollisia keskusteluja läpi ja useimmiten teen sen englanniksi. Näen myös englanninkielisiä unia ja ajattelen monesti englanniksi. Ja olen siis kokoikäni Suomessa asunut ja täysin suomalainen.

Olen nukkunut viimeiset 15 vuotta olkkarin sohvalla (ei vuodesohva). Muut perheenjäsenet nukkuvat sängyissä.

Kodissani ei ole käynyt yhtäkään ihmistä minua lukuunottamatta vuonna 2015. Kukaan tuttu ihminen ei ole soittanut minulle tänä vuonna. 

Minulla on myös ruumiinosien pienentymis- ja suurentumiskokemuksia. Välillä kaikki alkaa tuntua unelta, mikä on häiritsevää esim. töissä. 

Joskus on tunne, että minuuteni karkaa silmieni takaa kauemmaksi.

derealisaatiojuttuja nää on ja alkoivat jo lapsuudessa. 

Puhun joskus itsekseni niin, että kerron jollekin mielessä olevalle ihmiselle jotain juttua ja saatan sanoa äänen myös sen mitä kaveri mahdollisesti kommentoi.. Joo kuulostaa tosi oudolta!

Mua inhottaa pölypalleroihin koskeminen. Jos huonekalujen takana, lattiaharjassa tai vaikka sängyn alla on pölypalleroita ja mun pitäisi sellainen noukkia käsin lattialta ylös,en pysty koska mua inhottaa niin paljon. Alkaa puistattaa ja ihan fyysisesti tulee huono olo. En edes ole mikään himosiivooja, mutta pölypalloon koskeminen, Hyi.

Tykkään syödä räkää nenästä. Ihanan suolaista! Myös sormien ja varpaiden kuolleen ihon leikkeleminen on rentouttavaa. Syön usein myös ne kuolleet ihot.
Samoin rupien repiminen on ihanan tyydyttävää. Ääntä kohden menee nekin lopuksi.
Lähiruokaa parhaimmillaan.

Erotan kontrastieroja paremmin kuin 99.9% ihmisistä. Todettu aikanaan laboratoriossa kun osallistuin erääseen kokeeseen ja tutkijalla oli vaikeuksia saada kokeen taso asetettua tarpeeksi vaikeaksi, kun kuulemma näin asioita joita oppikirjan mukaan ei olisi ihmisen pitänyt nähdä.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:38"]Puhun joskus itsekseni niin, että kerron jollekin mielessä olevalle ihmiselle jotain juttua ja saatan sanoa äänen myös sen mitä kaveri mahdollisesti kommentoi.. Joo kuulostaa tosi oudolta!
[/quote]
Sama!

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:45"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:38"]Puhun joskus itsekseni niin, että kerron jollekin mielessä olevalle ihmiselle jotain juttua ja saatan sanoa äänen myös sen mitä kaveri mahdollisesti kommentoi.. Joo kuulostaa tosi oudolta! [/quote] Sama!

[/quote]

JES!! Joku yhtä hullu on olemassa:) Monesti olen alkanut puhua itsekseen aivan huomaamatta ja yhtäkkiä sitä herää kuin transsista. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kuin yksin ollessa.

Työkaverilla näkyy olevan myös pakko-oire tarkistaa onko ovi lukossa. Yks päivä rynkytti huoneensa oven kahvaa seitsemän kertaa (juu laskin) ja palasi vielä ulkoa rynkyttään kahvaa uudelleen.