Kyllä on vaateliikkeiden fiiliksissä eroa. Myyjä vaikuttaa tosi paljon:

Tulee muuten todella outo olo jossain liikkeissä, kun on tullut ostamaan farkkuja, valikoinut ja sovittanut ja tehnyt ostopäätöksen, ja liikkeessä on vierähtänyt jo tovi. Sitten kassalla myyjä alkaa puhua, että tarvitsisinko kenties vielä korvikset (!!??) ja että sukatkin ovat tarjouksessa. Se ei yksinkertaisesti ole luontevaa, vaan päälleliimattua, ja siitä tulee outo, hyväksikäytetty olo.

Vierailija kirjoitti:

Voisipa olla myyjänä kaupassa, jossa ei tarvitsisi puhua asiakkaalle muuta kuin sen verran, että tervehtii, kertoo kassalla hinnan ja sanoo "Kiitos hei". Myyjän työ on tehnyt minusta selkäydintä myöten ihmisvihaajan. Olen lopen kyllästynyt tyhmiin ihmisiin ja heidän tyhmiin kysymyksiinsä. Mitään ei viitsitä etsiä tai miettiä itse. Ei jaksa vaan enää selittää sataa kertaa samoja asioita työpäivän aikana saati lässyttää muita small talk -tyhjänpäiväisyyksiä. Hermot ovat aivan viimeisen pillunkarvan varassa ennen lopullista napsahdusta.

Minä etsin viime keväänä pellavatrikoista paitaa. Kiersin ison kauppakeskuksen kaikki liikkeet ja kysyin aina myyjältä, olisiko heillä mitään pellavatrikoista.

Toki olisin voinut itse selvittää asian katsomalla jokaisen myymälän jokaisen paidan tuotelaput läpi, mutta näen että olisin aiheuttanut myyjälle moninkertaisen työn, kun olisin kuitenkin matkallani jättänyt vaatteita kurttuun ja vinoon.

Toisaalta osa myyjistä vastasi pyyntööni alkamalla tutkia tuotteiden materiaalilappuja, mikä viittasi hieman siihen, että aivan satoja kertoja he eivät olleet kysymykseen vastailleet.

Sama toistui syksyllä, kun etsin luonnonkuituisia neuleita. Yksi myyjä antoi pitkän luennon, kuinka hyvä akryyli on, kun se lisää kestävyyttä. Niin, mitäs minä kysyinkään.

Vierailija kirjoitti:

Olin opiskeluaikana töissä vaateliikkeessä, jossa oli pakko lähestyä jokaista sisään kävelevää asiakasta ja tarjota apuaan. Moni asiakas pyysi suoraan jättämään rauhaan, mutta eipä se liikkeen johdolle mennyt jakeluun. Tiedän varmasti, että moni asiakas jätti tulematta uuselleen siksi, ettei saanut katsella rauhassa.

Jep ja osa näistä johtohahmoista on ihan suoraan ksipäitä. Olin eräässä ketjuliikkeessä vuosia töissä ja meidän liikkeellä meni hyvin, asiakkaatkin tykkäsi. Johto vaihtui ja tuli pakkotyrkytys ja myyntikappaleiden seuranta. Itse en ikinä joutunut siitä vaikeuksiin, koska tulin hyvin juttuun meidän asiakkaiden kanssa ja sain hyvin myyntiä muutenkin.

Mutta esim palavereissa uusi toimitusjohtaja oli tosi epämiellyttävä tyyppi ja mm pilkkasi minun opintojani. Oli muutenkin ylimielinen ja töykeä. Huono asenne sekä myyjiä että asiakkaita kohtaan. Asiakkaat johdateltavissa olevia pässejä, jotka ei tiedä mitä tarvitsevat ja haluavat ja myyjät ammattitaidottomia ja laiskoja, kun eivät tyrkytä. Jäin lopulta sieltä pois kokonaan ja vähän aikaa tästä, liike lopetettiin eli ei se pakolla myynti tuottanut toivottua tulosta. Olin vahingoniloinen.

Vierailija kirjoitti:

Tulee muuten todella outo olo jossain liikkeissä, kun on tullut ostamaan farkkuja, valikoinut ja sovittanut ja tehnyt ostopäätöksen, ja liikkeessä on vierähtänyt jo tovi. Sitten kassalla myyjä alkaa puhua, että tarvitsisinko kenties vielä korvikset (!!??) ja että sukatkin ovat tarjouksessa. Se ei yksinkertaisesti ole luontevaa, vaan päälleliimattua, ja siitä tulee outo, hyväksikäytetty olo.

Jep. Sellainen "nyt kun olet ostamassa jo tämän tuotteen, etkö ostaisi vielä vähän lisää, niin yritys hyötyy sinusta enemmän". Myyjiä en tästä myymisestä syytä ollenkaan, koska ei kuulu suomalaiseen sosialioimistyyliin tyrkyttää yhtikäs mitään ilman, että joku ns. pakko työpaikan menetyksen pelossa. Kaupoissa pätee kysynnän ja tarjonnan laki, eikä missään vaatekaupoissa ole realistista mikään jatkuvan kasvun tavoittelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisipa olla myyjänä kaupassa, jossa ei tarvitsisi puhua asiakkaalle muuta kuin sen verran, että tervehtii, kertoo kassalla hinnan ja sanoo "Kiitos hei". Myyjän työ on tehnyt minusta selkäydintä myöten ihmisvihaajan. Olen lopen kyllästynyt tyhmiin ihmisiin ja heidän tyhmiin kysymyksiinsä. Mitään ei viitsitä etsiä tai miettiä itse. Ei jaksa vaan enää selittää sataa kertaa samoja asioita työpäivän aikana saati lässyttää muita small talk -tyhjänpäiväisyyksiä. Hermot ovat aivan viimeisen pillunkarvan varassa ennen lopullista napsahdusta.

Minä etsin viime keväänä pellavatrikoista paitaa. Kiersin ison kauppakeskuksen kaikki liikkeet ja kysyin aina myyjältä, olisiko heillä mitään pellavatrikoista.

Toki olisin voinut itse selvittää asian katsomalla jokaisen myymälän jokaisen paidan tuotelaput läpi, mutta näen että olisin aiheuttanut myyjälle moninkertaisen työn, kun olisin kuitenkin matkallani jättänyt vaatteita kurttuun ja vinoon.

Toisaalta osa myyjistä vastasi pyyntööni alkamalla tutkia tuotteiden materiaalilappuja, mikä viittasi hieman siihen, että aivan satoja kertoja he eivät olleet kysymykseen vastailleet.

Sama toistui syksyllä, kun etsin luonnonkuituisia neuleita. Yksi myyjä antoi pitkän luennon, kuinka hyvä akryyli on, kun se lisää kestävyyttä. Niin, mitäs minä kysyinkään.

Ennenvanhaan myyjän ammattitaitoon kuului tuntea tuotteet, joita myy. Nykyään he ovat vaihtuvia vuokratyöläisiä, nollasopimuslaisia joille opetetaan vain pakkotyrkytys. Osta, osta, osta lisää kehitysmaissa tehtyä halpatavaraa ihan sama mitä materiaalia se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee muuten todella outo olo jossain liikkeissä, kun on tullut ostamaan farkkuja, valikoinut ja sovittanut ja tehnyt ostopäätöksen, ja liikkeessä on vierähtänyt jo tovi. Sitten kassalla myyjä alkaa puhua, että tarvitsisinko kenties vielä korvikset (!!??) ja että sukatkin ovat tarjouksessa. Se ei yksinkertaisesti ole luontevaa, vaan päälleliimattua, ja siitä tulee outo, hyväksikäytetty olo.

Jep. Sellainen "nyt kun olet ostamassa jo tämän tuotteen, etkö ostaisi vielä vähän lisää, niin yritys hyötyy sinusta enemmän". Myyjiä en tästä myymisestä syytä ollenkaan, koska ei kuulu suomalaiseen sosialioimistyyliin tyrkyttää yhtikäs mitään ilman, että joku ns. pakko työpaikan menetyksen pelossa. Kaupoissa pätee kysynnän ja tarjonnan laki, eikä missään vaatekaupoissa ole realistista mikään jatkuvan kasvun tavoittelu.

Jatkuvan kasvun tavoittelu on suoraan ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa. Nykyään monet kuluttajat ovat paljon tiedostavampia kuin ennen eivätkä ostele vaan huvin vuoksi, tai kun myyjä ehdotti. Siksi on kamalaa jos tuo pitää paikkansa, että myyjä voi saada potkut jos ei onnistu myymään yhden tuotteen sijaan useita samalle asiakkaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisipa olla myyjänä kaupassa, jossa ei tarvitsisi puhua asiakkaalle muuta kuin sen verran, että tervehtii, kertoo kassalla hinnan ja sanoo "Kiitos hei". Myyjän työ on tehnyt minusta selkäydintä myöten ihmisvihaajan. Olen lopen kyllästynyt tyhmiin ihmisiin ja heidän tyhmiin kysymyksiinsä. Mitään ei viitsitä etsiä tai miettiä itse. Ei jaksa vaan enää selittää sataa kertaa samoja asioita työpäivän aikana saati lässyttää muita small talk -tyhjänpäiväisyyksiä. Hermot ovat aivan viimeisen pillunkarvan varassa ennen lopullista napsahdusta.

Minä etsin viime keväänä pellavatrikoista paitaa. Kiersin ison kauppakeskuksen kaikki liikkeet ja kysyin aina myyjältä, olisiko heillä mitään pellavatrikoista.

Toki olisin voinut itse selvittää asian katsomalla jokaisen myymälän jokaisen paidan tuotelaput läpi, mutta näen että olisin aiheuttanut myyjälle moninkertaisen työn, kun olisin kuitenkin matkallani jättänyt vaatteita kurttuun ja vinoon.

Toisaalta osa myyjistä vastasi pyyntööni alkamalla tutkia tuotteiden materiaalilappuja, mikä viittasi hieman siihen, että aivan satoja kertoja he eivät olleet kysymykseen vastailleet.

Sama toistui syksyllä, kun etsin luonnonkuituisia neuleita. Yksi myyjä antoi pitkän luennon, kuinka hyvä akryyli on, kun se lisää kestävyyttä. Niin, mitäs minä kysyinkään.

Ennenvanhaan myyjän ammattitaitoon kuului tuntea tuotteet, joita myy. Nykyään he ovat vaihtuvia vuokratyöläisiä, nollasopimuslaisia joille opetetaan vain pakkotyrkytys. Osta, osta, osta lisää kehitysmaissa tehtyä halpatavaraa ihan sama mitä materiaalia se on.

Asiakkaat ovat nykyään tietämättömiä materiaaleista, että ei uskoiskaan. Ennen vanhaan jokainen nainen tiesi, että esim. puuvilla, pellava ja viskoosi kutistuvat pesussa, akryylisekoiteneuleet nyppyyntyvät ja niin edespäin. Nyt jengi on ihan ulalla eivätkä osaa huomioida materiaalien soveltuvuutta ja käyttäytymistä ollenkaan. Enkä todellakaan jaksa jokaiselle puupäälle ruveta a:sta ö:hön selittämään 12 euron tuntipalkalla kaikkia vaatemateriaalien ominaisuuksia.

En ole aikoihin asioinut missään vaateliikkeessä, koska ompelen lähes kaikki vaatteet itse. Kuitenkin jos tästedes törmään tälläiseen tyrkytysmyyntiin, laitan välittömästi palautteen ko. myymäläketjulle ja nimenomaan en myyjiä haukkuen, vaan ketjun toimintatapaa. Ei tällä tavalla myydä Suomessa yhtään mitään, vaan karkotetaan ne loputkin asiakkaat. Sitäkö kivijalkakauppiaat haluaat? Suomi ei ole jenkkilä eikä toivottavasti sellaiseksi ikinä muutukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisipa olla myyjänä kaupassa, jossa ei tarvitsisi puhua asiakkaalle muuta kuin sen verran, että tervehtii, kertoo kassalla hinnan ja sanoo "Kiitos hei". Myyjän työ on tehnyt minusta selkäydintä myöten ihmisvihaajan. Olen lopen kyllästynyt tyhmiin ihmisiin ja heidän tyhmiin kysymyksiinsä. Mitään ei viitsitä etsiä tai miettiä itse. Ei jaksa vaan enää selittää sataa kertaa samoja asioita työpäivän aikana saati lässyttää muita small talk -tyhjänpäiväisyyksiä. Hermot ovat aivan viimeisen pillunkarvan varassa ennen lopullista napsahdusta.

Minä etsin viime keväänä pellavatrikoista paitaa. Kiersin ison kauppakeskuksen kaikki liikkeet ja kysyin aina myyjältä, olisiko heillä mitään pellavatrikoista.

Toki olisin voinut itse selvittää asian katsomalla jokaisen myymälän jokaisen paidan tuotelaput läpi, mutta näen että olisin aiheuttanut myyjälle moninkertaisen työn, kun olisin kuitenkin matkallani jättänyt vaatteita kurttuun ja vinoon.

Toisaalta osa myyjistä vastasi pyyntööni alkamalla tutkia tuotteiden materiaalilappuja, mikä viittasi hieman siihen, että aivan satoja kertoja he eivät olleet kysymykseen vastailleet.

Sama toistui syksyllä, kun etsin luonnonkuituisia neuleita. Yksi myyjä antoi pitkän luennon, kuinka hyvä akryyli on, kun se lisää kestävyyttä. Niin, mitäs minä kysyinkään.

Ennenvanhaan myyjän ammattitaitoon kuului tuntea tuotteet, joita myy. Nykyään he ovat vaihtuvia vuokratyöläisiä, nollasopimuslaisia joille opetetaan vain pakkotyrkytys. Osta, osta, osta lisää kehitysmaissa tehtyä halpatavaraa ihan sama mitä materiaalia se on.

Asiakkaat ovat nykyään tietämättömiä materiaaleista, että ei uskoiskaan. Ennen vanhaan jokainen nainen tiesi, että esim. puuvilla, pellava ja viskoosi kutistuvat pesussa, akryylisekoiteneuleet nyppyyntyvät ja niin edespäin. Nyt jengi on ihan ulalla eivätkä osaa huomioida materiaalien soveltuvuutta ja käyttäytymistä ollenkaan. Enkä todellakaan jaksa jokaiselle puupäälle ruveta a:sta ö:hön selittämään 12 euron tuntipalkalla kaikkia vaatemateriaalien ominaisuuksia.

Mulle ihan riittäisi, että myyjä kertoisi luonnonkuituiset vaihtoehdot kyseisen kaupan valikoimassa. Nimenomaan en tarvitse 12 euron tuntipalkalla annettua esitelmää ”akryylin hyvistä ominaisuuksista”.

Se kyllä minua kiinnostaisi, että onko vaatteen kangas esikutistettu ennen ompelua, mutta arvaapa tietääkö myyjä.

-Aiempi.

Yhdessä vaiheessa tuli selkeä muutos, että kaikissa kaupoissa, etenkin vaate- ja kirjakaupoissa myyjät hyökkäsivät heti vastaan ja tervehtimään, kun aikaisemmin oli saanut ihan rauhassa katsella. Varmaan jotkut konsultit olivat saaneet liikkeiden johdon uskomaan, että tuo auttaa myymään enemmän. Ärsyttää aina selittää, että katselen vaan. Tosin kerran olin hakemassa juuri yhtä tiettyä juttua, joten päätin ilmoittaa myyjälle, että "Kyllä, olen hakemassa sitä tuotetta x". Myyjä etsi sen minulle, minä maksoin ja poistuin katselematta mitään muuta. Jäipä ainakin inspiraatio-ostokset tekemättä :)

Postikonttoreiden alamäki alkoi silloin kuin vielä oli oikeita posteja, siitä, että joka käynnillä ruvettiin tyrkyttämään kaikkea muuta mahdollista, kuten kalentereita, suklaata ja vakuutuksia, millä ei ole mitään tekemistä postin kanssa. Oli mukavampi ostaa ne vähät postimerkitkin jostain muualta kuin postista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisipa olla myyjänä kaupassa, jossa ei tarvitsisi puhua asiakkaalle muuta kuin sen verran, että tervehtii, kertoo kassalla hinnan ja sanoo "Kiitos hei". Myyjän työ on tehnyt minusta selkäydintä myöten ihmisvihaajan. Olen lopen kyllästynyt tyhmiin ihmisiin ja heidän tyhmiin kysymyksiinsä. Mitään ei viitsitä etsiä tai miettiä itse. Ei jaksa vaan enää selittää sataa kertaa samoja asioita työpäivän aikana saati lässyttää muita small talk -tyhjänpäiväisyyksiä. Hermot ovat aivan viimeisen pillunkarvan varassa ennen lopullista napsahdusta.

Minä etsin viime keväänä pellavatrikoista paitaa. Kiersin ison kauppakeskuksen kaikki liikkeet ja kysyin aina myyjältä, olisiko heillä mitään pellavatrikoista.

Toki olisin voinut itse selvittää asian katsomalla jokaisen myymälän jokaisen paidan tuotelaput läpi, mutta näen että olisin aiheuttanut myyjälle moninkertaisen työn, kun olisin kuitenkin matkallani jättänyt vaatteita kurttuun ja vinoon.

Toisaalta osa myyjistä vastasi pyyntööni alkamalla tutkia tuotteiden materiaalilappuja, mikä viittasi hieman siihen, että aivan satoja kertoja he eivät olleet kysymykseen vastailleet.

Sama toistui syksyllä, kun etsin luonnonkuituisia neuleita. Yksi myyjä antoi pitkän luennon, kuinka hyvä akryyli on, kun se lisää kestävyyttä. Niin, mitäs minä kysyinkään.

Ennenvanhaan myyjän ammattitaitoon kuului tuntea tuotteet, joita myy. Nykyään he ovat vaihtuvia vuokratyöläisiä, nollasopimuslaisia joille opetetaan vain pakkotyrkytys. Osta, osta, osta lisää kehitysmaissa tehtyä halpatavaraa ihan sama mitä materiaalia se on.

Asiakkaat ovat nykyään tietämättömiä materiaaleista, että ei uskoiskaan. Ennen vanhaan jokainen nainen tiesi, että esim. puuvilla, pellava ja viskoosi kutistuvat pesussa, akryylisekoiteneuleet nyppyyntyvät ja niin edespäin. Nyt jengi on ihan ulalla eivätkä osaa huomioida materiaalien soveltuvuutta ja käyttäytymistä ollenkaan. Enkä todellakaan jaksa jokaiselle puupäälle ruveta a:sta ö:hön selittämään 12 euron tuntipalkalla kaikkia vaatemateriaalien ominaisuuksia.

Mulle ihan riittäisi, että myyjä kertoisi luonnonkuituiset vaihtoehdot kyseisen kaupan valikoimassa. Nimenomaan en tarvitse 12 euron tuntipalkalla annettua esitelmää ”akryylin hyvistä ominaisuuksista”.

Se kyllä minua kiinnostaisi, että onko vaatteen kangas esikutistettu ennen ompelua, mutta arvaapa tietääkö myyjä.

-Aiempi.

Helpompi aina sanoa, että ei tiedä, niin säästää omia palkeitaan eikä tarvitse suu vaahdossa selittää urveloille asiakkaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisipa olla myyjänä kaupassa, jossa ei tarvitsisi puhua asiakkaalle muuta kuin sen verran, että tervehtii, kertoo kassalla hinnan ja sanoo "Kiitos hei". Myyjän työ on tehnyt minusta selkäydintä myöten ihmisvihaajan. Olen lopen kyllästynyt tyhmiin ihmisiin ja heidän tyhmiin kysymyksiinsä. Mitään ei viitsitä etsiä tai miettiä itse. Ei jaksa vaan enää selittää sataa kertaa samoja asioita työpäivän aikana saati lässyttää muita small talk -tyhjänpäiväisyyksiä. Hermot ovat aivan viimeisen pillunkarvan varassa ennen lopullista napsahdusta.

Minä etsin viime keväänä pellavatrikoista paitaa. Kiersin ison kauppakeskuksen kaikki liikkeet ja kysyin aina myyjältä, olisiko heillä mitään pellavatrikoista.

Toki olisin voinut itse selvittää asian katsomalla jokaisen myymälän jokaisen paidan tuotelaput läpi, mutta näen että olisin aiheuttanut myyjälle moninkertaisen työn, kun olisin kuitenkin matkallani jättänyt vaatteita kurttuun ja vinoon.

Toisaalta osa myyjistä vastasi pyyntööni alkamalla tutkia tuotteiden materiaalilappuja, mikä viittasi hieman siihen, että aivan satoja kertoja he eivät olleet kysymykseen vastailleet.

Sama toistui syksyllä, kun etsin luonnonkuituisia neuleita. Yksi myyjä antoi pitkän luennon, kuinka hyvä akryyli on, kun se lisää kestävyyttä. Niin, mitäs minä kysyinkään.

Ennenvanhaan myyjän ammattitaitoon kuului tuntea tuotteet, joita myy. Nykyään he ovat vaihtuvia vuokratyöläisiä, nollasopimuslaisia joille opetetaan vain pakkotyrkytys. Osta, osta, osta lisää kehitysmaissa tehtyä halpatavaraa ihan sama mitä materiaalia se on.

Asiakkaat ovat nykyään tietämättömiä materiaaleista, että ei uskoiskaan. Ennen vanhaan jokainen nainen tiesi, että esim. puuvilla, pellava ja viskoosi kutistuvat pesussa, akryylisekoiteneuleet nyppyyntyvät ja niin edespäin. Nyt jengi on ihan ulalla eivätkä osaa huomioida materiaalien soveltuvuutta ja käyttäytymistä ollenkaan. Enkä todellakaan jaksa jokaiselle puupäälle ruveta a:sta ö:hön selittämään 12 euron tuntipalkalla kaikkia vaatemateriaalien ominaisuuksia.

Mulle ihan riittäisi, että myyjä kertoisi luonnonkuituiset vaihtoehdot kyseisen kaupan valikoimassa. Nimenomaan en tarvitse 12 euron tuntipalkalla annettua esitelmää ”akryylin hyvistä ominaisuuksista”.

Se kyllä minua kiinnostaisi, että onko vaatteen kangas esikutistettu ennen ompelua, mutta arvaapa tietääkö myyjä.

-Aiempi.

Meinaat, että ne myyjät itse kutovat kankaat ja ompelevat vaatteet kauppaan? Mistä helvetistä joku myyjä voi tietää onko kangas tai vaate esikutistettu? Miten joku voi edes olettaa sellaista? Joku roti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisipa olla myyjänä kaupassa, jossa ei tarvitsisi puhua asiakkaalle muuta kuin sen verran, että tervehtii, kertoo kassalla hinnan ja sanoo "Kiitos hei". Myyjän työ on tehnyt minusta selkäydintä myöten ihmisvihaajan. Olen lopen kyllästynyt tyhmiin ihmisiin ja heidän tyhmiin kysymyksiinsä. Mitään ei viitsitä etsiä tai miettiä itse. Ei jaksa vaan enää selittää sataa kertaa samoja asioita työpäivän aikana saati lässyttää muita small talk -tyhjänpäiväisyyksiä. Hermot ovat aivan viimeisen pillunkarvan varassa ennen lopullista napsahdusta.

Minä etsin viime keväänä pellavatrikoista paitaa. Kiersin ison kauppakeskuksen kaikki liikkeet ja kysyin aina myyjältä, olisiko heillä mitään pellavatrikoista.

Toki olisin voinut itse selvittää asian katsomalla jokaisen myymälän jokaisen paidan tuotelaput läpi, mutta näen että olisin aiheuttanut myyjälle moninkertaisen työn, kun olisin kuitenkin matkallani jättänyt vaatteita kurttuun ja vinoon.

Toisaalta osa myyjistä vastasi pyyntööni alkamalla tutkia tuotteiden materiaalilappuja, mikä viittasi hieman siihen, että aivan satoja kertoja he eivät olleet kysymykseen vastailleet.

Sama toistui syksyllä, kun etsin luonnonkuituisia neuleita. Yksi myyjä antoi pitkän luennon, kuinka hyvä akryyli on, kun se lisää kestävyyttä. Niin, mitäs minä kysyinkään.

Ennenvanhaan myyjän ammattitaitoon kuului tuntea tuotteet, joita myy. Nykyään he ovat vaihtuvia vuokratyöläisiä, nollasopimuslaisia joille opetetaan vain pakkotyrkytys. Osta, osta, osta lisää kehitysmaissa tehtyä halpatavaraa ihan sama mitä materiaalia se on.

Asiakkaat ovat nykyään tietämättömiä materiaaleista, että ei uskoiskaan. Ennen vanhaan jokainen nainen tiesi, että esim. puuvilla, pellava ja viskoosi kutistuvat pesussa, akryylisekoiteneuleet nyppyyntyvät ja niin edespäin. Nyt jengi on ihan ulalla eivätkä osaa huomioida materiaalien soveltuvuutta ja käyttäytymistä ollenkaan. Enkä todellakaan jaksa jokaiselle puupäälle ruveta a:sta ö:hön selittämään 12 euron tuntipalkalla kaikkia vaatemateriaalien ominaisuuksia.

Mulle ihan riittäisi, että myyjä kertoisi luonnonkuituiset vaihtoehdot kyseisen kaupan valikoimassa. Nimenomaan en tarvitse 12 euron tuntipalkalla annettua esitelmää ”akryylin hyvistä ominaisuuksista”.

Se kyllä minua kiinnostaisi, että onko vaatteen kangas esikutistettu ennen ompelua, mutta arvaapa tietääkö myyjä.

-Aiempi.

Meinaat, että ne myyjät itse kutovat kankaat ja ompelevat vaatteet kauppaan? Mistä helvetistä joku myyjä voi tietää onko kangas tai vaate esikutistettu? Miten joku voi edes olettaa sellaista? Joku roti.

Silloin kun minä olin vaatekaupassa töissä yli 10v sitten, meillä perehdytyksessä opetettiin ns. ostopäätöksen vahvistaminen ja siihen kuului mm. pesuohjeiden kertaaminen, jotta asiakkaalle on pitkään iloa hankinnastaan. Mutta voi olla että tuo on jo mennyttä maailmaa. MYYNTITYÖ oli joskus ihan ammattitaitoa vaativaa työtä, jota ei kuka tahansa ihan tuosta noin vaan ilman perehdytystä osannut tehdä. Mutta nykyään ei enää kunnioiteta mitään, millään ei ole mitään arvoa enää työelämässä, ei ihmisillä, ei tavaroilla, ei millään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia vaatimuksia työhönottajilla mahtaa olla, kun ottavat töihin eri liikkeisiin? Onkohan niin, että palkattu henkilö on palkkaajansa oloinen?

Eri liikkeissä on eri vaatimukset. Ne missä pitää tyrkyttää, niin sitä seurataan. Pitää myydä Esim se minimi 3kpl/tuotetta per asiakas. Olen ollut eri liikkeissä töissä, niissä missä pitää tyrkyttää ja itsepalveluliikkeissä. Onneksi kultainen keskitie on löytynyt :)

T. Vaatemyyjä

Kolme tuotetta per asiakas? Sehän on täysin mahdotonta. Suuri osa asiakkaista on vain kauttakulkumatkalla liikkeessä, ja työnantajien on pakko tietää tämä.

No jaa, menin Changeen katsomaan liivejä, myyjän kanssa tarkistettiin koko, toi sopivia testattavaksi, etsittiin sopivat alushousut ja otin vielä sen toiseksi parhaankin, kun ei alejen kanssa tullut lisähintaa siihen pakettiin kuin pari kymppiä 50+ euron liiveistä.

Ihan hauskaa läppää siinä heitettiin puolin ja toisin, mutta minä olenkin sellainen ihminen, joka uskaltaa ja tykkää jutella tuntemattomien kanssa. Meitä asiakkaita on niin moneen junaan. Osaan kyllä sanoa ei ihan nätisti, enemmän ärsyttää ne myyjät, joiden tilalla voisi yhtä hyvin olla itsepalvelukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisipa olla myyjänä kaupassa, jossa ei tarvitsisi puhua asiakkaalle muuta kuin sen verran, että tervehtii, kertoo kassalla hinnan ja sanoo "Kiitos hei". Myyjän työ on tehnyt minusta selkäydintä myöten ihmisvihaajan. Olen lopen kyllästynyt tyhmiin ihmisiin ja heidän tyhmiin kysymyksiinsä. Mitään ei viitsitä etsiä tai miettiä itse. Ei jaksa vaan enää selittää sataa kertaa samoja asioita työpäivän aikana saati lässyttää muita small talk -tyhjänpäiväisyyksiä. Hermot ovat aivan viimeisen pillunkarvan varassa ennen lopullista napsahdusta.

Minä etsin viime keväänä pellavatrikoista paitaa. Kiersin ison kauppakeskuksen kaikki liikkeet ja kysyin aina myyjältä, olisiko heillä mitään pellavatrikoista.

Toki olisin voinut itse selvittää asian katsomalla jokaisen myymälän jokaisen paidan tuotelaput läpi, mutta näen että olisin aiheuttanut myyjälle moninkertaisen työn, kun olisin kuitenkin matkallani jättänyt vaatteita kurttuun ja vinoon.

Toisaalta osa myyjistä vastasi pyyntööni alkamalla tutkia tuotteiden materiaalilappuja, mikä viittasi hieman siihen, että aivan satoja kertoja he eivät olleet kysymykseen vastailleet.

Sama toistui syksyllä, kun etsin luonnonkuituisia neuleita. Yksi myyjä antoi pitkän luennon, kuinka hyvä akryyli on, kun se lisää kestävyyttä. Niin, mitäs minä kysyinkään.

Ennenvanhaan myyjän ammattitaitoon kuului tuntea tuotteet, joita myy. Nykyään he ovat vaihtuvia vuokratyöläisiä, nollasopimuslaisia joille opetetaan vain pakkotyrkytys. Osta, osta, osta lisää kehitysmaissa tehtyä halpatavaraa ihan sama mitä materiaalia se on.

Asiakkaat ovat nykyään tietämättömiä materiaaleista, että ei uskoiskaan. Ennen vanhaan jokainen nainen tiesi, että esim. puuvilla, pellava ja viskoosi kutistuvat pesussa, akryylisekoiteneuleet nyppyyntyvät ja niin edespäin. Nyt jengi on ihan ulalla eivätkä osaa huomioida materiaalien soveltuvuutta ja käyttäytymistä ollenkaan. Enkä todellakaan jaksa jokaiselle puupäälle ruveta a:sta ö:hön selittämään 12 euron tuntipalkalla kaikkia vaatemateriaalien ominaisuuksia.

Mulle ihan riittäisi, että myyjä kertoisi luonnonkuituiset vaihtoehdot kyseisen kaupan valikoimassa. Nimenomaan en tarvitse 12 euron tuntipalkalla annettua esitelmää ”akryylin hyvistä ominaisuuksista”.

Se kyllä minua kiinnostaisi, että onko vaatteen kangas esikutistettu ennen ompelua, mutta arvaapa tietääkö myyjä.

-Aiempi.

Meinaat, että ne myyjät itse kutovat kankaat ja ompelevat vaatteet kauppaan? Mistä helvetistä joku myyjä voi tietää onko kangas tai vaate esikutistettu? Miten joku voi edes olettaa sellaista? Joku roti.

Eihän myyjä voi tietenkään tietää tuotteesta mitään. Mitä myyjältä sitten saisi kysyä tuotteesta? Väriä?

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä vaiheessa tuli selkeä muutos, että kaikissa kaupoissa, etenkin vaate- ja kirjakaupoissa myyjät hyökkäsivät heti vastaan ja tervehtimään, kun aikaisemmin oli saanut ihan rauhassa katsella. Varmaan jotkut konsultit olivat saaneet liikkeiden johdon uskomaan, että tuo auttaa myymään enemmän. Ärsyttää aina selittää, että katselen vaan. Tosin kerran olin hakemassa juuri yhtä tiettyä juttua, joten päätin ilmoittaa myyjälle, että "Kyllä, olen hakemassa sitä tuotetta x". Myyjä etsi sen minulle, minä maksoin ja poistuin katselematta mitään muuta. Jäipä ainakin inspiraatio-ostokset tekemättä :)

Ja mikäänhän ei sinua estänyt jäämään katselemaan vielä liikkeen valikoimia ostoksen jälkeen kaikessa rauhassa, kun sitä aikaa ja vaivaakin säästyi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisipa olla myyjänä kaupassa, jossa ei tarvitsisi puhua asiakkaalle muuta kuin sen verran, että tervehtii, kertoo kassalla hinnan ja sanoo "Kiitos hei". Myyjän työ on tehnyt minusta selkäydintä myöten ihmisvihaajan. Olen lopen kyllästynyt tyhmiin ihmisiin ja heidän tyhmiin kysymyksiinsä. Mitään ei viitsitä etsiä tai miettiä itse. Ei jaksa vaan enää selittää sataa kertaa samoja asioita työpäivän aikana saati lässyttää muita small talk -tyhjänpäiväisyyksiä. Hermot ovat aivan viimeisen pillunkarvan varassa ennen lopullista napsahdusta.

Minä etsin viime keväänä pellavatrikoista paitaa. Kiersin ison kauppakeskuksen kaikki liikkeet ja kysyin aina myyjältä, olisiko heillä mitään pellavatrikoista.

Toki olisin voinut itse selvittää asian katsomalla jokaisen myymälän jokaisen paidan tuotelaput läpi, mutta näen että olisin aiheuttanut myyjälle moninkertaisen työn, kun olisin kuitenkin matkallani jättänyt vaatteita kurttuun ja vinoon.

Toisaalta osa myyjistä vastasi pyyntööni alkamalla tutkia tuotteiden materiaalilappuja, mikä viittasi hieman siihen, että aivan satoja kertoja he eivät olleet kysymykseen vastailleet.

Sama toistui syksyllä, kun etsin luonnonkuituisia neuleita. Yksi myyjä antoi pitkän luennon, kuinka hyvä akryyli on, kun se lisää kestävyyttä. Niin, mitäs minä kysyinkään.

Ennenvanhaan myyjän ammattitaitoon kuului tuntea tuotteet, joita myy. Nykyään he ovat vaihtuvia vuokratyöläisiä, nollasopimuslaisia joille opetetaan vain pakkotyrkytys. Osta, osta, osta lisää kehitysmaissa tehtyä halpatavaraa ihan sama mitä materiaalia se on.

Asiakkaat ovat nykyään tietämättömiä materiaaleista, että ei uskoiskaan. Ennen vanhaan jokainen nainen tiesi, että esim. puuvilla, pellava ja viskoosi kutistuvat pesussa, akryylisekoiteneuleet nyppyyntyvät ja niin edespäin. Nyt jengi on ihan ulalla eivätkä osaa huomioida materiaalien soveltuvuutta ja käyttäytymistä ollenkaan. Enkä todellakaan jaksa jokaiselle puupäälle ruveta a:sta ö:hön selittämään 12 euron tuntipalkalla kaikkia vaatemateriaalien ominaisuuksia.

Mulle ihan riittäisi, että myyjä kertoisi luonnonkuituiset vaihtoehdot kyseisen kaupan valikoimassa. Nimenomaan en tarvitse 12 euron tuntipalkalla annettua esitelmää ”akryylin hyvistä ominaisuuksista”.

Se kyllä minua kiinnostaisi, että onko vaatteen kangas esikutistettu ennen ompelua, mutta arvaapa tietääkö myyjä.

-Aiempi.

Meinaat, että ne myyjät itse kutovat kankaat ja ompelevat vaatteet kauppaan? Mistä helvetistä joku myyjä voi tietää onko kangas tai vaate esikutistettu? Miten joku voi edes olettaa sellaista? Joku roti.

Esimerkiksi Noshin verkkokaupassa kerrotaan, että kaikki heidän pellavansa on esikutistettua. Mitenkähän ihmeessä he voivat asian tietää, ilmeisesti kutovat ja koodaavat vuorovedoin siellä verkkokaupassa...