Lue keskustelun säännöt.
mitä mieltä totuudentorvista?
20.02.2015 |
Niin, mitä mieltä palstalaiset on tuollaisesta ihmistyypistä? En tarkoita sellaista tökeröä töksäyttelijää, vaan ihan peruskohteliasta ja hyvätapaista miestä tai naista, joka kahden kesken tai pienessä, tutussa seurueessa helposti sanoo asiat kuten ne on sellaisen pinnallisen kaunopuheisuuden ja voivottelun sijaan?
Tyyppi voi vielä olla hyvin tarkkanäköinen tuntemattomienkin ihmisten suhteen.
Oon nyt itse tutustunut tuollaiseen ja alkuun kyllä meinasi nousta ihokarvat pystyyn, mutta nykyään tuo pinnallisuus alkaa olla se, joka niitä karvoja nostelee kun omakin ajatusmaailma himpun jalostunut :D
Kommentit (103)
Minä ihmettelen, miten kukaan kokee olevansa sellaisessa asemassa, että tietää "miten asiat ovat". Minä olen verrattain suorapuheinen ja tuon kyllä mielipiteeni julki mutta en tosiaan kuvittele, että oma mielipiteeni olisi jokin virallinen totuus. Vaatii myös sosiaalista pelisilmää ja empatiakykyä, mikäli haluaa olla suorapuheinen mutta ei loukata. Minulle sanasta "totuudentorvi" tulee mieleen ylimielinen, tyly besserwisser eikä suinkaan rohkea ja avoin oikeudenmukaisuuden puolustaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 18:19"][quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 16:42"]Totuudentorvia haukutaan tässä keskustelussa kahdesta syystä. Ensinnäkin käsite sekoitetaan törppöihin, vaikka ap nimenomaan sanoi, että ei tarkoita tällä aloituksella sellaisia torvia. Toiseksi totuuden puhujia pelätään: heitä ei kiinnosta, mitä muut heistä ajattelevat, joten lauman (tarkoitan tätä neutraalina ilmaisuna) muut jäsenet pelästyvät. Lauma kun toimii ryhmänpaineen avulla ja anarkistit ovat perinteisesti olleet uhka ryhmädynamiikalle.
Nykyään ei onneksi ole enää niin. Nykyään tarvitaan luovia ajattelijoita, jotka uskaltavat olla erilaisia ja sanoa ääneen mielipiteensä. Lasken itseni näihin ihmisiin. Huomaan, että itsevarmuuteni ja muiden mielipiteistä piittaamattomuuteni ahdistaa muita, ja siksi ystävikseni pystyvät vain vahvat tai onnelliset. En ole sillä tavalla piittaamaton muista, ettenkö välittäisi heidän tunreistaan tai hyvinvoinnistaan. Olen empaattinen ihminen ja haluaisin, että kaikilla olisi aina hyvä msieli ja olo, mutta siitä en välitä, mitä he ajattelevat minusta tai jos he ovat jostakin tekemisestöni tai mielipiteestäni kauhuissaan. Olen huomannut, että ensin asiaa kauhistellaan ja minua saatetaan yrittää lannistaa, mutta kun jatkan, muut seuraavat kohta perässä.
[/quote]
Näin juuri. Kyseessä on enemmänkin keisarin uudet vaatteet -ilmiö.
[/quote]
Koittakaa nyt ko tajuta, että tässä kedkudtelussa ouhutaan kahdedta eri asiasta!
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 10:29"][quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 01:44"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 22:36"]
Minusta taas tuntuu, että pitäisi ihannoida sitä, että ihminen "sanoo asiat sellaisina kuin ne ovat" ja ettei "teeskentele". Minä en ihannoi. Nimittäin tunnen tällaisia ihmisiä: he, jotka todellakin sanovat asiat niin kuin asiat ovat, oman lahjomattoman arvionsa tilanteesta. Eivätkä edes ole näitä törppöjä "Oletpas läski/ruma/tyylitön" tyyppejä, vaan nimenomaan näitä lahjomattomia totuudenkertojia. Parhaimmillaan jees, pahimmillaan tukahduttavaa. Oikeasti: harva jaksaa pidemmän päälle sitä, että joku on nostanut itsensä jonkinlaiseksi elämäntuomariksi, tai sitä että oma elämä on koepaperi ja joku muu on ottanut valtuudekseen heiluttaa punakynää.
Okei, joskus jokainen tarvitsee sen toisen näkemyksen päästäkseen eteenpäin. Mutta toisaalta pidän itselläni oikeuden olla joskus viallinen ihminen, jonka ei tarvitse koko ajan olla muuttumassa ja mukautumassa, toimimassa "oikein". Lisäksi tuntuu aika tungettelevalta, jos joltakulta tulee minun elämäntilanteisiini niin rehellisiä arvioita, että he voisivat yhtä hyvin sukeltaa pääni sisälle ja onkia sieltä ajatuksia suurennuslasin kanssa. Tulee olo, että joku tunkeutuisi minun kotiini silloin, kun en ole siivonnut siellä.
En tiedä muista, mutta minä kaipaan ihmissuhteisiini hienotunteisuutta. On vain hyvin harvoja ihmisiä, joilla on "oikeus" jakaa musertavia totuuksia elämäni kiemuroista ja omista toimintatavoistani. Muilta odotan ja toivon jonkinlaista hienotunteisuutta ja pidättyväisyyttä. Ja ehkä myös kärsivällisyyttä: minä osaan kehittyä itsekin, omaan tahtiini, ilman että joku on jatkuvasti potkimassa vauhtia.
[/quote]
Lasken itseni totuudentorveksi ja teen sitä vain sen takia, että en voi tietää tiedätkö sinä mitä olet tekemässä. Jos sanoisit rehellisesti että joo, tungen tässä nyt itseni liian pieniin vaatteisiin ihan huvikseni, niin ei siinä mitään. Ei voisi minua vähempää kiinnostaa. Mutta minun täytyy tietää, että teet sen tietoisena siitä mitä olet tekemässä. Muuten alan epäilemään että sinulla on vakava kehonkuvanhäiriö ja tarvitset apua tai että olet psykoosissa.
Katsos kun jos näen jonkun ihmisen tekevän jotain mikä on minun mielestäni täysin järjetöntä (ja usein minulle haitaksi), niin en voi tietää, että tekeekö hän niin siksi, että hän kusipää, psykoosissa vai puuttuuko häneltä jokin olennainen informaatiopalanen. Jos esim. pöllit pesutupa-aikani, niin saatat olla ulkomaalainen joka ei osaa varata aikaa, tai sitten olet kusipää joka ei välitä yhteisistä säännöistä tai sitten olet pipipää joka ei tunne kelloa. Jos kiellät minua puhumasta näistä asioista suoraan, niin minkä oletuksen perusteella toivoisit minun toimivan? Oletanko, että olet kusipää ja heitän pyykkisi roskiin? Katsos kun sen suoraan puhumisen on tarkoitus estää suoraa toimintaa. Mutta jos et pidä suorasta puheesta, niin ei se mitään.
No oikeastihan se on niin, että sinä olet kusipää ja teet kaikenlaista paskaa muille ihmisille ja toivot ettei kukaan sano mitään koska sen jälkeen kun on sanottu, et voi enää vedota tekosyyhyn "Ai hupsista, en mä huomannut/tiennyt". Saatat vaikka parkkeerata auton jonkun toisen paikalle ja sitten kun sinulle sanotaan siitä, alat itkeä miten sinua on loukattu ja eikö voisi vähän asiallisemmin sanoa ja nyt kun kerran noin törkeästi sanottiin, niin en varmana siirrä autoa.
Toivoisit tietysti ettei kukaan sanoisi mitään jotta voisit jatkossakin jatkaa kusipäistä käytöstäsi.
[/quote]
8 alapeukkua. Jotenkin arvasin. Te kusipäät ette vain kestä sitä, että teidän kusipäisyytenne paljastuu.
[/quote]
Voi reppanaa. Pikkuiselle tuli paha mieli alapeukuista.
Mullekin tulee tästä ensimmäisenä mieleen töksäyttelijät. Yritän tosin arvostaa heitäkin ajatellen, että puhuvathan sentään suoraan eikä selän takana. En voi silti olla nolostumatta, kun kovaan ääneen sanotaan "laitappa vähän deodoranttia", vaikka kivahan se on, että joku kehtaa sanoa. Itse en ole tuolla tavalla suorasanainen, koska en halua loukata. Mutta pystyn kertomaan mielipiteitäni, vaikka ne eroaisivatkin valtavirrasta.
Minusta taas tuntuu, että pitäisi ihannoida sitä, että ihminen "sanoo asiat sellaisina kuin ne ovat" ja ettei "teeskentele". Minä en ihannoi. Nimittäin tunnen tällaisia ihmisiä: he, jotka todellakin sanovat asiat niin kuin asiat ovat, oman lahjomattoman arvionsa tilanteesta. Eivätkä edes ole näitä törppöjä "Oletpas läski/ruma/tyylitön" tyyppejä, vaan nimenomaan näitä lahjomattomia totuudenkertojia. Parhaimmillaan jees, pahimmillaan tukahduttavaa. Oikeasti: harva jaksaa pidemmän päälle sitä, että joku on nostanut itsensä jonkinlaiseksi elämäntuomariksi, tai sitä että oma elämä on koepaperi ja joku muu on ottanut valtuudekseen heiluttaa punakynää.
Okei, joskus jokainen tarvitsee sen toisen näkemyksen päästäkseen eteenpäin. Mutta toisaalta pidän itselläni oikeuden olla joskus viallinen ihminen, jonka ei tarvitse koko ajan olla muuttumassa ja mukautumassa, toimimassa "oikein". Lisäksi tuntuu aika tungettelevalta, jos joltakulta tulee minun elämäntilanteisiini niin rehellisiä arvioita, että he voisivat yhtä hyvin sukeltaa pääni sisälle ja onkia sieltä ajatuksia suurennuslasin kanssa. Tulee olo, että joku tunkeutuisi minun kotiini silloin, kun en ole siivonnut siellä.
En tiedä muista, mutta minä kaipaan ihmissuhteisiini hienotunteisuutta. On vain hyvin harvoja ihmisiä, joilla on "oikeus" jakaa musertavia totuuksia elämäni kiemuroista ja omista toimintatavoistani. Muilta odotan ja toivon jonkinlaista hienotunteisuutta ja pidättyväisyyttä. Ja ehkä myös kärsivällisyyttä: minä osaan kehittyä itsekin, omaan tahtiini, ilman että joku on jatkuvasti potkimassa vauhtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 22:36"]
Minusta taas tuntuu, että pitäisi ihannoida sitä, että ihminen "sanoo asiat sellaisina kuin ne ovat" ja ettei "teeskentele". Minä en ihannoi. Nimittäin tunnen tällaisia ihmisiä: he, jotka todellakin sanovat asiat niin kuin asiat ovat, oman lahjomattoman arvionsa tilanteesta. Eivätkä edes ole näitä törppöjä "Oletpas läski/ruma/tyylitön" tyyppejä, vaan nimenomaan näitä lahjomattomia totuudenkertojia. Parhaimmillaan jees, pahimmillaan tukahduttavaa. Oikeasti: harva jaksaa pidemmän päälle sitä, että joku on nostanut itsensä jonkinlaiseksi elämäntuomariksi, tai sitä että oma elämä on koepaperi ja joku muu on ottanut valtuudekseen heiluttaa punakynää.
Okei, joskus jokainen tarvitsee sen toisen näkemyksen päästäkseen eteenpäin. Mutta toisaalta pidän itselläni oikeuden olla joskus viallinen ihminen, jonka ei tarvitse koko ajan olla muuttumassa ja mukautumassa, toimimassa "oikein". Lisäksi tuntuu aika tungettelevalta, jos joltakulta tulee minun elämäntilanteisiini niin rehellisiä arvioita, että he voisivat yhtä hyvin sukeltaa pääni sisälle ja onkia sieltä ajatuksia suurennuslasin kanssa. Tulee olo, että joku tunkeutuisi minun kotiini silloin, kun en ole siivonnut siellä.
En tiedä muista, mutta minä kaipaan ihmissuhteisiini hienotunteisuutta. On vain hyvin harvoja ihmisiä, joilla on "oikeus" jakaa musertavia totuuksia elämäni kiemuroista ja omista toimintatavoistani. Muilta odotan ja toivon jonkinlaista hienotunteisuutta ja pidättyväisyyttä. Ja ehkä myös kärsivällisyyttä: minä osaan kehittyä itsekin, omaan tahtiini, ilman että joku on jatkuvasti potkimassa vauhtia.
[/quote]
Teen vielä yhden lisäyksen: muistaako kukaan Täydellisistä naisista sitä kohtausta, kun Susan ja Edie jakelevat toisilleen elämäntotuuksia sen tornadon aikana kellarissa? Ja kun Edie läimäisee Susania, kun Susan analysoi hänet läpikotaisin ja kivahtaa "Älä analysoi minua!"?
Minä voisin olla se Edie. Sallittua harvoille, lopuilta tungettelevaa ja ahdistavaa.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 20:18"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 19:23"]En ole vielä tavannut "totuudentorvea" joka ei olisi "tökerö toksäyttelijä".
Toistaiseksi ne ovat aina menneet käsi kädessä ja aiheuttaneet ongelmia sekä paheksuntaa.
[/quote]
Niin, että pitäisi olla vain yhtä siirappista konsennusta?
Lammaslauma.
No, kun "töräyttelijät" on saatu opetettua olemaan töräyttelemättä, mikä ongelma sitten keksitään? Kun ainahan se joku ongelma on oltava...
Mitä, jos koitettaisiin vain sietää toisiamme erilaisuuksinemme.
Minusta ainakin olisi AIKA tylsää, jos kaikki oltaisiin hajuttomia, mauttomia ja äänettömiä. Ts yhtä harmaata massaa. Eikö?
Tuollainen pieni töksäyttely nyt on kyllä aika pieni murhe. Pistää miettimään, onko ollut kovinkaan paljoa vastoinkäymisiä vai onko saatu elää pumpulissa...
No, elämä opettaa...
[/quote]
Töksäyttelijät eivät kyllä vaikuta kovin erilaisuutta suvaitsevaisilta, monilla kun on tapana toitottaa niitä (yleensä negatiivisia) mielipiteitään myös silloin kun ei kysytä ja jaykuvasti arvostella muita. Se että osaa pitää suunsa joskus kiinnikin ei ole siirappista oksennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä nämä "totuudentorvet" eivät pysty suuttumatta kuuntelemaan jos toinen torvi vastaa, joka kuvastaa kyseisten torvien kehitystasoa.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 23:07"]
Yleensä nämä "totuudentorvet" eivät pysty suuttumatta kuuntelemaan jos toinen torvi vastaa, joka kuvastaa kyseisten torvien kehitystasoa.
[/quote]
No juu, mutta sitten heille pitää sanoa siitä. Justiin kun tuli katsottua tuo Miranda Priestley -tutkielma, niin sattuipa sopivasti. En pääse minnekään asiasta - minusta tällaisia ihmisiä tarvitaan. Vasta kun tämä tarve myönnetään ja otetaan vakavasti, voidaan alkaa kehittää sellaisia hyveitä, joita tarvitaan, jotta nämä eivät jää ilman vastavoimaa. Jos joku oikeasti on terävä, tarkkasilmäinen ja vaativa, niin hirviöhän siitä tulee, jos muut eivät vinkaise, kun hampaat purevat liian lujaa. Vasta muiden ihmisten opetettua sitä, mikä on sopivaa ja mikä menee yli sietokyvyn, voi tuollainen ihminen kehittyä sellaiseksi, joka oikeasti ymmärtää ja sietää heikkouttakin, ja tajuaa omat voimansa.
Inhoamalla ja halveksimalla näistä ihmisistä ei saada käyttöön koko potentiaalia, joka voi olla valtava, kun se ohjataan oikeisiin tarkoituksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 23:07"]
Yleensä nämä "totuudentorvet" eivät pysty suuttumatta kuuntelemaan jos toinen torvi vastaa, joka kuvastaa kyseisten torvien kehitystasoa.
[/quote]
No juu, mutta sitten heille pitää sanoa siitä. Justiin kun tuli katsottua tuo Miranda Priestley -tutkielma, niin sattuipa sopivasti. En pääse minnekään asiasta - minusta tällaisia ihmisiä tarvitaan. Vasta kun tämä tarve myönnetään ja otetaan vakavasti, voidaan alkaa kehittää sellaisia hyveitä, joita tarvitaan, jotta nämä eivät jää ilman vastavoimaa. Jos joku oikeasti on terävä, tarkkasilmäinen ja vaativa, niin hirviöhän siitä tulee, jos muut eivät vinkaise, kun hampaat purevat liian lujaa. Vasta muiden ihmisten opetettua sitä, mikä on sopivaa ja mikä menee yli sietokyvyn, voi tuollainen ihminen kehittyä sellaiseksi, joka oikeasti ymmärtää ja sietää heikkouttakin, ja tajuaa omat voimansa.
Inhoamalla ja halveksimalla näistä ihmisistä ei saada käyttöön koko potentiaalia, joka voi olla valtava, kun se ohjataan oikeisiin tarkoituksiin.
[/quote]
Perusluonteeltaan ei ihminen muutu, joten voi koulutuksella oppia peittämään taipumuksiaan, mutta säilyy silti samana torvena.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 23:28"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 23:07"]
Yleensä nämä "totuudentorvet" eivät pysty suuttumatta kuuntelemaan jos toinen torvi vastaa, joka kuvastaa kyseisten torvien kehitystasoa.
[/quote]
No juu, mutta sitten heille pitää sanoa siitä. Justiin kun tuli katsottua tuo Miranda Priestley -tutkielma, niin sattuipa sopivasti. En pääse minnekään asiasta - minusta tällaisia ihmisiä tarvitaan. Vasta kun tämä tarve myönnetään ja otetaan vakavasti, voidaan alkaa kehittää sellaisia hyveitä, joita tarvitaan, jotta nämä eivät jää ilman vastavoimaa. Jos joku oikeasti on terävä, tarkkasilmäinen ja vaativa, niin hirviöhän siitä tulee, jos muut eivät vinkaise, kun hampaat purevat liian lujaa. Vasta muiden ihmisten opetettua sitä, mikä on sopivaa ja mikä menee yli sietokyvyn, voi tuollainen ihminen kehittyä sellaiseksi, joka oikeasti ymmärtää ja sietää heikkouttakin, ja tajuaa omat voimansa.
Inhoamalla ja halveksimalla näistä ihmisistä ei saada käyttöön koko potentiaalia, joka voi olla valtava, kun se ohjataan oikeisiin tarkoituksiin.
[/quote]
Perusluonteeltaan ei ihminen muutu, joten voi koulutuksella oppia peittämään taipumuksiaan, mutta säilyy silti samana torvena.
[/quote]
Eli, vaihtoehto on mikä? Lopetetaan vääränluonteiset jo lapsena pois pilaamasta kunnon ihmisten elämää? Syrjitään heidät sivuraiteelle?
Teoriasi on hämärä. Nisäkkäiden lapsia kouluttaa sekä muut lapset että aikuiset, jotta osaavat elää sosiaalisissa suhteissa. Mutta sinun mielestäsi ihmiset pitäisi lajitella moraalisesti arveluttaviin ja kelvollisiin, ja seurustella vain omanlaisten kanssa? Sinänsä, mikäänhän ei pakota sinua antamaan itsestäsi mitään tällaisille ihmisille, mutta miksi se ei riitä? Myönnätkö edes sen, että on asioita, joihin näitä ihmisiä ihan oikeasti tarvitaan? Vai etkö kykene päästämään irti ajatuksesta, että tuollainenkin ihminen ei voi olla moraalinen saati ihan hyvä ihminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täysi torvillinen totuutta on torvi, mutta valeketjun hallinnasta tulee var mas ti traumoja.
jossain asiassa kuten aidossa rakkaudessa on hankalaa valehdella, eri asia on mitä kumpainenkin tuntee aidoksi, se pitää selvitä ajoissa.
hami4
http://fi.wikipedia.org/wiki/Giordano_Bruno
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 19:21"]
Tieteenteossa taas paradigmojen murtamista arvostetaan, kunhan omalla hypoteesilläsi on kunnon tutkimusevidenssi.
[/quote]
Näin lienee käynyt myös Giordano Brunon kohdalla. Juuri häntä ajatellen olisikin mielenkiintoista kuulla määritelmäsi älykkyydestä, koska toisaalta kirjoitat:
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 19:21"]
Koska älykäs ihminen ymmärtää, ettei yksin oikeassa oleminen ole itseisarvo, eikä välttämättä hyödytä ketään. Hän ymmärtää, että mielipideasioissa ei ole yhtä ainoaa oikeaa mielipidettä, vaan asioista voi oikeastikin tulla moneen lopputulemaan riippuen lähestymiskulmasta. Ja hän tietää, että töräyttelemällä ei muuta kenenkään mielipidettä, vaan herättää vain ärtymystä ja vihaa.
[/quote]
Minusta näyttää, ettei Bruno ollut kuvauksesi mukainen älykäs ihminen. En itse ainakaan olisi ollut valmis menemään roviolle vain sen takia, että olisin halunnut kertoa mikä taivaanötökkä kiertää ketäkin. Liian samantekevä kysymys minulle. Sitäpaitsi jos maakeskinen maailmankuva olisi edelleen käytössä, tarvittaisiin tähtitieteellisiin laskelmiin runsaasti enemmän laskentatehoa ja siten myös työvoimaa. Joten Brunon sosiaaliset sössimiset vaikuttavat jopa tämän hetken korkean akateemisen työttömyyden ilmenemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 17:22"]
Miksi sinun tulee saada "pestyä kätesi" toisen (hölmöstä?) tavasta toimia? Millä tavalla sinä olet vastuussa toisen teoista, jos ne eivät lainkaan sinun elämääsi sivua? Ja nyt siis puhun näistä ei-niin-isoista jutuista, en isomman luokan elämänhallintaongelmista. En ymmärrä, minkä vuoksi sinun tulee varmistella, että vastapuoli ymmärtää tekemisensä. Samalla tavallahan se on ns. oman hyödyn ajattelua kuin mielestäsi minun tapani neuvoa ainoastaan, jos siitä on minulle itselleni hyötyä - ja se oli mielestäni hieman ikävä väite.
Minä neuvon silloin, kun neuvoani kysytään, se on tilanteeseen sopivaa ja tilanne tahdikas (tai vähiten tahditon). Ehkä sinusta ajattelen tässä omaa etuani, mutta minusta minä ajattelen yhtä lailla vastapuolta. En tietenkään halua loukata, ja luotan myös siihen, että hän osaa myös ratkaista elämänsä koukeroita ilman, että minä olen tarjoamassa ratkaisukeinoja. Teen niin joskus, mutta harkiten. Ja kuten sanoin: ihmiset tarvitsevat hyvin usein pikemminkin kuuntelevaa korvaa kuin ratkaisuja. Ja kun ihminen malttaa hetken verran odottaa ja miettiä totuutensa tärkeyttä ja tapaa se ilmaista, sille totuudelle ollaan todennäköisesti vastaanottavaisempia.
[/quote]
En tiedä. Se tuntuu vaan ihan helvetin pahalta kun joku tekee jotain itselleen (tai muille) haitallista.
Minä taas en ajattele vastapuolta. Sinä ehkä yrität ajoittaa sanomisesi niin, että niillä on toivomasi vaikutus tai muotoilla ne niin, että saat niillä aikaan sen mitä haluat. Minä taas en ajattele näin koska minulle on ihan sama mitä ihmiset sillä tiedolla tekevät. Minä en muotoile sanomisiani diplomaattisesti päästäkseni johonkin päämäärään koska minulla ei ole mitään päämäärää mihin pyrkiä. Haluan vain päästä eroon vastuusta. Ainoa tavoitteeni on ilmaista itseäni mahdollisimman rehellisesti koska jos olen diplomaattinen sanomani voidaan tulkita väärin. Jos joku on vaikka lähdössä ulos jossain makkarankuoressa, niin saatan sanoa, että hyi vittu, et kai aio lähteä ulos tuossa. Voisin ilmaista saman asian diplomaattisemmin mutta siinä on se riski, että vastapuoli ajattelee, että ei tämä nyt niin paha ole. Ei ole mitään järkeä välittää viestiä jos se ymmärretään väärin. Yhtä hyvin voi jättää sanomatta. Paitsi tietysti jos haluaa vain varmistaa selustansa.
Suoraan sanottuna en ymmärrä tahdikkuuden tarkoitusta. Olen sitä mieltä, että ihmiset jotka loukkaantuvat siitä, että joku sanoo rehellisen (HUOM!) mielipiteensä ovat vähän päästään vajaita. Tarkoitan nyt siis loukkaantumisella sellaista nykyajalle tyypillistä tuomitsevaa loukkaantumista. Eli julistetaan kovaan ääneen miten loukkaantuneita ollaan tarkoituksena saada hiljennettyä arvostelu ja kerätä liittolaisia. En tarkoita sellaista loukkaantumista, että joku menee vessaan itkemään hiljaa itsekseen. Pyrin välttämään sitä, että saisin ketään itkemään.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 04:55"]
--
En tiedä. Se tuntuu vaan ihan helvetin pahalta kun joku tekee jotain itselleen (tai muille) haitallista.
Minä taas en ajattele vastapuolta. Sinä ehkä yrität ajoittaa sanomisesi niin, että niillä on toivomasi vaikutus tai muotoilla ne niin, että saat niillä aikaan sen mitä haluat. Minä taas en ajattele näin koska minulle on ihan sama mitä ihmiset sillä tiedolla tekevät. Minä en muotoile sanomisiani diplomaattisesti päästäkseni johonkin päämäärään koska minulla ei ole mitään päämäärää mihin pyrkiä. Haluan vain päästä eroon vastuusta. Ainoa tavoitteeni on ilmaista itseäni mahdollisimman rehellisesti koska jos olen diplomaattinen sanomani voidaan tulkita väärin. Jos joku on vaikka lähdössä ulos jossain makkarankuoressa, niin saatan sanoa, että hyi vittu, et kai aio lähteä ulos tuossa. Voisin ilmaista saman asian diplomaattisemmin mutta siinä on se riski, että vastapuoli ajattelee, että ei tämä nyt niin paha ole. Ei ole mitään järkeä välittää viestiä jos se ymmärretään väärin. Yhtä hyvin voi jättää sanomatta. Paitsi tietysti jos haluaa vain varmistaa selustansa.
Suoraan sanottuna en ymmärrä tahdikkuuden tarkoitusta. Olen sitä mieltä, että ihmiset jotka loukkaantuvat siitä, että joku sanoo rehellisen (HUOM!) mielipiteensä ovat vähän päästään vajaita. Tarkoitan nyt siis loukkaantumisella sellaista nykyajalle tyypillistä tuomitsevaa loukkaantumista. Eli julistetaan kovaan ääneen miten loukkaantuneita ollaan tarkoituksena saada hiljennettyä arvostelu ja kerätä liittolaisia. En tarkoita sellaista loukkaantumista, että joku menee vessaan itkemään hiljaa itsekseen. Pyrin välttämään sitä, että saisin ketään itkemään.
[/quote]
Minä kutsun sitä sosiaaliseksi älykkyydeksi, että osaa arvioida totuuden arvoa tilanteeseen ja muotoilla sen niin, että kuulija olisi sille mahdollisimman vastaanottavainen. Jos täräyttelee toisille "totuuksia" makkarankuorista ja pitää ihmisiä lähestulkoon hulluina, kun he toimivat eri tavalla kuin itse toimisi, ei välttämättä edesauta kovin pitkälle toimeentulemista ihmisten kanssa. Kaikille tuollaisella toimeentulemisella ei ole niin väliä, ja jotkut arvottavat totuuden (tai noh, oikeammin sanottuna mielipiteensä ilmaisun) ylemmäs kuin vuorovaikutuksen ihmisten kanssa. Minulle on henk. koht. väliä muidenkin ihmisten tunteet, olipa se sitten oman edun tavoittelua tai mitä ikinä. Ilman filosofista kiertelyä sanon, että minusta on vain niin paljon vaivattomampaa tulla toimeen ihmisten kanssa kuin olla heidän kanssaan sukset ristissä. Näillä totuuksilla tasoa "Hyi kun kamala makkarankuori" ei minusta ole niin isoa painoarvoa, että niiden vuoksi kannattaisi asettaa toimivaa ihmissuhdetta vaakalaudalle täräyttämällä mielipide pöytään sen enempää hiomatta tai harkitsematta sanojaan.
Minulla on yksi tuttava, jonka kanssa voi keskustelu käydä noin peukalon ja etusormen välisellä alueella ja mielellään häntä itseään ja taitojaan koskien. Jos kerron esim mitä kivaa tein, tuomio (tämä on esim turhaa tuhlausta) räpsähtää hetkessä silmilleni.
Olenkin opetellut vuosien kärsimisen jälkeen jämäkkyyttä. Voin aivan hyvin esim harrastaa jotain riippumatta tämän mielipiteistä. Ja sanon sen nätisti. Aiemmin nielin kaikenlaista ja se harmittaa.
Mikä on tulos, minua kuulemma kylillä haukutaan tämän tyypin toimesta. Räksyttäköön. Ehkä kysyn joskus haukkujenkin perustetta suoraan.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 04:55"]
Suoraan sanottuna en ymmärrä tahdikkuuden tarkoitusta. Olen sitä mieltä, että ihmiset jotka loukkaantuvat siitä, että joku sanoo rehellisen (HUOM!) mielipiteensä ovat vähän päästään vajaita. Tarkoitan nyt siis loukkaantumisella sellaista nykyajalle tyypillistä tuomitsevaa loukkaantumista. Eli julistetaan kovaan ääneen miten loukkaantuneita ollaan tarkoituksena saada hiljennettyä arvostelu ja kerätä liittolaisia. En tarkoita sellaista loukkaantumista, että joku menee vessaan itkemään hiljaa itsekseen. Pyrin välttämään sitä, että saisin ketään itkemään.
[/quote]
Joku muukin on havainnut tämän nykyisen loukkaantumiskulttuurin olemassaolon:
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 19:21"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 18:22"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 16:28"]
Sinänsä tykkään todella paljon suoruudesta, jopa kovuudesta, järjen käytöstä ennen tunne edellä menemistä. Mutta suoruus ja nuo muut edellä eivät ole sama asia kuin moukkamainen loukkaavuus, epähienotunteisuus ja jyrääminen jyräämisen vuoksi. Niitä en arvosta.
[/quote]
[/quote]
Höpsis. Nyt ei puhuta tieteen diskursseista, vaan arkisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä.
Älykäs ihminen epäilee itseään ja mielipidettään, jos kaikki muut ovat eri mieltä. Pysähtyy kyseenalaistamaan itseään ja tarkistamaan oletuksensa. Jos kokee, että ne pitävät kutinsa, sitten pysähtyy miettimään, kannattaako ssen eriävän mielipiteen esittäminen, vai onko asialla oikeasti edes mitään väliä. Ja sitten pysähtyy vielä kolmannen kerran miettimään, miten sen mieliteensä esittää. Ei mitään tyyliä "on se nyt vittu kun luullaan..."
Miksi näin?
Koska älykäs ihminen ymmärtää, ettei yksin oikeassa oleminen ole itseisarvo, eikä välttämättä hyödytä ketään. Hän ymmärtää, että mielipideasioissa ei ole yhtä ainoaa oikeaa mielipidettä, vaan asioista voi oikeastikin tulla moneen lopputulemaan riippuen lähestymiskulmasta. Ja hän tietää, että töräyttelemättä ei muuta kenenkään mielipidettä, vaan herättää vain ärtymystä ja vihaa.
Tieteenteossa taas paradigmojen murtamista arvostetaan, kunhan omalla hypoteesilläsi on kunnon tutkimusevidenssi.
[/quote]
Mitä järkeä on olla sanomatta ääneen jos on asiasta eri mieltä kuin 10 muuta? Silloin ne kaikki muut edelleen luulee, että asiasta ollaa yksimielisiä vaikkei olla. Tai jos porukassa onkin puolet samaa ja puolet toista mieltä... mutta kukaan ei sano sitä ääneen, kaikki vain kuvittelee olevansa yksin eri mieltä asiasta.
-> Mikään ei koskaan muutu.
Puhutaan asioista, ei henkilökohtaisuuksista.
En minäkään kenellekään sano että uusi paitansa on mielestäni ruma. Jos sitä mielipidettäni tuollaiseen henkilökohtaiseen asiaan oikein lypsämällä lypsetään (kuten on käynyt parikymppisenä naisporukassa) niin vastaukseni on ettei minua kiinnosta kaverin paita, en aio katsella häntä baarissa sillä silmällä vaan tiirailen mieluummin miehiä. Tämän sitten mielensäpahoittaja järjestelmällisesti tulkitsee että olen sanonut "vittu kun sun paita on ihan kamala, en kehtaa lähteä seurassasi mihinkään"..... :D
78 & 79, jos kertoisit näille totuudentorville, että sinä tiedät, että sinussa on paljon kehitettävää mutta juuri nyt sinua ei huvita tehdä mitään, niin he varmaan jättäisivät sinut rauhaan. Tajuatko, että he yrittävät auttaa sinua koska he, kenties omien kokemustensa perusteella, tietävät, että sinä olet menossa huonoon suuntaan. Et ehkä itse näe sitä vielä. Ja heitä puistattaa katsoa sitä vieresta tekemättä mitään.
Esim. minä olen seurannut erään tuttuni holtitonta rahankäyttöä jo vuosia ja pakkohan siitä sanoa. Tiedän ettei vaikuta juuri mitenkään juuri minun elämääni mutta hänen lapsensa surettavat minua. Miten he tulevat pärjäämään jos vanhemmilta lähtee kämppä alta äidin shoppailun takia? Tai no, kyllä minä tiedän. Takaajat, eli äidin vanhemmat, tulevat apuun mikä sitten aiheuttaa katkeruutta muissa sisaruksissa ja koko suvun välit on sitten poikki.
Toisaalta tietysti, olisihan se järkevämpää ajatella, että antaa ihmisten tehdä omat virheensä ja pitää vain huoli omista asioistaan mutta voi helvetti kun se on vaikeeta katsoa sivusta tekemättä mitään. Eli haluaisin vain, että sinä kerrot minulle, että olet tietoinen siitä mitä olet tekemässä koska sen jälkeen vastuu ei ole minulla ja voin hyvin omintunnoin jättää sinut rauhaan. Harmi vain, että näin tapahtuu hämmästyttävän harvoin. Yleensä se menee niin, että niin yritän sanoa ihmisille jotain ja saan vastaukseksi jotain aivan järjetöntä. Esim. kerran eräs yliopistossa opiskeleva henkilö väitti ettei osaa käyttää pesukonetta. Koneen kyljessä oli ohje ihan selvällä suomenkielellä (erittäin yksinkertainen ohje!). Eli tyyppi siis aivan pokkana väittää ettei osaa lukea. Onko hän hullu? Jos hän olisi sanonut, että olen vähän laiska enkä viitsi opetella mitään, niin olisin ajatellut vain, että aha, se siitä.
Eli kerro nyt mitä sinä itse tekisit tilanteessa jossa epäilet, että joku toinen ihminen on tekemässä jotain itselleen (ja ehkä myös muille haitallista) etkä voi olla aivan varma siitä onko hän tietoinen siitä mitä hän on tekemässä? Yrittäisitkö sanoa jotain vai hymistelisitkö vaan? Aika monet ottavat tämä hymistelijän roolin koska se on heidän etujensa mukaista. Kukaan ei pidä arvostelijoista.
Ei se tiede niin erillismaailma ole, etteikö olisi syytä miettiä kriittisten ihmisten tarpeellisuutta sosiaalisissakin kuvioissa. Oman mielipiteensä ilmaiseva ihminen ärsyttää, mutta joskus on syytä ärsyyntyä ja kulkea sen läpi, ettei jää rajoittuneeksi.
Parvikalaelämä ei tee hyvää ihmisille. Nuoret ja nössöt viettäkööt sitä pitempään, mutta kun elämässä on niitä isompiakin asioita kestettäväksi, en luota yhteiskuntaan, joka uskoo ehdoitta myötäsukaisuuden hyveeseen.