Lue keskustelun säännöt.
mitä mieltä totuudentorvista?
20.02.2015 |
Niin, mitä mieltä palstalaiset on tuollaisesta ihmistyypistä? En tarkoita sellaista tökeröä töksäyttelijää, vaan ihan peruskohteliasta ja hyvätapaista miestä tai naista, joka kahden kesken tai pienessä, tutussa seurueessa helposti sanoo asiat kuten ne on sellaisen pinnallisen kaunopuheisuuden ja voivottelun sijaan?
Tyyppi voi vielä olla hyvin tarkkanäköinen tuntemattomienkin ihmisten suhteen.
Oon nyt itse tutustunut tuollaiseen ja alkuun kyllä meinasi nousta ihokarvat pystyyn, mutta nykyään tuo pinnallisuus alkaa olla se, joka niitä karvoja nostelee kun omakin ajatusmaailma himpun jalostunut :D
Kommentit (103)
Arvostan totuuden mukaan elämistä. Arvostan ihmisiä, jotka puhuvat asioista suoraan, eivät piilottele itseään ja uskaltavat olla sitä mitä ovat. Inhoan enkä ole tekemisissä sellaistan ihmisten kanssa, jotka valehtelevat, eivät uskalla omata omia mielipiteitään, puhuvat selän takana paskaa ja teeskentelevät. Semmoiset ihmiset usein kusettavat itseään, eivätkä ole näin ollen luotettavia.
Arvostan aivan helvetisti sitä että ihminen uskaltaa olla eri mieltä ja seistä omilla jaloillaan, kun mitä "suuret massat". Se mitä en taas arvosta pätkääkään on toisten ihmisten selkien takaa huutelu ja takinkääntäminen aina sen suuntaan, missä on kaikkein turvallisinta.
Jos parisuhde tai mikä tahansa ihmisushde perustuu minkäänlaiselle teeskentelylle, tai sille että siinä ei olla just semmoisia ihmisiä kuin ollaan, niin eihän se herranjumala ole mikään suhde silloin.
Rehellisyys ja se että uskaltaa katsoa itseään, kaikkine hyvine JA huonoine puolineen on avain itsetuntemukseen ja parempaan suhteeseen itsensä kanssa. Sitä kautta avautuu myös paremmat suhteet kanssaihmisiin, kun ensin hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Minä olen sillä liialla hienotunteisuudella juuri ennen peittänyt kaikkea sitä, mitä en itsessäni ole uskaltanut katsoa.
Jonkinlainen sosiaalinen älykkyys pitää kuitenkin olla mukana. Eli ei niitä "totuuksia" ihan missä tahansa ja kelle tahansa ruveta laukomaan. Se taas on varmaan yksi vittumaisimmista piirteistä ihmisessä sellainen besserwissermäisyys, eli ihminen joka ei kykene keskustelemaan asioista ja vaihtamaan mielipiteitä sekä kokemuksia. Näkemään asioita eri kannoilta. Vaan besserwisser vaan lähtökohtaisesti suhtautuu kaikkeen kanssakäymiseen siltä kantilta, miten hän itse on oikeassa. Ja se on aivan helvetin rasittavaa, koska se tukahduttaa kaiken keskustelun. Besserwisser ei älyä, että on ihan ok olla väärässäkin joskus ja kun hän ei hyväky sitä itseltään ei hän hyväksy sitä myöskään toisilta.
Totuudentorven voi myös mieltää sellaiseksi ihmiseksi, joka omasta mielestään "tietää" miten kuuluu elää. Moraalinvartijat siis. Uskonnoistahan näitä löytyy. Ihmiset jotka kertovat toisille miten kuuluu elää, lainaavat pyhiä kirjoituksiaan etc. Nostavat itseään niin perkeleen sivistyneeksi, mutta sitten eivät kuitenkaan itse elä ollenkaan niiden periaatteiden mukaan. Saarnaavat vain toisille, miten kuuluisi elää eivätkä omaa sen verran nöyryyttä ja älliä että itsestänsä se pitäisi aloittaa ja jättää se saarnaaminen vähemmälle.
Älyttömän besserwissermäisyyden ja saarnaamisen alta yleensä löytyy vain tosi epävarma ihminen, jolle näistä tavoista on tullut selviytymiskeinoja, jolla peitetään se että ei osata rakastaa itseään. Se luo tietynlaista kieroutunutta turvallisuudentunnetta, että aina tarvii olla oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen totuudentorvi, tosin sitä olen ollut aina vain siviilissä, en koskaan esim. työelämässä. Olen kohdannut muutaman "mielensäpahoittajan" ja tullut siihen tulokseen, että pidän suun kiinni vastaavissa tilanteissa jatkossa, ja tässä olen nyt usean vuoden ajan onnistunutkin. Aivan läheisimmissä ihmissuhteissa en ole taipumustani käyttänyt juurikaan, ja siksi suhteet ilmeisesti vuosien ja taas vuosienkin jälkeen kukoistavat. Olen edelleen totuuden torvi, mutta vain sisäisesti. Minulla on ilmeisesti persoonallisuudessani joku poikkeama, koska itse en suutu arvostelusta, se ei ikäänkuin tavoita minua, siksi osaksi yllätyin noista"mielensäpahoittajista".
En tiedä voisiko minut lukea näihin totuuden torviin. Olen mielestäni kuitenkin ehdottomasti tilannetajuinen ja kohtelias, tiedän milloin totuus kannattaa jättää sanomatta. Mutta juurikin esimerkiksi kokouksissa tai palavereissa sanon kyllä mielipiteeni tarvittaessa, vaikka kaikki muut tuntuisivat olevan hiljaa. Monesti käykin niin että kun itse ensin murran sen jään, moni muukin avaa suunsa ja on samaa mieltä kanssani: eivät vain viitsineet olla ensimmäisiä jotka asiasta mainitsevat. Monet hyvät ideat jäävät sanomatta ja suuretkin puutteet korjaamatta jos aina vaan hymistellään. Myös hyville ystävilleni olen ehdottoman rehellinen jos he kysyvät mielipidettäni, oli kyse sitten vaatetuksesta tai ihmissuhteista. Puolitutuille kaunistelen sanomisiani enemmän.
Eräs kaverini on sitten juurikin sellainen töksäyttelijä, enkä koe meidän olevan yhtään samaa maata. Epäasiallisten mielipiteiden lisäksi (vitun ruma paita/helvetin tyhmä idea tms.) hänellä on pakottava tarve olla jatkuvasti oikeassa. Itse olen toki valmis muuttamaan mieltäni jos toinen mielipide perustellaan hyvin.
Siis häh, ei kai tässä nyt tarkoitettu näitä totuuden nimissä törkeyksiä puhuvia typeryksiä? (rumat kengät ja laihduttaakin kannataisi-tyyppejä.
Itse sanon suoraan ihmisille asioita jotka ovat rakentavia ja mielestäni pitävät paikkansa. Kuitenkin sellaisia, joita moni jättää sanomatta vaikka ehkä käy mielessä. Olen kehunut ihmisten vanhemmuutta, iloista luonnetta, viehättävää ulkonäköä, positiivista vaikutusta työ- ym yhteisöön. Toisaalta olen ilmaissut myös huoleni toisen voinnista esim. masennus tai työuupumus kun kaikki muut ovat olleet hiljaa. Työpaikalla olen avannut suuni kokouksissa koskien työyhteisön huonoa vointia ja esimiehen puutteellista johtajuutta. Voin kyllä myös myöntää möhmänneeni pari kertaa, tarkoitus on ollut hyvä mutta ulosanti väärä. Tämän myötä olen muuttunut harkitsevammaksi.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 01:44"]
--
Lasken itseni totuudentorveksi ja teen sitä vain sen takia, että en voi tietää tiedätkö sinä mitä olet tekemässä. Jos sanoisit rehellisesti että joo, tungen tässä nyt itseni liian pieniin vaatteisiin ihan huvikseni, niin ei siinä mitään. Ei voisi minua vähempää kiinnostaa. Mutta minun täytyy tietää, että teet sen tietoisena siitä mitä olet tekemässä. Muuten alan epäilemään että sinulla on vakava kehonkuvanhäiriö ja tarvitset apua tai että olet psykoosissa.
Katsos kun jos näen jonkun ihmisen tekevän jotain mikä on minun mielestäni täysin järjetöntä (ja usein minulle haitaksi), niin en voi tietää, että tekeekö hän niin siksi, että hän kusipää, psykoosissa vai puuttuuko häneltä jokin olennainen informaatiopalanen. Jos esim. pöllit pesutupa-aikani, niin saatat olla ulkomaalainen joka ei osaa varata aikaa, tai sitten olet kusipää joka ei välitä yhteisistä säännöistä tai sitten olet pipipää joka ei tunne kelloa. Jos kiellät minua puhumasta näistä asioista suoraan, niin minkä oletuksen perusteella toivoisit minun toimivan? Oletanko, että olet kusipää ja heitän pyykkisi roskiin? Katsos kun sen suoraan puhumisen on tarkoitus estää suoraa toimintaa. Mutta jos et pidä suorasta puheesta, niin ei se mitään.
No oikeastihan se on niin, että sinä olet kusipää ja teet kaikenlaista paskaa muille ihmisille ja toivot ettei kukaan sano mitään koska sen jälkeen kun on sanottu, et voi enää vedota tekosyyhyn "Ai hupsista, en mä huomannut/tiennyt". Saatat vaikka parkkeerata auton jonkun toisen paikalle ja sitten kun sinulle sanotaan siitä, alat itkeä miten sinua on loukattu ja eikö voisi vähän asiallisemmin sanoa ja nyt kun kerran noin törkeästi sanottiin, niin en varmana siirrä autoa.
Toivoisit tietysti ettei kukaan sanoisi mitään jotta voisit jatkossakin jatkaa kusipäistä käytöstäsi.
[/quote]
Hämmentävä analyysi kommentistani.
Minä en ole missään nimessä sitä mieltä, että kenenkään tulisi sietää huonoa käytöstä hiljaa hymistellen, tai että mielipidettään ei saisi sanoa missään tilanteessa ääneen. Mikäli halusit todella nähdä kommentistani sen, että minulla olisi oikeus tehdä ihan mitä tahansa ja ettei kukaan saisi ikinä puolustautua tai huomauttaa ääneen huonosta käytöksestä, olet todella lukenut tekstini kummallisesti. En nimittäin puhunut tällaisesta yhtään mitään.
Nämä tarkoittamani totuudentorvet ovat sellaisia, jotka antavat piinkovan analyysin tilanteista, jotka eivät oikeastaan liity heihin millään tavalla: he tietävät, että minun olisi pitänyt kouluttautua toisin, hoitaa talouttani toisella tavalla ja että ketkä toimivat ihmissuhteissaan ehdottomasti väärin. He, jotka antavat lahjomattomia analyyseja minun koko olemuksestani. Sehän olisi ihan eri asia, jos kysyisin neuvoa (tai jos totuudentorvi on hyvin läheinen). Nämä neuvot ja pätemiset tapaavat tosin tulla ihan kysymättä. ERI ASIA on, jos käytökseni on niin ongelmallista, että se vaatii puuttumista. Mutta olen ällistynyt, jos joku kokisi koko elämäni olevan yhtä korjaamista ja oikeille raiteilleen johtamista.
Kuten sanoin: parhaimmillaan tällainen ihminen antaa uusia näkökulmia. Pahimmillaan hän on tukahduttava, ainakin minulle. En tarvitse elämäni ylintä tuomaria, eikä minun tarvitse olla jatkuvasti kehittymässä elämän joka saralla. Joskus on hienotunteista ja ymmärtäväistä vain kuunnella ja olla hiljaa, ilman erilaisia syväanalyyseja, subjektiivisia totuuksia ja uusia näkökulmia. Luottaa siihen, että tuo ihminen ehkä osaa ratkoa elämänsä pikku koukeroita ihan itsekin ilman, että jatkuvasti täytyy olla siihen puuttumassa totuuksineen.
*
Mitä tulee taas esim. mielipiteenilmaisuun yleensä esim. kokouksissa ja politiikassa: sehän on vallan hieno juttu. En kannata hymistelyä ja "positiivari" asennetta tilanteissa, joissa on ehdottoman tärkeää saada muutosta. Minä käsittelen tätä totuudentorvi-teemaa pikemminkin juuri niissä elämän henkilökohtaisissa valinnoissa, joissa se totuus ei oikeasti ole niin elintärkeä, tai joka asiana kuuluu ihan muille ihmisille kuin itse lahjomattomalle totuudentorvelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 10:42"]
Minulla on ilmeisesti persoonallisuudessani joku poikkeama, koska itse en suutu arvostelusta, se ei ikäänkuin tavoita minua, siksi osaksi yllätyin noista"mielensäpahoittajista".
[/quote]
Minulla sama homma. Olen monesti miettinyt onko minulla jotenkin liian hyvä itsetunto, sillä en muista edes teiniaikojen epävarmuudessa loukkaantuneeni arvosteluista. Jos joku esimerkiksi haukkuisi minua rumaksi tai lihavaksi, en välittäisi ollenkaan sillä tiedän etten ole ruma tai lihava. Kaiken minuun kohdistuvan arvostelun ja paskan puhumisen ohitan olkien kohautuksella, mikään ei ikinä mene niin sanotusti tunteisiin. Jos kysyn mielipidettä, olen myös valmis kuulemaan sen ja asiallisen kritiikin otan toki vastaan. T: 52
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 10:42"]
Minulla on ilmeisesti persoonallisuudessani joku poikkeama, koska itse en suutu arvostelusta, se ei ikäänkuin tavoita minua, siksi osaksi yllätyin noista"mielensäpahoittajista".
[/quote]
Minulla sama homma. Olen monesti miettinyt onko minulla jotenkin liian hyvä itsetunto, sillä en muista edes teiniaikojen epävarmuudessa loukkaantuneeni arvosteluista. Jos joku esimerkiksi haukkuisi minua rumaksi tai lihavaksi, en välittäisi ollenkaan sillä tiedän etten ole ruma tai lihava. Kaiken minuun kohdistuvan arvostelun ja paskan puhumisen ohitan olkien kohautuksella, mikään ei ikinä mene niin sanotusti tunteisiin. Jos kysyn mielipidettä, olen myös valmis kuulemaan sen ja asiallisen kritiikin otan toki vastaan. T: 52
[/quote]Tai jos olisit ruma tai/ja lihava, se ei sinua loukkaisi, koska tottahan se olisi? Niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, siis viesteillä 53 ja 55 sama kirjoittaja :D
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:53"]
Rasittavia, erittäin rasittavia. Koko yhteiskunnan toiminta perustuu siihen, että ihmiset jatkuvasti valehtelevat ja jättävät sanomatta pienistä ja isommistakin asioista. Näin tilanteet eivät kärjisty. Totuudentorvi (mm. pikkuveljeni) katsoo oikeudekseen olla välittämättä yhteisistä tavoista. Yleensä vieläpä siten, että totuuksien laukominen on valikoivaa eli itensä kannalta ikävistä asioista vaietaan/valehdellaan kuten muutkin ihmiset mutta muihin sitten kohdistetaan tätä moraalisen paremmuuden (minähän vain sanon asiat kuten ne ovat) mukanaansuomaa ylenkatsetta.
Totuudentorvilla ansaitusti on vähän ystäviä. Sellaisen lähipiirissä eläneeltä ei löydy ymmärrystä heidän toiminnalleen.
[/quote]
Mutta takana pahan puhuminen onkin normi, sellainen yleisesti hyväksytty? Sanotko mieluummin kohteelle suoraan, vai juoruatko hänestä takanapäin? Tästähän on kysymys.
Minä sanon mieluummin suoraan kuin juoruan takanapäin! Näinhän neparhaat ystävät seuloontuvat ja hyvä niin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 10:52"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 10:42"]
Minulla on ilmeisesti persoonallisuudessani joku poikkeama, koska itse en suutu arvostelusta, se ei ikäänkuin tavoita minua, siksi osaksi yllätyin noista"mielensäpahoittajista".
[/quote]
Minulla sama homma. Olen monesti miettinyt onko minulla jotenkin liian hyvä itsetunto, sillä en muista edes teiniaikojen epävarmuudessa loukkaantuneeni arvosteluista. Jos joku esimerkiksi haukkuisi minua rumaksi tai lihavaksi, en välittäisi ollenkaan sillä tiedän etten ole ruma tai lihava. Kaiken minuun kohdistuvan arvostelun ja paskan puhumisen ohitan olkien kohautuksella, mikään ei ikinä mene niin sanotusti tunteisiin. Jos kysyn mielipidettä, olen myös valmis kuulemaan sen ja asiallisen kritiikin otan toki vastaan. T: 52
[/quote]Tai jos olisit ruma tai/ja lihava, se ei sinua loukkaisi, koska tottahan se olisi? Niinkö?
[/quote]
Jumaliste kun on naivi vertaus. Mieti itse!
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 10:52"]
Tai jos olisit ruma tai/ja lihava, se ei sinua loukkaisi, koska tottahan se olisi? Niinkö?
[/quote]
No, olen esimerkiksi naiseksi melko pitkä ja joskus muistan jonkun haukkuneen minua kirahviksi. Nauroin päin naamaa ja jätin asian sikseen, miksi loukkaantuisin kun en pituudelleni voi mitään? Eli tuskinpa.
Ainut asia jolla minut saa loukkaantumaan on perheeni haukkuminen. Silloin nousen puolustuskannalle, muutoin annan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 10:54"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 10:52"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 10:42"]
Minulla on ilmeisesti persoonallisuudessani joku poikkeama, koska itse en suutu arvostelusta, se ei ikäänkuin tavoita minua, siksi osaksi yllätyin noista"mielensäpahoittajista".
[/quote]
Minulla sama homma. Olen monesti miettinyt onko minulla jotenkin liian hyvä itsetunto, sillä en muista edes teiniaikojen epävarmuudessa loukkaantuneeni arvosteluista. Jos joku esimerkiksi haukkuisi minua rumaksi tai lihavaksi, en välittäisi ollenkaan sillä tiedän etten ole ruma tai lihava. Kaiken minuun kohdistuvan arvostelun ja paskan puhumisen ohitan olkien kohautuksella, mikään ei ikinä mene niin sanotusti tunteisiin. Jos kysyn mielipidettä, olen myös valmis kuulemaan sen ja asiallisen kritiikin otan toki vastaan. T: 52
[/quote]Tai jos olisit ruma tai/ja lihava, se ei sinua loukkaisi, koska tottahan se olisi? Niinkö?
[/quote]
Jumaliste kun on naivi vertaus. Mieti itse!
[/quote]Miten niin?
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 10:52"]
Tai jos olisit ruma tai/ja lihava, se ei sinua loukkaisi, koska tottahan se olisi? Niinkö?
[/quote]
No, olen esimerkiksi naiseksi melko pitkä ja joskus muistan jonkun haukkuneen minua kirahviksi. Nauroin päin naamaa ja jätin asian sikseen, miksi loukkaantuisin kun en pituudelleni voi mitään? Eli tuskinpa.
Ainut asia jolla minut saa loukkaantumaan on perheeni haukkuminen. Silloin nousen puolustuskannalle, muutoin annan olla.
[/quote]No joo, tuo kirahvi on kyllä aika laimea loukkaus ;) Mutta periaatteessa sinua ei siis haittaa arvostelu, olipa se sinua kohtaan oikeutettua/todenperäistä tai ei. Siinä tapauksessa ymmärrän mitä tarkoitat ja sen, että ihmettelet mielensäpahoittajia. Yleensä ihmiset muuten pahastuvat enemmän siitä, mikä arvosteluissa on totta, kuin siitä, mikä ei pidä paikkaansa. Samoin juoruista, helpompi ohittaa sellaiset, missä ei ole mitään perää kuin ne joissa jotain käryä on :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuudentorvi ja tökerö töksäyttelijä ovat tosiaan kaksi täysin eri asiaa, kuten tässä keskustelussa onkin jo tullut ilmi. Niitä ei pidä sekoittaa toisiinsa! Totuudentorvi on tarkkanäköinen ja tekee huomioita myös itsestään -olen juuri törmännyt tällaiseen ihmiseen, ja hänen tapansa toimia on todella virkistävä poikkeus muuten niin hymistelevässä akateemisessa yhteisössä. Minua on myös sanottu totuudentorveksi ja yllättävää kyllä, moni on kertonut kääntyvänsä minun puoleeni ongelmien kohdatessa juuri tämän ominaisuuteni takia. Useat pitävät sitä vain plussana, että tulee tarvittaessa herätellyksi jonkun ystävän toimesta, jos sellaiseen on tarvetta. Nykyinen miehenikin arvostaa tätä ominaisuutta yli kaiken: kuulemma luottamus on sataprosenttista, kun ei tällä naamalla oikein valehdella:D
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 18:29"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 18:22"][quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 16:28"] Mitä älykkäämpi ihminen, sitä vähemmän sieltä mielestä tulee muiden kuultaviin tai luettaviin rajuja, jyrkkiä ja jyrääviä, muiden näkemyksen tai kokemuksen kautta muokkautuneen toimintatavan liiskaavia näkemyksiä. Helvetin yksinkertaisia, jos minulta kysytään. Eivät yllä omalle tasolleni. Kysy oikeasti älykkäältä kysymys, niin parhaassa tapauksessa sieltä tulee pitkää polveilevaa erittäin monet sivuasiat huomioonottavaa vastausta, tai sitten rehellisesti sen jonkin asian suhteen laajemman tietämyksen omaamisen puuttumisen myöntävä vastaus, mutta ei ainakaan "se on näin, tajuatko daiju" -tyylistä ylikävelyä, jota höystetään arvelluttavalla peruskoulusta tutulla apinaryhmävoimalla ("Kun mun sata yhtä fiksua suurisuista kamuakin on kato samaa mieltä.") Sinänsä tykkään todella paljon suoruudesta, jopa kovuudesta, järjen käytöstä ennen tunne edellä menemistä. Mutta suoruus ja nuo muut edellä eivät ole sama asia kuin moukkamainen loukkaavuus, epähienotunteisuus ja jyrääminen jyräämisen vuoksi. Niitä en arvosta. [/quote] Mietin tässä juuri, kuinka sellaiset sinua tyhmemmät ihmiset kuin Galileo Galilei, Giordano Bruno ja Niko Kopernikus aivan turhaan menivät suoraan sanomaan, että on se nyt vittu kun luullaan auringon kiertävän maata. Ansaitusti saivatkin sen osan, joka epäsosiaalisille totuudentorville kuuluukin. Huvittavinta on se, että 99% ihmisistä kertoo toisilleen tyhmiä valheita siksi, että he olettavat vähintään 25% uskovan niitä, vaikka todellinen luku selvästi on alle 1%. Kylläpä sitä sitten tunteekin itsensä aivan uskomattoman tyhmäksi, kun menee ja sanoo sen asian suoraan. 97% idiooteista katsoo naama myrtyneenä, että nyt se pilasi koko homman, kun ei tajunnut, että myötäämällä olis niinku itsekin ollut hyötyjien joukossa :D Mulle toi todellinen hyötysuhde vaan on liian matalalla. [/quote] Minusta tieteellinen tutkimus ja niiden tulokset ovat aivan eria asia kuin töksäyttää että onpas sulla vitun rumat kengät tai oletpas lihonut tms. Oman kokemukseni mukaan totuudentorvet töräyttelevät nimenomaan noita jälkimmäisiä, eivät mitään tieteen usimpia saavutuksia.
[/quote]
Voi voi! Totuudentorvi on siis epäkohtelias. Aika ahdas näkökulma.
Totuuden torvi vastaisi häneltä kysyttäessä esim. "Sinulle on tullut hieman lisäkiloja".
Kengistä taas voi olla montakin mielipidettä, riipuen mausta (vrt. muotitrendit, tolppakegät yms.) niihin ei todennäköisesti ottaisi kantaa. Tai käytännöllisyyden näkökulmasta ottaisi, kenties?
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 10:54"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 10:52"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 10:42"]
Minulla on ilmeisesti persoonallisuudessani joku poikkeama, koska itse en suutu arvostelusta, se ei ikäänkuin tavoita minua, siksi osaksi yllätyin noista"mielensäpahoittajista".
[/quote]
Minulla sama homma. Olen monesti miettinyt onko minulla jotenkin liian hyvä itsetunto, sillä en muista edes teiniaikojen epävarmuudessa loukkaantuneeni arvosteluista. Jos joku esimerkiksi haukkuisi minua rumaksi tai lihavaksi, en välittäisi ollenkaan sillä tiedän etten ole ruma tai lihava. Kaiken minuun kohdistuvan arvostelun ja paskan puhumisen ohitan olkien kohautuksella, mikään ei ikinä mene niin sanotusti tunteisiin. Jos kysyn mielipidettä, olen myös valmis kuulemaan sen ja asiallisen kritiikin otan toki vastaan. T: 52
[/quote]Tai jos olisit ruma tai/ja lihava, se ei sinua loukkaisi, koska tottahan se olisi? Niinkö?
[/quote]
Jumaliste kun on naivi vertaus. Mieti itse!
[/quote]Miten niin?
[/quote]
KTS: Vastaus 63!
Kertokaa totuudentorvet niitä esimerkkejä aidoista elämäntilanteista, joissa olette kertoneet totuuksia?
Tämä siis tarkoitettu niille torville, jotka omaavat käytöstapoja eivätkä törkeästi töksäytä.
Tuo pyramidihuijaus-kommentti oli tosiaan hyvä esimerkki, koska siinä ei ollut kyse töksäyttelystä.
78 jatkaa: sivuan ehkä tässä totuudentorvi-teemassani myös sitä, että mikä tarkoitus sillä totuudella on. Sitä kannattaisi itse kunkin totuudentorven miettiä aina silloin tällöin. Muutoksentarve on minusta oikein hyvä tarkoitus, mutta sitä voisi vielä jalostaa jatkokysymyksellä "Onko sillä merkitystä minulle"? Työpaikan palavereissa ja muissa kokouksissa on totuus varmasti hyvä asia juuri siksi, että saadaan kehitettyä koko työyhteisöä ja sen toimintatapoja.
Otan esimerkin: minä olen saanut syväanalyyseja mm. opinnoistani ja eräästä ihmissuhteesta, jota ratkoimme jo kyseessä olevan henkilön kanssa tahoillamme, eikä totuudenkertojalla ollut asiassa oikeasti mitään roolia. Mikä tarkoitus totuudella oli? Miksi hänen piti päästä tarjoamaan näkökulmia ja ratkomaan tilanteita, jotka eivät kuuluneet hänelle _yhtään_ mitenkään? Miten minun opintoni vaikuttivat hänen elämäänsä? Tällaiseen "tuomarointiin" olen antanut oikeuden ainoastaan harvoille ihmisille, lopuilta se on tungettelevaa.
Teennäisyys on asia jota en voi itse sietää. Se selkääntaputtelu ja sellainen. Urheilijathan sitä juuri sanoo, että silloin kun tulee mitaleita kisoista, niin kyllä löytyy kavereita ja tuopintarjoajaa silloin. Mutta annas olla, kun ei menekkään yhtä hyvin. Silloin ne samat "kaverit" kääntävät selkänsä ja ovat kuin eivät ikinä olisi nähneetkään. Haukkuvat vielä parhaimmassa tapauksessa.
Niin tämä on juuri se kohta missä ne oikeat kaverit ja ystävät eroavat niistä hännystelijöistä, jotka haluavat vain jotenkin hyötyä sinusta, ja ovat kanssasi sen "statuksen" takia, eivätkä sen takia että sinä olet sinä.
Sen verran totuudentorvea minussa on, että teennäisyyttä en halua elämääni. On paljon helpompi elää ja olla onnellinen, kun ei tarvitse esittää kenellekään mitään ja olla huolestunut toisten ihmisten mielipiteistä sekä omasta statuksesta, vaan hyväksyy itsensä just semmoisena kuin on. Sillä matkalla ollaan. :D
Minä hyväitsetuntoisena, älykkäänä ihmisenä toki tuon ilmi mielipiteeni vaikkapa työasioihin liittyen. Tietenkin. Seison perusteltujen mielipiteideni takana ja olen aito, mutta se ei kuitenkaan tee minusta totuuden torvea (joka ainakin itselleni on negatiivinen käsite). En ymmärrä, miten kukaan voi kuvitella edes tietävänsä juuri mistään asiasta "totuutta". Jos mitään olen tähän ikään mennessä oppinut, se on se että asioilla on aina monta puolta. Välttämättä kukaan ei ole oikeassa tai sitten jokainen voi olla omalta kantiltaan katsoen täysin oikeassa. Ymmärrän siis, että mielipiteitä voi ja suorastaan pitää tuoda esiin (enkä nyt todellakaan tarkoita esim. mitään toisen ulkonäköön puuttumista), mutta niistä pitää myös pystyä keskustelemaan ja fiksu ihminen yrittää nähdä myös toisen osapuolen näkökannan. Voi vahingossa vaikka oppia jotain uuttakin.
Itse en oikein meinaa kestää niitä "totuuden torvia", jotka ovat vain päättäneet omaavansa tiedon lopullisesta totuudesta, aiheesta kuin aiheesta. Pidän tällaisia ihmisiä kehittymättöminä, yksinkertaisina ja usein melkoisen tökeröinä. Eihän heidän kanssaan voi edes viritellä keskustelua mistään. Todella tympeää.