mitä mieltä totuudentorvista?

Vähän kaksipiippuinen juttu on tämä. 

Tilanne: vanha kaverini, jota en ole nähnyt vuosikausiin, käyttäytyi tavatessamme ärsyttävällä tavalla. Tässä oli kaksi vaihtoehtoa, joko puran omaa ärsyyntymistäni ja sanon asiasta ja tilanne laukeaa sillä TAI katkaisen välit. 

Kävi sitten niin, että kun yritin sanoa mielipiteeni, tämä kaveri alkoi puhua päälle niin etten oikeastaan saanut edes asiaani sanottua. Lopputulos on sama kuin jos en olisi sanonut mitään eli luottamus on poikki.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 11:04"]

Kertokaa totuudentorvet niitä esimerkkejä aidoista elämäntilanteista, joissa olette kertoneet totuuksia?

Tämä siis tarkoitettu niille torville, jotka omaavat käytöstapoja eivätkä törkeästi töksäytä.

Tuo pyramidihuijaus-kommentti oli tosiaan hyvä esimerkki, koska siinä ei ollut kyse töksäyttelystä.

[/quote]

Yleensä vasta kysyttäessä mielipidettä voin sanoa oman mielipiteeni.

"Onko lapseni viikkoraha sopivan suuruinen?" Jos alakouluikäinen (20€), sanon:"On liikaa, pistä 15€ pankkitilille säästöön ja anna 5€ käteistä" Vastaan siis oman mielipiteeni, en tyrkytä!

No en ehkä arvostaisi jos ihan uusi tuttavuus alkaisi mun hiuksia arvostelemaan, vaikka sen kuinka nätisti ja kahden kesken tekisikin. Eriasia on tietysti jos kysyn onko hiukseni hyvin. Silloin oletan rehellistä vastausta, keneltä tahansa sitä kysynkin. Kyllä sitten taas tuttujen pitäisi pystyä sanomaan ihan kysymättäkin jos olen vaikka lähdössä ulos ihan kauheen näköisenä. Samoin musta on kiva kun eräs ystäväni sanoo mulle suoraan jos olen ollut väärässä jossain väittelyssä, vaikei sitä kesken tilanteet tuokkaan julki vaan sitten jälkikäteen kahden kesken.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 11:04"]

Kertokaa totuudentorvet niitä esimerkkejä aidoista elämäntilanteista, joissa olette kertoneet totuuksia?

Tämä siis tarkoitettu niille torville, jotka omaavat käytöstapoja eivätkä törkeästi töksäytä.

Tuo pyramidihuijaus-kommentti oli tosiaan hyvä esimerkki, koska siinä ei ollut kyse töksäyttelystä.

[/quote]

Yksi mieleen tuleva esimerkki:

Työporukasta yksi oli jäämässä eläkkeelle ja eräässä palaverissa mietittiin hänelle sopivaa läksiäislahjaa. Eräs henkilö sitten ehdotti melko kallista juttua, josta jokainen olisi siis maksanut toki saman suuruisen (n. 75€) summan. Ehdotuksen kerrottuaan kukaan ei oikein sanonut mitään, lähinnä vain hymistelivät. Omasta mielestäni summa oli ehdottomasti liian kova, ja tiedn että moni työkavereistakin elää kitkutellen. Huoautin asiasta ja ehdotin pienempää lahjaa, ja loppujen lopuksi kaikki paitsi tämä alkuperäisen ehdotuksen tekijä olivat samaa mieltä kanssani. Jos en olisi sanonut mitään, olisi tuo 75€ varmaan kiltisti maksettu ja kitisty sitten jälkeenpäin että liian kallista oli.

Äitini on tuollainen "totuudentorvi". Kuvaa itseään rehelliseksi, suorapuheiseksi ja realistiksi.

Ja auta armias, jos menet sanomaan itse jotain suoraa häneen kohdistuvaa... Se kiukku ja marttyrismi on jotain ihan uskomatonta. Vaikka todellakin toteaisit jonkun konkreettisen tosiasian, tyyliin "sinulla on hammastahnaa paidan rinnuksilla".

Up

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 02:06"]

78 & 79, jos kertoisit näille totuudentorville, että sinä tiedät, että sinussa on paljon kehitettävää mutta juuri nyt sinua ei huvita tehdä mitään, niin he varmaan jättäisivät sinut rauhaan. Tajuatko, että he yrittävät auttaa sinua koska he, kenties omien kokemustensa perusteella, tietävät, että sinä olet menossa huonoon suuntaan. Et ehkä itse näe sitä vielä. Ja heitä puistattaa katsoa sitä vieresta tekemättä mitään. 

Esim. minä olen seurannut erään tuttuni holtitonta rahankäyttöä jo vuosia ja pakkohan siitä sanoa. Tiedän ettei vaikuta juuri mitenkään juuri minun elämääni mutta hänen lapsensa surettavat minua. Miten he tulevat pärjäämään jos vanhemmilta lähtee kämppä alta äidin shoppailun takia? Tai no, kyllä minä tiedän. Takaajat, eli äidin vanhemmat,  tulevat apuun mikä sitten aiheuttaa katkeruutta muissa sisaruksissa ja koko suvun välit on sitten poikki.

Toisaalta tietysti, olisihan se järkevämpää ajatella, että antaa ihmisten tehdä omat virheensä ja pitää vain huoli omista asioistaan mutta voi helvetti kun se on vaikeeta katsoa sivusta tekemättä mitään. Eli haluaisin vain, että sinä kerrot minulle, että olet tietoinen siitä mitä olet tekemässä koska sen jälkeen vastuu ei ole minulla ja voin hyvin omintunnoin jättää sinut rauhaan. Harmi vain, että näin tapahtuu hämmästyttävän harvoin. Yleensä se menee niin, että niin yritän sanoa ihmisille jotain ja saan vastaukseksi jotain aivan järjetöntä. Esim. kerran eräs yliopistossa opiskeleva henkilö väitti ettei osaa käyttää pesukonetta. Koneen kyljessä oli ohje ihan selvällä suomenkielellä (erittäin yksinkertainen ohje!). Eli tyyppi siis aivan pokkana väittää ettei osaa lukea. Onko hän hullu? Jos hän olisi sanonut, että olen vähän laiska enkä viitsi opetella mitään, niin olisin ajatellut vain, että aha, se siitä.

Eli kerro nyt mitä sinä itse tekisit tilanteessa jossa epäilet, että joku toinen ihminen on tekemässä jotain itselleen (ja ehkä myös muille haitallista) etkä voi olla aivan varma siitä onko hän tietoinen siitä mitä hän on tekemässä? Yrittäisitkö sanoa jotain vai hymistelisitkö vaan? Aika monet ottavat tämä hymistelijän roolin koska se on heidän etujensa mukaista. Kukaan ei pidä arvostelijoista.

[/quote]

En tiedä, kuinka monta kertaa minun tulisi alleviivata, että joskus jokainen tarvitsee sen rehellisen mielipiteen mennäkseen eteenpäin ja että ongelmalliseen käytökseen - kuten vaikkapa holtittomaan rahankäyttöön - on syytä puuttua. No okei, ongelmallinen ihminen tuskin riemastuu, jos hänen paheensa nostetaan tapetille (esim. alkoholismi), mutta se ei tarkoita sitä, etteikö se olisi tarpeellista ja jopa suotavaa.

Mutta mitä tulee tuohon loppuun: missä menee raja auttamisen ja kontrolloimisen välillä? Haluatko oikeasti auttaa, vai onko sinulle tärkeämpää, että asiat menevät sinun normistosi mukaan? Onko edes tarvetta auttaa? Olen varma, että ymmärrät rajan holtittoman riippuvuuden ja vaikkapa vähän tavanomaista suurpiirteisemmän siisteyskäsityksen välillä. Ja nämä jälkimmäiset asiat ovat juuri niitä, joissa oikeasti kannattaisi käyttää harkintaa, tarvitseeko juuri sinun ohjata tuttavaasi oikeille uomilleen. Ehkä tarvitsee, en väitä, etteikö koskaan saisi sanoa mielipidettään yhtään mistään. Mutta ehkäpä joskus kannattaa vähän miettiä, jos huomaa olevansa aina se henkilö, jonka täytyy olla jatkuvasti auttamassa, ohjaamassa, opastamassa ja kertomassa totuuksia, kun eivät nuo poloiset muuten ymmärrä. Siinä on silloin kyse jostakin muusta kuin vilpittömästä auttamisesta tai ymmärtämisenhalusta.

Mitä tulee kysymykseesi: riippuu täysin asianlaidasta. Minulla ei ole nyrkkisääntöä, millä pärjää jokaisen ihmisen kanssa, vaan yritän lukea tilanteita ja arvioida, tarvitseeko juuri tämä henkilö juuri minun ääneen lausuttua mielipidettäni ja ohjaustani juuri tässä tilanteessa. Joskus tarvitsee, joskus ei, ja joskus ongelmat ovat niin isoja, että minun neuvoni eivät yksinkertaisesti riitä. Ja muistutan myös, että joskus ihminen tarvitsee pikemminkin kuuntelevaa korvaa kuin tilanteita ratkovaa tehopakkausta. Meillä ihmisillä on ikävä taipumus joskus tarjota valtavasti hyviä neuvoja tilanteen korjaamiseen, kun vastapuoli olisi tarvinnut vain ymmärtävää korvaa. Okei, edelleen alleviivaten: joskus ihminen tarvitsee rehellisen ja alastoman totuuden päästäkseen eteenpäin elämässään. Ja itse kukin tarvitsee edes hieman ymmärrystä, olenko se juuri minä, jonka tämä totuus tulee tuoda julki. Ja sen pitää jokaisen osata arvioida ihan itse.

90, et ymmärtänyt mitä kirjoitin. En aio ohjata ketään oikealle polulle koska kuka minä olen sanomaan mitä kenenkään pitäisi tehdä. Haluan vain varmistaa, että he ovat valinneet polkunsa tietoisina siitä mitä ovat tekemässä. Edward Snowden sanoi jotenkin niin, että hän ei halua muuttaa maailmaa vaan antaa ihmisille mahdollisuuden valita millaisessa maailmassa he haluavat elää. Ilman vuotoja meitä vakoiltaisiin edelleen, vuotojen jälkeen meillä on mahdollisuus valita haluammeko olla tarkkailun alla vai emme. 

Teen tätä ihan vain sen takia, että minulla on kai jonkinlainen ylikehittynyt vastuuntunto. Kertomalla mitä mieltä olen jostain tai mitä tiedän, se vastuu siirtyy asianomaiselle itselleen.

Epäilen, että neuvot ihmisiä silloin kun siitä on sinulle hyötyä ja jätät neuvomatta jos et hyödy mitään. Meidän motiivimme ovat siis täysin erilaisia. Tuskin ymmärrät siis mitä yritän sanoa.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 10:41"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 02:06"]

78 & 79, jos kertoisit näille totuudentorville, että sinä tiedät, että sinussa on paljon kehitettävää mutta juuri nyt sinua ei huvita tehdä mitään, niin he varmaan jättäisivät sinut rauhaan. Tajuatko, että he yrittävät auttaa sinua koska he, kenties omien kokemustensa perusteella, tietävät, että sinä olet menossa huonoon suuntaan. Et ehkä itse näe sitä vielä. Ja heitä puistattaa katsoa sitä vieresta tekemättä mitään. 

Esim. minä olen seurannut erään tuttuni holtitonta rahankäyttöä jo vuosia ja pakkohan siitä sanoa. Tiedän ettei vaikuta juuri mitenkään juuri minun elämääni mutta hänen lapsensa surettavat minua. Miten he tulevat pärjäämään jos vanhemmilta lähtee kämppä alta äidin shoppailun takia? Tai no, kyllä minä tiedän. Takaajat, eli äidin vanhemmat,  tulevat apuun mikä sitten aiheuttaa katkeruutta muissa sisaruksissa ja koko suvun välit on sitten poikki.

Toisaalta tietysti, olisihan se järkevämpää ajatella, että antaa ihmisten tehdä omat virheensä ja pitää vain huoli omista asioistaan mutta voi helvetti kun se on vaikeeta katsoa sivusta tekemättä mitään. Eli haluaisin vain, että sinä kerrot minulle, että olet tietoinen siitä mitä olet tekemässä koska sen jälkeen vastuu ei ole minulla ja voin hyvin omintunnoin jättää sinut rauhaan. Harmi vain, että näin tapahtuu hämmästyttävän harvoin. Yleensä se menee niin, että niin yritän sanoa ihmisille jotain ja saan vastaukseksi jotain aivan järjetöntä. Esim. kerran eräs yliopistossa opiskeleva henkilö väitti ettei osaa käyttää pesukonetta. Koneen kyljessä oli ohje ihan selvällä suomenkielellä (erittäin yksinkertainen ohje!). Eli tyyppi siis aivan pokkana väittää ettei osaa lukea. Onko hän hullu? Jos hän olisi sanonut, että olen vähän laiska enkä viitsi opetella mitään, niin olisin ajatellut vain, että aha, se siitä.

Eli kerro nyt mitä sinä itse tekisit tilanteessa jossa epäilet, että joku toinen ihminen on tekemässä jotain itselleen (ja ehkä myös muille haitallista) etkä voi olla aivan varma siitä onko hän tietoinen siitä mitä hän on tekemässä? Yrittäisitkö sanoa jotain vai hymistelisitkö vaan? Aika monet ottavat tämä hymistelijän roolin koska se on heidän etujensa mukaista. Kukaan ei pidä arvostelijoista.

[/quote]

En tiedä, kuinka monta kertaa minun tulisi alleviivata, että joskus jokainen tarvitsee sen rehellisen mielipiteen mennäkseen eteenpäin ja että ongelmalliseen käytökseen - kuten vaikkapa holtittomaan rahankäyttöön - on syytä puuttua. No okei, ongelmallinen ihminen tuskin riemastuu, jos hänen paheensa nostetaan tapetille (esim. alkoholismi), mutta se ei tarkoita sitä, etteikö se olisi tarpeellista ja jopa suotavaa.

Mutta mitä tulee tuohon loppuun: missä menee raja auttamisen ja kontrolloimisen välillä? Haluatko oikeasti auttaa, vai onko sinulle tärkeämpää, että asiat menevät sinun normistosi mukaan? Onko edes tarvetta auttaa? Olen varma, että ymmärrät rajan holtittoman riippuvuuden ja vaikkapa vähän tavanomaista suurpiirteisemmän siisteyskäsityksen välillä. Ja nämä jälkimmäiset asiat ovat juuri niitä, joissa oikeasti kannattaisi käyttää harkintaa, tarvitseeko juuri sinun ohjata tuttavaasi oikeille uomilleen. Ehkä tarvitsee, en väitä, etteikö koskaan saisi sanoa mielipidettään yhtään mistään. Mutta ehkäpä joskus kannattaa vähän miettiä, jos huomaa olevansa aina se henkilö, jonka täytyy olla jatkuvasti auttamassa, ohjaamassa, opastamassa ja kertomassa totuuksia, kun eivät nuo poloiset muuten ymmärrä. Siinä on silloin kyse jostakin muusta kuin vilpittömästä auttamisesta tai ymmärtämisenhalusta.

Mitä tulee kysymykseesi: riippuu täysin asianlaidasta. Minulla ei ole nyrkkisääntöä, millä pärjää jokaisen ihmisen kanssa, vaan yritän lukea tilanteita ja arvioida, tarvitseeko juuri tämä henkilö juuri minun ääneen lausuttua mielipidettäni ja ohjaustani juuri tässä tilanteessa. Joskus tarvitsee, joskus ei, ja joskus ongelmat ovat niin isoja, että minun neuvoni eivät yksinkertaisesti riitä. Ja muistutan myös, että joskus ihminen tarvitsee pikemminkin kuuntelevaa korvaa kuin tilanteita ratkovaa tehopakkausta. Meillä ihmisillä on ikävä taipumus joskus tarjota valtavasti hyviä neuvoja tilanteen korjaamiseen, kun vastapuoli olisi tarvinnut vain ymmärtävää korvaa. Okei, edelleen alleviivaten: joskus ihminen tarvitsee rehellisen ja alastoman totuuden päästäkseen eteenpäin elämässään. Ja itse kukin tarvitsee edes hieman ymmärrystä, olenko se juuri minä, jonka tämä totuus tulee tuoda julki. Ja sen pitää jokaisen osata arvioida ihan itse.

[/quote]

Otanpa minäkin tähän kantaa. Mielestäni tajuan mitä tarkoitat. Taisin myös tajuta sen, että koska itse olet sellainen kuin olet ja koitat ratkoa omia ongelmiasi itse, koitat toimia samalla tavalla muita kohtaan. Olen vähän samanlainen kuin tuo toinen kirjoittelija, joka mainitsi siitä, että hän haluaa kertoa toiselle oman näkemyksensä asiasta varmistaakseen, että toinen tosiaankin tajuaa ja/tai, tämä on oma lisäykseni, ainakin osaa ottaa huomioon kulloisenkin pointin.

Toisinaan on turhauttavaa seurata läheisten tai muidenkin, mutta etenkin lähipiirin ihmisten, typeriä valintoja. Tekevät niitä "kaikkien tuntemia virheitä" joita ei käytännössä kenenkään enää tarvitsisi tehdä, koska niin moni on jo ne tehnyt. Joo, jokaisen pitää tehdä omat virheensä, mutta TARVITSEEKO IHAN V*TUN OIKEASTI KAIKKI TEHDÄ?

Eräs ystäväperhe, pienet lapset ja asuntolaina, oli miehen omapäisyyden takia siinä tilanteessa, että tarvittiin toinen auto kun miehen työmatka venyi aamuin illoin yli tunnin mittaiseksi. Kerroin molemmille osapuolille, miehen olen tuntenut huomattava kauan ja naisenkini, mitä kannattaisi huomioida koska olen itse tehnyt just sitä samaa, eli pitkää työmatkaa, useamman vuoden, ja koska teidän tilanne on mikä on (asunnossa remppaa jne.) niiin kannattaisiko just nyt aloittaa kauempana työt, ja jos kuitenkin tee(tte) niin, ostaa jo pieniruokainen ja varmatoiminen auto. Kuinka kävi, nainen tuli lähes silmille VAIKKA oli itse täsmälleen samaa mieltä sanomisistani, ja mies osti todellisen romun. Jonka jälkeen, monien remonttien jälkeen, joutui ostamaan vielä kolmannen auton.

Tästä samasta perheestä riittäisi paljon samantyylisiä tarinoita, mutta joku toinen kerta enemmän. Perheen nainen, ollaan siis oikeasti tunnettu kauan, on pohjimmiltaan erilainen ihminen kuin minkä vaikutelman itsestään antaa. Lapset ja suhdeongelmat, nämä ainakin, on vienyt itsetunnon alas, ja naisessa on oikein korostunut tekopyhä, pinnallinen ja selittelevä asenne, jota on raskasta kuunnella. Samoin miehensä haukkumista. Varmasti käytännössä kaikkien heitä tuntevien tiedostamia asioita koitetaan selitellä vähän milloin mitenkin, ja meidän muutamien kanssa puhutaan vielä vähän muista ongelmista. Uudelleen ja uudelleen, useiden vuosien ajan.

Harvakseltaan päädytään puhelemaan lähes henkeviä, jolloin se "vanha ihminen" on esillä. Mikä on todella virkistävää. Silloin tällöin olen hänelle sanonnut määrätyissä asioissa näitä mainitsemiani pointteja, oikein siis kahden kesken, ja vastaanotto on ollut vaihtelevaa. Kyllä tämä nainen useimmiten tietää mitä milloinkin tarkoitan, mutta oletan ja tiedänkin hänen olevan a) hiton epävarma ja pienen tsempin kautta voisi saada asioita paremmalle kantille ja b) osin laskelmoiva, sillä nykyinen tilanne jossa mies on saman katon alla on hänelle hyödyllisempi ja c) hän käy sisäistä kamppailua omaa idealistista arvomaailmaansa ynnä muiden taholta tulevaa sosiaalista painettaa kohtaan.

Vähän hajanainen tuli tuosta lopusta, mutta olen itse ollut sellaisissa tilanteissa, joissa puoliso on katsellut baarista itselleen uuden kullan vaikka ollaan oltu vielä yhdessä, ja muutamat kaverini ovat nähneet puoliarveluttavia tilanteita joista ei kuitenkaan ole minulle kertoneet - kuin vasta jälkeenpäin kun on jo tullut ero. Tällaista minä pidän oikeasti vittumaisena, "minä kun en halua sotkeentua toisten asioihin".

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 10:03"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 04:55"]

Suoraan sanottuna en ymmärrä tahdikkuuden tarkoitusta. Olen sitä mieltä, että ihmiset jotka loukkaantuvat siitä, että joku sanoo rehellisen (HUOM!) mielipiteensä ovat vähän päästään vajaita. Tarkoitan nyt siis loukkaantumisella sellaista nykyajalle tyypillistä tuomitsevaa loukkaantumista. Eli julistetaan kovaan ääneen miten loukkaantuneita ollaan tarkoituksena saada hiljennettyä arvostelu ja kerätä liittolaisia. En tarkoita sellaista loukkaantumista, että joku menee vessaan itkemään hiljaa itsekseen. Pyrin välttämään sitä, että saisin ketään itkemään.

[/quote]

Joku muukin on havainnut tämän nykyisen loukkaantumiskulttuurin olemassaolon:

http://www.hs.fi/tiede/a1424750953290?jako=f59deeb25a80e6b3d3c247ec6c73b854&ref=tf_iHSvauvaboksi-aihe&utm_campaign=tf-hs&utm_source=vauva.fi&utm_medium=tf-desktop

[/quote]

Joo, tuota loukkaantumista käytetään aina vaan enenevästi. En tiedä miksi media lietsoo asiaa vielä enemmän. Saadakseen klikkauksia raflaaville jutuilleen vaiko toimittajien tyhmyyttä *murheellinen*

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 19:01"]Jos "totuuden torvi" omaa hyvät käytöstavat, tilannetajun ja empatiakyvyn, hän on mitä parhain ystävä ja arvokas läheisenä.
Mielensäpshoittajat eivät sovi heidän ystävikseen.
[/quote]

Mä sanon miten näen ja enimmäkseen olen oikeassa. En ole paha, enkä ilkeä. jos pitää luokitella niin sosiaalinen ja tarkka huomaamaan asioita. Uudessa porukassa olen suht hiljaa ja kuuntelen. Kerron kyllä jos kysytään mutta en voi kieltää ettenkö joskus möläytä.

Kun tilaisuus tulee sanoa jotain hauskaa niin pakko. Se vain on niin hauskaa.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 19:23"]En ole vielä tavannut "totuudentorvea" joka ei olisi "tökerö toksäyttelijä".

Toistaiseksi ne ovat aina menneet käsi kädessä ja aiheuttaneet ongelmia sekä paheksuntaa.
[/quote]

Niin, että pitäisi olla vain yhtä siirappista konsennusta?
Lammaslauma.

No, kun "töräyttelijät" on saatu opetettua olemaan töräyttelemättä, mikä ongelma sitten keksitään? Kun ainahan se joku ongelma on oltava...

Mitä, jos koitettaisiin vain sietää toisiamme erilaisuuksinemme.
Minusta ainakin olisi AIKA tylsää, jos kaikki oltaisiin hajuttomia, mauttomia ja äänettömiä. Ts yhtä harmaata massaa. Eikö?

Tuollainen pieni töksäyttely nyt on kyllä aika pieni murhe. Pistää miettimään, onko ollut kovinkaan paljoa vastoinkäymisiä vai onko saatu elää pumpulissa...
No, elämä opettaa...

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 19:01"]

Jos "totuuden torvi" omaa hyvät käytöstavat, tilannetajun ja empatiakyvyn, hän on mitä parhain ystävä ja arvokas läheisenä. Mielensäpshoittajat eivät sovi heidän ystävikseen.

[/quote]

Minulle tuo totuudentorvi käsitteenä tarkoittaa nimenomaan tilannetajun, käytöstapojen ja empatiakyvyn puutetta. Lähinnä sellainen umpimielinen möläyttelijä jolla suu käy vilkkaammin kuin ajatus, eikä todellakaan mikään sosiaalinen superlahjakkuus.

Tarkoittaakohan ap vaan tarkkanäköistä ja hieman syvällisempää ihmistä, joka ei jaksa small talkia kauaa?

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 16:28"]Mitä älykkäämpi ihminen, sitä vähemmän sieltä mielestä tulee muiden kuultaviin tai luettaviin rajuja, jyrkkiä ja jyrääviä, muiden näkemyksen tai kokemuksen kautta muokkautuneen toimintatavan liiskaavia näkemyksiä. Helvetin yksinkertaisia, jos minulta kysytään. Eivät yllä omalle tasolleni. Kysy oikeasti älykkäältä kysymys, niin parhaassa tapauksessa sieltä tulee pitkää polveilevaa erittäin monet sivuasiat huomioonottavaa vastausta, tai sitten rehellisesti sen jonkin asian suhteen laajemman tietämyksen omaamisen puuttumisen myöntävä vastaus, mutta ei ainakaan "se on näin, tajuatko daiju" -tyylistä ylikävelyä, jota höystetään arvelluttavalla peruskoulusta tutulla  apinaryhmävoimalla ("Kun mun sata yhtä fiksua suurisuista kamuakin on kato samaa mieltä.")

Sinänsä tykkään todella paljon suoruudesta, jopa kovuudesta, järjen käytöstä ennen tunne edellä menemistä. Mutta suoruus ja nuo muut edellä eivät ole sama asia kuin moukkamainen loukkaavuus, epähienotunteisuus ja jyrääminen jyräämisen vuoksi. Niitä en arvosta.
[/quote]

Melko jyräävä ja kärkäs oli tämä sinun omakin mielipiteesi. Ärsyttääkö kenties samankaltaisuus?

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 02:19"]

Yleensä nuo totuudentorvet ovat huonokäytlksisiä paskanokkia, jotka esittävät vahvaa. Laukovat mitä sattuu ja näin saavat muut varpailleen. Ei kai moisille tarvi muuta tehdä kuin katsoa pitkään ja todeta hyi olkoon. :)

[/quote]

Harvalla on kanttia arvostella itseään näin tylysti. Pointsit siitä!

Mikä ihmisellä on, jos se automaattisesti pitää totuutta negatiivisena asiana?

Minä en osaa valehdella. En siis vaan osaa, jos pitäisi niin menen paniikkiin ja minusta näkyy varmasti kilometrin päähän että valehtelen. Mutta ei se sitä tarkoita, että ilkeilisin ihmisille. Jos työkaveri esittelee uutta villapaitaansa, jonka malli ei miellytä omaa silmääni, niin kyllä minä voin siitä jotain ihan rehellisestikin hyvää keksiä. Vaikka että se on pirteän värinen tai lämpimän näköinen.

En tyrkytä pyytämättä mielipidettäni toisten henkilökohtaisiin asioihin. Mutta sanon kyllä totuuden, jos minulta kysytään neuvoa. Ja usein kysytäänkin. Ystävät ovat sanoneet, että kääntyvät minun puoleeni nimenomaan siksi, että minulta saa neuvon josta on oikeasti hyötyä eikä mitään voivottelua ja hymistelyä. Esimerkiksi ihmissuhdeongelmissa on ihan tosiasia, että vain itseään voi muuttaa. Eikä se tarkoita, että ongelma olisi yksin kysyjän vika, mutta jos hän haluaa jonkin muuttuvan niin itse on tehtävä jotain toisin.

Koulussa olin aina se, joka ainoana viittasi ja sanoi opettajalle että nyt en ymmärtänyt. Jälkeenpäin moni sanoi, että olipa hyvä kun kehtasit kysyä kun ei hekään tajunneet. En minä tässäkään mitään niin hirveän pahaa osaa nähdä? Töissä sanon, jos on sanottavaa. Turhista en kitise eikä selkien takana tarvitse jauhaa kun sanoo rehdisti niistä asioista mitkä on sydämellä. Niinkuin vaikka että voitaisiinko miettiä jotain uutta käytäntöä, kun tästä nykyisestä seuraa että pelastustien edessä on aina tavaroita. Harvemmin tarvitsee ketään ruveta syyttelemään.

En koe, että rehellisyys olisi mitenkään tehnyt mun sosiaalisista suhteista hankalia. Ehkä ne, jotka ei tykkää, pysyy minusta loitolla sitten. Ihan pidetty olen ollut. Enemmän ongelmia on tullut siitä, että en voi sietää epäoikeudenmukaisuutta. Jos jostain puhutaan aiheettomasti pahaa, minä olen se ilonpilaaja joka sanoo että tuo ei pidä paikkaansa. Tällä olen muutaman vihamiehen hankkinut, mutta ei haittaa koska katson että en epärehellisten ja pahansuopien ihmisten hyväksynnällä mitään teekään.

Niin olenko minä nyt sitten tosiaan niin kauhea ihminen, ja jos olen, niin miksi? Ei ole eka kerta, kun rehellisyyttä moititaan palstalla. Tahtoisin ymmärtää syyn.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 02:19"]

Yleensä nuo totuudentorvet ovat huonokäytlksisiä paskanokkia, jotka esittävät vahvaa. Laukovat mitä sattuu ja näin saavat muut varpailleen. Ei kai moisille tarvi muuta tehdä kuin katsoa pitkään ja todeta hyi olkoon. :)

[/quote]

Ja taas sekoitettiin määritelmä täysin eri asiaan kuin mitä ap tarkoitti! Keskustelussa ei ole pointtia kun kaikki tekevät omat johtopäätöksensä siitä mikä totuuden torvi on.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 02:19"]

Yleensä nuo totuudentorvet ovat huonokäytlksisiä paskanokkia, jotka esittävät vahvaa. Laukovat mitä sattuu ja näin saavat muut varpailleen. Ei kai moisille tarvi muuta tehdä kuin katsoa pitkään ja todeta hyi olkoon. :)

[/quote]

Ja taas sekoitettiin määritelmä täysin eri asiaan kuin mitä ap tarkoitti! Keskustelussa ei ole pointtia kun kaikki tekevät omat johtopäätöksensä siitä mikä totuuden torvi on.