Lue keskustelun säännöt.
Muita joita väsyttää hiljaiset hissukat työpaikalla? En ole ilkeä ihminen, mutta en jaksaa yrittääkään olla sosiaalinen ihmiselle, joka ei miltein koskaan puhu.
25.11.2021 |
Samalla minusta vaikuttaa vähän siltä, että henkilö ottaisi nokkiinsa siitä ja välillä yrittää puhua minulle.
Tosi uuvuttavaa. Sitten kuitenkaan ole varma, että jos kuitenkin toivoo, että saa vain olla rauhassa.
Helposti vain käy niin, että tuollainen hiljainen ihminen niin huomaamaton ja unohtuvainen. Tuntuu, että he kokevat senkin jotenkin loukkaavaksi.
Itse rehellisesti koen niin minun helppo puhella ja tervehtiä iloisesti ihmistä, joka selvästi vaikuttaa olevan vastaan ottavainen.
Saatan sitten helposti tylyttää sellaista, joka on aina hiljaa.
Kommentit (97)
Sinähän nimenomaan olet ilkeä, kun tunnet tarvetta tylyttää jotakuta, joka on mielummin hiljaa kuin lärpättäisi kanssasi. Luuletko, ettei asenteesi paista läpi, entä mahtaisiko hiljaisuus tarkoittaa, ettei sinuun luoteta? Monestihan on niin, että kuppikuntiin liittyy ne, jotka eivät muuten usko itseensä. Porukkaan, joka ei ennätä töitään tekemään, kun pitää pitää kivaa keskenään, kikattaa ja säätää, pysyy kasassa, kun voi päsmäröidä ja tarttua toisten tekemisiin. Ei omiin, kun ei varsinaisesti tule tehtyä juuri mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua väsyttää ap:n kaltaiset. Olen todella tyytyväinen aina, kun pidät moottoriturpasi kiinni.
Työskentelen n. 60 hengen naisvaltaisessa työpaikassa ja varmaan osa työkavereistani ajattelee, että onpa tuo hiljainen. Ei vaan huvita kaikille alkaa aukomaan omia ajatuksia tai yksityiselämää. Tähän ikään mennessä sen on oppinut, että kannattaa katsoa tarkkaan keneen luottaa ja kenen kanssa voisi kaveerata enemmänkin. Väistämättä tämän kokoluokan työpaikassa on myös kieroja selkäänpuukottajia, eikä sellaisia kannata päästää liian lähelle.
Minä en enää jaksa edes yrittää jutella, ääneni on niin hiljainen ettei se kuulu kovaa kälättävien äänen yli, joten eivät kuule mitä sanon tai sitten jos onnistun sanomaan jotain hiljaiseen väliin niin kukaan ei osaa sanoa siihen mitään. Eli oletan että kommenttini tai juttuni ovat omituisia, joten parempi olla hiljaa ja käydä keskustelua oman pääni sisällä. Sitten vielä jos jostain syystä alan jännittää "omaa puheenvuoroani" niin menee kieli solmuun ja sanon jonkun todella omituisen rakenteen lauseen tai jonkun sanan hassusti jne. Olen siis mielummin hiljaa ja teen työtäni. Olisihan se kiva kuulua porukkaan.
Neuvo kaikille ap:n kaltaisiin kyllästyneille. Kuulokkeet, jos työtehtävä sen suinkin vaan sallii. Voi kuunnella musaa, äänikirjoja tai vaan lämmittää korviaan hiljaisuudessa sen näköisenä ettei kaipaa sitä sosiaalista kontaktia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoituksesta päätellen sinä olet loukkaantunut enemmän kuin se hiljainen kun ei puhu yhtä paljon kuin sinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi on työpaikka, jossa ei tarvitse kestää räpätätejä. En jaksanut aiemmilla työpaikoilla ihmisiä, jotka selittivät koko sukunsa asiat ja tällaisia on myös miehiä, uskokaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Moni tällainen äänekäs on tyypillinen entinen koulukiusaaja ja nykyinen työpaikkakiusaaja. Kuvaus räväkkä sopii tähän.
Aika törkeä yleistys. Meitä on olemassa myös ihan vaan ilosia ja äänekkäitä ihmisiä. Ilman mitään kiusaamistaustaa tai -halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... muita joita ärsyttää nämä itsestään pälättäjät työpaikoilla?
Vierailija kirjoitti:
Työssä ei ole etsimässä ystäviä. Ne etsitään ja ylläpidetää vapaa-ajalla. Juoruilu ja pskanpuhuminen ei kuulu lainkaan työpaikoille.Työssä voi jutella työkavereiden kanssa ruokatunnilla syödessä, mutta itse työssä vain ja ainoastaan työasiaa. Muuten syö työaikaa ja yrityksen kilpailukykyä ja yhteiskunnan varoja omien sosiaalisten tarpeidensa tyydyttämiseen. Vain työasiaa puhuva "hiljainen" on todella hyvä työntekijä. Samaa ei voi sanoa suupaltista tyhjänpuhujasta.
Monesti ne hiljaiset ei kerro edes tärkeitä työasioita. Ehkä paras on tyyppi, joka puhuu, mutta vain asiaa. Tosin itse tykkään hauskoista huumorityypeistä myös, keventävät raskasta työpäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi en ole työelämässä tällä hetkellä enkä varmaan ikinä enää olekaan. Suomalainen työelämä on /c:stä työpaikkakiusaajineen. Ja kun kaiken huipuksi en esim. itse ole aidosti "tuppisuu"(kai kovaäänisiä,minä-minä- puheripulista kärsiviä saa nimitellä yhtä kauniisti esim. huomiohu*riksi?!) vaan minut on vain nujerrettu lapsuudenperheessä ja koulussakin toisinaan siihen, ettei millään sanomisillani, kertomillani tiedoilla, asioilla ja mielipiteilläni ole mitään arvoa, vaan ne sivuutetaan täysin, puhutaan päälle omia juttuja päälle jne. Röyhkeimmät esittävät juuri kertomani faktan/mielipiteen omanaan vain kovempaan ääneen ja sitten se on porukan mielestä totta/oikein/hyvä ja hauska juttu.
Että koliskaa tyhjät tynnyrit vaan jatkossakin ihan keskenänne!:) Minä säästän arvokkaat tarinani ihmisille jotka ne ansaitsevat, meni vuosikymmeniä oppia tämä:)
Tee duunisi äläkä häiritse muita, ääliö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan ei toisen sairauksista ja perheasioista rupea kyselemään. Nämä on usein niitä selkäänpuukottajia.
Eihän sua varten ihmiset ole työpaikalla vaan tekemässä niitä töitä.
Mitä etkö tee töitä töissä. Seurustelu ja juttelu kuuluu vapaa-ajalle.
Vierailija kirjoitti:
Työssä ei ole etsimässä ystäviä. Ne etsitään ja ylläpidetää vapaa-ajalla. Juoruilu ja pskanpuhuminen ei kuulu lainkaan työpaikoille.Työssä voi jutella työkavereiden kanssa ruokatunnilla syödessä, mutta itse työssä vain ja ainoastaan työasiaa. Muuten syö työaikaa ja yrityksen kilpailukykyä ja yhteiskunnan varoja omien sosiaalisten tarpeidensa tyydyttämiseen. Vain työasiaa puhuva "hiljainen" on todella hyvä työntekijä. Samaa ei voi sanoa suupaltista tyhjänpuhujasta.
En tykkää aloituksesta, mutta ajatteleeko suuri osa suomalaisista oikeasti näin? Että töissä ei saa jutella mukavia kollegoiden kesken tai pidetään tyhmänä kiusaajana? Voivatko ihmiset näin huonosti?
Mä olen introvertti ja varmasti joidenkin mielestä sosiaalisesti kömpelö, mutta en jaksa smalltalkia työpaikalla jostain tyhjästä jatkuvasti. Se vie ihan oikeasti hirveästi energiaa itseltäni. Eikä rehellisesti sanottuna kiinnosta puolituttujen lemmikit, lasten koulumenestys tai mitä tekivät viime viikolla. En myöskään usko, että heitä oikeesti kiinnostaa minun tekemiseni vaan eivät vain itse kestä hiljaisuutta ja se pitää sitten täyttää jonninjoutavalla jorinalla.
Haluan käyttää tauot palautumiseen, sillä teen työtä asiakkaiden kanssa ja puhun kymmenien asiakkaiden kanssa päivittäin. En vaan jaksa siihen päälle jotain turhanpäiväistä hölinää ja smalltalkia. Käytän tauon mieluummin syömiseen ja siihen että ehdin vastata viesteihin, joita on tullut omaan puhelimeeni työpäivän aikana.
T. Hiljainen hissukka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssä ei ole etsimässä ystäviä. Ne etsitään ja ylläpidetää vapaa-ajalla. Juoruilu ja pskanpuhuminen ei kuulu lainkaan työpaikoille.Työssä voi jutella työkavereiden kanssa ruokatunnilla syödessä, mutta itse työssä vain ja ainoastaan työasiaa. Muuten syö työaikaa ja yrityksen kilpailukykyä ja yhteiskunnan varoja omien sosiaalisten tarpeidensa tyydyttämiseen. Vain työasiaa puhuva "hiljainen" on todella hyvä työntekijä. Samaa ei voi sanoa suupaltista tyhjänpuhujasta.
En tykkää aloituksesta, mutta ajatteleeko suuri osa suomalaisista oikeasti näin? Että töissä ei saa jutella mukavia kollegoiden kesken tai pidetään tyhmänä kiusaajana? Voivatko ihmiset näin huonosti?
Tuo "mukavien juttelu" oikeasti on kaiken pahan juuri. Se juuri johtaa työpaikan klikkeihin ja myrkyttää koko ilmapiirin. Sitten ihmisten on huono olla, työ kärsii, tulos kärsii.
Meillä on töissä sellainen räväkkä nuori nainen. Kiljahtelee, laulaa äänekkäästi, laukoo vitsejä ja heittelee leikillään törkeyksiä miehille. Häntä on vain niin raskasta kuunnella koko työvuoron ajan. Meitä on kolme keski-ikäistä naista töissä ja meille hän puhuu aivan normaalilla äänellä ja kohteliaastikin. Nuo kaksi muuta ovat ulkomaalaistaustaisia, mutta kielitaito on kyllä ihan hyvä. He ovat välillä vähän hämillään, kun eivät ole varmoja että onko tuo nainen oikeasti vihainen aina, kun puhuu noin tylysti toisille ja käyttää karkeaa kieltä. Yritin selittää, että todennäköisesti hän vain haluaa pönkittää egoaan, olla yksi jätkistä ja kaikki seksuaalisviritteiset vitsit ovat vain huomiohakuisuutta. Eli ei oikeasti ole vihainen, vain liian nuori ymmärtämään oman arvonsa ja yrittää kaikin keinoin miellyttää huonolla menestyksellä kaikkia. Me kolme olemme aika tyytyväisiä, jos hän ei ole samassa vuorossa meidän kanssamme. Muuten tämä nainen on kyllä hyvä työntekijä ja niin kuin totesin aikaisemmin, puhuu ihan järkevästi meidän ”äitien” kanssa. Saisi vain jonkun äänenvaimentimen häneen asennettua, niin saisi paremmin keskittyä työntekoon. Varmasti elämä hänetkin opettaa pikkuhiljaa. Hymyllä ja ystävällisyydellä saavuttaa niin paljon enemmän kuin härskiydellä ja jatkuvasti kovimmilla äänellä kailottaessa. Pitää vielä todeta, että me kolme olemme työyhteisömme hiljaisia työmyyriä ja ainakin minusta on ihan kivakin kuunnella miesvaltaisella alalla avautumisia tai jorinoita niistä näistä työn ohessa.