Lue keskustelun säännöt.
Muita joita väsyttää hiljaiset hissukat työpaikalla? En ole ilkeä ihminen, mutta en jaksaa yrittääkään olla sosiaalinen ihmiselle, joka ei miltein koskaan puhu.
25.11.2021 |
Samalla minusta vaikuttaa vähän siltä, että henkilö ottaisi nokkiinsa siitä ja välillä yrittää puhua minulle.
Tosi uuvuttavaa. Sitten kuitenkaan ole varma, että jos kuitenkin toivoo, että saa vain olla rauhassa.
Helposti vain käy niin, että tuollainen hiljainen ihminen niin huomaamaton ja unohtuvainen. Tuntuu, että he kokevat senkin jotenkin loukkaavaksi.
Itse rehellisesti koen niin minun helppo puhella ja tervehtiä iloisesti ihmistä, joka selvästi vaikuttaa olevan vastaan ottavainen.
Saatan sitten helposti tylyttää sellaista, joka on aina hiljaa.
Kommentit (97)
Tämä tuntuu olevan ketjun aloittajalle iso ongelma, koska hän tekee säännöllisin väliajoin aloituksen samasta aiheesta. Miksi hän kokee hiljaise(mma)t ihmiset uhkana? Hänen kannattaisi mennä terapiaan selvittämään tämä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa kun nyt voi tehdä etätöitä eikä tarvitse kuunnella työkaverin tyhjänpäiväisiä räpätyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssä ei ole etsimässä ystäviä. Ne etsitään ja ylläpidetää vapaa-ajalla. Juoruilu ja pskanpuhuminen ei kuulu lainkaan työpaikoille.Työssä voi jutella työkavereiden kanssa ruokatunnilla syödessä, mutta itse työssä vain ja ainoastaan työasiaa. Muuten syö työaikaa ja yrityksen kilpailukykyä ja yhteiskunnan varoja omien sosiaalisten tarpeidensa tyydyttämiseen. Vain työasiaa puhuva "hiljainen" on todella hyvä työntekijä. Samaa ei voi sanoa suupaltista tyhjänpuhujasta.
En tykkää aloituksesta, mutta ajatteleeko suuri osa suomalaisista oikeasti näin? Että töissä ei saa jutella mukavia kollegoiden kesken tai pidetään tyhmänä kiusaajana? Voivatko ihmiset näin huonosti?
Tuo "mukavien juttelu" oikeasti on kaiken pahan juuri. Se juuri johtaa työpaikan klikkeihin ja myrkyttää koko ilmapiirin. Sitten ihmisten on huono olla, työ kärsii, tulos kärsii.
Tuo on totta. Juoruilu on pahan alku ja juuri. Yritetään urkkia muiden työssäolijoiden elämää, suhteita ja jne. Jos ei saada tietoa, epäillään ja ennenpitkää epäilyt muuttuvat "faktoiksi". Kenelläkään ei ole velvollisuutta kertoa omista asioistaan toisten uteliaisuuden tyydyttämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Työssä ei ole etsimässä ystäviä. Ne etsitään ja ylläpidetää vapaa-ajalla. Juoruilu ja pskanpuhuminen ei kuulu lainkaan työpaikoille.Työssä voi jutella työkavereiden kanssa ruokatunnilla syödessä, mutta itse työssä vain ja ainoastaan työasiaa. Muuten syö työaikaa ja yrityksen kilpailukykyä ja yhteiskunnan varoja omien sosiaalisten tarpeidensa tyydyttämiseen. Vain työasiaa puhuva "hiljainen" on todella hyvä työntekijä. Samaa ei voi sanoa suupaltista tyhjänpuhujasta.
Kyllä työpaikalta voi löytää samanhenkisiä elinikäisiä ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssä ei ole etsimässä ystäviä. Ne etsitään ja ylläpidetää vapaa-ajalla. Juoruilu ja pskanpuhuminen ei kuulu lainkaan työpaikoille.Työssä voi jutella työkavereiden kanssa ruokatunnilla syödessä, mutta itse työssä vain ja ainoastaan työasiaa. Muuten syö työaikaa ja yrityksen kilpailukykyä ja yhteiskunnan varoja omien sosiaalisten tarpeidensa tyydyttämiseen. Vain työasiaa puhuva "hiljainen" on todella hyvä työntekijä. Samaa ei voi sanoa suupaltista tyhjänpuhujasta.
En tykkää aloituksesta, mutta ajatteleeko suuri osa suomalaisista oikeasti näin? Että töissä ei saa jutella mukavia kollegoiden kesken tai pidetään tyhmänä kiusaajana? Voivatko ihmiset näin huonosti?
Tuo "mukavien juttelu" oikeasti on kaiken pahan juuri. Se juuri johtaa työpaikan klikkeihin ja myrkyttää koko ilmapiirin. Sitten ihmisten on huono olla, työ kärsii, tulos kärsii.
Tuo on totta. Juoruilu on pahan alku ja juuri. Yritetään urkkia muiden työssäolijoiden elämää, suhteita ja jne. Jos ei saada tietoa, epäillään ja ennenpitkää epäilyt muuttuvat "faktoiksi". Kenelläkään ei ole velvollisuutta kertoa omista asioistaan toisten uteliaisuuden tyydyttämiseksi.
Mikä juoruilu? Etkö osaa puhua tavallisesti työkavereiden kesken? Joulunvietosta, säästä, lomista, uutisista, mistä vaan... Jotenkin synkkä asenne olettaa, että heti puukotetaan selkään jollain turhan päiväisellä asialla minkä itsestäsi satut kertomaan.
Sitä edelliselle haluaisin sanoa, että silloinko ihminem voi hyvin, kun yritys tekee hyvää tulosta? Omassa elämässäni toimivat ihmissuhteet ja yhteisöllisyys nostavat onnellisuuttani merkittävästi, ei joidenkin kasvottomien osakkeenomistajien saamat osingot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on tyyliin maajussille morsian Sirpa niin ei hyvä :( siis voihan sitä jotain jutella eikä niin että naama näyttää norsun v.ltä jos joku haluaa muutaman sanan vaihtaa. Sitten taas sellainen jatkuva kälkätys on myös liikaa... kultainen keskitie on paras.
Tätä on oikeastaan aina ihan mielenkiintoista seurata työpaikalla miten oma hiljaisuus saa jotkut ihmiset kiehumaan raivosta. Olen kohtelias kyllä, tervehdin ja katson toista kun nähdään, vastaan jos kysytään ja teen tunnollisesti työni. Itseasiassa paljon mielummin vietän ne tauotkin asiakkaiden/potilaiden kanssa (tehnyt töitä esim lasten ja vanhusten kanssa). Varsinkin vanhuksilta tulee ihanaa ja hyvää palautetta siitä miten kerrankin joku on oikeasti läsnä ja kuuntelee. Minua ei kuitenkaan kiinnosta kahvitauolla keskustella siitä millaiset verhot Mirkku on viikonloppuna ostanut ja vielä vähemmän osallistua pomon tai sillä hetkellä muualla olevan työkaverin haukkumiseen. Jossain vaiheessa tämmöinen pälättäjä tyyppi yleensä aina suorastaan räjähtää ja alkaa tylyttää muiden kuullen että mikä minua vaivaa kun en osallistu keskusteluun kuten muut. Kun kerran sitten sanoin että en erityisemmin pidä juoruilusta vaan jos esim pomon kanssa on ongelmia niin miksi ette kerro niistä hänelle ja yritä niitä selvittää niin voi luoja mikä reaktio siitä tuli. Että kuulemma ihan asiallisesti puhuvat (juuri olivat puoli tuntia haukkuneet minun mielestäni ihan reilua ja mukavaa pomoa kaikista ihan ihme jutuista). Ehkä he kokevat hiljaisen ihmisen jotenkin uhkana, pitää saada tietää toisesta kaikki koska vain sitten on jotain mitä käyttää niissä juoru kerhoissa puheenaiheena. Jos olen hiljaa niin minua ei voi pidemmän päälle haukkua muusta kuin hiljaisuudesta koska olen kuitenkin tunnollinen työntekijä eikä he voi ruotia keskenään minun elämäntyyliä, perhettä, harrastuksia yms. Niille kenestä aistin että ovat oikeasti itse ystävällisiä ja haluavat ihan vaan juttelun vuoksi jutella niin voin kertoakin asioita, vitsailla jne. Miksi antaisin kiusaajalle lisää lyömäaseita mitä käyttää minua vastaan? No sekös sitä kiusaajaa ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kannattanut antaa jonkun oikolukea aloitus.
Minä olen aika hiljainen, mutta pidän siitä, että kollegat koettavat keskustella kanssani, vaikka usein olen varmasti tylsänpuoleinen keskustelukumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä on oikeastaan aina ihan mielenkiintoista seurata työpaikalla miten oma hiljaisuus saa jotkut ihmiset kiehumaan raivosta. Olen kohtelias kyllä, tervehdin ja katson toista kun nähdään, vastaan jos kysytään ja teen tunnollisesti työni. Itseasiassa paljon mielummin vietän ne tauotkin asiakkaiden/potilaiden kanssa (tehnyt töitä esim lasten ja vanhusten kanssa). Varsinkin vanhuksilta tulee ihanaa ja hyvää palautetta siitä miten kerrankin joku on oikeasti läsnä ja kuuntelee. Minua ei kuitenkaan kiinnosta kahvitauolla keskustella siitä millaiset verhot Mirkku on viikonloppuna ostanut ja vielä vähemmän osallistua pomon tai sillä hetkellä muualla olevan työkaverin haukkumiseen. Jossain vaiheessa tämmöinen pälättäjä tyyppi yleensä aina suorastaan räjähtää ja alkaa tylyttää muiden kuullen että mikä minua vaivaa kun en osallistu keskusteluun kuten muut. Kun kerran sitten sanoin että en erityisemmin pidä juoruilusta vaan jos esim pomon kanssa on ongelmia niin miksi ette kerro niistä hänelle ja yritä niitä selvittää niin voi luoja mikä reaktio siitä tuli. Että kuulemma ihan asiallisesti puhuvat (juuri olivat puoli tuntia haukkuneet minun mielestäni ihan reilua ja mukavaa pomoa kaikista ihan ihme jutuista). Ehkä he kokevat hiljaisen ihmisen jotenkin uhkana, pitää saada tietää toisesta kaikki koska vain sitten on jotain mitä käyttää niissä juoru kerhoissa puheenaiheena. Jos olen hiljaa niin minua ei voi pidemmän päälle haukkua muusta kuin hiljaisuudesta koska olen kuitenkin tunnollinen työntekijä eikä he voi ruotia keskenään minun elämäntyyliä, perhettä, harrastuksia yms. Niille kenestä aistin että ovat oikeasti itse ystävällisiä ja haluavat ihan vaan juttelun vuoksi jutella niin voin kertoakin asioita, vitsailla jne. Miksi antaisin kiusaajalle lisää lyömäaseita mitä käyttää minua vastaan? No sekös sitä kiusaajaa ärsyttää.
Tavallaan ymmärrän sinua, mutta samalla vaikutat aika ikävältä ihmiseltä. Kyllähän kollegat voivat keskenään purkaa vähän mietteitään pomosta ilman, että se on vielä mitään ilkeilyä tai juoruilua. Pomot ei saisi muuta tehdäkään, jos jokainen työntekijä menisi suoraan pomon juttusille jokaisesta pikkuasiasta. Suurin osa itseä häiritsevistä konflikteista ratkeaa jo sillä, että saa purkaa ajatuksiaan toiselle. Näet paljon pahaa muissa, ja se myös kertoo jotain sinusta itsestäsi.
Hissukat ovat parhaita työntekijöitä. Puheliaiden ihmisten kanssa omat työt keskeytyvät jatkuvasti ja lopulta on kiire suorittaa työtehtäviä tietyssä ajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssä ei ole etsimässä ystäviä. Ne etsitään ja ylläpidetää vapaa-ajalla. Juoruilu ja pskanpuhuminen ei kuulu lainkaan työpaikoille.Työssä voi jutella työkavereiden kanssa ruokatunnilla syödessä, mutta itse työssä vain ja ainoastaan työasiaa. Muuten syö työaikaa ja yrityksen kilpailukykyä ja yhteiskunnan varoja omien sosiaalisten tarpeidensa tyydyttämiseen. Vain työasiaa puhuva "hiljainen" on todella hyvä työntekijä. Samaa ei voi sanoa suupaltista tyhjänpuhujasta.
En tykkää aloituksesta, mutta ajatteleeko suuri osa suomalaisista oikeasti näin? Että töissä ei saa jutella mukavia kollegoiden kesken tai pidetään tyhmänä kiusaajana? Voivatko ihmiset näin huonosti?
Tuo "mukavien juttelu" oikeasti on kaiken pahan juuri. Se juuri johtaa työpaikan klikkeihin ja myrkyttää koko ilmapiirin. Sitten ihmisten on huono olla, työ kärsii, tulos kärsii.
Tuo on totta. Juoruilu on pahan alku ja juuri. Yritetään urkkia muiden työssäolijoiden elämää, suhteita ja jne. Jos ei saada tietoa, epäillään ja ennenpitkää epäilyt muuttuvat "faktoiksi". Kenelläkään ei ole velvollisuutta kertoa omista asioistaan toisten uteliaisuuden tyydyttämiseksi.
Mikä juoruilu? Etkö osaa puhua tavallisesti työkavereiden kesken? Joulunvietosta, säästä, lomista, uutisista, mistä vaan...
Sitä edelliselle haluaisin sanoa
Miksi töissä pitäisi puhua jouulunvietosta, lomista, säästä, ... ? Töissähän siellä ollaan.
Tosin kaikki eivät osaa edes työasioista järkevästi jutella. Olin uudessa työpaikassa ensimmäistä päivää kun varsin puhelias nainen tuli tiedustelemaan jostakin projektista olettaen että on minulle on tuttu ja varmaan melkein valmiskin jo. Meni varmaan viisi minuuttia ennen kuin pääsin keskeyttämään ja kertomaan ettei ole hajuakaan solkkaamastaan jutusta.
Hiljaiset hissukat tekee tulosta, ovat parhaita työntekijöitä. Sosiaalisesti riippuvaiset on rasite työyhteisöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta, hiljaiset ovat kova haaste kaikille kuppikuntien rakentajille.
Itse olen puhelias ja ulospäinsuuntautunut. Ja liian kiltti.
Monta kertaa sain huomata, kuinka ne "hiljaiset" keskenään juonittelivat ja junailivat asioita omaksi edukseen ja muiden (minunkin) vahingokseni.
Nyt teen eri yritykselle töitä etätyötä, ja ei voisi paremmin mennä: ei enää pahaa mieltä juoruilun takia, reilu palkkausjärjestelmä jne.
Välillä joo, mutta en anna sen haitata työpaikalla, jossa olen tekemässä töitä. Sen sijaan joissain juhlissa on kamalaa jäädä sellaisen "vangiksi", joka ei osaa keskustella. Sitten joutuu vetämään itse koko shown ja ns "työntää köyttä". Voihan sitä sitten seistä/istua hiljaakin ja sietää kiusaantuneisuutta. Hitusen pitäisi kaikkien opetella sosiaalisia taitoja. Niitä opettelevat aspergeritkin ja usein tosi onnistuneesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssä ei ole etsimässä ystäviä. Ne etsitään ja ylläpidetää vapaa-ajalla. Juoruilu ja pskanpuhuminen ei kuulu lainkaan työpaikoille.Työssä voi jutella työkavereiden kanssa ruokatunnilla syödessä, mutta itse työssä vain ja ainoastaan työasiaa. Muuten syö työaikaa ja yrityksen kilpailukykyä ja yhteiskunnan varoja omien sosiaalisten tarpeidensa tyydyttämiseen. Vain työasiaa puhuva "hiljainen" on todella hyvä työntekijä. Samaa ei voi sanoa suupaltista tyhjänpuhujasta.
En tykkää aloituksesta, mutta ajatteleeko suuri osa suomalaisista oikeasti näin? Että töissä ei saa jutella mukavia kollegoiden kesken tai pidetään tyhmänä kiusaajana? Voivatko ihmiset näin huonosti?
Tuo "mukavien juttelu" oikeasti on kaiken pahan juuri. Se juuri johtaa työpaikan klikkeihin ja myrkyttää koko ilmapiirin. Sitten ihmisten on huono olla, työ kärsii, tulos kärsii.
Tuo on totta. Juoruilu on pahan alku ja juuri. Yritetään urkkia muiden työssäolijoiden elämää, suhteita ja jne. Jos ei saada tietoa, epäillään ja ennenpitkää epäilyt muuttuvat "faktoiksi". Kenelläkään ei ole velvollisuutta kertoa omista asioistaan toisten uteliaisuuden tyydyttämiseksi.
Mikä juoruilu? Etkö osaa puhua tavallisesti työkavereiden kesken? Joulunvietosta, säästä, lomista, uutisista, mistä vaan...
Sitä edelliselle haluaisin sanoaMiksi töissä pitäisi puhua jouulunvietosta, lomista, säästä, ... ? Töissähän siellä ollaan.
Tosin kaikki eivät osaa edes työasioista järkevästi jutella. Olin uudessa työpaikassa ensimmäistä päivää kun varsin puhelias nainen tuli tiedustelemaan jostakin projektista olettaen että on minulle on tuttu ja varmaan melkein valmiskin jo. Meni varmaan viisi minuuttia ennen kuin pääsin keskeyttämään ja kertomaan ettei ole hajuakaan solkkaamastaan jutusta.
En jaksa uskoa, että muualla maailmassa tavallinen kanssakäyminenkin on näin hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka helppoa sun on olla hiljaa? Yhtä helppoa on hiljaisen puhua väkisin.
Kiitos ap kun olet puhunut. Hiljaisen on niin vaikea puhua ja olla sosiaalinen. Se on tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Välillä joo, mutta en anna sen haitata työpaikalla, jossa olen tekemässä töitä. Sen sijaan joissain juhlissa on kamalaa jäädä sellaisen "vangiksi", joka ei osaa keskustella. Sitten joutuu vetämään itse koko shown ja ns "työntää köyttä". Voihan sitä sitten seistä/istua hiljaakin ja sietää kiusaantuneisuutta. Hitusen pitäisi kaikkien opetella sosiaalisia taitoja. Niitä opettelevat aspergeritkin ja usein tosi onnistuneesti.
Sama vaikka akateemisilla pöytäjuhlilla missä pitää istua saman tyypin vieressä koko ilta eikä pakoon pääse. :(
Ei häiritse yhtään, jos vain töitä tekevät.