Muita joita väsyttää hiljaiset hissukat työpaikalla? En ole ilkeä ihminen, mutta en jaksaa yrittääkään olla sosiaalinen ihmiselle, joka ei miltein koskaan puhu.
Samalla minusta vaikuttaa vähän siltä, että henkilö ottaisi nokkiinsa siitä ja välillä yrittää puhua minulle.
Tosi uuvuttavaa. Sitten kuitenkaan ole varma, että jos kuitenkin toivoo, että saa vain olla rauhassa.
Helposti vain käy niin, että tuollainen hiljainen ihminen niin huomaamaton ja unohtuvainen. Tuntuu, että he kokevat senkin jotenkin loukkaavaksi.
Itse rehellisesti koen niin minun helppo puhella ja tervehtiä iloisesti ihmistä, joka selvästi vaikuttaa olevan vastaan ottavainen.
Saatan sitten helposti tylyttää sellaista, joka on aina hiljaa.
Kommentit (97)
Minä ainakin aion pysyä hiljaisena hissukkana. Minulla on siihen täysi oikeus. En ole kieltänyt ketään sosiaalista olemaan vähemmän sosiaalisempi, sen sijaan moni sosiaalinen on minulle sanonut, että ole sosiaalisempi. No en varmasti ole. Olen oma itseni.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin huonosta luonteesta jos koen ns huonoa omaa tuntoa siitä, että joku on ilmaa minulle puolivahingossa?
T. Ap
Joku on sinulle ilmaa? 😂 Luoja olet ylimielinen.
Siis mikä ongelma? Anna hiljaisen olla sellainen kuin on. Mutta ehkä näkee sinun lävitsesi, ettei halua olla tekemissä sinun kanssasi. Ei tarvitse olla se sosiaalinen ja puhelias, kun se että on oikeasti aito ihmissuhteissa, mutta nyt vain tuomitset toisen, että kaikkien pitää olla samanlaisia kuin sinä olet? Ei ehkä pidä sinusta lainkaan ja huomaa sinun feikki yritykset, et etkä ole täysin vilpitön häntä kohtaan, kun heti haukut toista, joka on hiljainen. Ja nyt sanot, että jos on hiljainen, niin haluat tylyttää toisen? Et varmaan ole kovin älykäs ihminen, joka kertoo, että haluaa tylyttää toisen, joka on hiljainen. Ei ne kaikki ihmiset halua tutustua sinuun. Etkö sitä ymmärrä.?
Mua väsyttää työkaverit, jotka viettävät aikaansa -töissä- hölöttäen ja säätäen kaikkea ympärillään, mutta eivät tee töitäään. Helppoa duunissa, jossa ollaan yhteisvastuullisesti, aina jotkut hoitavat työt, ja lisäksi niitten keskenään pälättävien kivaa-pitävienkin duunit. Väsytää ja v#taa seurata, miten saavat aikansa kulumaan mikromanageeraamalla, vaikka on meillä ihan esimiehetkin paikalla. Ihmettelen, mistä jotkut saavat oikeutuksen olla tekemättä mitään, ja miten on pokkaa käskyttää toisia, niitä hiljaisempia, jotka tekevät duuninsa, kuten ovat tehneet jo vuosia. Joten tuohon vielä tylyttämistä, niin järkevämpi ei edes ihmettelisi, miksi menee mielummin hiljaa ohi jatkamaan töitään, kun liittyisi joukkoon.
Ei sinun pidäkään "yrittää olla sosiaalinen". Anna nyt herranen aika sen ihmisen olla rauhassa.
Mua kohtaan ei tarvitse "yrittää" mitään, perus käytöstavat (tervehtiminen, kiitos) riittää - olen introvertti, en vaivaannu hiljaisuudesta.
Jos joku pälättää, niin mä oletan, että se tykkää pälättää, ja se on ihan okei.
Tiesitkö, että tuollainen käytös kertoo alhaisesta älykkyysosamäärästä? Tyhmät, jotka eivät hyväksy omaa tyhmyyttään, käyttävät aikansa muiden kyttäämiseen sekä kiusaamiseen. Ongelma on siinä, että tyhmä ei edes voi oman vajavaisuutensa takia ymmärtää, miltä käytös näyttää sellaiselle, joka on kasvanut sivistyneessä ympäristössä sekä perinyt paremmat geenit. Käytännössä kerrot itsestäsi, että et ole älykäs, sinua ei kasvatettu kotona, et ole elänyt sivistyneiden ihmisten parissa, et lue kirjoja eikä sinulla ole syvällinen sielunmaisema, mistä voi vetää myös johtopäätöksen, että et ole luova tai syvällinen. Mutta jatka toki.
Jospa tuohon auttaa se, että juttelee sitten kun toinen tulee juttusille. Ei kai kenenkään tarvitse olla aloitteellinen jotenkin enemmän kuin muiden.
Meilläkin oli yksi hiljaisten tylyttäjä... joka sai potkut.
Vierailija kirjoitti:
Koet sen rasittavaksi, koska olet itse keksinyt olemattoman velvollisuuden, että sinun pitäisi jutella kaikille?
Ei, vaan hän on sitä mieltä että muiden pitää osallistua leikkiin siksi että hänellä olisi kivaa. Kompromissientekotaito ja sosiaalinen älykkyys loistavat poissaolollaan.
Jaa, no minä olen hiljainen, koska kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja olen muutenkin ujo. Hoidan kuitenkin aina työni hyvin ja avaan suuni tarvittaessa.
Keskity työn tekoon ja lopeta se työelämävellinkeitto. Tollaset kyttääjäanalyytikot ne vasta raskaita on.
Vierailija kirjoitti:
Arvaa paljonko väsyttää se että joku tulee vähän väliä kälättämään kun teet töitä?
En ole töissä olemassa sosiaalisen vaan tekemässä töitä.
Tämä.
Yrittää tehdä jotain johon täytyy keskittyä niin joku luulee että siihen pitää tulla puhumaan!! Siinä sitten kuuntelet jotain jonninjoutavuuksia kun ihminen ei tajua lähteä pois. Joten itse on pakko lähteä jotta kälättäjä lähtee pois.
Nuo kälättäjät on työpaikan rasite.
Vierailija kirjoitti:
Ei mua mitenkään väsytä hiljaiset ihmiset mutta ärsyttää joskus, sellaisissa tilanteissa jossa olisi aiheellista jotain puhua/sanoa/vastata mutta ollaan tuppisuuna. Kenenkään ei ole pakko työpaikalla jutella, ei haittaa, mutta jos tosiaan kysytään mielipidettä esimerkiksi johonkin joka liittyy työpaikkaan niin ei tule mitään vastausta. Se ei ole enää introvertin piirre vaan jonkinsortin itsekkyyttä. Ja älkööt kukaan nyt sanoko että ihminen voi olla ujo tai jännittäjä, sellainenkin voi sitten vastata vaikka ettei oikein osaa sanoa mitään asiaan.
Meillä onneksi esimies kysyy sähköpostitse mielipiteitä. Muutenkin jossain palaverissa kysely on yhtä tyhjän kanssa. Osa huutaa päällekäin täysin eriäviä mielipiteitään ja osa sitten vaan on hiljaa ja myötäilee, kun ei jaksa yhtyä huutokonserttiin. Sähköpostiin pystyy myös kattavammin muotoilemaan ajatuksiaan ja esimies voi lukea näitä rauhassa.
Se on sun häpee jos suo ärsyttää. Ei se ole kenenkään syytä.
Sinusta tuntuu,sinusta vaikuttaa,et ole varma,sinua väsyttää jne.Sinua ja sinua.Et siis tiedä vaan luulet.Voithan olla ystävällinen kaikille,kyllä sinulle jutellaan kun halutaan.Älä keskity niinkään toisten olemukseen vaan omaasi ja pidä osaltasi huolta ,että kaikilla on hyvä olla työyhteisössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mua mitenkään väsytä hiljaiset ihmiset mutta ärsyttää joskus, sellaisissa tilanteissa jossa olisi aiheellista jotain puhua/sanoa/vastata mutta ollaan tuppisuuna. Kenenkään ei ole pakko työpaikalla jutella, ei haittaa, mutta jos tosiaan kysytään mielipidettä esimerkiksi johonkin joka liittyy työpaikkaan niin ei tule mitään vastausta. Se ei ole enää introvertin piirre vaan jonkinsortin itsekkyyttä. Ja älkööt kukaan nyt sanoko että ihminen voi olla ujo tai jännittäjä, sellainenkin voi sitten vastata vaikka ettei oikein osaa sanoa mitään asiaan.
Meillä onneksi esimies kysyy sähköpostitse mielipiteitä. Muutenkin jossain palaverissa kysely on yhtä tyhjän kanssa. Osa huutaa päällekäin täysin eriäviä mielipiteitään ja osa sitten vaan on hiljaa ja myötäilee, kun ei jaksa yhtyä huutokonserttiin. Sähköpostiin pystyy myös kattavammin muotoilemaan ajatuksiaan ja esimies voi lukea näitä rauhassa.
Ikävää jos teidän työpaikalla menee huutamiseksi. Meillä ei mene, ihan fiksusti hoituu palaverit.
Työssä ei ole etsimässä ystäviä. Ne etsitään ja ylläpidetää vapaa-ajalla. Juoruilu ja pskanpuhuminen ei kuulu lainkaan työpaikoille.Työssä voi jutella työkavereiden kanssa ruokatunnilla syödessä, mutta itse työssä vain ja ainoastaan työasiaa. Muuten syö työaikaa ja yrityksen kilpailukykyä ja yhteiskunnan varoja omien sosiaalisten tarpeidensa tyydyttämiseen. Vain työasiaa puhuva "hiljainen" on todella hyvä työntekijä. Samaa ei voi sanoa suupaltista tyhjänpuhujasta.
Moni tällainen äänekäs on tyypillinen entinen koulukiusaaja ja nykyinen työpaikkakiusaaja. Kuvaus räväkkä sopii tähän.