Lue keskustelun säännöt.
Mononukleoosipäiväkirjat
25.11.2021 |
Heippa.
Näin se vaan on että meikäläisellä on pusutauti syvältä helvetin uumenista. Pelkkä tuo nimitys "pusutauti" antaa itsessään jotenkin ihan vääristyneen kuvan tästä Golgatan ristin kantoon verrattavissa olevasta kärsimyksestä, sellainen koominen "hihi tuli vähän pussailtua ja nyt iski pipi ;;)"-pikku flunssanpoikanen, vaan EI. Jos tää on jokin komedia niin tragikomedia.
Kuumettahan mulla on ollut nyt 11 päivää. Monon aktiivivaihe voi kestää jopa kuukauden, joten ei välttämättä olla edes puolivälissä... Mut kuume ei oo tässä se pahin asia, buranat ja panadolit ja mitä noita nyt on laskee kyllä sen ihan siedettävälle tasolle. Ei! Pahinta tässä koko hässäkässä on se, että mun nielurisat muurautuu yhteen ihan kohta - ne on kirkkaanpunaiset, isommat kuin huulet toisessa päässä, täynnä valkoisia peitteitä ja näyttää mun mielestä samalta kuin Alien-leffan synnytyskohtaus. Oon tutkinut niitä jonkin sairaan uteliaisuuden vallassa joka ikinen päivä taskulampun valossa, ja nythän me ollaan siinä pisteessä, et nielussa on tasan yksi pieni reikä kitakielekkeen alapuolella. Kohta se on ummessa ja se on meikänaiselle menoa sit. Kurkkukipu on toki yhtä tuskaa sekin ja nukkumaan meno omien sisäisten demonien kanssa tappelemista, koska valmistaudun pelolla odottamaan, minkälainen kipu sitä aamulla on vastassa (puhumattakaan siitä, ettei tän kurkun kanssa mitään pitkiä yöuniakaan nautiskella). Tosin nyt sain lekurista jotain migreeni/reuma/tulehduskipulääkettä, joten sain kivun vähän helpottumaan ja nukuttua jollain tapaa. Mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, koska aamulla vastassa oli entistä turvonneempi ja järkyttävämpi kurkku! :)
Mutta minkälaista se uni sitten on? Mä oon aatellu että vähän katkonaista, ehkä vähän korahtelua koska kurkku on limanen ja kuivuu yön aikana. Vaan olinpas tässäkin asiassa väärässä. Avopuoliso lähetti mulle yön aikana videon, jossa kuului ihan _jumalaton_ ääni. Siis selkeä huuto, mut ei kuulostanu ihmisääneltä, vaan joltain ihan epäinhimilliseltä huudolta, tuli mieleen joku urospeura tai supikoira - se olin kuulemma minä. Ja kyllä, kuulemma huudan joka. ikinen. yö. Ei, en vain silloin tällöin; mun hengitys on suoraa huutoa. Ilmankos aamuisin sattuu ja nyt ymmärrän miksi miestä väsyttää niin paljon...
Sen lisäksi mun kaula näyttää suunnilleen samalta kuin elefantin jalka. Leukalinja, mikäs se sellainen on? Tuntematon käsite tässä huushollissa.
Korviin sattuu, ja oon oleskellut täällä raa'at valkosipulinkynnet korvista törröttäen oloni naurettavaksi tuntien. Eipä siinä mitään jos se olis edes auttanut. Vaan ee. Ee auta.
Kirsikkana kakun päälle sain epävarman angiinadiagnoosin koska CRP oli melkein sata; arvatkaa kuka täällä kakoen ja sylkien hengenhädässä yritti aamulla saada niitä neljään osaan pilkottuja penisilliininpaloja nielun pikkiriikkisestä aukosta pungerrettua. Paniikki oli läsnä, puudutin kurkun puudutussuuvedellä ja sain väkisin ne alas. Kohta vedetään taas ja never stop the madness.
(Niin ja muuten, mä en ole enää ees puhunu pariin päivään, koska meinaan tosissaan tukehtua kurkun limaan ja ties mihin ja kaon ja yskin puhuessani. Oppiipahan tässä samalla vähän nöyryyttä.)
Summa summarum: loppuuko tää koskaan. Omaa sylkeäkin pitää niellä n. 2-3 kertaa että se menee kunnolla kurkusta alas, ja homma alkaa pikkuhiljaa käydä hermoille. Älkää pliis pussailko ketään koska tätä tautia ette halua. :)
Kommentit (8)
Ne peitteet ei kuulosta mononukleoosilta,joten hyvä, että on antibioottikuuri. Onko sulta otettu nieluviljely, vai saitko lääkkeen näkymän, joka kyllä kuulostaa aika rajulta, perusteella? Myötätuntoisin ajatuksin🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne peitteet ei kuulosta mononukleoosilta,joten hyvä, että on antibioottikuuri. Onko sulta otettu nieluviljely, vai saitko lääkkeen näkymän, joka kyllä kuulostaa aika rajulta, perusteella? Myötätuntoisin ajatuksin🙂
Hei! Onpas mukavaa saada myötätuntoa, lämmittää oikeasti tosi paljon :) Tosiaankin kaks kertaa tässä jo lekurilla käyty, ekan kerran n. viikko sitten ja toisen kerran toissapäivänä. Kummallakin kerralla tehtiin pikaviljely nielusta, joka näytti täysin tyhjää, eli sen perusteella ei streptokokkeja pitäisi olla. Verinäytteestä taas sitten diagnosoitiin tuo mono.
Nyt toissapäivänä sain nuo antibiootit lähinnä koska crp oli pelkästä viruksesta niin korkeella (95), mut lääkärin mukaan sekin oli pikkasen rajamailla siinä mielessä, ettei se tulos välttämättä kuitenkaan automaattisesti tarkoita bakteeritulehdusta. Nielupaisettakaan ei kuulemma oo (ja luojan kiitos siitä). Lääkäri teki sit harkinnanvaraisen päätöksen antibiooteista, koska nielun tilanne ei oo helpottanut. Otettiin myös nieluviljely samassa syssyssä ja sieltä päästä luvattiin olla yhteyksissä, jos viljelystä löytyis jotain omituista - vielä ei oo kuulunut mitään, joten ohjeistuksen mukaan oon nyt sitten yökkinyt noita pillereitä. Jos ei sieltä soitella, niin vedän sitten ton 10 pv kuurin loppuun.
Ja sain myös sen pillerin alas, tällä kertaa jopa ilman puudutusta! Pieniä voittoja.
Terppa!
Täällä on nukuttu pitkään ja hartaasti, kiitos ihanan kipulääkkeen joka mahdollistaa kunnon parantavat yöunet!
Eilispäivän ajan oli jännän kirvelevä/pistelevä tunne nielussa, tuntu vähän samalta kuin jos nielu olisi pienillä haavoilla. Hiljaa pienen pääni sisällä rohkenin toivoa, että ehkä se meinaa peitteiden katoamista... Jos sieltä alta paljastuu arkaa limakalvoa joka sit vuorostaan nipistelisi. Ja tänään aamulla (okei, pikemminkin aamupäivällä) innoissani rynnistin kylppäriin peilin ääreen, ja kappas - ekaa kertaa tän koko 13 kurkkukipupäivän aikana on tapahtunut EDISTYSTÄ!! Suurin osa peitteistä on poissa! Edelleen sattuu ja edelleen nielurisat on epämuodostuneen turvonneita, mut peitteet!! Ne ei oo lisääntyny, vaan vähentyny - ja reilusti! Jeeeee!
Kuume tosin ei oo vielä kadonnu mihinkään, vaan yhtä luotettavasti kuin junan vessa nousee aina iltasaikaan. Tiedä häntä kuinka kauan sen kanssa kestää. Mä olen vaan tyytyväinen jos tuo nielu tuosta alkais asettua, eiköhän kaikki muu seuraa perässä. Väsymys on edelleen voimakasta, vaikken aiemmin ikinä tarvinnut päiväunia niin nyt tän taudin kourissa pilkin kyllä pöydän ääressä ja sohvalla istuessani ja lattialla ja... Eli selkeesti kroppa vielä taistelee.
Mutta musta tuntuu et me voitetaan tämä. Jos vaan peitteet pysyis poissa (kop, kop). Ehkä se elämä pikkuhiljaa voittaa :)
Vierailija kirjoitti:
Ne peitteet ei kuulosta mononukleoosilta,joten hyvä, että on antibioottikuuri. Onko sulta otettu nieluviljely, vai saitko lääkkeen näkymän, joka kyllä kuulostaa aika rajulta, perusteella? Myötätuntoisin ajatuksin🙂
Mulla oli paksut harmaat peitteet mononukleoosissa ja tosiaan, kurkku lähes muurautunut umpeen. Tauti kesti kuukauden, pahimmassa vaiheessa kuumetta oli lähes 40 astetta. Äskettäin sairastamani korona oli kärpäsenkakka mononukleoosiin verrattuna. Pikaista paranemista apeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne peitteet ei kuulosta mononukleoosilta,joten hyvä, että on antibioottikuuri. Onko sulta otettu nieluviljely, vai saitko lääkkeen näkymän, joka kyllä kuulostaa aika rajulta, perusteella? Myötätuntoisin ajatuksin🙂
Mulla oli paksut harmaat peitteet mononukleoosissa ja tosiaan, kurkku lähes muurautunut umpeen. Tauti kesti kuukauden, pahimmassa vaiheessa kuumetta oli lähes 40 astetta. Äskettäin sairastamani korona oli kärpäsenkakka mononukleoosiin verrattuna. Pikaista paranemista apeelle.
Kiitos toivotuksista! :) Tätä mäkin olen kuullut että monen mielestä mono oli jopa pahempi kuin korona - varsinkin, kun tähän liittyy sisäelinoireita ja voi ilmetä kroonista väsymystä... Mullakin perna on laajentunut, kun olo on parempi niin pitää ottaa yhteyttä tk:hon ja kysyä, ultrataanko pernan ja katotaanko maksa-arvot. Kuukauden urheilukieltohan tässä on joka tapauksessa ettei se perna vaan repeäis.
Ja noista peitteistä vielä, kumpikaan lääkäri ei kyllä mitenkään kummastellut niitä vaikka mono olikin kyseessä, antibioottiin päädyttiin crp:n takia. Vaikka mä kyllä vähän epäilen että se on hyödytön, mulla on nimittäin ollut angiina aiemmin ja sillon kyllä kaikki oireet (kurkkukipu, kuume yms.) oli poissa hyvin nopeesti pillereiden alottamisen jälkeen... Mutta syödäänpähän nyt kumminkin kun sellanen ohjeistus tuli, oon niin lääkeruokavaliolla mennyt viimesen 1.5 viikkoa muutenki että siinä vieressähän sekin menee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervehdys taas!
Täällä aletaan voida oikeasti ihan hyvin. Eilen tapahtui selkeästi joku käänne, jonka jälkeen paraneminen on edennyt hirmukovaa vauhtia! Edelleen kurkku aristaa, erityisesti vasemmalta puolelta jossa tuo nielurisakin on vielä vähän turvonneempi ja josta löytyy vielä vähän peitteitä, mutta oikea on jo täysin kivuton! Turvotus on laskenut ihan _käsittämättömän_ paljon, kumpikaan "risa" ei enää kosketa uvulaa ja nieleminen onnistuu taas ongelmitta. Sen lisäksi tänään ei ole (ainakaan vielä) noussut kuume kertaakaan, joten ehkä kuumeilu jäi siihen 13 päivään. Ihan huippua! Ruoka menee jo fyysisesti hyvin alas mutta ruokahalu on aika heikko. Yritän syödä hedelmiä ja kasviksia sekä vähän lihaa vitamiinien ja protskun takia.
Unentarve on selkeesti paljon normaalia suurempi, nukuin viime yönäkin ihan kepeesti 11 tuntia. Muuten nukahtelen tosiaan kesken päivää vaikka pöydän ääreen. Saikullahan tässä ollaan, joten sinänsä ei haittaa :) Avopuolison mukaan kuorsaan vielä vähäsen, mut huomattavasti hiljempaa enkä ihan koko aikaa. Toivottavasti sekin siitä helpottais, en nimittäin ole koskaan aiemmin ollut mikään kuorsaaja enkä ajatellut nytkään aloittaa.
Saas nähdä onko tässä viimeinen päivitys mononukleoosipäiväkirjoihin. Olo alkaa nimittäin olla niin paljon parempi, vähän jyrän alle jäänyt ja kaikki lihakset on toki heikentynyt tässä makoillessa ja paastotessa, mut kyllä tästä vielä noustaan.
Mukavaa illanjatkoa :)
Minä jouduin viemään tyttäreni sairaalaan keskellä yötä. Nielu oli niin turvonnut, ettei hengitys kulkenut.
Heippatihei!
Täällä kärsitään jo 12. monopäivää, tosin ihan ekat monon oireethan (turvonneet imusolmukkeet) alkoi jo 14 päivää sitten. Oon nyt kahtena peräkkäisenä yönä nukkunut yhtenäisesti (!!) kokonaisia yöunia, kiitos migreenireumakipulääkkeen. Tosin aamuisin herään tyyny aivan litimärkänä, suu rutikuivana ja huulet verillä, mut semmost se o.
Tänä aamuna ei oo ollut laisinkaan kuumeinen olo! Ei viluta, ei tärisytä, olo siinä mielessä kuus kautta viis. Mutta. Aina löytyy se mutta. Nielu on edelleen aivan kauhea näky. Hyvällä mielikuvituksella voin EHKÄ nähdä ihan minimaalisen parannuksen eilisestä, mut on se vaan ruma. Uvula on ihan litistyksissä nielurisojen välissä, kaikkialla on peitteitä ja ihan kielen päällä on pikkiriikkinen reikä kaikelle nieltävälle - se on suunnilleen ehkä yhen Buranan kokoinen näin asiaankuuluvin vertauksin. Sen lisäksi nieleminen totta kai tuntuu samalta kuin itsensä puukottaminen, mut vaan sisäkautta :) (Ei sillä, että mulla ois kokemusta itseni puukottamisesta)
Joo. Aamupenisilliinit odottaa, mut koen aavistuksen verran pelkoa siitä, onko vastassa samanlainen kokemus kuin eilisaamuna kun pillerin pienenpienet NELJÄSOSAT lensi kaaressa lattialle juututtuaan nieluun.
Lähetän jaxuhaleja itelleni. Viimeisestä kunnon ateriasta on nyt yli viikko ja on nälkä.