Lue keskustelun säännöt.
Suhteen jatkaminen pettämisen jälkeen
19.02.2015 |
Olen siis päättänyt antaa anteeksi ja jatkaa avioliittoa, vaikka mies pettänyt. Olisiko täällä kohtalotovereita, jotka osaisivat kertoa, millaisena suhde jatkui, kauanko tämä epävarmuus ja tuska kestää, tuleeko luottamus takaisin ja kuinka pian? Muuttuuko läheisyys taas hyväksi joskus? Tiedän ja ymmärrän kyllä, että jokainen suhde omanlaisensa, mutta silti kysyn, kannattaako yrittää, onko mahdollista päästä yli ?
Kommentit (62)
Olen samaa mieltä kun monet muutkin - yhden illan panon, mitä mies katuisi selvästi - voisin antaa anteeksi.
Pidempää suhdetta missä tapaillaa säännöllisesti, perheen arki elämää laiminlyöden, on kiintymystä (oli se sitten ihastumista tai rakastumista) en pystyisi anteeksi antamaan. Se murskaisi minut, henkinen perseraiskaus. Nöyryytys olisi liian suuri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pitkän avioliittoni aikana nähnyt ja kokenut kaikenlaista...Niin miehelläni kuin itsellänikin oli sivusuhteita ennen lasten syntymää. Lapset kuitenkin muuttivat elämänarvoja sen verran, etten ainakaan itse pystyisi enää pettämään miestäni. Mieheni matkustaa paljon työnsä puolesta, joten voihan olla, että hänellä on silloin tällöin toisiakin suhteita, mutten koskaan ole kokenut näitä syrjähyppyjä todellisena uhkana avioliitollemme ja syvälle ystävyydellemme/rakkaudellemme.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 15:53"]
Olen pitkän avioliittoni aikana nähnyt ja kokenut kaikenlaista...Niin miehelläni kuin itsellänikin oli sivusuhteita ennen lasten syntymää. Lapset kuitenkin muuttivat elämänarvoja sen verran, etten ainakaan itse pystyisi enää pettämään miestäni. Mieheni matkustaa paljon työnsä puolesta, joten voihan olla, että hänellä on silloin tällöin toisiakin suhteita, mutten koskaan ole kokenut näitä syrjähyppyjä todellisena uhkana avioliitollemme ja syvälle ystävyydellemme/rakkaudellemme.
[/quote]
Oletko taloudellisesti riippuvainen miehestäsi? Et itse uskalla enää pettää lasten myötä, kun seuraukset voisivat olla liian suuret eli taloudellinen turva häviäisi. Katsot taas miehen pettämistä läpi sormien, koska olet hänestä taloudellisesti riippuvainen?
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 15:33"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 15:30"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:53"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 09:34"]
Kyllä olette aika seksikeskeisiä ajattelussanne! Eihän seksin tarvitse olla se juttu, mikä pitää parin yhdessä. Meillä ainakin rakkaus tulee ensin. Minua ei kiinnosta yhtään jos mieheni muna vaikka kävisikin jonkun pimpissä.
[/quote]Ihana olet! :-D
[/quote]
Samaa mieltä!
Ihana asenne, josta olen pitkälti samoilla linjoilla. Jotenkin sille genitaalien yhteenasettamiselle on asetettu yhteiskunnassa ihan järkyttävän korkea arvo - voiko se oikeasti olla niin vakavaa, että sen merkitys on suurempi, kuin kumppanuuden, rakkauden, yhdessä jaetun elämän?
Onkohan monissa pettämisestä johtuvissa eroissa enemmän kyse kuitenkin siitä, että suhde on vedellyt henkisellä tasolla viimeisiään joka tapauksessa?
[/quote]
Usein genitaalien yhteenasetteluun liittyy myös vahvat tunteet toista kohtaan. Jos mieheni olisi rakastunut minuun, miksi hän ylipäänsä haluaisi asetella genitaalejaan yhteen jonkun muun kanssa?
[/quote]
Et ole ehkä ollut naimisissa kovinkaan pitkään... Kyllä niitä kausia tulee useimmille, jolloin rakastumisen kanssa on vähän niin ja näin. Asiaan liittyy usein paljon stressitekijöitä, kuten lastenhoito, työelämän kohtuuttomat vaatimukset, uupumus, toivottomuus, katkeruus kumppania kohtaan (syitä voi olla vaikka miten erilaisia esim haluttomuus, kyvyttömyys auttaa, yksinjäämisen tunne jne.). Kun sitten sopivassa saumassa vastaan tulee uusi ihminen, jonka kanssa voi lähteä puhtaalta pöydältä, joka jaksaa ja ymmärtää, ja antaa tilaisuuden paeta kodin tarjoamaa työleiriä, aika moni ottaa tuon tilaisuuden ilolla vastaan. Se voi olla kasvunpaikka ykkössuhteelle tai sitten kuolinisku, kummassakin on hyvät puolensa.
[/quote]
Olen ollut naimisissa 15 vuotta. Allekirjoitan sen, että pitkässä suhteessa helposti haksahtaa pettämään ja se saattaa olla pakoa kodin tarjoamasta työleiristä yms. En kuitenkaan ymmärrä sitä, että seksi ulkopuolisen kanssa olisi vähäpätöinen asia, vaikka kotona olisikin raskasta ja arkista.
[/quote]
Ehkä tämä on persoonallisuuskysymys. Itselleni tuo sivusuhde oli kuin tuulahdus raitista ilmaa. Sain taas tuntea oloni hyväksi miehen kanssa, kaikki oli uutta ja jännittävää, ja tietenkin siitä tulee hyvä olo. Sain mieheltä paljon voimia katsoa omaa elämääni uudesta vinkkelistä ja päätin jatkaa avioliittoani (mieheni ei halunnut erota), nyt vaan osaan vaatia ikävien tunteiden käsittelyä samantien, ilman patoamista ja katkeroitumista. Ehkä joku toinen saisi tuota voimaa vaikka terapiasta tai taiteesta, mene tiedä. Pääasia että jostain, itselläni ainakin raskas avioliitto oli syönyt kaikki voimat jo kauan ennen pettämistä. Ahdistavan tunne-elämän korjaaminen vaatii yllättävän paljon voimia.
[/quote]
Olet oikeassa siinä että asian olisi voinut käsitellä toisinkin. Olisit varmasti saanut hyötyä terapiasta, kenties uudesta harrastuksesta, kenties muusta. Koen että se on aikuisen ihmisen velvollisuus tutkia itseään ja ajatuksiaan niin, että tietää omat vahvuutensa, heikkoutensa ja voimavaransa. Ja täten osaa antaa itselleen sen mitä tarvitsee.
Mielestäni vain on kurjaa, että tuo sinun kasvusi vaati nyt toisen ihmisen satuttamista vaikka vaihtoehtoisiakin toimintatapoja olisi ollut, joista varmasti olisi löytynyt apu.
Hakeutuminen toisen ihmisen seuraan on se väärin tapa yrittää korjata suhdetta.
- terveisin sivustahuutelija
[/quote]
Tässähän just oli kyse siitä, että osalle ihmisistä se "pettäminen" ei ole kovinkaan suuri asia. Ja olen tässä samoilla linjoilla eli, jos mieheni minua pettäisi niin ei minun maailmani tai minäkuvani siitä kaatuisi.
T: Toinen sivusta huutelija.
[/quote]
Eli avoin suhde? Pahoittelen, en tiennyt että tässä puhuttiin avoimesta suhteesta, koska luin vain kommentin jossa puhuttiin naisosapuolen pitävän pettämistä ei niin vakavana asiana, mutta en nähnyt viestiä jossa kerrottiin parisuhteen toisenkin osapuolen olevan samalla linjalla.
Silloinhan homma on aivan ok, jos aikuiset ihmiset sopivat keskenään että vieraissa käyminen on sallittua.
[/quote]
Itse en ainakaan puhunut avoimesta suhteesta, vaan nimenomaan erilaisista arvoista. Me emme ole sopineet, että saa hyppiä sängystä toiseen, eikä se olisi toivottavaakaan. Tosin, jos tälläinen vahinko nyt pääsisi käymään niin se ei kaataisi meidän avioliittoa, enkä ottaisi sitä niin vakavasti, kuin osa ihmisistä.
T: Se toinen sivusta huutelija.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:53"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 09:34"]
Kyllä olette aika seksikeskeisiä ajattelussanne! Eihän seksin tarvitse olla se juttu, mikä pitää parin yhdessä. Meillä ainakin rakkaus tulee ensin. Minua ei kiinnosta yhtään jos mieheni muna vaikka kävisikin jonkun pimpissä.
[/quote]Ihana olet! :-D
[/quote]
Samaa mieltä!
Ihana asenne, josta olen pitkälti samoilla linjoilla. Jotenkin sille genitaalien yhteenasettamiselle on asetettu yhteiskunnassa ihan järkyttävän korkea arvo - voiko se oikeasti olla niin vakavaa, että sen merkitys on suurempi, kuin kumppanuuden, rakkauden, yhdessä jaetun elämän?
Onkohan monissa pettämisestä johtuvissa eroissa enemmän kyse kuitenkin siitä, että suhde on vedellyt henkisellä tasolla viimeisiään joka tapauksessa?
[/quote]
Usein genitaalien yhteenasetteluun liittyy myös vahvat tunteet toista kohtaan. Jos mieheni olisi rakastunut minuun, miksi hän ylipäänsä haluaisi asetella genitaalejaan yhteen jonkun muun kanssa?
[/quote]
Et ole ehkä ollut naimisissa kovinkaan pitkään... Kyllä niitä kausia tulee useimmille, jolloin rakastumisen kanssa on vähän niin ja näin. Asiaan liittyy usein paljon stressitekijöitä, kuten lastenhoito, työelämän kohtuuttomat vaatimukset, uupumus, toivottomuus, katkeruus kumppania kohtaan (syitä voi olla vaikka miten erilaisia esim haluttomuus, kyvyttömyys auttaa, yksinjäämisen tunne jne.). Kun sitten sopivassa saumassa vastaan tulee uusi ihminen, jonka kanssa voi lähteä puhtaalta pöydältä, joka jaksaa ja ymmärtää, ja antaa tilaisuuden paeta kodin tarjoamaa työleiriä, aika moni ottaa tuon tilaisuuden ilolla vastaan. Se voi olla kasvunpaikka ykkössuhteelle tai sitten kuolinisku, kummassakin on hyvät puolensa.
[/quote]
Olen ollut naimisissa 15 vuotta. Allekirjoitan sen, että pitkässä suhteessa helposti haksahtaa pettämään ja se saattaa olla pakoa kodin tarjoamasta työleiristä yms. En kuitenkaan ymmärrä sitä, että seksi ulkopuolisen kanssa olisi vähäpätöinen asia, vaikka kotona olisikin raskasta ja arkista.
[/quote]
Ehkä tämä on persoonallisuuskysymys. Itselleni tuo sivusuhde oli kuin tuulahdus raitista ilmaa. Sain taas tuntea oloni hyväksi miehen kanssa, kaikki oli uutta ja jännittävää, ja tietenkin siitä tulee hyvä olo. Sain mieheltä paljon voimia katsoa omaa elämääni uudesta vinkkelistä ja päätin jatkaa avioliittoani (mieheni ei halunnut erota), nyt vaan osaan vaatia ikävien tunteiden käsittelyä samantien, ilman patoamista ja katkeroitumista. Ehkä joku toinen saisi tuota voimaa vaikka terapiasta tai taiteesta, mene tiedä. Pääasia että jostain, itselläni ainakin raskas avioliitto oli syönyt kaikki voimat jo kauan ennen pettämistä. Ahdistavan tunne-elämän korjaaminen vaatii yllättävän paljon voimia.
[/quote]
Olet oikeassa siinä että asian olisi voinut käsitellä toisinkin. Olisit varmasti saanut hyötyä terapiasta, kenties uudesta harrastuksesta, kenties muusta. Koen että se on aikuisen ihmisen velvollisuus tutkia itseään ja ajatuksiaan niin, että tietää omat vahvuutensa, heikkoutensa ja voimavaransa. Ja täten osaa antaa itselleen sen mitä tarvitsee.
Mielestäni vain on kurjaa, että tuo sinun kasvusi vaati nyt toisen ihmisen satuttamista vaikka vaihtoehtoisiakin toimintatapoja olisi ollut, joista varmasti olisi löytynyt apu.
Hakeutuminen toisen ihmisen seuraan on se väärin tapa yrittää korjata suhdetta.
- terveisin sivustahuutelija
[/quote]
Olen kyllä periaatteessa samaa mieltä. Toisaalta myös mieheni oli satuttanut minua hyvin syvällisesti jo vuosia ennen kuin minä haksahdin pettämään. Hän petti minut hylkäämällä minut työnsä vuoksi, ja ehkä ihan emotionaalisen kypsymättömyytensä johdosta. Hän ei oikein osannut käsitellä vanhemmuutta eikä sen tuomia haasteita. Itse petin seksi- ja myös rakkaussuhteessa. Itse en pidä yhtä pettämisen tapaa jotenkin parempana kuin toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme taloudellisesti hyvin tasavertaisia, mutta tietenkin vaakakupissa painaa myös yhteinen omaisuus, lapset ym. Miksi jättäisin miestäni/hajottaisin perhettä, jos meillä on kuitenkin hyvä olla yhdessä? Nauramme samoille jutuille ja rakastamme yhteisiä lapsiamme. Minulla ei vielä koskaan ole ollut tunnetta, että mieheni olisi oikeasti välittänyt jostain toisesta naisesta enemmän kuin minusta.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 15:58"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 15:53"]
Olen pitkän avioliittoni aikana nähnyt ja kokenut kaikenlaista...Niin miehelläni kuin itsellänikin oli sivusuhteita ennen lasten syntymää. Lapset kuitenkin muuttivat elämänarvoja sen verran, etten ainakaan itse pystyisi enää pettämään miestäni. Mieheni matkustaa paljon työnsä puolesta, joten voihan olla, että hänellä on silloin tällöin toisiakin suhteita, mutten koskaan ole kokenut näitä syrjähyppyjä todellisena uhkana avioliitollemme ja syvälle ystävyydellemme/rakkaudellemme.
[/quote]
Oletko taloudellisesti riippuvainen miehestäsi? Et itse uskalla enää pettää lasten myötä, kun seuraukset voisivat olla liian suuret eli taloudellinen turva häviäisi. Katsot taas miehen pettämistä läpi sormien, koska olet hänestä taloudellisesti riippuvainen?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 15:30"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 15:15"]
Ehkä tämä on persoonallisuuskysymys. Itselleni tuo sivusuhde oli kuin tuulahdus raitista ilmaa. Sain taas tuntea oloni hyväksi miehen kanssa, kaikki oli uutta ja jännittävää, ja tietenkin siitä tulee hyvä olo. Sain mieheltä paljon voimia katsoa omaa elämääni uudesta vinkkelistä ja päätin jatkaa avioliittoani (mieheni ei halunnut erota), nyt vaan osaan vaatia ikävien tunteiden käsittelyä samantien, ilman patoamista ja katkeroitumista. Ehkä joku toinen saisi tuota voimaa vaikka terapiasta tai taiteesta, mene tiedä. Pääasia että jostain, itselläni ainakin raskas avioliitto oli syönyt kaikki voimat jo kauan ennen pettämistä. Ahdistavan tunne-elämän korjaaminen vaatii yllättävän paljon voimia.
[/quote]
Pettäjälle sivusuhde voi ollakin tuulahdus raikasta ilmaa, mutta tuskin se on sitä petetylle.
[/quote]
Meillä kyllä on se "petettykin" myöntänyt, että hän on hyötynyt tapahtuneesta. Mieheni on hyvin itsepäinen ihminen eikä ottanut minun tunteitani huomioon lukemattomista yrityksistäni huolimatta ennen kuin tajusi, että saatan lähteä toisen matkaan. Aika ikävää, mutta meidän tapauksessa asia meni näin. On lisättävä myös, että emme ole kumpikaan mustasukkaisia luonteita eikä olla paljon seksuaalisesta uskollisuudesta puhuttu. Naimisiinkin mentiin maistraatissa eikä vihkikaavaan muistaakseni kuulunut mitään lupauksia ikuisesta seksuaalisesta uskollisuudesta. Ollaan ajateltu avioliitto lähinnä taloudelliseksi järjestelyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kun ei ole joutunut petetyksi, on helppo sanoa että lähtisin liitosta heti!! Mutta kun ihan tosissaan joutuukin petetyksi niin ei se niin yksinkertaista ole!
Nim. 25 vuotta olin ehdoton että jos minua petetään, on se avioero saman tien. Mutta mitenkäs kävikään... Jäin suhteeseen.. Enkä ole katunut. Tapahtuneesta nyt vuosi.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 16:22"]
Niin kauan kun ei ole joutunut petetyksi, on helppo sanoa että lähtisin liitosta heti!! Mutta kun ihan tosissaan joutuukin petetyksi niin ei se niin yksinkertaista ole! Nim. 25 vuotta olin ehdoton että jos minua petetään, on se avioero saman tien. Mutta mitenkäs kävikään... Jäin suhteeseen.. Enkä ole katunut. Tapahtuneesta nyt vuosi. Juurikin näin se menee ja mulla valitettavasti on omakohtaista kokemuksta asiasta. Ennen tapahtunutta olin mustavalkoinen eroan heti tyyppi mutta ei se ollutkaan ihan niin yksinkertaista...
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 08:12"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 08:03"]Yhtä vitutusta. Ei palaa luottamus enää. Mutta ei se vaihtamallakaan parane. [/quote] Kyllä paranee. Kaikki ei halua pettää.
[/quote]
Täh?! No justhan se on pettänyt! Mikä estää pettämästä toisen kerran?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ot onpas laadukasta keskustelua, harvemmin täällä. Iso hatunnosto kaikille, jotka ovat pystyneet käsittelemään asian ja jääneet suhteeseen.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 17:46"]Ot onpas laadukasta keskustelua, harvemmin täällä. Iso hatunnosto kaikille, jotka ovat pystyneet käsittelemään asian ja jääneet suhteeseen.
[/quote]
Samaa mietin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi annoit anteeksi pettämisen? Vai oletko edes antanut sen oikeasti anteeksi? Oletko varma, että et palaa asiaan joka ikisessä riidassa ja mieti sitä tästä eteenpäin aina kun olet miehesi kanssa? Pystytkö unohtamaan asian? Mä en pystyisi ja mietin pystyykö joku muu...
Itse jatkoin suhdetta miehen pettämisen jälkeen noin vuoden. Ja se epävarmuus ja epäilys ei kyllä valitettavasti hävinnyt minnekään ikinä :/
Riippuu pettämisen syistä ja pettäjän asenteesta tekoonsa, kannattaako suhdetta jatkaa. Anteeksi kannattaa antaa koska sehän on tervettä itsekkyyttä ja säästyt katkeruudelta, mutta siihen teetkö oikein jatkaessasi parisuhdetta, on vaikea noilla tiedoilla kommentoida.
Itse jatkoin vielä 10 vuotta pettämisen jälkeen. Päättyi lopullisesti uuteen pettämiskuvioon. Moneskohan lie ollut jo.
Miehestä en sano mitään, mutta itsestäni sen verran, että eihän siitä samaa suhdetta enää tule. Vaikka kuin päälle päin näyttäisi että antaa anteeksi ja on läheisyyttä ja rakkautta ym, tapahtui minulla nämä muutokset: epäluuloisuua, yksin asioiden pyörittely, en halunnut epäillä ja syyttää, että en kaivelisi, vaikka syytä olisi ollut vähän kysäistä mikä mielessä, erakoiduin, kaikki oli hyvin kotona, mutta en halunnut nähdä miestäni muiden naisten seurassa. Omat siskot oli ok, muut aina mietitytti.
Olipa paskaa, ja syytä olikin epäillä. Kaikenlaiseen sitä aikaansa onkin tuhlannut:(
Yhtä vitutusta. Ei palaa luottamus enää. Mutta ei se vaihtamallakaan parane.
Aikamoinen helvettivuosi takana. Ja pään sisällä samanlaisia ajatuksia, mitä joku tuossa jo laittoikin. Ei ole helppo tie! Välillä mietin, oliko oikea ratkaisu.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 15:30"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:53"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 09:34"]
Kyllä olette aika seksikeskeisiä ajattelussanne! Eihän seksin tarvitse olla se juttu, mikä pitää parin yhdessä. Meillä ainakin rakkaus tulee ensin. Minua ei kiinnosta yhtään jos mieheni muna vaikka kävisikin jonkun pimpissä.
[/quote]Ihana olet! :-D
[/quote]
Samaa mieltä!
Ihana asenne, josta olen pitkälti samoilla linjoilla. Jotenkin sille genitaalien yhteenasettamiselle on asetettu yhteiskunnassa ihan järkyttävän korkea arvo - voiko se oikeasti olla niin vakavaa, että sen merkitys on suurempi, kuin kumppanuuden, rakkauden, yhdessä jaetun elämän?
Onkohan monissa pettämisestä johtuvissa eroissa enemmän kyse kuitenkin siitä, että suhde on vedellyt henkisellä tasolla viimeisiään joka tapauksessa?
[/quote]
Usein genitaalien yhteenasetteluun liittyy myös vahvat tunteet toista kohtaan. Jos mieheni olisi rakastunut minuun, miksi hän ylipäänsä haluaisi asetella genitaalejaan yhteen jonkun muun kanssa?
[/quote]
Et ole ehkä ollut naimisissa kovinkaan pitkään... Kyllä niitä kausia tulee useimmille, jolloin rakastumisen kanssa on vähän niin ja näin. Asiaan liittyy usein paljon stressitekijöitä, kuten lastenhoito, työelämän kohtuuttomat vaatimukset, uupumus, toivottomuus, katkeruus kumppania kohtaan (syitä voi olla vaikka miten erilaisia esim haluttomuus, kyvyttömyys auttaa, yksinjäämisen tunne jne.). Kun sitten sopivassa saumassa vastaan tulee uusi ihminen, jonka kanssa voi lähteä puhtaalta pöydältä, joka jaksaa ja ymmärtää, ja antaa tilaisuuden paeta kodin tarjoamaa työleiriä, aika moni ottaa tuon tilaisuuden ilolla vastaan. Se voi olla kasvunpaikka ykkössuhteelle tai sitten kuolinisku, kummassakin on hyvät puolensa.
[/quote]
Olen ollut naimisissa 15 vuotta. Allekirjoitan sen, että pitkässä suhteessa helposti haksahtaa pettämään ja se saattaa olla pakoa kodin tarjoamasta työleiristä yms. En kuitenkaan ymmärrä sitä, että seksi ulkopuolisen kanssa olisi vähäpätöinen asia, vaikka kotona olisikin raskasta ja arkista.
[/quote]
Ehkä tämä on persoonallisuuskysymys. Itselleni tuo sivusuhde oli kuin tuulahdus raitista ilmaa. Sain taas tuntea oloni hyväksi miehen kanssa, kaikki oli uutta ja jännittävää, ja tietenkin siitä tulee hyvä olo. Sain mieheltä paljon voimia katsoa omaa elämääni uudesta vinkkelistä ja päätin jatkaa avioliittoani (mieheni ei halunnut erota), nyt vaan osaan vaatia ikävien tunteiden käsittelyä samantien, ilman patoamista ja katkeroitumista. Ehkä joku toinen saisi tuota voimaa vaikka terapiasta tai taiteesta, mene tiedä. Pääasia että jostain, itselläni ainakin raskas avioliitto oli syönyt kaikki voimat jo kauan ennen pettämistä. Ahdistavan tunne-elämän korjaaminen vaatii yllättävän paljon voimia.
[/quote]
Olet oikeassa siinä että asian olisi voinut käsitellä toisinkin. Olisit varmasti saanut hyötyä terapiasta, kenties uudesta harrastuksesta, kenties muusta. Koen että se on aikuisen ihmisen velvollisuus tutkia itseään ja ajatuksiaan niin, että tietää omat vahvuutensa, heikkoutensa ja voimavaransa. Ja täten osaa antaa itselleen sen mitä tarvitsee.
Mielestäni vain on kurjaa, että tuo sinun kasvusi vaati nyt toisen ihmisen satuttamista vaikka vaihtoehtoisiakin toimintatapoja olisi ollut, joista varmasti olisi löytynyt apu.
Hakeutuminen toisen ihmisen seuraan on se väärin tapa yrittää korjata suhdetta.
- terveisin sivustahuutelija
[/quote]
Tässähän just oli kyse siitä, että osalle ihmisistä se "pettäminen" ei ole kovinkaan suuri asia. Ja olen tässä samoilla linjoilla eli, jos mieheni minua pettäisi niin ei minun maailmani tai minäkuvani siitä kaatuisi.
T: Toinen sivusta huutelija.
[/quote]
Eli avoin suhde? Pahoittelen, en tiennyt että tässä puhuttiin avoimesta suhteesta, koska luin vain kommentin jossa puhuttiin naisosapuolen pitävän pettämistä ei niin vakavana asiana, mutta en nähnyt viestiä jossa kerrottiin parisuhteen toisenkin osapuolen olevan samalla linjalla.
Silloinhan homma on aivan ok, jos aikuiset ihmiset sopivat keskenään että vieraissa käyminen on sallittua.