Suhteen jatkaminen pettämisen jälkeen

Nämä on näitä asioita joita kukaan ei voi ennalta päättää. Vasta kun tilanne omalle kohdalle omakohtaisesti tulee. Jos silloinkaan.
Tietysti haluaisi kuulla joltain mitä pitää tehdä, joltain joka muka asian kaukaa viisaammin näkisi. Kuka sitä milläkin etäisyydeltä näkee, ei kai kukaan kokonaan. Vasta jos kaksi ihmistä voisi yhdeksi sulattaa, mutta sitten kai ei tuossa tilanteessa oltaisi.
Mitä kokee pettänyt osapuoli, jos koko sielunsa pohjasta katuu ja riutuu vain rippeeksi, onko hänkään sillon enää se sama ihminen vai vain osaksi vielä sitä syvällä sisimmässään.
Onko petetystä osapuolesta sitä syvintä enää esiin kaivamaan,kun voimat eivät riitä edes itseä kannattelemaan, millä voimalla enää vetää esiin sitä vanhaa osaa puolisostaan joka veti tuohon samaan syvään suohon sinulta kysymättä 'haluatko hukkua?' Vai onko pettävän sisin jo jäänyt toisen matkaan? jos on, uskaltaako sitä pettäjä, peloltaan loukata sitä puolisoa lisää, tunnustaa?
Jos olisi kristallipallo joka voisi asian kertoa, mutta sitä ennen sen omaava olisi ehtinyt katsoa monta asiaa pallosta jo ennen tätä tilannetta.
Ei kai ole oikeaa tai väärää tapaa. Jokainen valinta, on se pettäminen tai pettämättä jättäminen, anteeksi anto tai uuden sivun kääntäminen, muokkaa ihmistä eikä valinta siksi koskaan ole turha. Ihminen kasvaa kivusta huolimatta, kivusta tulee arpi joka ei koskaan parane mutta arpikin voi olla kaunistus.

Muita?

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 09:18"]

Minä jatkoin, koska mielestäni mies oli minulle muuten täydellinen. Asiasta on vuosia, mutta edelleen mietin asiaa säännöllisesti, joskin vähemmän kuin ennen. Luottamus ei palannut ennalleen ja nyt tiedän ettei palaakaan. Luottamuksen voi oikeasti pettää vain kerran. Ennen minusta oli ok, jos mies vaikkapa jutteli naisille, nyt se ahdistaa. Mies ei enää käy vaikkapa juhlimassa ilman minua toiveestani, koska en yksinkertaisesti pystyisi olemaan, saisin varmaan paniikkikohtauksen, eroaisin mieluummin kuin istun kotona miettimässä.

En minä jatkamista kadu, olemme perustaneet perheen jne ja mies on tehnyt kaikkensa suhteemme eteen. Kuitenkin se vei turvallisuudentunteen tästä suhteesta ja kun kerran alttius tuollaiseen toimintaan on, voihan se tapahtua joskus uudelleen. Jotenkin siihen yrittää valmistautua itseä suojellakseen. Rakastan miestäni, mutta jotain särkyi väliltämme, joka ei korjaannu. En tiedä, paranisiko vaihtamalla, se sinisilmäisyys ja sokea luottamus taisi minussa kadota. Nyt tiedän, millaista on mustasukkaisuus. Ennen en osannut edes olla. 

Ei se jatkaminen missään nimessä helppo tie ole. Alussa se selvittelemisen ja puhumisen ja asioista jankkaamisen määrä oli loputon. 

[/quote]

Pettämisestä on vuosia ja edelleen mies ei saa jutella muille naisille tai käydä yksin juhlimassa? Jos luottamus on noin huono, ei suhde ole kovin vahvalla pohjalla.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:13"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 09:34"]

Kyllä olette aika seksikeskeisiä ajattelussanne! Eihän seksin tarvitse olla se juttu, mikä pitää parin yhdessä. Meillä ainakin rakkaus tulee ensin. Minua ei kiinnosta yhtään jos mieheni muna vaikka kävisikin jonkun pimpissä. Tosin tuskinpa sitä tapahtuu, koska rakkaus on nykyään kunnossa. Kun meillä oli todella huono vaihe ja avioliitossa rakkaudeton tunnelma, pettämistä tapahtui meidänkin avioliitossa. Kun sitten tunnepuoli saatiin pettämisten jälkeen taas kuntoon, ei ole tullut kummallekaan edes kiusausta käydä vieraissa.

Mutta summa summarum, pitääkö se seksi ottaa niin tosissaan?

[/quote]Ihana olet! :-D

[/quote]

Samaa mieltä! 

Ihana asenne, josta olen pitkälti samoilla linjoilla. Jotenkin sille genitaalien yhteenasettamiselle on asetettu yhteiskunnassa ihan järkyttävän korkea arvo - voiko se oikeasti olla niin vakavaa, että sen merkitys on suurempi, kuin kumppanuuden, rakkauden, yhdessä jaetun elämän? 

Onkohan monissa pettämisestä johtuvissa eroissa enemmän kyse kuitenkin siitä, että suhde on vedellyt henkisellä tasolla viimeisiään joka tapauksessa? En voi tietysti vannoa miehen puolesta, mutta luulen, että meillä pettäminen ei johtaisi eroon välttämättä. Toistaiseksi ollaan ehkä ainakin katsottu sormienläpi toisiltamme enemmän sellaista toimintaa, mitä monissa suhteissa ei hyväksyttäisi - kyse on kuitenkin ollut vain viihteestä. Eri asia tietysti, jos toinen sitten oikeasti rakastuisi johonkuhun muuhun, mutta pelkkä genitaalikontakti suhteen ulkopuolella tuskin pystyisi tätä kaikkea tuhoamaan. 

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 07:46"]

Olen siis päättänyt antaa anteeksi ja jatkaa avioliittoa, vaikka mies pettänyt. Olisiko täällä kohtalotovereita, jotka osaisivat kertoa, millaisena suhde jatkui, kauanko tämä epävarmuus ja tuska kestää, tuleeko luottamus takaisin ja kuinka pian? Muuttuuko läheisyys taas hyväksi joskus? Tiedän ja ymmärrän kyllä, että jokainen suhde omanlaisensa, mutta silti kysyn, kannattaako yrittää, onko mahdollista päästä yli ?

[/quote]

On mahdollista päästä yli, jos molemmilla on aito tahto jatkaa yhdessä. Edellyttää myös petetyltä anteeksiantoa, vaikka toki tapahtunutta ei tule koskaan täysin unohtamaan, mutta siihen ei voi kuitenkaan palata joka riidan yhteydessä. Luottamusta voi rakentaa takaisin pala palalta. Aluksi olin mustasukkainen kun mies oli esim. firman pikkujouluissa, mutta pikkuhiljaa opin taas luottamaan. Meillä pettämisestä on useampi vuosi ja se ei enää vaikuta suhteeseemme millään tavalla. Pettämisestä selvitymisessä meillä auttoi sekin, että mies oli hyvin rehellinen pettämisestään ja saimme sitä kautta rakennettua uudestaan luottamusta.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:13"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 09:34"]

Kyllä olette aika seksikeskeisiä ajattelussanne! Eihän seksin tarvitse olla se juttu, mikä pitää parin yhdessä. Meillä ainakin rakkaus tulee ensin. Minua ei kiinnosta yhtään jos mieheni muna vaikka kävisikin jonkun pimpissä.

[/quote]Ihana olet! :-D

[/quote]

Samaa mieltä! 

Ihana asenne, josta olen pitkälti samoilla linjoilla. Jotenkin sille genitaalien yhteenasettamiselle on asetettu yhteiskunnassa ihan järkyttävän korkea arvo - voiko se oikeasti olla niin vakavaa, että sen merkitys on suurempi, kuin kumppanuuden, rakkauden, yhdessä jaetun elämän? 

Onkohan monissa pettämisestä johtuvissa eroissa enemmän kyse kuitenkin siitä, että suhde on vedellyt henkisellä tasolla viimeisiään joka tapauksessa?

[/quote]

Usein genitaalien yhteenasetteluun liittyy myös vahvat tunteet toista kohtaan. Jos mieheni olisi rakastunut minuun, miksi hän ylipäänsä haluaisi asetella genitaalejaan yhteen jonkun muun kanssa?

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:13"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 09:34"]

Kyllä olette aika seksikeskeisiä ajattelussanne! Eihän seksin tarvitse olla se juttu, mikä pitää parin yhdessä. Meillä ainakin rakkaus tulee ensin. Minua ei kiinnosta yhtään jos mieheni muna vaikka kävisikin jonkun pimpissä.

[/quote]Ihana olet! :-D

[/quote]

Samaa mieltä! 

Ihana asenne, josta olen pitkälti samoilla linjoilla. Jotenkin sille genitaalien yhteenasettamiselle on asetettu yhteiskunnassa ihan järkyttävän korkea arvo - voiko se oikeasti olla niin vakavaa, että sen merkitys on suurempi, kuin kumppanuuden, rakkauden, yhdessä jaetun elämän? 

Onkohan monissa pettämisestä johtuvissa eroissa enemmän kyse kuitenkin siitä, että suhde on vedellyt henkisellä tasolla viimeisiään joka tapauksessa?

[/quote]

Usein genitaalien yhteenasetteluun liittyy myös vahvat tunteet toista kohtaan. Jos mieheni olisi rakastunut minuun, miksi hän ylipäänsä haluaisi asetella genitaalejaan yhteen jonkun muun kanssa?

[/quote]

Et ole ehkä ollut naimisissa kovinkaan pitkään... Kyllä niitä kausia tulee useimmille, jolloin rakastumisen kanssa on vähän niin ja näin. Asiaan liittyy usein paljon stressitekijöitä, kuten lastenhoito, työelämän kohtuuttomat vaatimukset, uupumus, toivottomuus, katkeruus kumppania kohtaan (syitä voi olla vaikka miten erilaisia esim haluttomuus, kyvyttömyys auttaa, yksinjäämisen tunne jne.). Kun sitten sopivassa saumassa vastaan tulee uusi ihminen, jonka kanssa voi lähteä puhtaalta pöydältä, joka jaksaa ja ymmärtää, ja antaa tilaisuuden paeta kodin tarjoamaa työleiriä, aika moni ottaa tuon tilaisuuden ilolla vastaan. Se voi olla kasvunpaikka ykkössuhteelle tai sitten kuolinisku, kummassakin on hyvät puolensa.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:37"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:13"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 09:34"]

Kyllä olette aika seksikeskeisiä ajattelussanne! Eihän seksin tarvitse olla se juttu, mikä pitää parin yhdessä. Meillä ainakin rakkaus tulee ensin. Minua ei kiinnosta yhtään jos mieheni muna vaikka kävisikin jonkun pimpissä.

[/quote]Ihana olet! :-D

[/quote]

Samaa mieltä! 

Ihana asenne, josta olen pitkälti samoilla linjoilla. Jotenkin sille genitaalien yhteenasettamiselle on asetettu yhteiskunnassa ihan järkyttävän korkea arvo - voiko se oikeasti olla niin vakavaa, että sen merkitys on suurempi, kuin kumppanuuden, rakkauden, yhdessä jaetun elämän? 

Onkohan monissa pettämisestä johtuvissa eroissa enemmän kyse kuitenkin siitä, että suhde on vedellyt henkisellä tasolla viimeisiään joka tapauksessa?

[/quote]

Usein genitaalien yhteenasetteluun liittyy myös vahvat tunteet toista kohtaan. Jos mieheni olisi rakastunut minuun, miksi hän ylipäänsä haluaisi asetella genitaalejaan yhteen jonkun muun kanssa?

[/quote]

Et ole ehkä ollut naimisissa kovinkaan pitkään... Kyllä niitä kausia tulee useimmille, jolloin rakastumisen kanssa on vähän niin ja näin. Asiaan liittyy usein paljon stressitekijöitä, kuten lastenhoito, työelämän kohtuuttomat vaatimukset, uupumus, toivottomuus, katkeruus kumppania kohtaan (syitä voi olla vaikka miten erilaisia esim haluttomuus, kyvyttömyys auttaa, yksinjäämisen tunne jne.). Kun sitten sopivassa saumassa vastaan tulee uusi ihminen, jonka kanssa voi lähteä puhtaalta pöydältä, joka jaksaa ja ymmärtää, ja antaa tilaisuuden paeta kodin tarjoamaa työleiriä, aika moni ottaa tuon tilaisuuden ilolla vastaan. Se voi olla kasvunpaikka ykkössuhteelle tai sitten kuolinisku, kummassakin on hyvät puolensa. Komppaan tätä, ja elämä kun ei ole mustavalkoista, väiin mahtuu harmaan eri sävyjä...Toki olisi hienoa jos pettämistä ei tapahtuisi ja että ihmiset saisivat suunsa auki jos joku hiertää suhteessa, mutta kun se ei vain mene niin valitettavasti.

[/quote]

GALLUP

Petetty joka jatkoit suhteessa: Jos voisit kääntää aikaa taaksepäin niin valitsisitko  nyt toisin, eli eroaisit etkä jatkaisi suhteessa?

KYLLÄ = Peukku YLÖS

EI = Peukku ALAS

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:37"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:13"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 09:34"]

Kyllä olette aika seksikeskeisiä ajattelussanne! Eihän seksin tarvitse olla se juttu, mikä pitää parin yhdessä. Meillä ainakin rakkaus tulee ensin. Minua ei kiinnosta yhtään jos mieheni muna vaikka kävisikin jonkun pimpissä.

[/quote]Ihana olet! :-D

[/quote]

Samaa mieltä! 

Ihana asenne, josta olen pitkälti samoilla linjoilla. Jotenkin sille genitaalien yhteenasettamiselle on asetettu yhteiskunnassa ihan järkyttävän korkea arvo - voiko se oikeasti olla niin vakavaa, että sen merkitys on suurempi, kuin kumppanuuden, rakkauden, yhdessä jaetun elämän? 

Onkohan monissa pettämisestä johtuvissa eroissa enemmän kyse kuitenkin siitä, että suhde on vedellyt henkisellä tasolla viimeisiään joka tapauksessa?

[/quote]

Usein genitaalien yhteenasetteluun liittyy myös vahvat tunteet toista kohtaan. Jos mieheni olisi rakastunut minuun, miksi hän ylipäänsä haluaisi asetella genitaalejaan yhteen jonkun muun kanssa?

[/quote]

Et ole ehkä ollut naimisissa kovinkaan pitkään... Kyllä niitä kausia tulee useimmille, jolloin rakastumisen kanssa on vähän niin ja näin. Asiaan liittyy usein paljon stressitekijöitä, kuten lastenhoito, työelämän kohtuuttomat vaatimukset, uupumus, toivottomuus, katkeruus kumppania kohtaan (syitä voi olla vaikka miten erilaisia esim haluttomuus, kyvyttömyys auttaa, yksinjäämisen tunne jne.). Kun sitten sopivassa saumassa vastaan tulee uusi ihminen, jonka kanssa voi lähteä puhtaalta pöydältä, joka jaksaa ja ymmärtää, ja antaa tilaisuuden paeta kodin tarjoamaa työleiriä, aika moni ottaa tuon tilaisuuden ilolla vastaan. Se voi olla kasvunpaikka ykkössuhteelle tai sitten kuolinisku, kummassakin on hyvät puolensa.

[/quote]

Olen ollut naimisissa 15 vuotta. Allekirjoitan sen, että pitkässä suhteessa helposti haksahtaa pettämään ja se saattaa olla pakoa kodin tarjoamasta työleiristä yms. En kuitenkaan ymmärrä sitä, että seksi ulkopuolisen kanssa olisi vähäpätöinen asia, vaikka kotona olisikin raskasta ja arkista.

Pettämisen jälkeen jatkoimme suhdetta vielä kaksi vuotta mutta ei se vaan enää toiminut. Tosin me ei oltu naimisissa. Onneks erottiin nyt minulla on uusi maailman ihanin mies.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 21:21"]Meidän kohdalla miehellä oli suhde toiseen naiseen yli vuoden. Eräänä iltana nainen kertoi kaiken tekstiviestissä minulle, olin silloin 7kk raskaana. Kaikki romahti.. Se kupla jossa olin elänyt, joka oli ollut minulle se maailman tärkein asia, oli tuhansilla palasilla.. Tein päätökseni ja annoin anteeksi. Kaikki kuitenkin toistui, saman naisen kanssa. Kuopuksemme oli sitten jo syntynyt, muutaman kuukauden ikäinen kun taas kaikki se paska tuli tietoisuuteen.. Siltikin päätin että yli mennään. En tiedä onko ratkaisu oikea, mietin sitä joka helvatin päivä. Itelläni ei oo koskaan ollut ydinperhettä ja jotenkin sen säilyttäminen omille lapsille on mulle kaikki kaikes. Hintaa en vielä tiedä, ehkä kaikki selviää aikanaan. Jotenki uskon siihen että edestään löytävät kumpainenkin, tavalla tai toisella.

Kaikki se mitä meillä on joskus ollut on tuhottu, eikä sitä luottamusta enää rakenneta. Ei oo enää sokeeta rakkautta. En tuu ikinä saamaan sitä itseluottamusta takas mikä mulla on joskus ollut. En enään koskaan tuu kuvitteleen että joku rakastaa mua ehdoitta. Koskaan ei voi kenestäkään olla täysinvarma, ei kenestäkään. Koskaan ei voi sanoo että "mun mies ei petä" koska ikänä et tuu kenenkään päänsisälle pääseen. Ikänä et tiedä kun ovi sulkeutuu mitä sen takana tapahtuu.

Joskus tekee mieli kostaa. Mutta musta ei oo siihen, rakastan miestäni liian paljon. En ikinä tahtoisi omalla toiminnallani saada ketään niin...tuhoutuneeks, petetyks, jätetyks, hylätyks, särkyneeks..

Eikä siinä olisi silloin mitään järkeäkään.

Se, että erois, ei muuttaisi mitään. Kun kerran on tän läksyn oppinut, ei mikään ikinä saisi mua luottaan enään kehenkään mieheen niinkuin ehkä joskus oon luottanu. Yritän sinnikkäästi uskoo siihen että mieheni on oman läksynsä oppinu ja henkisesti kokenu niin pahat tuskat tästä kaikesta.

Mä rakastan ihan ehdoitta miestäni. Mä rakastan ehdoitta mun elämää, mun perhettä. Mä en olisi mä ilman tätä kaikkee. En mä osaisi elää ilman tätä.

Kaikesta on kulunut nyt vuosi.. Ja edelleen mietin asiaa, paljon yksinäni. Tiedän ettei mikään tuu enää ennalleen mutta uskon siihen että jollakilailla ne haavat paranee. Mä kärsin tapahtuneesta, mutta niin kärsii mieskin. Ja nyt eletään sen mukaan.

En mä tiedä mikä olis parempi vaihtoehto.
[/quote]

Allekirjoitan nuo fiilikset täysin, vaikka alkutilanne meillä oli eri (kännipettämistä, ei pitkää suhdetta) ja aikaa kulunut 3 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:53"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:37"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:13"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 09:34"]

Kyllä olette aika seksikeskeisiä ajattelussanne! Eihän seksin tarvitse olla se juttu, mikä pitää parin yhdessä. Meillä ainakin rakkaus tulee ensin. Minua ei kiinnosta yhtään jos mieheni muna vaikka kävisikin jonkun pimpissä.

[/quote]Ihana olet! :-D

[/quote]

Samaa mieltä! 

Ihana asenne, josta olen pitkälti samoilla linjoilla. Jotenkin sille genitaalien yhteenasettamiselle on asetettu yhteiskunnassa ihan järkyttävän korkea arvo - voiko se oikeasti olla niin vakavaa, että sen merkitys on suurempi, kuin kumppanuuden, rakkauden, yhdessä jaetun elämän? 

Onkohan monissa pettämisestä johtuvissa eroissa enemmän kyse kuitenkin siitä, että suhde on vedellyt henkisellä tasolla viimeisiään joka tapauksessa?

[/quote]

Usein genitaalien yhteenasetteluun liittyy myös vahvat tunteet toista kohtaan. Jos mieheni olisi rakastunut minuun, miksi hän ylipäänsä haluaisi asetella genitaalejaan yhteen jonkun muun kanssa?

[/quote]

Et ole ehkä ollut naimisissa kovinkaan pitkään... Kyllä niitä kausia tulee useimmille, jolloin rakastumisen kanssa on vähän niin ja näin. Asiaan liittyy usein paljon stressitekijöitä, kuten lastenhoito, työelämän kohtuuttomat vaatimukset, uupumus, toivottomuus, katkeruus kumppania kohtaan (syitä voi olla vaikka miten erilaisia esim haluttomuus, kyvyttömyys auttaa, yksinjäämisen tunne jne.). Kun sitten sopivassa saumassa vastaan tulee uusi ihminen, jonka kanssa voi lähteä puhtaalta pöydältä, joka jaksaa ja ymmärtää, ja antaa tilaisuuden paeta kodin tarjoamaa työleiriä, aika moni ottaa tuon tilaisuuden ilolla vastaan. Se voi olla kasvunpaikka ykkössuhteelle tai sitten kuolinisku, kummassakin on hyvät puolensa.

[/quote]

Olen ollut naimisissa 15 vuotta. Allekirjoitan sen, että pitkässä suhteessa helposti haksahtaa pettämään ja se saattaa olla pakoa kodin tarjoamasta työleiristä yms. En kuitenkaan ymmärrä sitä, että seksi ulkopuolisen kanssa olisi vähäpätöinen asia, vaikka kotona olisikin raskasta ja arkista.

[/quote]

On törkeää huvitella sivusuhteessa toisen ihmisen kanssa ja jättää puoliso kotiin vastaamaan yksin siitä työleiristä, josta jo puolet on ollut pettäjälle liikaa kestettäväksi. Se ei ole kumppanuutta vaan itsekkyyttä. Minäminäminä, mulla pitää olla aina hauskaa... vaikka puoliso sen seurauksena raataisi yksin kotona arvaten jatkuvien ilta- ja viikonloppumenojen syyn.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:53"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:37"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:13"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 09:34"]

Kyllä olette aika seksikeskeisiä ajattelussanne! Eihän seksin tarvitse olla se juttu, mikä pitää parin yhdessä. Meillä ainakin rakkaus tulee ensin. Minua ei kiinnosta yhtään jos mieheni muna vaikka kävisikin jonkun pimpissä.

[/quote]Ihana olet! :-D

[/quote]

Samaa mieltä! 

Ihana asenne, josta olen pitkälti samoilla linjoilla. Jotenkin sille genitaalien yhteenasettamiselle on asetettu yhteiskunnassa ihan järkyttävän korkea arvo - voiko se oikeasti olla niin vakavaa, että sen merkitys on suurempi, kuin kumppanuuden, rakkauden, yhdessä jaetun elämän? 

Onkohan monissa pettämisestä johtuvissa eroissa enemmän kyse kuitenkin siitä, että suhde on vedellyt henkisellä tasolla viimeisiään joka tapauksessa?

[/quote]

Usein genitaalien yhteenasetteluun liittyy myös vahvat tunteet toista kohtaan. Jos mieheni olisi rakastunut minuun, miksi hän ylipäänsä haluaisi asetella genitaalejaan yhteen jonkun muun kanssa?

[/quote]

Et ole ehkä ollut naimisissa kovinkaan pitkään... Kyllä niitä kausia tulee useimmille, jolloin rakastumisen kanssa on vähän niin ja näin. Asiaan liittyy usein paljon stressitekijöitä, kuten lastenhoito, työelämän kohtuuttomat vaatimukset, uupumus, toivottomuus, katkeruus kumppania kohtaan (syitä voi olla vaikka miten erilaisia esim haluttomuus, kyvyttömyys auttaa, yksinjäämisen tunne jne.). Kun sitten sopivassa saumassa vastaan tulee uusi ihminen, jonka kanssa voi lähteä puhtaalta pöydältä, joka jaksaa ja ymmärtää, ja antaa tilaisuuden paeta kodin tarjoamaa työleiriä, aika moni ottaa tuon tilaisuuden ilolla vastaan. Se voi olla kasvunpaikka ykkössuhteelle tai sitten kuolinisku, kummassakin on hyvät puolensa.

[/quote]

Olen ollut naimisissa 15 vuotta. Allekirjoitan sen, että pitkässä suhteessa helposti haksahtaa pettämään ja se saattaa olla pakoa kodin tarjoamasta työleiristä yms. En kuitenkaan ymmärrä sitä, että seksi ulkopuolisen kanssa olisi vähäpätöinen asia, vaikka kotona olisikin raskasta ja arkista.

[/quote]

Ehkä tämä on persoonallisuuskysymys. Itselleni tuo sivusuhde oli kuin tuulahdus raitista ilmaa. Sain taas tuntea oloni hyväksi miehen kanssa, kaikki oli uutta ja jännittävää, ja tietenkin siitä tulee hyvä olo. Sain mieheltä paljon voimia katsoa omaa elämääni uudesta vinkkelistä ja päätin jatkaa avioliittoani (mieheni ei halunnut erota), nyt vaan osaan vaatia ikävien tunteiden käsittelyä samantien, ilman patoamista ja katkeroitumista. Ehkä joku toinen saisi tuota voimaa vaikka terapiasta tai taiteesta, mene tiedä. Pääasia että jostain, itselläni ainakin raskas avioliitto oli syönyt kaikki voimat jo kauan ennen pettämistä. Ahdistavan tunne-elämän korjaaminen vaatii yllättävän paljon voimia.

Mä voisin sanoa, että mulla meni kolme vuotta siihen, että pääsin miehen pettämisestä yli. Sen jälkeen en enää joka hetki ajatellut sitä, vaikka ip-lehdet toitottavat viikottain pettämisuutisia.

Miksi annoin anteeksi ja jatkoin? Mies on täydellisen ihana, pettäminen tapahtui kerran ja kännissä, liittyi oman baarikännibileporukan sekoiluun. Mies todella katui ja tajusi, että saattoi menettää mut ja perheen. Kun pettäminen tuli ilmi, meillä oli jo pieni vauva. Pettäminen oli tapahtunut siinä vaiheessa, kun meillä ei vielä ollut lasta. Luulin, että olimme täydellisen onnellisia. Mies lähti terapiaan ja muuttui todella paljon. Kävi läpi omaa sitoutumiskammoaan yms. Minä olin hänelle eka avovaimo. Suhteita oli toki ollut aiemminkin.

Pistin toki miehen asumaan muualle vähäksi aikaa ja hän joutui todella tekemään töitä ansaitakseen luottamuksen ja perheensä. Tämän jälkeen kaveripiiri vaihtui aika täysin. Pettämisestä on 12 vuotta ja voin vannoa, että olemme todella paljon onnellisempia nyt kuin ennen sitä.

Luotan mieheeni, en usko, että tekisi ikinä enää vastaavaa. Mä romahdin siitä pitkäksi aikaa ja se sattui myös mieheen. Yksi idioottimainen kännipano sai aikaan kauheita. 

Mutta myönnän, että jos en vaikka saa miestä reissusta kiinni myöhäiseen ilta-aikaan, niin saattaa kyllä mielessä käydä jotain. Mutta onneksi saan yleensä sen järjen äänen esiin, enkä jää vellomaan tunteeseen.

Pettämisestä voi päästä yli ja sihde parantua, meillä kävi ehdottomasti näin. Vaikka olin VANNONUT, etten ikinä antaisi anteeksi. 

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 13:52"][quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 09:18"]

Minä jatkoin, koska mielestäni mies oli minulle muuten täydellinen. Asiasta on vuosia, mutta edelleen mietin asiaa säännöllisesti, joskin vähemmän kuin ennen. Luottamus ei palannut ennalleen ja nyt tiedän ettei palaakaan. Luottamuksen voi oikeasti pettää vain kerran. Ennen minusta oli ok, jos mies vaikkapa jutteli naisille, nyt se ahdistaa. Mies ei enää käy vaikkapa juhlimassa ilman minua toiveestani, koska en yksinkertaisesti pystyisi olemaan, saisin varmaan paniikkikohtauksen, eroaisin mieluummin kuin istun kotona miettimässä.

En minä jatkamista kadu, olemme perustaneet perheen jne ja mies on tehnyt kaikkensa suhteemme eteen. Kuitenkin se vei turvallisuudentunteen tästä suhteesta ja kun kerran alttius tuollaiseen toimintaan on, voihan se tapahtua joskus uudelleen. Jotenkin siihen yrittää valmistautua itseä suojellakseen. Rakastan miestäni, mutta jotain särkyi väliltämme, joka ei korjaannu. En tiedä, paranisiko vaihtamalla, se sinisilmäisyys ja sokea luottamus taisi minussa kadota. Nyt tiedän, millaista on mustasukkaisuus. Ennen en osannut edes olla. 

Ei se jatkaminen missään nimessä helppo tie ole. Alussa se selvittelemisen ja puhumisen ja asioista jankkaamisen määrä oli loputon. 

[/quote]

Pettämisestä on vuosia ja edelleen mies ei saa jutella muille naisille tai käydä yksin juhlimassa? Jos luottamus on noin huono, ei suhde ole kovin vahvalla pohjalla.
[/quote]

Tottakai saa jutella ja juttelee, mutta joskus se ahdistaa minua. Tietynlaisissa tilanteissa. Ne fiilikset jää pääni sisälle.

Ei käy enää baareissa yksin. Se sovittiin vuosia sitten pettämisen jälkeen eikä ole ollut menossakaan. Eikä tarvi mennäkään. Jos ei osaa juoda kohtuudella ja hänen kohdallaan uskottomuudet ovat tapahtuneet näissä tilanteissa, niin en noihin tilanteisiin pysty luottamaan, joten ei tarvitse käydä. Poikien mökkireissuja, työreissuja (jossa kyllä otetaan kuppia) ja muita on, mutta mielestäni muutenkin pienten lapsen vanhemman ei tarvitse juosta baareissa, ei hänellä kyllä kaveritkaan enää juokse.

En lähtisi arvottamaan suhteen pohjan vakautta sen perusteella, onko minulle miehen baareilut ok vai ei, mutta kyllä minä sen tiedostan, että pohja ei ole mitään verrattuna aikaan ennen pettämistä. Ja sanoin jo aiemmin, ettei luottamus ole enää lähelläkään entistä. Mitäs hyppi vieraissa baareillessaan, varmaan voi elää jatkossa ilmankin baareilua jos haluaa kanssani olla. Enkä ole kieltänyt, olen alunperinkin sanonut että se loukkaa ja ahdistaa minua helvetisti, joten itse on jättänyt menemättä.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 15:15"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:53"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:37"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:13"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 09:34"]

Kyllä olette aika seksikeskeisiä ajattelussanne! Eihän seksin tarvitse olla se juttu, mikä pitää parin yhdessä. Meillä ainakin rakkaus tulee ensin. Minua ei kiinnosta yhtään jos mieheni muna vaikka kävisikin jonkun pimpissä.

[/quote]Ihana olet! :-D

[/quote]

Samaa mieltä! 

Ihana asenne, josta olen pitkälti samoilla linjoilla. Jotenkin sille genitaalien yhteenasettamiselle on asetettu yhteiskunnassa ihan järkyttävän korkea arvo - voiko se oikeasti olla niin vakavaa, että sen merkitys on suurempi, kuin kumppanuuden, rakkauden, yhdessä jaetun elämän? 

Onkohan monissa pettämisestä johtuvissa eroissa enemmän kyse kuitenkin siitä, että suhde on vedellyt henkisellä tasolla viimeisiään joka tapauksessa?

[/quote]

Usein genitaalien yhteenasetteluun liittyy myös vahvat tunteet toista kohtaan. Jos mieheni olisi rakastunut minuun, miksi hän ylipäänsä haluaisi asetella genitaalejaan yhteen jonkun muun kanssa?

[/quote]

Et ole ehkä ollut naimisissa kovinkaan pitkään... Kyllä niitä kausia tulee useimmille, jolloin rakastumisen kanssa on vähän niin ja näin. Asiaan liittyy usein paljon stressitekijöitä, kuten lastenhoito, työelämän kohtuuttomat vaatimukset, uupumus, toivottomuus, katkeruus kumppania kohtaan (syitä voi olla vaikka miten erilaisia esim haluttomuus, kyvyttömyys auttaa, yksinjäämisen tunne jne.). Kun sitten sopivassa saumassa vastaan tulee uusi ihminen, jonka kanssa voi lähteä puhtaalta pöydältä, joka jaksaa ja ymmärtää, ja antaa tilaisuuden paeta kodin tarjoamaa työleiriä, aika moni ottaa tuon tilaisuuden ilolla vastaan. Se voi olla kasvunpaikka ykkössuhteelle tai sitten kuolinisku, kummassakin on hyvät puolensa.

[/quote]

Olen ollut naimisissa 15 vuotta. Allekirjoitan sen, että pitkässä suhteessa helposti haksahtaa pettämään ja se saattaa olla pakoa kodin tarjoamasta työleiristä yms. En kuitenkaan ymmärrä sitä, että seksi ulkopuolisen kanssa olisi vähäpätöinen asia, vaikka kotona olisikin raskasta ja arkista.

[/quote]

Ehkä tämä on persoonallisuuskysymys. Itselleni tuo sivusuhde oli kuin tuulahdus raitista ilmaa. Sain taas tuntea oloni hyväksi miehen kanssa, kaikki oli uutta ja jännittävää, ja tietenkin siitä tulee hyvä olo. Sain mieheltä paljon voimia katsoa omaa elämääni uudesta vinkkelistä ja päätin jatkaa avioliittoani (mieheni ei halunnut erota), nyt vaan osaan vaatia ikävien tunteiden käsittelyä samantien, ilman patoamista ja katkeroitumista. Ehkä joku toinen saisi tuota voimaa vaikka terapiasta tai taiteesta, mene tiedä. Pääasia että jostain, itselläni ainakin raskas avioliitto oli syönyt kaikki voimat jo kauan ennen pettämistä. Ahdistavan tunne-elämän korjaaminen vaatii yllättävän paljon voimia.

[/quote]

Olet oikeassa siinä että asian olisi voinut käsitellä toisinkin. Olisit varmasti saanut hyötyä terapiasta, kenties uudesta harrastuksesta, kenties muusta. Koen että se on aikuisen ihmisen velvollisuus tutkia itseään ja ajatuksiaan niin, että tietää omat vahvuutensa, heikkoutensa ja voimavaransa. Ja täten osaa antaa itselleen sen mitä tarvitsee.

Mielestäni vain on kurjaa, että tuo sinun kasvusi vaati nyt toisen ihmisen satuttamista vaikka vaihtoehtoisiakin toimintatapoja olisi ollut, joista varmasti olisi löytynyt apu.

Hakeutuminen toisen ihmisen seuraan on se väärin tapa yrittää korjata suhdetta.

- terveisin sivustahuutelija

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 09:34"]

Kyllä olette aika seksikeskeisiä ajattelussanne! Eihän seksin tarvitse olla se juttu, mikä pitää parin yhdessä. Meillä ainakin rakkaus tulee ensin. Minua ei kiinnosta yhtään jos mieheni muna vaikka kävisikin jonkun pimpissä. Tosin tuskinpa sitä tapahtuu, koska rakkaus on nykyään kunnossa. Kun meillä oli todella huono vaihe ja avioliitossa rakkaudeton tunnelma, pettämistä tapahtui meidänkin avioliitossa. Kun sitten tunnepuoli saatiin pettämisten jälkeen taas kuntoon, ei ole tullut kummallekaan edes kiusausta käydä vieraissa.

Mutta summa summarum, pitääkö se seksi ottaa niin tosissaan?

[/quote]

Jos kummatkin ovat toisilleen luvanneet, että ollaan yhdessä eikä vieraissa käydä, niin se on ihan eri juttu, kuin että yhdessä sovitaan, että vieraissa käydään. Se on luottamuksen rikkominen, mikä varmasti horjuttaa suhdetta. Siinä ei siis kyse ole edes siitä seksistä, vaan että ollaan petetty toisen luottamus.

Tuskinpa kukaan täällä olisi valittamassa, jos olisi päätetty että voidaan vieraissa käydä, silloin kun ei sitä luottamusta petettäisi.

Henkilökohtaisesti en ikinä jatkaisi suhdetta pettäjän kanssa. Minulle luottamus ja rehellisyys suhteessa on kaikki kaikessa. 

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 15:20"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 15:15"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:53"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:37"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 18:13"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 09:34"]

Kyllä olette aika seksikeskeisiä ajattelussanne! Eihän seksin tarvitse olla se juttu, mikä pitää parin yhdessä. Meillä ainakin rakkaus tulee ensin. Minua ei kiinnosta yhtään jos mieheni muna vaikka kävisikin jonkun pimpissä.

[/quote]Ihana olet! :-D

[/quote]

Samaa mieltä! 

Ihana asenne, josta olen pitkälti samoilla linjoilla. Jotenkin sille genitaalien yhteenasettamiselle on asetettu yhteiskunnassa ihan järkyttävän korkea arvo - voiko se oikeasti olla niin vakavaa, että sen merkitys on suurempi, kuin kumppanuuden, rakkauden, yhdessä jaetun elämän? 

Onkohan monissa pettämisestä johtuvissa eroissa enemmän kyse kuitenkin siitä, että suhde on vedellyt henkisellä tasolla viimeisiään joka tapauksessa?

[/quote]

Usein genitaalien yhteenasetteluun liittyy myös vahvat tunteet toista kohtaan. Jos mieheni olisi rakastunut minuun, miksi hän ylipäänsä haluaisi asetella genitaalejaan yhteen jonkun muun kanssa?

[/quote]

Et ole ehkä ollut naimisissa kovinkaan pitkään... Kyllä niitä kausia tulee useimmille, jolloin rakastumisen kanssa on vähän niin ja näin. Asiaan liittyy usein paljon stressitekijöitä, kuten lastenhoito, työelämän kohtuuttomat vaatimukset, uupumus, toivottomuus, katkeruus kumppania kohtaan (syitä voi olla vaikka miten erilaisia esim haluttomuus, kyvyttömyys auttaa, yksinjäämisen tunne jne.). Kun sitten sopivassa saumassa vastaan tulee uusi ihminen, jonka kanssa voi lähteä puhtaalta pöydältä, joka jaksaa ja ymmärtää, ja antaa tilaisuuden paeta kodin tarjoamaa työleiriä, aika moni ottaa tuon tilaisuuden ilolla vastaan. Se voi olla kasvunpaikka ykkössuhteelle tai sitten kuolinisku, kummassakin on hyvät puolensa.

[/quote]

Olen ollut naimisissa 15 vuotta. Allekirjoitan sen, että pitkässä suhteessa helposti haksahtaa pettämään ja se saattaa olla pakoa kodin tarjoamasta työleiristä yms. En kuitenkaan ymmärrä sitä, että seksi ulkopuolisen kanssa olisi vähäpätöinen asia, vaikka kotona olisikin raskasta ja arkista.

[/quote]

Ehkä tämä on persoonallisuuskysymys. Itselleni tuo sivusuhde oli kuin tuulahdus raitista ilmaa. Sain taas tuntea oloni hyväksi miehen kanssa, kaikki oli uutta ja jännittävää, ja tietenkin siitä tulee hyvä olo. Sain mieheltä paljon voimia katsoa omaa elämääni uudesta vinkkelistä ja päätin jatkaa avioliittoani (mieheni ei halunnut erota), nyt vaan osaan vaatia ikävien tunteiden käsittelyä samantien, ilman patoamista ja katkeroitumista. Ehkä joku toinen saisi tuota voimaa vaikka terapiasta tai taiteesta, mene tiedä. Pääasia että jostain, itselläni ainakin raskas avioliitto oli syönyt kaikki voimat jo kauan ennen pettämistä. Ahdistavan tunne-elämän korjaaminen vaatii yllättävän paljon voimia.

[/quote]

Olet oikeassa siinä että asian olisi voinut käsitellä toisinkin. Olisit varmasti saanut hyötyä terapiasta, kenties uudesta harrastuksesta, kenties muusta. Koen että se on aikuisen ihmisen velvollisuus tutkia itseään ja ajatuksiaan niin, että tietää omat vahvuutensa, heikkoutensa ja voimavaransa. Ja täten osaa antaa itselleen sen mitä tarvitsee.

Mielestäni vain on kurjaa, että tuo sinun kasvusi vaati nyt toisen ihmisen satuttamista vaikka vaihtoehtoisiakin toimintatapoja olisi ollut, joista varmasti olisi löytynyt apu.

Hakeutuminen toisen ihmisen seuraan on se väärin tapa yrittää korjata suhdetta.

- terveisin sivustahuutelija

[/quote]

Tässähän just oli kyse siitä, että osalle ihmisistä se "pettäminen" ei ole kovinkaan suuri asia. Ja olen tässä samoilla linjoilla eli, jos mieheni minua pettäisi niin ei minun maailmani tai minäkuvani siitä kaatuisi.

T: Toinen sivusta huutelija.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 15:15"]

Ehkä tämä on persoonallisuuskysymys. Itselleni tuo sivusuhde oli kuin tuulahdus raitista ilmaa. Sain taas tuntea oloni hyväksi miehen kanssa, kaikki oli uutta ja jännittävää, ja tietenkin siitä tulee hyvä olo. Sain mieheltä paljon voimia katsoa omaa elämääni uudesta vinkkelistä ja päätin jatkaa avioliittoani (mieheni ei halunnut erota), nyt vaan osaan vaatia ikävien tunteiden käsittelyä samantien, ilman patoamista ja katkeroitumista. Ehkä joku toinen saisi tuota voimaa vaikka terapiasta tai taiteesta, mene tiedä. Pääasia että jostain, itselläni ainakin raskas avioliitto oli syönyt kaikki voimat jo kauan ennen pettämistä. Ahdistavan tunne-elämän korjaaminen vaatii yllättävän paljon voimia.

[/quote]

Pettäjälle sivusuhde voi ollakin tuulahdus raikasta ilmaa, mutta tuskin se on sitä petetylle.