Vanha suola janottaa/pohdintaa
En tajua mikä mua vaivaa. Noin vuosi sitten tapailin pari kertaa yhtä naista, johon ihastuin valitettavasti korvia myöten. Hän laittoi kohteliaasti ja myötätuntoisesti poikki parin tapailukerran jälkeen, mutta jäin kovasti kaipaamaan häntä- vaikka ystäviä olemme siis edelleen. En usko että mahdollisuuksia on enää mihinkään uudelleenvirittelyyn, varsinkin kun hän on uudessa suhteessa.
Olen itse seurustellut puoli vuotta toisen naisen kanssa, joka on aivan yhtä upea, mutta kieltämättä henkinen yhteys ei ole ihan samaa laatua kuin tässä edellisessä. Vaikka olen ihastunut, aika arkisissa asioissa arkipäivän juttelu menee. Tuon toisen kanssa tuli juteltua Tsehovista, klassisen musiikin soittamisesta ja matematiikan ihmeellisyyksistä. Nykyisenkin kanssa viihdyn, mutta suomalainen pop, amislevelin matikka ja lukuharrastusten rajoittuminen lähinnä iltapäivälehtiin ei kieltämättä ihan kybällä minua hurmioita, vaikka ei naisessa todellakaan mitään vikaa ole ja tajuan, etten yhtä hienoa naista joka on vielä upean näköinen ja kymmenen vuotta nuorempi, tule saamaan, jos hänestä luovutan. Hieno ja upea nainen eikä missään tapauksessa tyhmä tai mitään, mutta hänen kanssaan ei voi samalla lailla lillua sfääreissä.
En haluaisi jäädä katselemaan taakse, koska vaarannan sillä vain nykyisen suhteeni. Mutta minkä sille tekee kun taakseen vain katsoo ja miettii miten syvällisiä keskusteluita hänenkin kanssaan voisi käydä, kierrellä taidenäyttelyissä, tehdä vaikka mitä, tavallisen arjen sijasta, jossa ei siinäkään mitään vikaa sinänsä ole?
Pitäisikö heittäytyä siihen että tällainen toinen lottovoitto jää haaviin, vai pitää vain kiinni nykyisestä tyydyttävästä, muttei täysin hurmioittavasta suhteesta. Onko muilla ollut samanlaisia tilanteita? Vai olisiko mahdollista "henkistää" nykyistä suhdetta?
M45
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
No niin. ”Tämä ei tosiaankaan ole huono, kaikkea ei voi saada”. Pysähdy noiden ajatustesi äärelle, jotka itse sanoitit, ja yritä ymmärtää että nykyinen suhteesi on todella väärin toista osapuolta kohtaan. Olet siinä käytännössä suurimmaksi periaatepäätöksestä, sillä ”jos suhteeseen ryhdyn niin siitä en helposti lähde koskaan”. Sääliksi käy nykyistä naistasi Ap, kukaan nainen ei haluaisi olla hänen kengissä.
Kukaan ei ala arvostelemaan minun rakkauttani ja olet käsittänyt minut täysin väärin. Suksi oikeasti takaisin sinne lähikapakkaan iskemään niitä äo 75- jä nnämiehiä kun et muuhun kelpaa kuin jakelemaan eroon kannustavia ja rikkovia viestejä.
Voisiko ainoastaan järkevät kommentoijat, esimerkiksi tuo tutkija, kirjoittaa tähän ketjuun?
Ap
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata. Vaikea kysymys. En haluaisi olla naisystäväsi asemassa - olisin halunnut, etten ikinä tapaa sinua, jos näin olisi. Nyt on tietysti jo myöhäistä. Hmm. Minä en haluaisi olla kenenkään kakkonen. Mitä itse sanot, olisiko sinulle ok olla kakkonen?
Onko niin, että mahdollisesti kaunistelet tätä ykkösnaista mielessäsi koska et koskaan joutunut kokemaan hänen huonoja ominaisuuksiaan?
Luulen, et asia unohtuu vähitellen, kun vain keskityn nykyelämään. Niinhän ne asiat aina ennenkin ovat hoituneet, pala kerrallaan.
Tuosta kakkosuudesta en osaa sanoa, tämä on tosi monimutkainen asia. Kyllä nykyinen nainen on ykkönen, kuten olen jo moneen kertaan selittänyt.
Ap
Mä olen kipuillut viime viikot kahden miehen välillä. Molempien kanssa historiaa, toisen kanssa ystävyyssuhde neljän vuoden ajalta, mutta asumme eri maissa, joten käytännössä suhde ei oikein toimi. Hänen kanssaan tunnen silmitöntä yhteenkuuluvuuden tunnetta, olo on kuin kotona olisi hänen seurassaan; jatkamme toistemme lauseita ja nauramme samoille jutuille ja seksi oli taivaallista.
Sitten on mies, joka on minua lukeneempi ja jonka kanssa joku vahva yhteys, mutta suhteemme on ollut reilun kahden vuoden ajan repivä, tosin olemme hioneet toisiamme persoonina. Ketään ei voi muuttaa ja tämän molemmat tiedostamme ja olemme eronneet lukuisia kertoja ja omituisten yhteensattumien kautta aina tavattu uudelleen. Olen tullut siihen tulokseen etten tee mitään suuntaan tai toiseen vaan pysyn auki ja toivotan tervetulleeksi sellaisen joka parhaiten pystyy vastaamaan toiveisiini tulevaisuudesta sekä
olemaan läsnä. Sattuu ja kirvelee se, että tämä yksi on jossain maailman äärissä ja joskus tulee luulavasti olemaan jonkun muun kuin minun kanssani, toki tämä jälkimmäinenkin voi valita jonkun muun kuin minut, mutta koitan pysyä uskollisena itselleni ja sille, että minulla on jo lapsi ja rakennan minulle ja hänelle parhaan mahdollisen elämän.
Tuntuu ihmeelliseltä, että ikäsi on 45. Tilanteesi on jotenkin outo tuon ikäiselle. Etsit täydellistä naista. Apua. En haluaisi seurustella kanssasi. Vaikutat liian pinnalliselta.
Vierailija kirjoitti:
No niin. ”Tämä ei tosiaankaan ole huono, kaikkea ei voi saada”. Pysähdy noiden ajatustesi äärelle, jotka itse sanoitit, ja yritä ymmärtää että nykyinen suhteesi on todella väärin toista osapuolta kohtaan. Olet siinä käytännössä suurimmaksi periaatepäätöksestä, sillä ”jos suhteeseen ryhdyn niin siitä en helposti lähde koskaan”. Sääliksi käy nykyistä naistasi Ap, kukaan nainen ei haluaisi olla hänen kengissä.
Kyllä mua todella ihmetyttää tää av-mammojen ulina. Ensin kannustetaan eroamaan, koska sanottiin että milloin tahansa on vaara että otan jonkun toisen. Kun sitten sanon, että on periaatteita vastaan vaihtaa seurustelukumppania lennosta, sekin on hirveän väärin, koska se johtuu vain periaatteesta. Tämä Kyllä jää viimeiseksi kerrakseni kysyä täältä jotain ihmissuhdeneuvoa. Vaikka joukossa on järkeviä, vaikkakin kriittisiä äänenpainoja, väkisin tulee näistä pahimmista kommenteista mieleen joku katkera virtahepo lähiöbaarista jonka täytyy vain tölväistä ja järkyttyä. Niitä lukiessani olen entistä vakuuttuneempi, että minulla on olosuhteisiin nähden paras mahdollinen tyttöystävä.
Kuka muka uskoo että ap on mies? Niin naisellista tekstiä
Takertujat ja heikot ihmiset tyytyvät johonkin ettei tarvitse olla yksin. Itsevarmemmat ja uljaammat persoonat odottavat sitä oikeaa yleensä loppuelämänsä. Joillakin käy tuuri ja kaksi hyvää kohtaavat jo nuorempina, mutta hyviäkin riittää jo lähtökohtaisesti vain harvoille.
Jos elämä olisi helppoa, niin puolet eivät väsyisi ja masentuisi puoliväliin mennessä. Puolet eivät kai edes älyä masentua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin. ”Tämä ei tosiaankaan ole huono, kaikkea ei voi saada”. Pysähdy noiden ajatustesi äärelle, jotka itse sanoitit, ja yritä ymmärtää että nykyinen suhteesi on todella väärin toista osapuolta kohtaan. Olet siinä käytännössä suurimmaksi periaatepäätöksestä, sillä ”jos suhteeseen ryhdyn niin siitä en helposti lähde koskaan”. Sääliksi käy nykyistä naistasi Ap, kukaan nainen ei haluaisi olla hänen kengissä.
Kyllä mua todella ihmetyttää tää av-mammojen ulina. Ensin kannustetaan eroamaan, koska sanottiin että milloin tahansa on vaara että otan jonkun toisen. Kun sitten sanon, että on periaatteita vastaan vaihtaa seurustelukumppania lennosta, sekin on hirveän väärin, koska se johtuu vain periaatteesta. Tämä Kyllä jää viimeiseksi kerrakseni kysyä täältä jotain ihmissuhdeneuvoa. Vaikka joukossa on järkeviä, vaikkakin kriittisiä äänenpainoja, väkisin tulee näistä pahimmista kommenteista mieleen joku katkera virtahepo lähiöbaarista jonka täytyy vain tölväistä ja järkyttyä. Niitä lukiessani olen entistä vakuuttuneempi, että minulla on olosuhteisiin nähden paras mahdollinen tyttöystävä.
Ai nyt av-mammat jo uliseekin, mitäpä itse mahdat tehdä 😂 0/5 masentava aloitus, ei kukaan oikeasti fiksu ihminen kirjoita noin 🤦♀️
Vierailija kirjoitti:
Kuka muka uskoo että ap on mies? Niin naisellista tekstiä
No ei kukaan usko.
Kyseinen ihminen jätti sinut ja jotenkin kuvittelet saavasi hänet takaisin? Voiko narsistisempaa ajattelutapaa olla?
Kenen kanssa sinulla on lapset? Minkälaisen naisen kanssa? Et kertonut hänestä mitään. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Kenen kanssa sinulla on lapset? Minkälaisen naisen kanssa? Et kertonut hänestä mitään. Miksi?
Koska ap on trolli. Nainen joka esittää miestä.
Ap on nainen. Miksi uskotte kaiken mitä tänne kirjoitetaan?
Onpa muuten vammainen otsikkokin.
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen ihminen jätti sinut ja jotenkin kuvittelet saavasi hänet takaisin? Voiko narsistisempaa ajattelutapaa olla?
Oikeasti mua masentaa vastailla näihin jatkuviin, en voi välttyä siltä ajattelutavalta, että osittain tahallisiin, väärinymmärryksiin. Ei kukaan ole "jättänyt" ketään, en vain kelvannut silloin joskus unelmadeittikumppanilleni alkuunkaan, enkä usko että saan häntä mitenkään muuten kuin ystävänä, ja olen jo sopeutunut asiaan enkä halua pilata muuta elämääni haaveilemalla jostain, mitä en saa. En minä nyt ymmärrä mitä narsistista tässä on.
Toinen kysyi, että "kenen kanssa mulla on lapset ja miksen olen hänestä puhunut mitään". Ex-aviopuolison kanssa ne hankkinut reilusti yli vuosikymmen sitten, miten se tähän tai ylipäätänsä mihinkään liittyy mitenkään :D
Jos nyt vaikutankin naiselta, no, se on ihan oma ongelmani sitten.
ap
En mä sit tiedä, olenko minä oikeasti hirveä narsisti, väärintekijä ja moraalisesti täysin vinksahtanut kun jokainen ihmissuhteisiin liittyvä aloitus mitä tällä foorumilla teen pistää foorumin sekaisin, av-virtahevot kauhistelevat kilpaa siitä miten väärin ajattelen ja sitten tulee ne vakiotrolliepäilyt.
Epäilen etten nyt ihan ihmishirviö ole ja muilla foorumeilla missä käyn, ei ole läheskään vastaavan vakavuusluokan ongelmaa, joten kyllä minun mielestäni toisilla foorumilaisilla on itse peiliin katsomusen paikka, lukuunottamatta niitä ehkä 20 prosenttia jotka osasivat tähänkin ketjuun vastata fiksusti ja asiallisesti.
Oli muuten täysin turha keskustelu taas. Tulee ihan mieleen että yrittää baarissa lukea kirjallisuutta samaan aikaan kun viereisessä pöydässä aloitetaan kännimölinä ihan siitä ilosta, että saadaan pilattua toistenkin fiilis (tää siis on ihan mielikuva, en tietenkään tosielämässä mene baariin lukemaan kirjallisuutta).
ap
Vastasin sulle kyynisesti ja rumasti alussa siksi, koska olen läheltä nähnyt muutaman kerran, mitä siitä seuraa, kun joku tyytyy "ei niin huonoon" "ihan ookoo" -suhteeseen. Siinä menee lopulta rikki pahimmassa tapauksessa ihan kaikki. Elä laita itseäsi vankilaan tuolla tavoin.
Vaikka sanot, että päätät jäädä, minusta se on yksinkertaisesti väärin nykyistäsi kohtaan, että joudut häneen tyytymään. Mitä mieltä hän olisi ajatuksistasi? Jos häntä rakastat, haluat hänelle kumppanin, joka joka ikisessä tilanteessa ja joka päivä hänet valitsee, eikä mieti toisia kumppaneita. Miltä sinusta tuntuisi, jos nykyisesi mietiskelisi noinkin pitkästi jonkun toisen kanssa elämistä? Ja päivittäin miettisi jotain toista ihmistä?
Enkä pyytänyt vetämään itseäsi vessasta alas, vaan sanoin, että omalla AJALLASI saat tehdä mitä haluat, vaikka vetää sen vessasta alas. Mielestäni varastat nyt toisen aikaa. Lisäksi, sen entisesi kanssa kuulosti, ettet ole yhtään arkea kokenut. Ystäväksi jääminen on todella väärin myös jos sinulla on tunteita. Voitko lukea omat viestisi vielä kerran ajatuksella. Miettiä vaikka niin, että jos tämän eksäsi nykyinen mies olisi kaltaisesi, ja tämä tulisi sinun tietoosi, mitä neuvoisit eksäsi tekemään? Odottelemaan mitä mies päättää, niinkö?
Minä olen ns vanhanaikainen ja mielestäni tuollainen ämpyily eksän perään on yksinkertaisesti väärin. Sinun pitäisi puhua tämä auki nykyisesi kanssa, ja sillä siisti.
Lisäksi, fiksuja vastauksia eivät ole vain ne, jotka ovat samaa mieltä kanssasi. Inhottavasti vastaavat ne ihmiset, jotka ovat joutuneet elämään läpi sen toisen puolen kengissä tilanteet, mitä on seurannut siitä, kun joku ei ole ollut aivan varma haluaako vaiko eikö halua olla suhteessa ja kenen kanssa. Että pahoitteluni siitä. Itse päätin silloin, etten siedä yhtään mitään ämpyilyjä ihmissuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi, fiksuja vastauksia eivät ole vain ne, jotka ovat samaa mieltä kanssasi. Inhottavasti vastaavat ne ihmiset, jotka ovat joutuneet elämään läpi sen toisen puolen kengissä tilanteet, mitä on seurannut siitä, kun joku ei ole ollut aivan varma haluaako vaiko eikö halua olla suhteessa ja kenen kanssa. Että pahoitteluni siitä. Itse päätin silloin, etten siedä yhtään mitään ämpyilyjä ihmissuhteissa.
Oletko yhtää miettinyt, että kun ulosanti on samanlaista kuin lähibaarin kassialmalla laskuhumalassa, voi huomio kiinnittyä siihen, ei itse asiaan. Ketjussa on sen sijaan muutamia kommentteja, jotka ovat eri mieltä kanssani, mutta asiallisia. Sellaisia tässä peräänkuulutan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi, fiksuja vastauksia eivät ole vain ne, jotka ovat samaa mieltä kanssasi. Inhottavasti vastaavat ne ihmiset, jotka ovat joutuneet elämään läpi sen toisen puolen kengissä tilanteet, mitä on seurannut siitä, kun joku ei ole ollut aivan varma haluaako vaiko eikö halua olla suhteessa ja kenen kanssa. Että pahoitteluni siitä. Itse päätin silloin, etten siedä yhtään mitään ämpyilyjä ihmissuhteissa.
Oletko yhtää miettinyt, että kun ulosanti on samanlaista kuin lähibaarin kassialmalla laskuhumalassa, voi huomio kiinnittyä siihen, ei itse asiaan. Ketjussa on sen sijaan muutamia kommentteja, jotka ovat eri mieltä kanssani, mutta asiallisia. Sellaisia tässä peräänkuulutan.
Sinähän se vasta nokkela olet. Mutta jos menee tunteisiin niin menee tunteisiin, minkäs sille voi. 😊 Olet saanut neuvoja ja ohjeita, mutta valitset niistä ne, jotka ovat katsantokantasi kanssa linjassa. Ja se on täysin inhimillistä. Jos sulla on yhtään pokkaa, keskustele sen nykyisesi kanssa nämä mietteesi auki, ja tule sitten kertomaan, millaista ulosantia sieltä tulee. Varsinkin, jos häilyt suhteessanne esim muutaman vuoden, ja tämä kaikki tulee sitten nykyisesi tietoon, epäilen, että saattaa muutama ruma sana karata keneltä tahansa.
En osaa vastata. Vaikea kysymys. En haluaisi olla naisystäväsi asemassa - olisin halunnut, etten ikinä tapaa sinua, jos näin olisi. Nyt on tietysti jo myöhäistä. Hmm. Minä en haluaisi olla kenenkään kakkonen. Mitä itse sanot, olisiko sinulle ok olla kakkonen?
Onko niin, että mahdollisesti kaunistelet tätä ykkösnaista mielessäsi koska et koskaan joutunut kokemaan hänen huonoja ominaisuuksiaan?