Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi teettää abortti, mutta tulee suru
18.02.2015 |
Ehkäisy oli käytössä, se vain on ilmeisesti pettänyt, koska sen säännöllisesti otin.
Nyt pitäisi teettää abortti, mutta ajatuksesta tulee kauhea suru. En ajattele, että abortoitava olisi ihminen, mutta sen sijaan tiedän, että koskaan en tule enää saamaan toista samanlaista ihmisen alkua. Kun tämä menee, niin sen jälkeen mahdollisuutta samanlaiseen ei enää tule.
Onko täällä muita abortin tehneitä, jotka ovat pohtineet samanlaisia?
Kommentit (61)
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:59"]Asiat kyllä järjestyy aina tavalla tai toisella[/quote]
Säälittävän naiivia. Minä olen myös korkeakoulutettu mielenterveysongelmainen yksinhuoltajapaska, jolta on otettu lapset huostaan.
Tunnen niin paljon surullisia ihmiskohtaloita, etten voi ymmärtää, mistä tulee käsitys siitä, että asiat kyllä järjestyvät. Monilta ne jäävät järjestymättä, silloinkin, kun niitä yrittää järjestää.
Miehenikin hoki tuota asioiden järjestymistä, kunnes sai tarpeekseen ja jätti minut. Kai se on suojautumiskeino pahaa elämää vastaan.
Joo, olen vetänyt kaljaa ja katkera, en kiellä.
[/quote]
Useimmat ihmiset kuitenkin ovat täyspäisiä ja selviytyvät ja jopa nauttivat vanhemmuudesta. Abortin teko varmuuden vuoksi olisi vähän niin kuin itsemurha varmuuden vuoksi, jos elämässä kuitenkin tulee joskus vielä ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:40"]Abortin teko varmuuden vuoksi olisi vähän niin kuin itsemurha varmuuden vuoksi, jos elämässä kuitenkin tulee joskus vielä ongelmia.[/quote]
Sinäkö sen kakaran sitten hoidat, jos homma ei suju? Huostaanotot ovat huikeassa kasvussa ja lastensuojelun tarve on paljon suurempi kuin mihin resurssit antavat mahdollisuuden.
Helppohan se on täällä foorumilla huudella, kuinka lapsi on ihana ja kuinka kaikki järjestyy, mutta kyllä nämä lastensuojelutapaukset ovat juuri niitä, kun kaikki ei olekaan järjestynyt. Miksi ne kasvavat koko ajan?
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:38"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:22"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 21:55"]Lapsi ei ole este mihinkään, jos vaan niin haluaa. Ensimmäinen vuosi varmasti on erilainen kuin pelkkä opiskelijaelämä[/quote]
Tällaista ei nyt vain voi kenellekään nuorelle ihmiselle luvata. Yleensäkään elämässä ei voi luvata kenellekään mitään, koska ihmiset reagoivat eri asioihin eri tavalla ja kaikkien asiat ovat omanlaisiaan.
On aivan turha nostaa esiin pelkästään onnistuneita esimerkkejä, koska niiden vastapainoksi on aivan yhtä paljon epäonnistuneita.
Tahtoonkin vetoaminen on aivan turhaa, koska sitä ei voi ennustaa. Tässä hetkessä voi tahtoa vaikka mitä, mutta parin kolmen vuoden päästä tahto saattaa olla heittänyt häränpyllyä.
[/quote]
No varmaan minkä tahansa asian kanssa jollekin ihmiselle on käynyt huonosti. Tunnen useampia lapsen saaneita yliopisto-opiskelijoita, itseni mukaan lukien, ja en tunne ketään, jonka opinnot olisivat kusseet lapsen saannin takia. Itse opiskelin äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Hoitovapaalla sai opintotuen ja -lainatakauksen lisäksi kotihoidontuen ja kuntalisän ja vielä hoitolisän, koska mekin olimme vähävaraisia opiskelijoita. Yhteensä siis 985 euroa+300 euron lainaoptio eli aika hyvä verrattuna normaaliin opintotukeen ja lainaan, n. 300+300. Lapsi ei vauvana ja taaperona kuluta paljon mitään ja lähes kaiken tavaran saa kirpparilta. Sitten kun lapsi on isompi ja menot suuremmat, olette jo valmistuneet ja palkallisissa hommissa.
[/quote]
Anteeksi, unohdin lapsilisän! Eli tulee n. 200 € vielä tuon vajaan tonnin päälle hoitovapaalla olevalle opiskelijalle.
Raha?? Vaikka sinulla ei olisi yhtään lasta niin voit olla työtön ja rahaton..tuskin se lapsi tulee epäämään sitä ikuista rikkautta. Ja kyllä niitä töitä saadaan ja siinä ei se lapsi varmasti ole esteenä. Onko ihmiset todella näin mustavalkoisia? Palkkaisin taatusti mieluummin ammattitaitoisen ihmisrn jolla on lapsi kuin lapsettoman 25 v. Jos nyt ihan ruvetaan saivartelemaan. Lapsien saamista ei voi syyttää omasta saamattomuudestaan. Tai sellainen kuva ainakin osan virsteistä tulee. Ok, on sairauksia ja mielenterveydenhäiriöitä mutta tuskin se sen syntyneen lapsen vika loppujen lopuksi on.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:45"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:38"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:22"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 21:55"]Lapsi ei ole este mihinkään, jos vaan niin haluaa. Ensimmäinen vuosi varmasti on erilainen kuin pelkkä opiskelijaelämä[/quote]
Tällaista ei nyt vain voi kenellekään nuorelle ihmiselle luvata. Yleensäkään elämässä ei voi luvata kenellekään mitään, koska ihmiset reagoivat eri asioihin eri tavalla ja kaikkien asiat ovat omanlaisiaan.
On aivan turha nostaa esiin pelkästään onnistuneita esimerkkejä, koska niiden vastapainoksi on aivan yhtä paljon epäonnistuneita.
Tahtoonkin vetoaminen on aivan turhaa, koska sitä ei voi ennustaa. Tässä hetkessä voi tahtoa vaikka mitä, mutta parin kolmen vuoden päästä tahto saattaa olla heittänyt häränpyllyä.
[/quote]
No varmaan minkä tahansa asian kanssa jollekin ihmiselle on käynyt huonosti. Tunnen useampia lapsen saaneita yliopisto-opiskelijoita, itseni mukaan lukien, ja en tunne ketään, jonka opinnot olisivat kusseet lapsen saannin takia. Itse opiskelin äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Hoitovapaalla sai opintotuen ja -lainatakauksen lisäksi kotihoidontuen ja kuntalisän ja vielä hoitolisän, koska mekin olimme vähävaraisia opiskelijoita. Yhteensä siis 985 euroa+300 euron lainaoptio eli aika hyvä verrattuna normaaliin opintotukeen ja lainaan, n. 300+300. Lapsi ei vauvana ja taaperona kuluta paljon mitään ja lähes kaiken tavaran saa kirpparilta. Sitten kun lapsi on isompi ja menot suuremmat, olette jo valmistuneet ja palkallisissa hommissa.
[/quote]
Anteeksi, unohdin lapsilisän! Eli tulee n. 200 € vielä tuon vajaan tonnin päälle hoitovapaalla olevalle opiskelijalle.
[/quote]
Lapsilisä yhdestä lapsesta on 95 euroa. Eikä läheskään joka kunnassa makseta kuntalisää lainkaan :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 21:08"]
Kuulisin vielä mielellään vastauksia siitä, mitä tukia voimme saada, jos päätämme pitää lapsen.
Onko mitään foorumia, jolla asiasta voisi keskustella samassa tilanteessa olevien kanssa?
[/quote]
Minä sain 20-vuotiaana mieheni kanssa ensimmäisen vauvamme. Aloitin koulun lapsen ollessa ½-v ja mieheni kun lapsi täytti 1. Päivähoito on ilmaista opiskelijoille, lisäksi saamme tietysti lapsilisät ja olemme ottaneet opintolainat. Opintotuen ja yleisen asumislisän lisäksi pyrimme kesäisin tekemään töitä. Pärjäämme erittäin hyvin, kun emme ostele mitä sattuu. Syömme hyvin, saamme maksettua vuokramme, lapsellamme on paljon puhtaita vaatteita, olemme onnellisia. Meillä on vielä kaksi isoa koiraakin. En ymmärrä miten joku EI pärjää opiskeluaikana. Ja koulut käytyämme menemme töihin maksamaan osamme veroista. No big deal, vaikka tuntuukin välillä pahalta elää lainalla ja tuilla. Anna vain lapsen tulla. Sanon jo nyt: hän on ihana.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:40"]Abortin teko varmuuden vuoksi olisi vähän niin kuin itsemurha varmuuden vuoksi, jos elämässä kuitenkin tulee joskus vielä ongelmia.[/quote]
Sinäkö sen kakaran sitten hoidat, jos homma ei suju? Huostaanotot ovat huikeassa kasvussa ja lastensuojelun tarve on paljon suurempi kuin mihin resurssit antavat mahdollisuuden.
Helppohan se on täällä foorumilla huudella, kuinka lapsi on ihana ja kuinka kaikki järjestyy, mutta kyllä nämä lastensuojelutapaukset ovat juuri niitä, kun kaikki ei olekaan järjestynyt. Miksi ne kasvavat koko ajan?
[/quote]
Tässä ehkä syy miksi joidenkin ei kannata hankkia niitä kakaroita..ehkäpä näillä kyseisillä ihmisillä ei ole ihan selvillä niiden " kakaroiden" arvo..ihan kuin huonekaluista puhuisi. Ottakaa nyt ihmiset vastuu omista teoistanne ja asenteistanne. Lapsi ei ole mikään syy sikhen, että elämä menee perseelleen, kyllä se on ihan se mitä te, hyvät vanhemmat, itse teette kun elämässä tulee haasteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä mieti tuolla tavalla.
Joka kerta kun mies masturboi ja laukeaa vessapaperiin siinä menee miljoona potentiaalista elämänalkua jokainen ainutlaatuinen.
Joka kerta kun sinulla on menkat siinä menee myös ainutlaatuinen munasolu joka olisi luonut erillaisen elämän kun muut sinun munasolusi.
Ehdit tehdä vielä paljon lapsia. Ei lasta kannata hankkia jos sitä ei halua.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 20:56"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 20:42"]Kyllä adoptio sentään on pienempi paha kuin abortti. [/quote]
Mietipä tuo omalle kohdallesi, mieti etenkin sitä tilannetta, että olisit nuori. Synnyttäisit lapsen ja antaisit sen pois. Eihän tuosta selviäisi ikinä. Koko loppuikänsä miettisi lasta ja sitä, mitä tuli tehtyä. Koko ajan pohtisi, että jossain tuolla se nyt menee ja oikeastaan se on oma, mutta ei sittenkään.
[/quote]
No onko se pahempi kuin ajatella että jossakin se lapsi, jonka annoin adoptoitavaksi, voisi mennä ja elää mutta kas kun ei voikaan kun tuli murhatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:54"]No onko se pahempi kuin ajatella että jossakin se lapsi, jonka annoin adoptoitavaksi, voisi mennä ja elää mutta kas kun ei voikaan kun tuli murhatuksi.[/quote]
Lapsi on lapsi vasta sitten, kun on syntynyt. Sikiö ei ole lapsi, se on pari senttiä pitkä tunnistamaton lima.
Abortti ei ole murha. Alkio eikä sikiö ole ihminen. Abortti on raskauden keskeytys.
Menkää uskovaiset muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt abortin ja tunnen siitä edelleen surua lähes joka päivä, joskus jopa suorastaan musertavaa surua vaikka aikaa on kulunut jo lähes seitsemän vuotta. Minulla on kaksi elävää lasta ja tapoin yhden lapsistani siksi, koska pelkäsin etten jaksaisi huolehtia hänestä. Tunnen tämän takia epäonnistueeni äitinä tavalla, jota ei koskaan voi saada anteeksi. Samalla kuitenkin tiedän, että tein päätöksen punnitsemalla tarkkaan perheemme silloisia voimavaroja. Ikävöin menetettyä lastamme ja tunnen surua & syvää riittämättömyyttä, koska hän on kuollut minun ja mieheni päätöksestä. Ymmärrän kuitenkin edelleen niitä perusteluja, joiden varassa aikanaan tein päätökseni. Joinakin hetkinä elämässä täytyy keskittyä huolehtimaan niistä, jotka ovat jo olemassa ja tarvitsevat tukeasi... Itse olen yrittänyt vanhempana aina parhaani ja vaikka se ei olekaan hyvään suoritukseen riittänyt, niin ainakin kaksi lapsistani on elossa ja yleisten kriteerien mukaisesti suurinpiirtein huolehdittuina & rakastettuina.
Ainoa neuvoni on, että mietit oletko valmis sekä yhdessä että yksin (koska elämässä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu) huolehtimaan jostakusta vähintään kaksikymmentä seuraavaa vuotta ja asettamaan jonkun toisen itsesi edelle koko loppuelämäsi ajan. Tästä ajatusleikistä saat hyvää harjoitusta vanhemmuuteen ;) Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus syntyä perheeseen, jossa häntä rakastetaan ja koti, jossa hänestä huolehditaan (riittävän) hyvin. Jos sinusta tuntuu, että haluat olla sellainen perhe ja pystyt ylläpitämään sellaista kotia niin pidä lapsesi. Jos ei, niin... Päätätpä mitä tahansa, niin toivon sinulle ja mahdollisesti myös lapsellesi parhainta mahdollista onnea ja paljon lämpimiä ajatuksia. Halaus sinne jonnekin!
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 20:39"]Taasko tää alkaa... onko tää sama ihminen ku näitä tehtailee..
[/quote]
Ei ole :) olen lähes samassa tilanteessa kuin ap ja aloittanut viikko sitten eri ketjun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein tuossa tilanteessa niin, että otin kaikki mahdolliset lainat ja luotot, jotka sain, enkä edes ajatellut maksavani niitä takaisin. Lainailin myös kavereiltani.
Nyt olen tietenkin luottotiedoton, mutta lapsi sai kuitenkin turvallisen lapsuuden, mikä on minulle tärkeintä.
Eihän yhteiskunnan tuilla pysty tarjoamaan lapselle kunnollista lapsuutta, koska niukkuuteen väsyy itsekin, jolloin on huono äiti, mutta kun ei huolehdi huomisesta ja käyttää hyväkseen olemassa olevat porsaanreiät, niin kyllä se siitä.
Tukia pystyy myös huijaamaan. Netistä löytää siihen vinkkejä. Laita lapsi etusijalle ja ole röyhkeä, muusta voi huolehtia myöhemmin tai antaa asioiden vain mennä omalla painollaan.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:42"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:40"]Abortin teko varmuuden vuoksi olisi vähän niin kuin itsemurha varmuuden vuoksi, jos elämässä kuitenkin tulee joskus vielä ongelmia.[/quote]
Sinäkö sen kakaran sitten hoidat, jos homma ei suju? Huostaanotot ovat huikeassa kasvussa ja lastensuojelun tarve on paljon suurempi kuin mihin resurssit antavat mahdollisuuden.
Helppohan se on täällä foorumilla huudella, kuinka lapsi on ihana ja kuinka kaikki järjestyy, mutta kyllä nämä lastensuojelutapaukset ovat juuri niitä, kun kaikki ei olekaan järjestynyt. Miksi ne kasvavat koko ajan?
[/quote]
Ensinnäkin lisääntyneet huostaanotot eivät yksiselitteisesti kerro, että vanhemmuus olisi jotenkin absoluuttisesti heikentynyt yhteiskunnassa. Yksi keskeinen syy on avohuollon tuen vähentyminen esim. väsyneille vanhemmille, etupäässä yksinhuoltajille, joilta puuttuvat tukiverkot. Tämä on poliittinen kysymys. Tilastoja kun katselee, niin huostaanotettujen lasten vanhemmissa yliedustettuna ovat alimpien sosiaaliluokkien yh-äidit, joilla on minimaalisesti tai ei lainkaan koulutusta. Sosiaalisilla ongelmilla on tapana kasautua. Monilla suunta elämässä on hukassa jo ennen lapsensaantia, ja tukea tarvitaan ja pahimmassa tapauksessa lapsen on parempi kasvaa muualla kuin syntymäkodissaan.
Yliopistoihmiset keskimäärin kuitenkin pärjäävät paremmin myös perheellistyessään, jos mietitään alhaisia huostaanottotilastoja. Ap on fiksu, kun miettii asiaa monelta kantilta ja molemmilla vanhemmilla on suunta elämässä, ja opinnot meneillään. Minusta Ap:n ennuste on aika hyvä, jos päätyy lapsen pitämään. Ainakin riskitilastojen valossa.
t: Sossutäti
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:48"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:45"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 23:38"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:22"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 21:55"]Lapsi ei ole este mihinkään, jos vaan niin haluaa. Ensimmäinen vuosi varmasti on erilainen kuin pelkkä opiskelijaelämä[/quote]
Tällaista ei nyt vain voi kenellekään nuorelle ihmiselle luvata. Yleensäkään elämässä ei voi luvata kenellekään mitään, koska ihmiset reagoivat eri asioihin eri tavalla ja kaikkien asiat ovat omanlaisiaan.
On aivan turha nostaa esiin pelkästään onnistuneita esimerkkejä, koska niiden vastapainoksi on aivan yhtä paljon epäonnistuneita.
Tahtoonkin vetoaminen on aivan turhaa, koska sitä ei voi ennustaa. Tässä hetkessä voi tahtoa vaikka mitä, mutta parin kolmen vuoden päästä tahto saattaa olla heittänyt häränpyllyä.
[/quote]
No varmaan minkä tahansa asian kanssa jollekin ihmiselle on käynyt huonosti. Tunnen useampia lapsen saaneita yliopisto-opiskelijoita, itseni mukaan lukien, ja en tunne ketään, jonka opinnot olisivat kusseet lapsen saannin takia. Itse opiskelin äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Hoitovapaalla sai opintotuen ja -lainatakauksen lisäksi kotihoidontuen ja kuntalisän ja vielä hoitolisän, koska mekin olimme vähävaraisia opiskelijoita. Yhteensä siis 985 euroa+300 euron lainaoptio eli aika hyvä verrattuna normaaliin opintotukeen ja lainaan, n. 300+300. Lapsi ei vauvana ja taaperona kuluta paljon mitään ja lähes kaiken tavaran saa kirpparilta. Sitten kun lapsi on isompi ja menot suuremmat, olette jo valmistuneet ja palkallisissa hommissa.
[/quote]
Anteeksi, unohdin lapsilisän! Eli tulee n. 200 € vielä tuon vajaan tonnin päälle hoitovapaalla olevalle opiskelijalle.
[/quote]
Lapsilisä yhdestä lapsesta on 95 euroa. Eikä läheskään joka kunnassa makseta kuntalisää lainkaan :/
[/quote]
Ok, niinpäs onkin. Meni vahingossa tuplaksi tuo summa. Kelan sivuilta joka tapauksessa ajantasaiset tiedot. Voi laskea äitiysrahat ja vanhempainrahakauden tienestit. Hoitovapaata saa nykylainsäädännön mukaan pitää siihen asti kun lapsi on kolme, ja tosiaan voi laskea yhteen hoitorahan, hoitolisän ja kuntalisän, jos asuinkunta sitä maksaa ja lapsilisän. Tähän päälle opiskelijalle opintotuki, asumistuki ja tarvittaessa opintolaina. Ainakin Helsingin yliopistolla on ollut myös lapsiparkki, johon voi esim. luentojen ajaksi jättää lasta, jos vanhemmat ovat kiinni yhtä aikaa.
Ap, saanko kysyä mikä on pääaineesi tai mikä tiedekunta. Eli minkä tyyppistä on opiskelu? Paljonko on läsnäoloa, paljonko kirjatenttejä, onko mahdollisuus verkkokursseihin ja etätehtäviin jne.
Kun seksiä harrastaa, raskaus voi saada alkunsa. Ja kun raskaus jatkuu ja keskenmenoa ei tule, siellä kehittyy uusi, ainutlaatuinen ihminen, joka ajallansa syntyy.
Abortti on tappo. Vaikka taustalla olisi mitä tahansa syitä, abortissa silti tapetaan olento, joka aiemmin oli elävä. Tämä on fakta, joka ei muuksi muutu, vaikka sitä kuinka vääntelisi ja kääntelisi ja pyrkisi suhtautumaan kliinisesti. Jos hyttysen lätkäisystäkin sanotaan: "Tapoin just hyttysen!", miksi arvokas, ainutlaatuinen ihmisen alku painetaan vieläkin alemmaksi niin, ettei tietoista, suunniteltus elämän lopettamista kutsuttaisi enää tapoksi.
Abortin voi tehdä vapaasti viikolle 12 asti. Mun ekassa ultrassa rv:lla 9 vauva hyppi villisti ylös ja alas ja sydän löi kuin höyryveturi. Hänestä kehittyi mitä ihanin ja kaunein tyttö, joka on tuonut valtavasti iloa elämääni. Jos hän oli ekassa ultrassa vain "solumyökky", joka voidaan kevyesti eliminoida ilman että puhuttaisiin tappamisesta, niin emmekö me kaikki ole solumöykkyjä, tosin suuremmassa koossa. Samat solut kyseessä. Ja meillä kaikilla sydän, joka lyö.
Adoptiossa ei tapeta, vaan annetaan toiselle mahdollisuus elämään. Tuntemani adoptiovanhemmat ovat lapsistaan valtavan kiitollisia ja pyrkivät antamaan heille hyvän elämän. Taustalla usein monen vuoden odotus.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 00:26"]Ap, saanko kysyä mikä on pääaineesi[/quote]
Pääaineeni on arkeologia. Opinnoissa on kursseja, jotka voi suorittaa kirjatentteinä. Opintojen huono puoli on se, että niiden jälkeen odottaa hyvin todennäköisesti työttömyys. Aloitin kuitenkin aineen opiskelun, koska pääsin sisään.
Ajattelin hakea keväällä toiseen paikkaan, mutta saa nyt nähdä, koska olen jo kuluttanut opintotukea ja kaikki minua oikeasti kiinnostavat alat ovat sellaisia, joilta valmistuu joko tutkijaksi tai työttömäksi eli todennäköisesti työttömäksi.
Mieheni tilanne ei ole sen parempi, koska hän opiskelee teologiaa eikä tahdo papiksi. Hänellä ei ole uskoa. Hänenkin työllistymisensä on siis vähän niin ja näin.
Lisäksi arveluttaa se, että minulla on ollut pieniä vaikeuksia selvitä opinnoista. Olen käynyt YTHS:n psykologilla puhumassa sosiaalisten tilanteiden pelostani ja tenttijännityksestäni, mutta ne eivät ole helpottaneet.
Vanhemmiltamme tuskin rahallista apua saisimme. Heillä ei ole siihen mahdollisuutta. Käytännöllisesti he varmasti mielellään auttaisivat, jos vain eivät asuisi monen sadan kilometrin päässä. Tämä kaupunki on meille kummallekin täysin vieras, sukulaisia ei ole, ei liioin muita tuttavia kuin opiskelun myötä tulleita.
Kyllä tämä tilanne nimenomaan rahan ja käytännön näkökulmasta turhan haastavalta vaikuttaa, mutta täytyy nyt vielä hetki pohtia. Valitettavasti siihen pohtimiseenkaan ei ole loputtomasti aikaa.
Lisään vielä, että opintolainaa emme missään tapauksessa ottaisi. Se ei meidän aloillamme olisi vastuullista, koska todennäköisesti emme sitä pystyisi maksamaan takaisin.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 22:22"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 21:55"]Lapsi ei ole este mihinkään, jos vaan niin haluaa. Ensimmäinen vuosi varmasti on erilainen kuin pelkkä opiskelijaelämä[/quote]
Tällaista ei nyt vain voi kenellekään nuorelle ihmiselle luvata. Yleensäkään elämässä ei voi luvata kenellekään mitään, koska ihmiset reagoivat eri asioihin eri tavalla ja kaikkien asiat ovat omanlaisiaan.
On aivan turha nostaa esiin pelkästään onnistuneita esimerkkejä, koska niiden vastapainoksi on aivan yhtä paljon epäonnistuneita.
Tahtoonkin vetoaminen on aivan turhaa, koska sitä ei voi ennustaa. Tässä hetkessä voi tahtoa vaikka mitä, mutta parin kolmen vuoden päästä tahto saattaa olla heittänyt häränpyllyä.
[/quote]
No varmaan minkä tahansa asian kanssa jollekin ihmiselle on käynyt huonosti. Tunnen useampia lapsen saaneita yliopisto-opiskelijoita, itseni mukaan lukien, ja en tunne ketään, jonka opinnot olisivat kusseet lapsen saannin takia. Itse opiskelin äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Hoitovapaalla sai opintotuen ja -lainatakauksen lisäksi kotihoidontuen ja kuntalisän ja vielä hoitolisän, koska mekin olimme vähävaraisia opiskelijoita. Yhteensä siis 985 euroa+300 euron lainaoptio eli aika hyvä verrattuna normaaliin opintotukeen ja lainaan, n. 300+300. Lapsi ei vauvana ja taaperona kuluta paljon mitään ja lähes kaiken tavaran saa kirpparilta. Sitten kun lapsi on isompi ja menot suuremmat, olette jo valmistuneet ja palkallisissa hommissa.