Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi teettää abortti, mutta tulee suru
18.02.2015 |
Ehkäisy oli käytössä, se vain on ilmeisesti pettänyt, koska sen säännöllisesti otin.
Nyt pitäisi teettää abortti, mutta ajatuksesta tulee kauhea suru. En ajattele, että abortoitava olisi ihminen, mutta sen sijaan tiedän, että koskaan en tule enää saamaan toista samanlaista ihmisen alkua. Kun tämä menee, niin sen jälkeen mahdollisuutta samanlaiseen ei enää tule.
Onko täällä muita abortin tehneitä, jotka ovat pohtineet samanlaisia?
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 00:47"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 00:26"]Ap, saanko kysyä mikä on pääaineesi[/quote]
Pääaineeni on arkeologia. Opinnoissa on kursseja, jotka voi suorittaa kirjatentteinä. Opintojen huono puoli on se, että niiden jälkeen odottaa hyvin todennäköisesti työttömyys. Aloitin kuitenkin aineen opiskelun, koska pääsin sisään.
Ajattelin hakea keväällä toiseen paikkaan, mutta saa nyt nähdä, koska olen jo kuluttanut opintotukea ja kaikki minua oikeasti kiinnostavat alat ovat sellaisia, joilta valmistuu joko tutkijaksi tai työttömäksi eli todennäköisesti työttömäksi.
Mieheni tilanne ei ole sen parempi, koska hän opiskelee teologiaa eikä tahdo papiksi. Hänellä ei ole uskoa. Hänenkin työllistymisensä on siis vähän niin ja näin.
Lisäksi arveluttaa se, että minulla on ollut pieniä vaikeuksia selvitä opinnoista. Olen käynyt YTHS:n psykologilla puhumassa sosiaalisten tilanteiden pelostani ja tenttijännityksestäni, mutta ne eivät ole helpottaneet.
Vanhemmiltamme tuskin rahallista apua saisimme. Heillä ei ole siihen mahdollisuutta. Käytännöllisesti he varmasti mielellään auttaisivat, jos vain eivät asuisi monen sadan kilometrin päässä. Tämä kaupunki on meille kummallekin täysin vieras, sukulaisia ei ole, ei liioin muita tuttavia kuin opiskelun myötä tulleita.
Kyllä tämä tilanne nimenomaan rahan ja käytännön näkökulmasta turhan haastavalta vaikuttaa, mutta täytyy nyt vielä hetki pohtia. Valitettavasti siihen pohtimiseenkaan ei ole loputtomasti aikaa.
[/quote]
Tsemppiä päätöksentekoon, mitä ikinä päätätkin. Itse haluan kertoa, että vastaavanlaisesta tilanteesta olen selvinnyt ja olen nyt maailman onnellisin äiti ja valmistunut historian opinnoistani lapsesta ja vielä toisesta huolimatta. Kävin pääsykokeessa aika vahvasti raskaana ollessani ja pääsin sisään. Mitään virallisia perhevapaita en pitänyt ja käytin kaikki mahdollisuudet kirjatentteihin, verkkokursseihin ja avoimen yliopiston iltaopintoihin jne. Välillä pystyi tekemään vähemmän, välillä opintoja syntyi huomattavasti enemmän kuin edes vaadittiin.
Lähtökohtana minulla oli, etten ollut koskaan tuntenut vähintäkään mielenkiintoa lapsiin ja etenkään vauvoihin. Mies oli innostuneempi asiasta, mutta sanoi tukevansa päätänpä mitä hyvänsä. Joku minussa liikahti ilmeisesti, kun annoin raskauden jatkua kun en aborttiakaan pystynyt täydestä sydämestä haluamaan. Tein päätöksen ja sitouduin siihen. Rakastuin lapseen jo raskauden aikana, vielä enemmän hänen synnyttyään ja äitiys on tuntunut luontevalta. Omasta persoonasta, kiinnostuksenkohteista, urasta jne en ole luopunut enkä ole joutunut luopumaan. Jotenkin tuntui, että luonto hoiti homman. Kaikki tuntui ihmeen luontevalta heti ja oman lapsen kanssa osasin toimia ja olla, vaikka olin aina ollut hirveän kiusaantunut lasten seurassa. Jotain todella hienoa tapahtui, ja sitä on vaikea selittää. Varmasti joku muu on kokenut ratkaisun toisinkin, mutta itselle tämä oli parasta mitä on tapahtunut ja asiat ovat järjestyneet hienosti.
Sinun oikea ratkaisusi voi olla kumpi tahansa, kuuntele mitä sydämesi sanoo. Voimia.