Lue keskustelun säännöt.
Vaikea ahdistuneisuus/masennus ja pelkotilat
17.02.2015 |
Hei!
Olen 23-vuotias nainen ja minulla on todettu v.2012 vaikea ahdistuneisuus sekä keski-vaikea masennus. Kärsin lisäksi yleistyneestä sosiaalisten tilanteiden pelosta, eli siis pelkään yhtä paljon niin tuttujen kuin vieraiden ihmisten seurassa. Ongelmanani on lääkityksen etsiminen. Terapiassa olen käynyt 4 vuotta ja voin rehellisesti sanoa, ettei se ole auttanut ongelmiini yhtään.. Olen tällä hetkellä todella lujilla ja mietin päivittäin miten tällaista elämää kukaan jaksaa elää.. Rivatrilia olen syönyt 0,5 mg x 3-5/pvä vuoden ajan mutta tuntuu ettei se ole auttanut ongelmiini. Se kyllä väsyttää, mutta ei lievitä ahdistusta kuin hitusen.. Kaipaisinkin muilta samassa tilanteessa olevilta vastauksia lääkkeenvalintaan. Onko muilla samoja kokemuksia rivatrilista että sama olo vaikka ottaisi puolet vähemmän päiväannoksesta? Mitkä lääkkeet teillä on parhaiten auttanut tällaisessa tilanteessa? Olen kokeillut aiemmin buspironin, seronilin, sitalopraamin, mäkikuismaa mutta mikään ei ole vaikuttanut minuun.. Välillä sitä miettii, että olenko jo toivoton tapaus...
Kommentit (45)
Ei kaikkien tarvitse olla iloisia ja sosiaalisia. Itsekin olen ujo, arka ja ahdistus ihmisten seurassa ja vieraissa paikoissa jne. Mutta so what? Ihmiset on erilaisia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon lääkitysasiaan en osaa sanoa juuta, enkä jaata, mutta et ole yksin ongelmiesi kanssa! T. toinen ahdistunut ja ihmiskammoinen. Voimia <3.
Mä ehdottaisin uuden terapeutin etsimistä.
En osaa vastata kysymyksiisi valitettavasti, mutta haluaisin esittäö kysymyksiä jos sopii. milloin sinulla tulivat ensimmäiset oireet ja miten ne ilmenivät? Miten pääsit hoitoon ja oletko ollut osastohoidossa? Kyselen siksi, koska lapsellani 15 v. on todettu samat vaivat kuin sinulla eikä oikeanlaista hoitoa ole vielä löydetty/aloitettu. Seronilia kokeiltiin, mutta sivuoireet olivat niin hankalat että siitä luovuttiin. Jaksamista sinulle!
Kiitos asiallisista kommenteista <3 Tuota uuden terapeutin etsimistä olen itsekin pohtinut, ja sitä ovat muutkin ehdottaneet. Ja täsmennykseksi tuohon ekaan kommenttiin, että n. 10 vuotta sitten olin ujo ja arka, mutta tätä 24/7 ahdistusta ei voi enää siksi luokitella, tämä on jo sairautta, joka vaatii hoitoa. Eli en siis ole ahdistunut vain ihmisten seurassa vaan joka hetki.. ihmisten ilmoilla tämä kuitenkin vain pahenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 23:53"]
En osaa vastata kysymyksiisi valitettavasti, mutta haluaisin esittäö kysymyksiä jos sopii. milloin sinulla tulivat ensimmäiset oireet ja miten ne ilmenivät? Miten pääsit hoitoon ja oletko ollut osastohoidossa? Kyselen siksi, koska lapsellani 15 v. on todettu samat vaivat kuin sinulla eikä oikeanlaista hoitoa ole vielä löydetty/aloitettu. Seronilia kokeiltiin, mutta sivuoireet olivat niin hankalat että siitä luovuttiin. Jaksamista sinulle!
[/quote]
Ensimmäiset oireeni alkoivat yläasteaikoina, olin todella ahdistunut koulussa ja ihmisten seurassa. Aloin välttelemään tilanteita ja noidankehä oli valmis. Myöhemmin aloin olemaan sitten ahdistunut myös yksinollessa. Vuosien myötä oireet vain pahenivat, kun en uskaltanut noina alkuaikoina kertoa kellekkään asiasta.. olisi siis pitänyt hakeutua ajoissa hoitoon. Siinä mielessä poikasi on kyllä hyvässä tilanteessa, että on ottanut asian käsittelyyn jo tossa tilanteessa. Koskaan en ole osastohoidossa ollut, mutta hoitoon pääsin koulun terveydenhoitajan kautta-->psyk.polille-->terapiaan. Tiedän varmasti miltä sinusta tuntuu, koska tiedän omasta kokemuksesta, miten esimerkiksi oma äitini on huolissaan mun tilanteesta. Kaikki lääkkeet ei vain sovi kaikille.. Itselleni masennuslääkkeet eivät tuoneet edes niitä sivuvaikutuksia suurimmillakaan annoksilla.. Jaksamisia sulle ja pojallesi<3 Älkää luovuttako lääkkeiden ja keskusteluavun etsimisessä!
Kannattaa lopettaa kahbin juonti. Autto mulla ahdistukseen ja paniikkiin. Alotin myös mirtatsapiini lääkityksen, suosittelen! Samaan aikaan mielialaa nostava ja mielialaa rauhottava vaikutus. Teho alko mulla vasta 1-2 kk jälkeen mut ero on huomattava. Saan enää lieviä ahistusoireita sillon tällön ja lievää sosiaalisten tilanteiden jännittämistä enää. Tsemppiä ja jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 00:20"]
Kannattaa lopettaa kahbin juonti. Autto mulla ahdistukseen ja paniikkiin. Alotin myös mirtatsapiini lääkityksen, suosittelen! Samaan aikaan mielialaa nostava ja mielialaa rauhottava vaikutus. Teho alko mulla vasta 1-2 kk jälkeen mut ero on huomattava. Saan enää lieviä ahistusoireita sillon tällön ja lievää sosiaalisten tilanteiden jännittämistä enää. Tsemppiä ja jaksamista!
[/quote]
Kahvista olin erossa n. 2 kk, mutta en huomannut mitään vaikutusta tilanteeseen. Nykyään juon vain aamukahvin. Uskon kyllä että joillakin kahvi vaikuttaa paniikkiin ja ahdistukseen, mutta itse aloitin kahvin juonnin vasta 3 vuotta kovan ahdistuksen alkamisen jälkeen enkä huomannut minkäänlaista eroa suuntaan enkä toiseen. Olen kuullut että tuo kyseinen lääke lihottaa, miten sulla? Tässä tilanteessa ahdistuksen lievittyminen on kyllä tärkeämpää kuin lihoamisen pelko, että tuokin lääke voisi olla yksi vaihtoehto. Saanko kysyä että, miten sulla tuo ahdistus vaikutti elämääsi, ja mihin tuo lääke sitten auttoi? Eli oliko sulla esim semmosia oloja ettei kaupassa käynti onnistunut, ihmisten tapaaminen oli mahdotonta jne.. Näitä kyselen siksi että osaisin vähän verrata omaan tilanteeseeni.
Mulla menee nyt venlaflaksin ja anksilon 10mg/3 tuntuu auttavan pikku hiljaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 00:41"]
Mulla menee nyt venlaflaksin ja anksilon 10mg/3 tuntuu auttavan pikku hiljaa
[/quote]
Kuinka kauan söit kyseisiä lääkkeitä ennenkuin tuli positiivisia vaikutuksia? Mihin tarkotukseen määrättiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti löydät hyvän terapeutin ja tarvittaessa sopivan lääkityksenkin. Suosittelen lämpimästi myös tutustumista mindfulness-menetelmään sekä tunnelukkoteoriaan. Tsemppiä!
-entinen ahdistunut-
Minulla ollut samankaltaisia ahdistuksen tunteita, pelokkuutta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Oireet alkoivat noin 16-17 kesäsenä. Nyt neljän vuoden jälkeen oireet helpottanut, mutta eivät kokonaan poissa. Ahdistusta ja pelokkuutta esiintyy mm. Kaupassa, metrossa, bussissa ja tilanteissa jossa paljon ihmisiä ympärillä ja joutuu ''tilanteen'' keskipisteeksi. Kokeilin muutamaa eri lääkettä, mutta nimeä en muista. Huomasin että lääkkeet minun kohdalla pahensivat oireita joten lopetin ne. Helpotti huomattavasti. Ajattelin vain että vitut antaa olla kyllä se joskus ohi menee ja helpottaa.Nykypäivänä oireilen vieläkin, mutta en niin pahasti kun alkuaikana. Silloin oli vaikeaa käydä koulussa tai ylipäätään missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 07:46"]Minulla ollut samankaltaisia ahdistuksen tunteita, pelokkuutta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Oireet alkoivat noin 16-17 kesäsenä. Nyt neljän vuoden jälkeen oireet helpottanut, mutta eivät kokonaan poissa. Ahdistusta ja pelokkuutta esiintyy mm. Kaupassa, metrossa, bussissa ja tilanteissa jossa paljon ihmisiä ympärillä ja joutuu ''tilanteen'' keskipisteeksi. Kokeilin muutamaa eri lääkettä, mutta nimeä en muista. Huomasin että lääkkeet minun kohdalla pahensivat oireita joten lopetin ne. Helpotti huomattavasti. Ajattelin vain että vitut antaa olla kyllä se joskus ohi menee ja helpottaa.Nykypäivänä oireilen vieläkin, mutta en niin pahasti kun alkuaikana. Silloin oli vaikeaa käydä koulussa tai ylipäätään missään.
[/quote] Lisäisin vielä tähän että kyseessä voi olla jonkunlainen paniikkihäiriö? Ei välttämättä masennus?
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 15:07"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:59"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 12:30"] Mullakin meni ennen venlafaxin ahdistukseen ja jos tuntui että alkaa paniikkikohtausta pukkaamaan, niin silloin 10 mg propralia naamariin. Ahdistuksesta kärsiminen on niin kamalaa että harva sen ymmärtää. [/quote] Totta puhut. Sen voi vain ymmärtää ihmiset, jotka ovat sen kokeneet. Niinku eräs psyk.polin sairaanhoitaja hyvin sanoi: "Ahdistuksessa henkinen kipu on verrattavissa syöpäsairaan kipuihin", tuo on varmasti totta, henkinen kipu on todella kamalaa. [/quote] Ahdistuksen kanssa on kamalaa elää yksinäisenä ihmisenä. Silloin alkaa pelottamaan kaikki asiat mitä päässä liikkuu. :/ pahinta on se kun ei tiedä miten selvitä siitä olosta ja epätietoisuus siitä milloin paremmat ajat koittavat.
[/quote]
Komppaan täysin sun sanoja. Juuri tuo epätietoisuus ja toivottomuus ahdistuksen keskellä on todella kamalaa ja pahentaa vain asioita. Pitäisi jostain löytää niitä positiivisia elämyksiä, joiden kautta toivottomuus muuttuisi pikkuhiljaa toivoksi.
Lääkäri määräsi sitten noita venlafaxineja.. saa nähä miten alkaa toimimaan. Odottavan aika on pitkä.
Kuinka kauan olet kärsinyt sairaudestasi? Yritä päästä pelkoryhmiin tai vastaaviin(voi olla vaikeaa, kun suomessa ei saa helposti/ollenkaan apua). Joskus lääkkeet eivät auta ja joskus on jätettävä ne pois kokonaan ja oppia ilman lääkkeitä elämään. t. itse yli 17-vuotta kärsinyt samasta sairaudesta.
Helvetillinen ja v.ttumaisin sairaus mitä voi olla olemassa.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 14:59"][quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 12:30"]
Mullakin meni ennen venlafaxin ahdistukseen ja jos tuntui että alkaa paniikkikohtausta pukkaamaan, niin silloin 10 mg propralia naamariin. Ahdistuksesta kärsiminen on niin kamalaa että harva sen ymmärtää.
[/quote]
Totta puhut. Sen voi vain ymmärtää ihmiset, jotka ovat sen kokeneet. Niinku eräs psyk.polin sairaanhoitaja hyvin sanoi: "Ahdistuksessa henkinen kipu on verrattavissa syöpäsairaan kipuihin", tuo on varmasti totta, henkinen kipu on todella kamalaa.
[/quote]
Ahdistuksen kanssa on kamalaa elää yksinäisenä ihmisenä. Silloin alkaa pelottamaan kaikki asiat mitä päässä liikkuu. :/ pahinta on se kun ei tiedä miten selvitä siitä olosta ja epätietoisuus siitä milloin paremmat ajat koittavat.