Miten kestää tätä elämää, kun on ruma?
Oon niin hiton ruma ja ihan oikeesti olen, enkä vaan liioittele. Hävettää niin paljon olla tämän näköinen. Tuntuu niin kamalalta, että vaikka kuinka yritän puunata ja laittautua niin silti yhtä ruma näky. Ilman meikkiäkään en silti suostu poistumaan kotoa, kun kyllä sillä kuitenkin hieman saa piilotettua virheitä. Jotenkin tämä häpeä omasta ulkonäöstä on tässä vuosien kuluessa vain kasvanut, joka varmaan johtuu siitä että en ennen tajunnut olevani näin kamalan näköinen kuin mitä nyt tajuan olevani. En oikeasti kestä poistua kotoa, en halua että kukaan näkisi minua. Hävettää vaan liikaa ja tuntuu pahalta. Miten te muut rumat kestätte? Yritättekö laittautua ollenkaan vai oletteko jo luovuttaneet?
Kommentit (27)
Helppoa kun ei välitä muiden mielipiteistä.
Ymmärtämällä että tämä on sun elämä, ja että elät itseäsi varten etkä miellyttääksesi muita. Ja jos katselet vähän ympärillesi niin eivätkä ne kaikki muutkaan mitään kedon kukkasia ole. Pidä olemuksesi siistinä ja ryhdikkäänä, ja käyttäydy itsevarmasti ja ystävällisesti, niin muut eivät mieti minkä näköinen olet.
Oma kokemukseni on, että ei sitä kestäkään. Siksi olen menossa pahimman virheen korjaavaan kauneusleikkaukseen. Samoin itsekin käytän aika runsaasti meikkiä, lopputulos kuitenkin näyttää aika luonnolliselta (muiden mukaan). Suosittelisin konkreettisesti fiksaamaan pahimmat ongelmat niin paljon kuin on kohtuuden rajoissa mahdollista, ja muokkaamaan eri tavoin ulkonäköä miellyttävämmäksi. Sen lisäksi voi harkita terapiaa. Elämään kannattaa myös hankkia mahdollisimman paljon muita mukavia asioita.
On kyllä olemassa ihmisiä, joilla on toisenlainen kokemus asiasta. Itse en oikein tiedä, miten se on mahdollista. Kyllä rumuus syö sisältä aivan perkeleesti. Se vaikuttaa NIIN paljon siihen, miten muut ihmiset näkevät sinut ja tulkitsevat kaikkea sanomaasi ja tekemääsi. Seksuaalista/romanttista huomiota en itse kaipaa, mutta sen huomaa kaikkialla, miten ihmiset eivät pidä rumia ihmisiä, etenkään naisia, oikein missään arvossa. Sain myös lapsuudenperheessä paskaa kohtelua aivan selvästi tästä syystä.
Mä en enää jaksa murehtia asiaa, jolle en mitään voi. Pysyttelen omissa oloissani niin ei ole väliä, miltä näytän.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtämällä että tämä on sun elämä, ja että elät itseäsi varten etkä miellyttääksesi muita. Ja jos katselet vähän ympärillesi niin eivätkä ne kaikki muutkaan mitään kedon kukkasia ole. Pidä olemuksesi siistinä ja ryhdikkäänä, ja käyttäydy itsevarmasti ja ystävällisesti, niin muut eivät mieti minkä näköinen olet.
Katselun juuri pinnallisia klippejä tavaratalossa ja mietin, että miksi näitä tehdään ja kenelle.
Naisia siinä pyöri hymyillen ihanasti kameralle. Myytiin varmaan jotain tuotetta tai meikkiä.
Oikeesti mitä me ostetaan…. Mihin halpaan kauppiaat meitä ohjaa.
Näin sen todella pinnallisena ja turhana.
Tajusin jotenkin tän ihmisyyden merkityksellisyyden.
Se ei ole vain se pinta.
Itse selviän olemalla jatkuvasti kännissä ja heroiinikin on kiva...
Luonto suojelee, eivät kaikenkarvaiset Häntä-Heikit roiku perässä, eivät myöskään muut lirkuttelijat. Näin on menty jo monta vuosikymmentä ja näillä mennään loppuun asti.
Riippuu niin siitä, mitä ympärillä olevat ihmiset arvostavat. Joillekin oma ja muiden ulkonäkö on sydämen asia.
Tai ehkä täsmällisemmin "ihminen joka kokee epävarmuutta oman ulkonäkönsä kanssa kyylää ja arvostelee muita ihmisiä herkemmin.
Peruspersjalkaisena, valjuna, parhaimmillaan juuri ja juuri ehkä söpönä yksilönä, oman havaintoni mukaan kukaan ei katso tarkkaan muita kun on niin kiirus keskittyä omaan peilikuvaan ja habitukseen (itseni mukaanlukien). Ne muita arvostelevat ja pitkin nenänvarttaan katsovat ovat about Bull Mentula ja Anu Saagim ynnä jokunen kauppiksen tyttö ja oldschool setämies. Oikeesti.
Varmaan silleen miten muutkin itseensä tyytymättömät.
Että edelleen ruma, jospa huomenna jo paremmin.
Tee itsemurha, loppuu se itsensä tarkkailu ja sääliminen!
Vierailija kirjoitti:
Ei muita rumia paikalla? Entä te kauniit ja komeat ihmiset, mitä ajattelette rumista ihmisistä? Ajatteletteko ruman kohdatessanne, että miten tuo on kehdannut lähteä ihmisten ilmoille?
Ainakin itse löydän kaikista ihmisistä kaunista enkä ajattele noin negatiivisesti.
Miksi koet itsesi rumaksi? Onko naamasi jotenkin aivan vinksallaan että sanot itseäsi rumaksi?
Minkä ikäinen olet?
Harva on niin ruma etteikö asialle voisi jotain tehdä. Jos ei pidä kropastaan, sitä on helpoin muokata haluamaansa suuntaan. Urheilulla ja terveellisellä ruoalla saa kuka tahansa itsensä kuntoon.
Naaman muuttaminen onkin vaikeampaa (ainakin ilman plastikkakirurgiaa). Pienillä toimenpiteillä toki saa freesausta ja hyvällä ihonhoidolla saa ainakin ihon näyttämään hyvältä. Hiuksia voi laittaa ja kenties käydä kampaajalla loihtimassa jotain piristystä. Paljon voit tehdä ulkonäön eteen.
Kenelle sä haluat kelvata? Kenen silmissä toivot olevasi kaunis? Kuka on se, jonka hyväksyntää eniten kaipaat?
Jos toivot miellyttäväsi ympärillä olevia ihmisiä ja olevasi ihana kaikkien silmissä, niin aivan turha toive. Olitpa minkä kokoinen ja näköinen tahansa, niin aina löytyy niitä joiden mielestä olet jollain lailla vääränlainen, hyi ja yäk. Miksi siis edes pyrkiä aktiivisesti kenenkään muun kuin itsensä suosioon?
Pue siis päällesi just sitä mistä itse tykkäät, sanoipa sun kaveri, naapuri, mummo tai joku random tyyppi mitä tahansa. Sä et koskaan löydä säkkiä joka päällä saisit aplodit koko maailmalta. Jos tekee mieli rannalle, niin pue päällesi bikinit jos haluat. Tee se vaikka kuinka pelkäät jonkun katsovan pahasti. Katse ei tapa ja et oikeasti edes voi tietää mitä muut ajattelevat.
Me ollaan kaikki rumia ja kauniita riippuen siitä keneltä sattuu kysymään.
Ei ulkonäköni ole minua koskaan haitannut. En ole millään mittapuulla kaunis tai edes nätti, mutta se ei ole määrittänyt elämääni mitenkään. Minulla on upeita ystäviä, mies, lapsia, hyvä työ ja kaikki asiat ovat ihan kunnossa. Minä olen minä ja jos ulkomuotoni ei kelpaa muille, niin olkoon katsomatta sitten. N47
Ei nyt riitä oma mielipide,se voi olla väärä.
En osaa kuvitella miltä näyttää ruma ihminen! Jos ei nyt aivan epämuodostunut Notre Damen kellonsoittaja ole. Voisitteko antaa esimerkkejä ihmisistä jotka mielestänne näyttävät rumilta. Linkkejä kuviin?
Aidosti voin sanoa, että en ole koskaan nähnyt rumaa ihmistä. En vaikka olen yli 50 vuotta elänyt.
Mun ex-tyttöystävä oli myös tosi ruma. Mä sitten kerran kännipäissään sanoin sille tsoukilla, että tapa ittes hirviö. Se otti sen todesta, ja oli myös yhtä kännissä kuin mä, meni kotiinsa ja hirtti itsensä. En ole tuon jälkeen enää sanonu kellee, on ruma. En uskalla.
Ei muita rumia paikalla? Entä te kauniit ja komeat ihmiset, mitä ajattelette rumista ihmisistä? Ajatteletteko ruman kohdatessanne, että miten tuo on kehdannut lähteä ihmisten ilmoille?