Lue keskustelun säännöt.
Annatteko kummille lahjaehdotuksia?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tulee niin mieleen eräskin perhe. Kaiken piti aina olla niin upeaa mitä heille lapsille lahjaksi vietiin. Kerran vein itse silloin lapsettomana vähävaraisena opiskelijana kummitytölleni haalarin. Lapsi oli ehkä 1-2 v silloin. Yhtään ei haalarista kiitetty, naama nurinpäin vaan todettiin, että onhan se hyvä että AINAKIN xx (lapsi) tykkää haalareista, kun niitä hypisteli. Tähän väliin täytyy todeta, että he olivat itse todella hyvätulosia. Toinen tapaus oli, kun synttäreille eräs vei lahjaksi nuken. Lapsi alkoi parkua ja parkua, koska hänellä oli jo kyseinen nukke. Vanhempansa eivät yrittäneetkään hillitä vollotusta, vaan totesivat, että miksette kysyneet etukäteen lahjatoivetta. Sitten erään kerran vein joululahjan ja sitten joulun jälkeen törmättiin äidin kanssa kaupassa. Hän tuli juttusille ja ajattelin että kiittää lahjasta. Mitä vielä, kysyi että mikäs se oli sinulta oleva lahja, kun lahjoja tuli niin paljon, ettei tiedä mikä keltäkin. Kerroin mikä. Ei kiitosta. Hymähdys, ei ollut ilmseisesti mieleinen lahja. Viimeisin, tämän jälkeen sain tarpeekseni. Lapselle, silloin teini toivottiin rahaa. Ilmoitettiin, että emme ole kotona, käy pudottamassa postiluukusta kirjeessä.
Sitten vielä valitettiin, että en ole riittävästi kummilapseni elämässä mukana. Synttärilahja sekä joululahja-automaatti minä olin, en muuta.
Ei jestas miten törkeää. Sanattomaksi vetää.
Niin veti minutkin. Olipa sen verran surkea trolli, että oksat pois. Lasten kunnolliset haalarit on pitkälle toista sataa, ei niitä opiskelija ostele lahjaksi eikä nyt varsinkaan kysymättä toiveita ja kokoa.
Vielä sitten loppuhuipennus, että"tuo lahja postilaatikkoon, emme ole kotona" no jep jep, uskoo ken haluaa.
Ei valitettavasti ole trolli. Sinäkös se olet tämä kyseinen ahne vanhempi kuin noin pomppasit. Jos edes nyt tajuaisit miettiä vähän. Olisin voinut jatkaa vielä lisää, mutta tuossa törkeimmät poiminnat tuon perheen toiminnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai tulee niin mieleen eräskin perhe. Kaiken piti aina olla niin upeaa mitä heille lapsille lahjaksi vietiin. Kerran vein itse silloin lapsettomana vähävaraisena opiskelijana kummitytölleni haalarin. Lapsi oli ehkä 1-2 v silloin. Yhtään ei haalarista kiitetty, naama nurinpäin vaan todettiin, että onhan se hyvä että AINAKIN xx (lapsi) tykkää haalareista, kun niitä hypisteli. Tähän väliin täytyy todeta, että he olivat itse todella hyvätulosia. Toinen tapaus oli, kun synttäreille eräs vei lahjaksi nuken. Lapsi alkoi parkua ja parkua, koska hänellä oli jo kyseinen nukke. Vanhempansa eivät yrittäneetkään hillitä vollotusta, vaan totesivat, että miksette kysyneet etukäteen lahjatoivetta. Sitten erään kerran vein joululahjan ja sitten joulun jälkeen törmättiin äidin kanssa kaupassa. Hän tuli juttusille ja ajattelin että kiittää lahjasta. Mitä vielä, kysyi että mikäs se oli sinulta oleva lahja, kun lahjoja tuli niin paljon, ettei tiedä mikä keltäkin. Kerroin mikä. Ei kiitosta. Hymähdys, ei ollut ilmseisesti mieleinen lahja. Viimeisin, tämän jälkeen sain tarpeekseni. Lapselle, silloin teini toivottiin rahaa. Ilmoitettiin, että emme ole kotona, käy pudottamassa postiluukusta kirjeessä.
Sitten vielä valitettiin, että en ole riittävästi kummilapseni elämässä mukana. Synttärilahja sekä joululahja-automaatti minä olin, en muuta.
Niin.
Me saatiin joululahjaksi noita haalareita. Just ja just sopivia siinä antovaiheessa, kun kaikki oli jo hankittu siksi talveksi. Eli tiesi heti, että ko lahjasta on pelkkää riesaa. Sen sijaan jos olisi voitu kysyä edes kokoa, olisin voinut neuvoa antamaan sellaista kokoa, että se käy seuraavana talvena.
Ja juuri siksi olisi fiksua kysyä etukäteen, ettei saa viittä samanlaista lahjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tulee niin mieleen eräskin perhe. Kaiken piti aina olla niin upeaa mitä heille lapsille lahjaksi vietiin. Kerran vein itse silloin lapsettomana vähävaraisena opiskelijana kummitytölleni haalarin. Lapsi oli ehkä 1-2 v silloin. Yhtään ei haalarista kiitetty, naama nurinpäin vaan todettiin, että onhan se hyvä että AINAKIN xx (lapsi) tykkää haalareista, kun niitä hypisteli. Tähän väliin täytyy todeta, että he olivat itse todella hyvätulosia. Toinen tapaus oli, kun synttäreille eräs vei lahjaksi nuken. Lapsi alkoi parkua ja parkua, koska hänellä oli jo kyseinen nukke. Vanhempansa eivät yrittäneetkään hillitä vollotusta, vaan totesivat, että miksette kysyneet etukäteen lahjatoivetta. Sitten erään kerran vein joululahjan ja sitten joulun jälkeen törmättiin äidin kanssa kaupassa. Hän tuli juttusille ja ajattelin että kiittää lahjasta. Mitä vielä, kysyi että mikäs se oli sinulta oleva lahja, kun lahjoja tuli niin paljon, ettei tiedä mikä keltäkin. Kerroin mikä. Ei kiitosta. Hymähdys, ei ollut ilmseisesti mieleinen lahja. Viimeisin, tämän jälkeen sain tarpeekseni. Lapselle, silloin teini toivottiin rahaa. Ilmoitettiin, että emme ole kotona, käy pudottamassa postiluukusta kirjeessä.
Sitten vielä valitettiin, että en ole riittävästi kummilapseni elämässä mukana. Synttärilahja sekä joululahja-automaatti minä olin, en muuta.
Ei jestas miten törkeää. Sanattomaksi vetää.
Niin veti minutkin. Olipa sen verran surkea trolli, että oksat pois. Lasten kunnolliset haalarit on pitkälle toista sataa, ei niitä opiskelija ostele lahjaksi eikä nyt varsinkaan kysymättä toiveita ja kokoa.
Vielä sitten loppuhuipennus, että"tuo lahja postilaatikkoon, emme ole kotona" no jep jep, uskoo ken haluaa.
Missäs tuossa mainittiin ettei kokoa ollut kysytty??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tulee niin mieleen eräskin perhe. Kaiken piti aina olla niin upeaa mitä heille lapsille lahjaksi vietiin. Kerran vein itse silloin lapsettomana vähävaraisena opiskelijana kummitytölleni haalarin. Lapsi oli ehkä 1-2 v silloin. Yhtään ei haalarista kiitetty, naama nurinpäin vaan todettiin, että onhan se hyvä että AINAKIN xx (lapsi) tykkää haalareista, kun niitä hypisteli. Tähän väliin täytyy todeta, että he olivat itse todella hyvätulosia. Toinen tapaus oli, kun synttäreille eräs vei lahjaksi nuken. Lapsi alkoi parkua ja parkua, koska hänellä oli jo kyseinen nukke. Vanhempansa eivät yrittäneetkään hillitä vollotusta, vaan totesivat, että miksette kysyneet etukäteen lahjatoivetta. Sitten erään kerran vein joululahjan ja sitten joulun jälkeen törmättiin äidin kanssa kaupassa. Hän tuli juttusille ja ajattelin että kiittää lahjasta. Mitä vielä, kysyi että mikäs se oli sinulta oleva lahja, kun lahjoja tuli niin paljon, ettei tiedä mikä keltäkin. Kerroin mikä. Ei kiitosta. Hymähdys, ei ollut ilmseisesti mieleinen lahja. Viimeisin, tämän jälkeen sain tarpeekseni. Lapselle, silloin teini toivottiin rahaa. Ilmoitettiin, että emme ole kotona, käy pudottamassa postiluukusta kirjeessä.
Sitten vielä valitettiin, että en ole riittävästi kummilapseni elämässä mukana. Synttärilahja sekä joululahja-automaatti minä olin, en muuta.
Ei jestas miten törkeää. Sanattomaksi vetää.
Niin veti minutkin. Olipa sen verran surkea trolli, että oksat pois. Lasten kunnolliset haalarit on pitkälle toista sataa, ei niitä opiskelija ostele lahjaksi eikä nyt varsinkaan kysymättä toiveita ja kokoa.
Vielä sitten loppuhuipennus, että"tuo lahja postilaatikkoon, emme ole kotona" no jep jep, uskoo ken haluaa.
Missäs tuossa mainittiin ettei kokoa ollut kysytty??
No kyllähän tuo Erinomainen Ihminen olisi kertonut, jos olisi kysynyt kokoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tulee niin mieleen eräskin perhe. Kaiken piti aina olla niin upeaa mitä heille lapsille lahjaksi vietiin. Kerran vein itse silloin lapsettomana vähävaraisena opiskelijana kummitytölleni haalarin. Lapsi oli ehkä 1-2 v silloin. Yhtään ei haalarista kiitetty, naama nurinpäin vaan todettiin, että onhan se hyvä että AINAKIN xx (lapsi) tykkää haalareista, kun niitä hypisteli. Tähän väliin täytyy todeta, että he olivat itse todella hyvätulosia. Toinen tapaus oli, kun synttäreille eräs vei lahjaksi nuken. Lapsi alkoi parkua ja parkua, koska hänellä oli jo kyseinen nukke. Vanhempansa eivät yrittäneetkään hillitä vollotusta, vaan totesivat, että miksette kysyneet etukäteen lahjatoivetta. Sitten erään kerran vein joululahjan ja sitten joulun jälkeen törmättiin äidin kanssa kaupassa. Hän tuli juttusille ja ajattelin että kiittää lahjasta. Mitä vielä, kysyi että mikäs se oli sinulta oleva lahja, kun lahjoja tuli niin paljon, ettei tiedä mikä keltäkin. Kerroin mikä. Ei kiitosta. Hymähdys, ei ollut ilmseisesti mieleinen lahja. Viimeisin, tämän jälkeen sain tarpeekseni. Lapselle, silloin teini toivottiin rahaa. Ilmoitettiin, että emme ole kotona, käy pudottamassa postiluukusta kirjeessä.
Sitten vielä valitettiin, että en ole riittävästi kummilapseni elämässä mukana. Synttärilahja sekä joululahja-automaatti minä olin, en muuta.
Niin.
Me saatiin joululahjaksi noita haalareita. Just ja just sopivia siinä antovaiheessa, kun kaikki oli jo hankittu siksi talveksi. Eli tiesi heti, että ko lahjasta on pelkkää riesaa. Sen sijaan jos olisi voitu kysyä edes kokoa, olisin voinut neuvoa antamaan sellaista kokoa, että se käy seuraavana talvena.
Ja juuri siksi olisi fiksua kysyä etukäteen, ettei saa viittä samanlaista lahjaa.
Niin mistä päättelit ettei kokoa oltu kysytty? Tuossa ei mainittu siitä mitään, eli päättelin ettei kuosi tms ollut vaativaan makuun sopiva. Myy sinä ne riesana olevat lahjat niin voit ostaa mieleisesi tilalle. Kyllä ottaa päähän tuollaiset nirppanokat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tulee niin mieleen eräskin perhe. Kaiken piti aina olla niin upeaa mitä heille lapsille lahjaksi vietiin. Kerran vein itse silloin lapsettomana vähävaraisena opiskelijana kummitytölleni haalarin. Lapsi oli ehkä 1-2 v silloin. Yhtään ei haalarista kiitetty, naama nurinpäin vaan todettiin, että onhan se hyvä että AINAKIN xx (lapsi) tykkää haalareista, kun niitä hypisteli. Tähän väliin täytyy todeta, että he olivat itse todella hyvätulosia. Toinen tapaus oli, kun synttäreille eräs vei lahjaksi nuken. Lapsi alkoi parkua ja parkua, koska hänellä oli jo kyseinen nukke. Vanhempansa eivät yrittäneetkään hillitä vollotusta, vaan totesivat, että miksette kysyneet etukäteen lahjatoivetta. Sitten erään kerran vein joululahjan ja sitten joulun jälkeen törmättiin äidin kanssa kaupassa. Hän tuli juttusille ja ajattelin että kiittää lahjasta. Mitä vielä, kysyi että mikäs se oli sinulta oleva lahja, kun lahjoja tuli niin paljon, ettei tiedä mikä keltäkin. Kerroin mikä. Ei kiitosta. Hymähdys, ei ollut ilmseisesti mieleinen lahja. Viimeisin, tämän jälkeen sain tarpeekseni. Lapselle, silloin teini toivottiin rahaa. Ilmoitettiin, että emme ole kotona, käy pudottamassa postiluukusta kirjeessä.
Sitten vielä valitettiin, että en ole riittävästi kummilapseni elämässä mukana. Synttärilahja sekä joululahja-automaatti minä olin, en muuta.
Ei jestas miten törkeää. Sanattomaksi vetää.
Niin veti minutkin. Olipa sen verran surkea trolli, että oksat pois. Lasten kunnolliset haalarit on pitkälle toista sataa, ei niitä opiskelija ostele lahjaksi eikä nyt varsinkaan kysymättä toiveita ja kokoa.
Vielä sitten loppuhuipennus, että"tuo lahja postilaatikkoon, emme ole kotona" no jep jep, uskoo ken haluaa.
Missäs tuossa mainittiin ettei kokoa ollut kysytty??
No kyllähän tuo Erinomainen Ihminen olisi kertonut, jos olisi kysynyt kokoa.
Mikä sua tässä riepoo? Taisi erinomainen vanhempi (sinä) tunnistaa itsensä. Peiliin kattomisen paikka.
Antakaa ihmeessä!
T: epätietoinen nuori kummi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tulee niin mieleen eräskin perhe. Kaiken piti aina olla niin upeaa mitä heille lapsille lahjaksi vietiin. Kerran vein itse silloin lapsettomana vähävaraisena opiskelijana kummitytölleni haalarin. Lapsi oli ehkä 1-2 v silloin. Yhtään ei haalarista kiitetty, naama nurinpäin vaan todettiin, että onhan se hyvä että AINAKIN xx (lapsi) tykkää haalareista, kun niitä hypisteli. Tähän väliin täytyy todeta, että he olivat itse todella hyvätulosia. Toinen tapaus oli, kun synttäreille eräs vei lahjaksi nuken. Lapsi alkoi parkua ja parkua, koska hänellä oli jo kyseinen nukke. Vanhempansa eivät yrittäneetkään hillitä vollotusta, vaan totesivat, että miksette kysyneet etukäteen lahjatoivetta. Sitten erään kerran vein joululahjan ja sitten joulun jälkeen törmättiin äidin kanssa kaupassa. Hän tuli juttusille ja ajattelin että kiittää lahjasta. Mitä vielä, kysyi että mikäs se oli sinulta oleva lahja, kun lahjoja tuli niin paljon, ettei tiedä mikä keltäkin. Kerroin mikä. Ei kiitosta. Hymähdys, ei ollut ilmseisesti mieleinen lahja. Viimeisin, tämän jälkeen sain tarpeekseni. Lapselle, silloin teini toivottiin rahaa. Ilmoitettiin, että emme ole kotona, käy pudottamassa postiluukusta kirjeessä.
Sitten vielä valitettiin, että en ole riittävästi kummilapseni elämässä mukana. Synttärilahja sekä joululahja-automaatti minä olin, en muuta.
Ei jestas miten törkeää. Sanattomaksi vetää.
Niin veti minutkin. Olipa sen verran surkea trolli, että oksat pois. Lasten kunnolliset haalarit on pitkälle toista sataa, ei niitä opiskelija ostele lahjaksi eikä nyt varsinkaan kysymättä toiveita ja kokoa.
Vielä sitten loppuhuipennus, että"tuo lahja postilaatikkoon, emme ole kotona" no jep jep, uskoo ken haluaa.
Missäs tuossa mainittiin ettei kokoa ollut kysytty??
No kyllähän tuo Erinomainen Ihminen olisi kertonut, jos olisi kysynyt kokoa.
Mikä sua tässä riepoo? Taisi erinomainen vanhempi (sinä) tunnistaa itsensä. Peiliin kattomisen paikka.
Itse keksitty erinomaisuus joka pakottaa olemaan tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tulee niin mieleen eräskin perhe. Kaiken piti aina olla niin upeaa mitä heille lapsille lahjaksi vietiin. Kerran vein itse silloin lapsettomana vähävaraisena opiskelijana kummitytölleni haalarin. Lapsi oli ehkä 1-2 v silloin. Yhtään ei haalarista kiitetty, naama nurinpäin vaan todettiin, että onhan se hyvä että AINAKIN xx (lapsi) tykkää haalareista, kun niitä hypisteli. Tähän väliin täytyy todeta, että he olivat itse todella hyvätulosia. Toinen tapaus oli, kun synttäreille eräs vei lahjaksi nuken. Lapsi alkoi parkua ja parkua, koska hänellä oli jo kyseinen nukke. Vanhempansa eivät yrittäneetkään hillitä vollotusta, vaan totesivat, että miksette kysyneet etukäteen lahjatoivetta. Sitten erään kerran vein joululahjan ja sitten joulun jälkeen törmättiin äidin kanssa kaupassa. Hän tuli juttusille ja ajattelin että kiittää lahjasta. Mitä vielä, kysyi että mikäs se oli sinulta oleva lahja, kun lahjoja tuli niin paljon, ettei tiedä mikä keltäkin. Kerroin mikä. Ei kiitosta. Hymähdys, ei ollut ilmseisesti mieleinen lahja. Viimeisin, tämän jälkeen sain tarpeekseni. Lapselle, silloin teini toivottiin rahaa. Ilmoitettiin, että emme ole kotona, käy pudottamassa postiluukusta kirjeessä.
Sitten vielä valitettiin, että en ole riittävästi kummilapseni elämässä mukana. Synttärilahja sekä joululahja-automaatti minä olin, en muuta.
Niin.
Me saatiin joululahjaksi noita haalareita. Just ja just sopivia siinä antovaiheessa, kun kaikki oli jo hankittu siksi talveksi. Eli tiesi heti, että ko lahjasta on pelkkää riesaa. Sen sijaan jos olisi voitu kysyä edes kokoa, olisin voinut neuvoa antamaan sellaista kokoa, että se käy seuraavana talvena.
Ja juuri siksi olisi fiksua kysyä etukäteen, ettei saa viittä samanlaista lahjaa.
Niin mistä päättelit ettei kokoa oltu kysytty? Tuossa ei mainittu siitä mitään, eli päättelin ettei kuosi tms ollut vaativaan makuun sopiva. Myy sinä ne riesana olevat lahjat niin voit ostaa mieleisesi tilalle. Kyllä ottaa päähän tuollaiset nirppanokat.
Mitä nirppanokkaisuutta on siinä että ärsyttää kun joutuu pyörittämään kotonaan turhaa tavaraa ja myymään niitä ja näkemään vaivaa ihan vaan koska joku on typerä uhriutuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tulee niin mieleen eräskin perhe. Kaiken piti aina olla niin upeaa mitä heille lapsille lahjaksi vietiin. Kerran vein itse silloin lapsettomana vähävaraisena opiskelijana kummitytölleni haalarin. Lapsi oli ehkä 1-2 v silloin. Yhtään ei haalarista kiitetty, naama nurinpäin vaan todettiin, että onhan se hyvä että AINAKIN xx (lapsi) tykkää haalareista, kun niitä hypisteli. Tähän väliin täytyy todeta, että he olivat itse todella hyvätulosia. Toinen tapaus oli, kun synttäreille eräs vei lahjaksi nuken. Lapsi alkoi parkua ja parkua, koska hänellä oli jo kyseinen nukke. Vanhempansa eivät yrittäneetkään hillitä vollotusta, vaan totesivat, että miksette kysyneet etukäteen lahjatoivetta. Sitten erään kerran vein joululahjan ja sitten joulun jälkeen törmättiin äidin kanssa kaupassa. Hän tuli juttusille ja ajattelin että kiittää lahjasta. Mitä vielä, kysyi että mikäs se oli sinulta oleva lahja, kun lahjoja tuli niin paljon, ettei tiedä mikä keltäkin. Kerroin mikä. Ei kiitosta. Hymähdys, ei ollut ilmseisesti mieleinen lahja. Viimeisin, tämän jälkeen sain tarpeekseni. Lapselle, silloin teini toivottiin rahaa. Ilmoitettiin, että emme ole kotona, käy pudottamassa postiluukusta kirjeessä.
Sitten vielä valitettiin, että en ole riittävästi kummilapseni elämässä mukana. Synttärilahja sekä joululahja-automaatti minä olin, en muuta.
Ei jestas miten törkeää. Sanattomaksi vetää.
Niin veti minutkin. Olipa sen verran surkea trolli, että oksat pois. Lasten kunnolliset haalarit on pitkälle toista sataa, ei niitä opiskelija ostele lahjaksi eikä nyt varsinkaan kysymättä toiveita ja kokoa.
Vielä sitten loppuhuipennus, että"tuo lahja postilaatikkoon, emme ole kotona" no jep jep, uskoo ken haluaa.
Missäs tuossa mainittiin ettei kokoa ollut kysytty??
No kyllähän tuo Erinomainen Ihminen olisi kertonut, jos olisi kysynyt kokoa.
Mikä sua tässä riepoo? Taisi erinomainen vanhempi (sinä) tunnistaa itsensä. Peiliin kattomisen paikka.
Itse keksitty erinomaisuus joka pakottaa olemaan tyhmä.
Olet sen verran omituinen ettei viitsi edes vastata. Mene vaan sinne peiliin nyt viimein katsomaan. Vielä sen verran, että jos tämä ei sinua jotenkin koskettaisi, et vaivautuisi trollailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tulee niin mieleen eräskin perhe. Kaiken piti aina olla niin upeaa mitä heille lapsille lahjaksi vietiin. Kerran vein itse silloin lapsettomana vähävaraisena opiskelijana kummitytölleni haalarin. Lapsi oli ehkä 1-2 v silloin. Yhtään ei haalarista kiitetty, naama nurinpäin vaan todettiin, että onhan se hyvä että AINAKIN xx (lapsi) tykkää haalareista, kun niitä hypisteli. Tähän väliin täytyy todeta, että he olivat itse todella hyvätulosia. Toinen tapaus oli, kun synttäreille eräs vei lahjaksi nuken. Lapsi alkoi parkua ja parkua, koska hänellä oli jo kyseinen nukke. Vanhempansa eivät yrittäneetkään hillitä vollotusta, vaan totesivat, että miksette kysyneet etukäteen lahjatoivetta. Sitten erään kerran vein joululahjan ja sitten joulun jälkeen törmättiin äidin kanssa kaupassa. Hän tuli juttusille ja ajattelin että kiittää lahjasta. Mitä vielä, kysyi että mikäs se oli sinulta oleva lahja, kun lahjoja tuli niin paljon, ettei tiedä mikä keltäkin. Kerroin mikä. Ei kiitosta. Hymähdys, ei ollut ilmseisesti mieleinen lahja. Viimeisin, tämän jälkeen sain tarpeekseni. Lapselle, silloin teini toivottiin rahaa. Ilmoitettiin, että emme ole kotona, käy pudottamassa postiluukusta kirjeessä.
Sitten vielä valitettiin, että en ole riittävästi kummilapseni elämässä mukana. Synttärilahja sekä joululahja-automaatti minä olin, en muuta.
Niin.
Me saatiin joululahjaksi noita haalareita. Just ja just sopivia siinä antovaiheessa, kun kaikki oli jo hankittu siksi talveksi. Eli tiesi heti, että ko lahjasta on pelkkää riesaa. Sen sijaan jos olisi voitu kysyä edes kokoa, olisin voinut neuvoa antamaan sellaista kokoa, että se käy seuraavana talvena.
Ja juuri siksi olisi fiksua kysyä etukäteen, ettei saa viittä samanlaista lahjaa.
Niin mistä päättelit ettei kokoa oltu kysytty? Tuossa ei mainittu siitä mitään, eli päättelin ettei kuosi tms ollut vaativaan makuun sopiva. Myy sinä ne riesana olevat lahjat niin voit ostaa mieleisesi tilalle. Kyllä ottaa päähän tuollaiset nirppanokat.
Mitä nirppanokkaisuutta on siinä että ärsyttää kun joutuu pyörittämään kotonaan turhaa tavaraa ja myymään niitä ja näkemään vaivaa ihan vaan koska joku on typerä uhriutuja.
Lopeta sinä se lahjojen vaatiminen ettei tarvitse uhriutua. Saavat nämä rahojaan turhaan hassaavat ostaa niilläkin rahoilla itselleen jotain mieluista sen sijaan että nirppanokille ne syytävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan jos kysytään. Mielestäni fiksua kysyä, mutta oma muttansa siinäkin. Itse lopetin kysymisen, kun toiveet oli ihan järkyttävän kalliita ja jos ei viety sitä kalleinta esim. nukketaloa niin eipä sitä missään näkynyt, kun se myytiin eteenpäin. En kysynyt asiasta, jätin vaan seuraavat lahjat ostamatta.
Omalle lapselleni ostan itse kaiken tarvittavan, muut voivat halutessaan tuoda jotain pientä. Esim. synttäreillä kummit toi paperia ja sormivärit. Oli sankarin mielestä paras lahja ikinä ja maksoi ehkä just ja just 15e.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tulee niin mieleen eräskin perhe. Kaiken piti aina olla niin upeaa mitä heille lapsille lahjaksi vietiin. Kerran vein itse silloin lapsettomana vähävaraisena opiskelijana kummitytölleni haalarin. Lapsi oli ehkä 1-2 v silloin. Yhtään ei haalarista kiitetty, naama nurinpäin vaan todettiin, että onhan se hyvä että AINAKIN xx (lapsi) tykkää haalareista, kun niitä hypisteli. Tähän väliin täytyy todeta, että he olivat itse todella hyvätulosia. Toinen tapaus oli, kun synttäreille eräs vei lahjaksi nuken. Lapsi alkoi parkua ja parkua, koska hänellä oli jo kyseinen nukke. Vanhempansa eivät yrittäneetkään hillitä vollotusta, vaan totesivat, että miksette kysyneet etukäteen lahjatoivetta. Sitten erään kerran vein joululahjan ja sitten joulun jälkeen törmättiin äidin kanssa kaupassa. Hän tuli juttusille ja ajattelin että kiittää lahjasta. Mitä vielä, kysyi että mikäs se oli sinulta oleva lahja, kun lahjoja tuli niin paljon, ettei tiedä mikä keltäkin. Kerroin mikä. Ei kiitosta. Hymähdys, ei ollut ilmseisesti mieleinen lahja. Viimeisin, tämän jälkeen sain tarpeekseni. Lapselle, silloin teini toivottiin rahaa. Ilmoitettiin, että emme ole kotona, käy pudottamassa postiluukusta kirjeessä.
Sitten vielä valitettiin, että en ole riittävästi kummilapseni elämässä mukana. Synttärilahja sekä joululahja-automaatti minä olin, en muuta.
Niin.
Me saatiin joululahjaksi noita haalareita. Just ja just sopivia siinä antovaiheessa, kun kaikki oli jo hankittu siksi talveksi. Eli tiesi heti, että ko lahjasta on pelkkää riesaa. Sen sijaan jos olisi voitu kysyä edes kokoa, olisin voinut neuvoa antamaan sellaista kokoa, että se käy seuraavana talvena.
Ja juuri siksi olisi fiksua kysyä etukäteen, ettei saa viittä samanlaista lahjaa.
Niin mistä päättelit ettei kokoa oltu kysytty? Tuossa ei mainittu siitä mitään, eli päättelin ettei kuosi tms ollut vaativaan makuun sopiva. Myy sinä ne riesana olevat lahjat niin voit ostaa mieleisesi tilalle. Kyllä ottaa päähän tuollaiset nirppanokat.
Mitä nirppanokkaisuutta on siinä että ärsyttää kun joutuu pyörittämään kotonaan turhaa tavaraa ja myymään niitä ja näkemään vaivaa ihan vaan koska joku on typerä uhriutuja.
Lopeta sinä se lahjojen vaatiminen ettei tarvitse uhriutua. Saavat nämä rahojaan turhaan hassaavat ostaa niilläkin rahoilla itselleen jotain mieluista sen sijaan että nirppanokille ne syytävät.
MINÄ EN OLE VAATINUT MITÄÄN LAHJOJA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaan jos kysytään. Mielestäni fiksua kysyä, mutta oma muttansa siinäkin. Itse lopetin kysymisen, kun toiveet oli ihan järkyttävän kalliita ja jos ei viety sitä kalleinta esim. nukketaloa niin eipä sitä missään näkynyt, kun se myytiin eteenpäin. En kysynyt asiasta, jätin vaan seuraavat lahjat ostamatta.
Omalle lapselleni ostan itse kaiken tarvittavan, muut voivat halutessaan tuoda jotain pientä. Esim. synttäreillä kummit toi paperia ja sormivärit. Oli sankarin mielestä paras lahja ikinä ja maksoi ehkä just ja just 15e.
Tämä. Jokainen ostaa omilleen ja lopettaa poskettomat vaatimukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tulee niin mieleen eräskin perhe. Kaiken piti aina olla niin upeaa mitä heille lapsille lahjaksi vietiin. Kerran vein itse silloin lapsettomana vähävaraisena opiskelijana kummitytölleni haalarin. Lapsi oli ehkä 1-2 v silloin. Yhtään ei haalarista kiitetty, naama nurinpäin vaan todettiin, että onhan se hyvä että AINAKIN xx (lapsi) tykkää haalareista, kun niitä hypisteli. Tähän väliin täytyy todeta, että he olivat itse todella hyvätulosia. Toinen tapaus oli, kun synttäreille eräs vei lahjaksi nuken. Lapsi alkoi parkua ja parkua, koska hänellä oli jo kyseinen nukke. Vanhempansa eivät yrittäneetkään hillitä vollotusta, vaan totesivat, että miksette kysyneet etukäteen lahjatoivetta. Sitten erään kerran vein joululahjan ja sitten joulun jälkeen törmättiin äidin kanssa kaupassa. Hän tuli juttusille ja ajattelin että kiittää lahjasta. Mitä vielä, kysyi että mikäs se oli sinulta oleva lahja, kun lahjoja tuli niin paljon, ettei tiedä mikä keltäkin. Kerroin mikä. Ei kiitosta. Hymähdys, ei ollut ilmseisesti mieleinen lahja. Viimeisin, tämän jälkeen sain tarpeekseni. Lapselle, silloin teini toivottiin rahaa. Ilmoitettiin, että emme ole kotona, käy pudottamassa postiluukusta kirjeessä.
Sitten vielä valitettiin, että en ole riittävästi kummilapseni elämässä mukana. Synttärilahja sekä joululahja-automaatti minä olin, en muuta.
Niin.
Me saatiin joululahjaksi noita haalareita. Just ja just sopivia siinä antovaiheessa, kun kaikki oli jo hankittu siksi talveksi. Eli tiesi heti, että ko lahjasta on pelkkää riesaa. Sen sijaan jos olisi voitu kysyä edes kokoa, olisin voinut neuvoa antamaan sellaista kokoa, että se käy seuraavana talvena.
Ja juuri siksi olisi fiksua kysyä etukäteen, ettei saa viittä samanlaista lahjaa.
Niin mistä päättelit ettei kokoa oltu kysytty? Tuossa ei mainittu siitä mitään, eli päättelin ettei kuosi tms ollut vaativaan makuun sopiva. Myy sinä ne riesana olevat lahjat niin voit ostaa mieleisesi tilalle. Kyllä ottaa päähän tuollaiset nirppanokat.
Mitä nirppanokkaisuutta on siinä että ärsyttää kun joutuu pyörittämään kotonaan turhaa tavaraa ja myymään niitä ja näkemään vaivaa ihan vaan koska joku on typerä uhriutuja.
Lopeta sinä se lahjojen vaatiminen ettei tarvitse uhriutua. Saavat nämä rahojaan turhaan hassaavat ostaa niilläkin rahoilla itselleen jotain mieluista sen sijaan että nirppanokille ne syytävät.
MINÄ EN OLE VAATINUT MITÄÄN LAHJOJA.
Ai. No ilmoita ihan haluamallasi tavalla, ettei teille tarvitse mitään tuoda. Siinähän pääset uhriutumasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tulee niin mieleen eräskin perhe. Kaiken piti aina olla niin upeaa mitä heille lapsille lahjaksi vietiin. Kerran vein itse silloin lapsettomana vähävaraisena opiskelijana kummitytölleni haalarin. Lapsi oli ehkä 1-2 v silloin. Yhtään ei haalarista kiitetty, naama nurinpäin vaan todettiin, että onhan se hyvä että AINAKIN xx (lapsi) tykkää haalareista, kun niitä hypisteli. Tähän väliin täytyy todeta, että he olivat itse todella hyvätulosia. Toinen tapaus oli, kun synttäreille eräs vei lahjaksi nuken. Lapsi alkoi parkua ja parkua, koska hänellä oli jo kyseinen nukke. Vanhempansa eivät yrittäneetkään hillitä vollotusta, vaan totesivat, että miksette kysyneet etukäteen lahjatoivetta. Sitten erään kerran vein joululahjan ja sitten joulun jälkeen törmättiin äidin kanssa kaupassa. Hän tuli juttusille ja ajattelin että kiittää lahjasta. Mitä vielä, kysyi että mikäs se oli sinulta oleva lahja, kun lahjoja tuli niin paljon, ettei tiedä mikä keltäkin. Kerroin mikä. Ei kiitosta. Hymähdys, ei ollut ilmseisesti mieleinen lahja. Viimeisin, tämän jälkeen sain tarpeekseni. Lapselle, silloin teini toivottiin rahaa. Ilmoitettiin, että emme ole kotona, käy pudottamassa postiluukusta kirjeessä.
Sitten vielä valitettiin, että en ole riittävästi kummilapseni elämässä mukana. Synttärilahja sekä joululahja-automaatti minä olin, en muuta.
Niin.
Me saatiin joululahjaksi noita haalareita. Just ja just sopivia siinä antovaiheessa, kun kaikki oli jo hankittu siksi talveksi. Eli tiesi heti, että ko lahjasta on pelkkää riesaa. Sen sijaan jos olisi voitu kysyä edes kokoa, olisin voinut neuvoa antamaan sellaista kokoa, että se käy seuraavana talvena.
Ja juuri siksi olisi fiksua kysyä etukäteen, ettei saa viittä samanlaista lahjaa.
Niin mistä päättelit ettei kokoa oltu kysytty? Tuossa ei mainittu siitä mitään, eli päättelin ettei kuosi tms ollut vaativaan makuun sopiva. Myy sinä ne riesana olevat lahjat niin voit ostaa mieleisesi tilalle. Kyllä ottaa päähän tuollaiset nirppanokat.
Mitä nirppanokkaisuutta on siinä että ärsyttää kun joutuu pyörittämään kotonaan turhaa tavaraa ja myymään niitä ja näkemään vaivaa ihan vaan koska joku on typerä uhriutuja.
Lopeta sinä se lahjojen vaatiminen ettei tarvitse uhriutua. Saavat nämä rahojaan turhaan hassaavat ostaa niilläkin rahoilla itselleen jotain mieluista sen sijaan että nirppanokille ne syytävät.
MINÄ EN OLE VAATINUT MITÄÄN LAHJOJA.
Ai. No ilmoita ihan haluamallasi tavalla, ettei teille tarvitse mitään tuoda. Siinähän pääset uhriutumasta.
Olen sanonut vaikka kuinka monta kertaa.
Olen sanonut, että "älkää ostako lahjoja". Ei käy.
Olen myös sanonut, että lahjaksi voi antaa esimerkiksi lahjakortin leipoa lapsen kanssa (voin maksaa tarvikkeet). Ei käy.
Olen sanonut, että jos ostavat vaatteita, kysyisivät ennalta. Ei käy.
Ainoa tapa tomiia on se, että meille kannetaan jotain josta ei ikinä voida neuvotella etukäteen ja sitten minä kannan kolme kassillista turhia lahjoja kirpputorille - tai nyt korona-aikaan myyn niitä vaivalloisesti netissä. Ja kirjahyllyssä on tälläkin hetkellä viisi samaa tatupatua ja neljä samanlaista lautapeliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli siis mieleen eräästä ketjusta, jossa kummi kertoo kummilapsen vanhempien antaneen suunnilleen lahjalistan ennen joulua. ap
Mitä pahaa siinä on? Kummille tulee parempi mieli kun saa ostaa jotain mitä ei haluta?
Kummit eivät halua ostaa 50-100 € joululahjoja, tuo hintaluokka on vanhempien itsensä kustannettava.
MIstä peräreiästäsi tuohon tuon hintaluokan keksit, kun tuossa ei siitä ollut mitään mainintaa? Jatka kuule ihan vänkäämistä itsesi kanssa vaan.
Ohis
Ongelmana on liian kalliit lahjatoiveet. Osa vanhemmista on täysin sokeita sille mitä voi vaatia.
Itse kyselen kummilasten vanhemmilta lahjatoiveita. Olen hyvätuloinen eikä minulla ole kuin kaksi kummilasta, joten musta 50-100e on ihan perus. Haluan kuitenkin, ettei raha mene hukkaan vaan, että lapsi saa jotain mitä oikeasti toivoo. Riippuu siis kummistakin mitä voi toivoa.
Omille lapsille ostan kalliimmat lahjat kuin 100e. Kummeja heillä ei ole.
Meillä on 6 kummilasta. 5 perheet kertovat jonkun hyvin maltillisen toiveen tai keksimme itse. Tämän yhden perhe keksii aina lapsen listalta jotain tolkuttoman hintaista. Tänä vuonna lapsi toivoisi kuulemma erään 120€ maksavan jutun. En vaivautunut edes kommentoimaan. Emme osta edes omille lapsille niin kalliita lahjoja. No, ei tule sitä saamaan. Sen verran vituttaa, että en kyllä meinaa sitä vanhemmille ilmoittaa etukäteen. Ihmetelkööt sitten jouluna kun toive ei toteutunutkaan ja oppikoot kantapään kautta hommaamaan kalliit lahjat itse.
Minulla minun sukulaiseni aiheuttavat harmaita hiuksia lahjojensa kanssa.
Kun tosiaan toivominen on Saatanasta niin sittwn tulee samaa (eivät puhu edes keskenään) tai vuodesta toiseen jotain joilla lapset ei leiki.
Ja vaatetta joka on nippa nappa sopivaa jouluna ja jää käyttämättä. Kun se tonttupukukaan ei kamalan tarpeellinen ole joulun jälkeen.
Niin veti minutkin. Olipa sen verran surkea trolli, että oksat pois. Lasten kunnolliset haalarit on pitkälle toista sataa, ei niitä opiskelija ostele lahjaksi eikä nyt varsinkaan kysymättä toiveita ja kokoa.
Vielä sitten loppuhuipennus, että"tuo lahja postilaatikkoon, emme ole kotona" no jep jep, uskoo ken haluaa.