Miksi pitää suuttua oikein kunnolla ennen kuin lapsi uskoo mitään?

Kerron esimerkin. Jos lapsi vaikka heittelee leluja niin hänelle sanotaan selvästi ja jämäkästi että leluja ei saa heittää. Ja varmistetaan että lapsi kuuli ja ymmärsi. Heittää uudelleen. Silloin sanotaan tiukemmin että leluja ei saa heittää ja jos et nyt usko, niin lelut otetaan pois. Varmistetaan että kuuli ja ymmärsi. Heittää uudelleen. Lelut otetaan pois. Tämä voi toistua vaikka kuinka monta kertaa eikä lapsi usko yhtään, ei vaikka ne lelut olisi pois viikon niin että hän näkee ne koko ajan kirjahyllyssä pois laitettuina.

Jos taas toisen heittämisen jälkeen lapselle suuttuu, siis niin että lapsi huomaa aikuisen olevan vihainen, niin hän uskoo eikä enää uudelleen toiste heitä leluja. Näyttää kuitenkin varsin yllättyneeltä että miksi aikuinen suuttui hänelle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on oppinut siihen.

Voisitko selittää mitä mahdat tällä tarkoittaa. Meillä ollaan oltu aina johdonmukaisia ja ei on tarkoittanut aina ei. Lapsi ei ole saanut kiukuttelemalla tahtoaan lävitse.

Ap

En usko hetkeäkään, että te olette aina toimineet tismalleen samalla tavalla. Esim väsyneenä ja kiireessä olette pyrkineet pääsemään helpommalla.

Älä sitten usko. Tiukkaa on kyllä välillä tehnyt mutta johdonmukaisena olen pystynyt pysymään. Ap

Lapsi on ihminen . Kerrot hänelle rauhallisesti keskustelu sävyyn että miksi jotain ei saa tehdä . Ei saa koskea kuumaan levyyn tai uuniin koska iho palaa tekee kipeää . Ei saa tehdä jotain pitää selittää miksi . Lapset mielellään tutkii paikkoja ja asioita se on normaalia . Pitää selittää mitä ne on miksi ja miten niitä käsitellään .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on oppinut siihen.

Voisitko selittää mitä mahdat tällä tarkoittaa. Meillä ollaan oltu aina johdonmukaisia ja ei on tarkoittanut aina ei. Lapsi ei ole saanut kiukuttelemalla tahtoaan lävitse.

Ap

Mutta sinä saat. Tämän arvon siirrät lapsellesi. Et kuuntele lastasi ja lapsen kiukku ja protestointi on hätää, jota et näe ja kuule nyt. Hätä on tarve tulla nähdyksi ja ymmärretyksi. Suuttumalla torjut hänet, et kuuntele. Hän oppii miten olla ilmaisematta omia tarpeita ja arvoja ja ainoa tapa toteuttaa ne on suuttua ja huutaa. Tämä on kierre joka siirtyy eteenpäin seuraavalle sukupolvelle.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ap tarkalleen, mistä puhut. Minulla on kaksi samalla tavalla kasvatettua lasta, joista toinen on juuri tuollainen kuin kuvaat. Erittäin fiksu ja ihana lapsi, mutta todella kovapäinen eikä juuri mikään mene jakeluun ilman, että hänelle suuttuu. Koulussa ja muualla kodin ulkopuolella on saanut kyllä aina palautetta hyvästä käytöksestä, eli opit menevät kyllä selvästi perille, mutta vanhemmilta ei halua ottaa mitään ohjeita eikä pyyntöjä vastaan.

Jos kyseessä olisi ainoa lapseni, olisin varma, että olen jotenkin epäonnistunut kasvattajana. Mutta toinen lapseni on ihan erilainen: kuuntelee ohjeet ja jopa teini-iän myrskyjen keskelläkin tekee, mitä pyydetään.

Eli kyse voi tosiaan olla ihan lapsen persoonasta. Tsemppiä! Meillä kovapäisyys on iän myötä kyllä helpottanut hieman eli toivottavasti teilläkin.

Teidän virhe onkin ollut siinä, että kahta erilaista lasta on yritetty kasvattaa samalla tavalla eikö ole nähty sitä vaivaa, että tutustutaan siihen lapseen ja toimitaan sen mukaan. Aloittaja kasvattanut kuten päiväkodissa työskennellessä toimi lasten kanssa? Kuten oppaissa neuvotaan?

Vierailija kirjoitti:

Kerron esimerkin. Jos lapsi vaikka heittelee leluja niin hänelle sanotaan selvästi ja jämäkästi että leluja ei saa heittää. Ja varmistetaan että lapsi kuuli ja ymmärsi. Heittää uudelleen. Silloin sanotaan tiukemmin että leluja ei saa heittää ja jos et nyt usko, niin lelut otetaan pois. Varmistetaan että kuuli ja ymmärsi. Heittää uudelleen. Lelut otetaan pois. Tämä voi toistua vaikka kuinka monta kertaa eikä lapsi usko yhtään, ei vaikka ne lelut olisi pois viikon niin että hän näkee ne koko ajan kirjahyllyssä pois laitettuina.

Jos taas toisen heittämisen jälkeen lapselle suuttuu, siis niin että lapsi huomaa aikuisen olevan vihainen, niin hän uskoo eikä enää uudelleen toiste heitä leluja. Näyttää kuitenkin varsin yllättyneeltä että miksi aikuinen suuttui hänelle.

Ap

Lapsi heittää leluja kun on vihainen jostain syystä tai kun on suuttunut tai häntä on pahasti loukattu . Oletko loukannut hänen ihmisyyttä jotenkin .

Huutaminen pahentaa asioita kirjoitti:

Lapsi on ihminen . Kerrot hänelle rauhallisesti keskustelu sävyyn että miksi jotain ei saa tehdä . Ei saa koskea kuumaan levyyn tai uuniin koska iho palaa tekee kipeää . Ei saa tehdä jotain pitää selittää miksi . Lapset mielellään tutkii paikkoja ja asioita se on normaalia . Pitää selittää mitä ne on miksi ja miten niitä käsitellään .

Luuletko todella että en olisi näin tehnyt joka kerta ja etten yhä tekisi? Joka kerran kun käsken lasta varmistan että lapsi kuulee ja ymmärtää, selitän syyn käskylle/kiellolle ja annan myös konkreettiset ohjeet miten tulee toimia. En siis vain sano esim että älä revi rikki vaan kerron miten pitää tehdä ettei mene rikki. 

Ja lapsi on selvästi älykäs. Ei vain usko mitään.

Ap

Näillä parhaimmilla neuvojilla on aina omat asiat ihan sekaisin

Älä loukkaa tahallaan lapsia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron esimerkin. Jos lapsi vaikka heittelee leluja niin hänelle sanotaan selvästi ja jämäkästi että leluja ei saa heittää. Ja varmistetaan että lapsi kuuli ja ymmärsi. Heittää uudelleen. Silloin sanotaan tiukemmin että leluja ei saa heittää ja jos et nyt usko, niin lelut otetaan pois. Varmistetaan että kuuli ja ymmärsi. Heittää uudelleen. Lelut otetaan pois. Tämä voi toistua vaikka kuinka monta kertaa eikä lapsi usko yhtään, ei vaikka ne lelut olisi pois viikon niin että hän näkee ne koko ajan kirjahyllyssä pois laitettuina.

Jos taas toisen heittämisen jälkeen lapselle suuttuu, siis niin että lapsi huomaa aikuisen olevan vihainen, niin hän uskoo eikä enää uudelleen toiste heitä leluja. Näyttää kuitenkin varsin yllättyneeltä että miksi aikuinen suuttui hänelle.

Ap

Lapsi heittää leluja kun on vihainen jostain syystä tai kun on suuttunut tai häntä on pahasti loukattu . Oletko loukannut hänen ihmisyyttä jotenkin .

Ei hän vihainen ole heittäessään. Tylsistynyt ehkä. Mutta tylsyyttä on opeteltava välillä sietämään. Ap

Ihminen on eläin. Eläimet oppii pelon kautta. Eläin joka ei ole koskaan tavannut ihmistä ei sellaista osaa pelätä.

Gasellipoikanen ei itse osaa pelätä leijonaa, seuraa laumaa ja oppii pelkäämään ja suojautumaan.

Joskus sitä ääntä pitää korottaa, joskus pitää olla rangaistus (ei telkkaria, lelut pois yms).

Kaikesta kehityksestä huolimatta meillä edelleen ne liskoaivot, jotka pysyneet muuttumattomina aika kauan. Joskus pitää syleillä sitä omaa eläimellistä puolta.

Meillä ei hyväksytä mitään heittelyä yhtään ja se peli vihelletään kerrasta poikki ja siirrytään esim sohvalle juttelemaan tai lukemaan.

Eihän lelun heittäminen ole mitään kun kertoo ettei heitä ketään päin miksi koska se voi satuttaa . Muuten ne on romuja ja lapsi arvokas elävä. Lapset on luotu liikkumaan hanki hänelle harrastus . Piano viulu baletti tunnit poniratsastus tunnit tai luistelukoulu hiihtokoulu uimakoulu anna harrastus . Ihan kuin koiralle lyödään leluja suuhun ...ihmislapsi on luova liikkuva. Lapset leipoo ja osaa asioita kun opettaa. Ihan pienetkin. Myös ulkomaan lomilla voi käydä uimakoulun.

Se ei ap auta lastasi yhtään, jos et pysty myöntämään ette teistäkin on ollut jotain vikaa. Tuo sokeus omalle toiminnalleen pitää täysin paikkaansa. Joku ulkopuolinen näkee toimintanne täysin eri silmin. Onko ketään sellaista jolle voisit puhua?

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on eläin. Eläimet oppii pelon kautta. Eläin joka ei ole koskaan tavannut ihmistä ei sellaista osaa pelätä.

Gasellipoikanen ei itse osaa pelätä leijonaa, seuraa laumaa ja oppii pelkäämään ja suojautumaan.

Joskus sitä ääntä pitää korottaa, joskus pitää olla rangaistus (ei telkkaria, lelut pois yms).

Kaikesta kehityksestä huolimatta meillä edelleen ne liskoaivot, jotka pysyneet muuttumattomina aika kauan. Joskus pitää syleillä sitä omaa eläimellistä puolta.

Ihminen ei ole elukka älä vertaa ihmisiä elukoihin. Jeesuskin jo sanoi ÄLKÄÄ OLKO NIINKUIN ÄLYTTÖMÄT ELÄIMET. Kehitysvammalaitokset on täynnä teidän lapsia jotka on käsitelty elukkana.

Vierailija kirjoitti:

Huutaminen pahentaa asioita kirjoitti:

Lapsi on ihminen . Kerrot hänelle rauhallisesti keskustelu sävyyn että miksi jotain ei saa tehdä . Ei saa koskea kuumaan levyyn tai uuniin koska iho palaa tekee kipeää . Ei saa tehdä jotain pitää selittää miksi . Lapset mielellään tutkii paikkoja ja asioita se on normaalia . Pitää selittää mitä ne on miksi ja miten niitä käsitellään .

Luuletko todella että en olisi näin tehnyt joka kerta ja etten yhä tekisi? Joka kerran kun käsken lasta varmistan että lapsi kuulee ja ymmärtää, selitän syyn käskylle/kiellolle ja annan myös konkreettiset ohjeet miten tulee toimia. En siis vain sano esim että älä revi rikki vaan kerron miten pitää tehdä ettei mene rikki. 

Ja lapsi on selvästi älykäs. Ei vain usko mitään.

Ap

Mulla tuli tästä mieleen, että puhutko hänelle ikätason mukaan? Aiemmin sanoit, että jo vauvalle on puhuttu eikä lässytetä. Joo voi puhua lässyttämättä, mutta ei vauva ymmärrä syy-seuraussuhteita. Jos lapsi tylsyyttään nakkelee leluja, voisit ilman suurempaa haloota ohjata hänet muun aktiviteetin pariin. Voi myös hakea huomiotanne. Entä jos ottaisit tuossa tilanteessa lapsen syliin ja lukisit vaikka kirjaa.

Mitä vastauksia täällä. Älä välitä ap, on meitä muitakin. Mulla samanlainen änkyrä. Eräs kuuden lapsen äiti lohdutti kerran sanomalla etten tee mitään väärin vaan jotkut lapset ovat uhmakkaita ja testaavat vanhempiaan, aikaa myöten helpottaa tämäkin.

Ihmisen harrastukset kirjoitti:

Eihän lelun heittäminen ole mitään kun kertoo ettei heitä ketään päin miksi koska se voi satuttaa . Muuten ne on romuja ja lapsi arvokas elävä. Lapset on luotu liikkumaan hanki hänelle harrastus . Piano viulu baletti tunnit poniratsastus tunnit tai luistelukoulu hiihtokoulu uimakoulu anna harrastus . Ihan kuin koiralle lyödään leluja suuhun ...ihmislapsi on luova liikkuva. Lapset leipoo ja osaa asioita kun opettaa. Ihan pienetkin. Myös ulkomaan lomilla voi käydä uimakoulun.

Vmp nyt taas. Meillä kyllä leivotaan ja liikutaan. Mutta meillä ei saa heittää leluja ihmisiä päin eikä sellaisia tavaroita päin jotka voivat siitä hajota. Ei esim ikkunoihin tai pöytälamppuihin tms.

Ulkomailla suoritettu uimakoulu ei nyt taida tilannettamme ratkaista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auktoriteetti, auktoriteetti..

Joillain se on, joillakin ei, mutta sitä voi harjoitella.

Hmm. 

Sekä lapsen isä että minä ollaan persoonina sellaisia, että meillä kyllä on auktoriteettia niin työelämässä kuin muissa ihmissuhteissa (ei olla jyriä vaan jämäköitä ja suoria ihmisiä). Eikä olla lapsen kanssa vain sössötetty jotain vauvalässytystä vaan oltu johdonmukaisia ja jämäköitä. 

Itse olen ollut päiväkodissa joskus töissäkin ja ihan oli auktoriteettia siellä kaikkiin lapsiin ihan ilman huutamista.

Ap

Lapsi on teille joku työprojekti?

Lapsille nyt joskus pitää olla jämäkän suoraviivainen kun monasti mistään ponnettomasta lätinästä sitten viisveisaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutaminen pahentaa asioita kirjoitti:

Lapsi on ihminen . Kerrot hänelle rauhallisesti keskustelu sävyyn että miksi jotain ei saa tehdä . Ei saa koskea kuumaan levyyn tai uuniin koska iho palaa tekee kipeää . Ei saa tehdä jotain pitää selittää miksi . Lapset mielellään tutkii paikkoja ja asioita se on normaalia . Pitää selittää mitä ne on miksi ja miten niitä käsitellään .

Luuletko todella että en olisi näin tehnyt joka kerta ja etten yhä tekisi? Joka kerran kun käsken lasta varmistan että lapsi kuulee ja ymmärtää, selitän syyn käskylle/kiellolle ja annan myös konkreettiset ohjeet miten tulee toimia. En siis vain sano esim että älä revi rikki vaan kerron miten pitää tehdä ettei mene rikki. 

Ja lapsi on selvästi älykäs. Ei vain usko mitään.

Ap

Mulla tuli tästä mieleen, että puhutko hänelle ikätason mukaan? Aiemmin sanoit, että jo vauvalle on puhuttu eikä lässytetä. Joo voi puhua lässyttämättä, mutta ei vauva ymmärrä syy-seuraussuhteita. Jos lapsi tylsyyttään nakkelee leluja, voisit ilman suurempaa haloota ohjata hänet muun aktiviteetin pariin. Voi myös hakea huomiotanne. Entä jos ottaisit tuossa tilanteessa lapsen syliin ja lukisit vaikka kirjaa.

Lapsi on neljä. Ikätason mukaan on aina kyllä puhuttu eikä vaadittu pientä lasta ymmärtämään syyseuraussuhteita. Pointtini oli että meillä ei lässytetä neljävuotiaalle kuin vauvalle. Ap