Lue keskustelun säännöt.
Huudetaanko teillä? onko normaalia?
17.02.2015 |
Huudetaanko teillä? Onko normaalia? Kuka huutaa?
.
Meillä viimeisen vuoden aikana mies on päivittäin huutanut useasti ja ihan tyhjästä. Paiskoo tavaroita ja rähjää, komentaa ja pomottaa. Minä en siedä huutamista, en ole kuurokaan ja kkeskustella voi, eikä huudolle ole mitään syytä. Sitten tuosta saattaa mennä 5 min ja mies on taas ihan normaali. Raivoaminen ei kestä kauan, mutta on jatkuvaa ja hirveän esimerkin antaa meidän 1v:lle. On meillä joitain muitakin oongelmia ja jos väläyttelen eroa, mies matkii ääntäni ja pilkallisesti sanoo "Ai haluat erota vain koska huudan?" Minusta huuto ei ole "vain" eikä normaalia eikä pikkujuttu, mutta mitä mieltä te olette? Huudetaanko teillä? Kaipaan jotain vertailupohjaa. Minusta jatkuva huuto ja riitely ei ole normaalia, mutta mistäs minä tiedän mikä on. LLapsi on maailman parasta, mutta mies vie voimia kymmenen lapsen edestä...
Kommentit (62)
Olen espanjalaisen miehen kanssa naimisissa ja meillä kyllä huudetaan ihan pikkuasioistakin välillä. Joskus koko suku huutaa ja myös ilosta huudetaan. Yleensäkin ääntä käytetään paljon reippaammin vaikka ei se sitä merkitsekään, että joka erimielisyys selvitettäisiin huutamalla kovaa.
Tässä ketjussa moni varmaan järkyttyisi jos olisi meillä kuukauden! En kuitenkaan huuda lapsille enkä ole menossa terapiaan. En oikeastaan edes kärsi tästä perheemme tavasta ja lapsetkin vaikuttavat onnellisilta, menestyvät koulussa ja ovat tahoillaan suosittuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 15:06"]
Olin ihan ällikällä lyöty kun kaveri kertoi että heillä äiti huutaa koko ajan. Olen myös itse kuullut. Saattaa siis huutaa vaikka että "KUKA JÄTTI TÄMÄN KAHVINKEITTIMEN TIPPALUKON PÄÄLLE?!?!?" Mun vanhemmat ei huuda koskaan! Ei siis ikinä. Meillä osataan kyllä keskustella ilman karjumista. Minäkään en oo koskaan huutanut vanhemmilleni. Ei näköjään niin itsestäänselvää kaikkialla :O N19
[/quote]
Mä nyt luulen, että tässä ei tarkoiteta ihan tätä. Meillä ainakin se huuto on aggressiivista eikä tuollaista nalkuttavaa.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 15:25"]
Olen espanjalaisen miehen kanssa naimisissa ja meillä kyllä huudetaan ihan pikkuasioistakin välillä. Joskus koko suku huutaa ja myös ilosta huudetaan. Yleensäkin ääntä käytetään paljon reippaammin vaikka ei se sitä merkitsekään, että joka erimielisyys selvitettäisiin huutamalla kovaa.
Tässä ketjussa moni varmaan järkyttyisi jos olisi meillä kuukauden! En kuitenkaan huuda lapsille enkä ole menossa terapiaan. En oikeastaan edes kärsi tästä perheemme tavasta ja lapsetkin vaikuttavat onnellisilta, menestyvät koulussa ja ovat tahoillaan suosittuja.
[/quote]
Tuohon kuuluu varmasti sitten myös positiivisten tunteiden näyttäminen. Jos tunteet on tasapainossa, tilanne on toinen kuin silloin kun yksi huutaa ja muut hissuttelee tuon kiukuttelijan mielialojen mukaan.
Meillä ei huudeta, eikä lapsuudenkodissani huudettu. Ahdistun heti jos joku korottaa minulle ääntään ja usein alkaa itkettämäänkin vaikken normaalisti ole itkijätyyppiä.
Olen huomannut että ihmiset jotka ovat tottuneet huutamiseen eivät stressaannu siitä niin paljon, kaipa siihen jotenkin turtuu ja siitä tulee normaalia. Ehkä miehesi kodissa on huudettu ja se on hänelle pikkujuttu.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 15:47"]
Meillä ei huudeta, eikä lapsuudenkodissani huudettu. Ahdistun heti jos joku korottaa minulle ääntään ja usein alkaa itkettämäänkin vaikken normaalisti ole itkijätyyppiä. Olen huomannut että ihmiset jotka ovat tottuneet huutamiseen eivät stressaannu siitä niin paljon, kaipa siihen jotenkin turtuu ja siitä tulee normaalia. Ehkä miehesi kodissa on huudettu ja se on hänelle pikkujuttu.
[/quote]
Meillä tilanne oli juuri tämä. Siksi mies ei tajunnut miten lamauttavaa huutaminen minulle on ennen kuin uhkasin ottaa eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 15:50"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 15:47"]
Meillä ei huudeta, eikä lapsuudenkodissani huudettu. Ahdistun heti jos joku korottaa minulle ääntään ja usein alkaa itkettämäänkin vaikken normaalisti ole itkijätyyppiä. Olen huomannut että ihmiset jotka ovat tottuneet huutamiseen eivät stressaannu siitä niin paljon, kaipa siihen jotenkin turtuu ja siitä tulee normaalia. Ehkä miehesi kodissa on huudettu ja se on hänelle pikkujuttu.
[/quote]
Meillä tilanne oli juuri tämä. Siksi mies ei tajunnut miten lamauttavaa huutaminen minulle on ennen kuin uhkasin ottaa eron.
[/quote]
Mieskö lopetti huudon kun puhuitte asiasta? Voi kun saisin omanikin lopettamaan... itken ja voin pahoin kun hän huutaa minulle, mutta hän ei ilmeisesti vain osaa lopettaa. Vetoaa impulsiivisuuteensa :(
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 15:25"]Olen espanjalaisen miehen kanssa naimisissa ja meillä kyllä huudetaan ihan pikkuasioistakin välillä. Joskus koko suku huutaa ja myös ilosta huudetaan. Yleensäkin ääntä käytetään paljon reippaammin vaikka ei se sitä merkitsekään, että joka erimielisyys selvitettäisiin huutamalla kovaa.
Tässä ketjussa moni varmaan järkyttyisi jos olisi meillä kuukauden! En kuitenkaan huuda lapsille enkä ole menossa terapiaan. En oikeastaan edes kärsi tästä perheemme tavasta ja lapsetkin vaikuttavat onnellisilta, menestyvät koulussa ja ovat tahoillaan suosittuja.
[/quote]
teillä varmaan näytetään myös rakkautta ja hellyyttä. Se on perseestä jos muuten ei puhuta,mutta negatiiviset asiat karjutaan ulos ja haukutaan lyttyyn. Vedetään vanhat asiat esille,eikä mulla ole mitään suunvuoroa. En ole ap,mutta sama tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä huudetaan riidellessä. Meille se on normaalia, mutta kaikille ilmeisesti ei. Itsestäni tuntuu vapauttavalta joskus päästää höyryjä vähän pihalle, huutaa itsensä väsyksiin ja lyödä nyrkillä pöytää. Enkä pelkää miestäni hetkeäkään, kun hän tekee niin, sillä tiedän, ettemme koskaan satuttaisi toisiamme. Olemme kaksi kiivasta ihmistä, ja tältä osin sovimme yhteen. Tällainen ei tietenkään olisi ok, jos toinen meistä ei tuntisi oloaan turvalliseksi, silloin täytyisi kiivaamman osapuolen ottaa toisen tunteet huomioon. Mutta meille tämä sopii, rakastamme toisiamme ja olemme onnellisia. Naapureiden onneksi asumme omakotitalossa.
Myös lapsuuden kodissa huudettiin ja paiskottiin tavaroita. En pelännyt lapsena tai kokenut tilannetta uhkaavana, johtuen ehkä siitä, ettei minua ole kukaan koskaan satuttanut. Mutta perheet ovat erilaisia, ja vaatii varmasti suuren luottamuksen perheen jäsenien välille, että huutamisesta ei ole harmia kellekään. Ja pitää olla samanlainen huutaja, jotta voi samaistua siihen toiseen raivoajaan - jos ei itse ole samanlainen, ja huuda kiivastuessaan, voi olla vaikea pohjimmiltaan uskoa sitä, ettei se huutava osapuoli halua tai aio satuttaa. Nyrkkisäännön pitäisi olla, ettei kukaan perheessä saa tuntea oloaan turvattomaksi, ja sen arimman ehdoilla mennään.
Huh. Minusta tämä oli pelottava ketju. Suunnilleen kenenkään perheessä ei huudettu ikinä, asiat kesksutellaan aina rauhallisesti ja huutajia kehotetaan hakemaan ammattiapua. Oikeasti? Mistähän syystä meillä suomalaisilla tuntuu olevan niin rajoittunutta tämä tunteiden ilmaisu, se mikä on "oikeanlaista" käytöstä? Kyllä meidän perheessä huudetaan jos hermostutaan, mutta ei koskaan solvata tai haukuta toisia eikä ivata. Mutta se, että jonkun asian sanoo kovaan ääneen, niin sekö nyt olisi jotenkin haitallista? Meillä myös sanotaan ääneen hyviä asioita, sylitellään ja silitellään. Mielestäni myös lapsille tulee osoittaa että negatiiviset tunneilmaisut (huuto, itku) ovat sallittuja ja ok, mutta niidenkään vallassa ei saa satuttaa muita tai loukata heitä. Ja kun on kiukuteltu, sen jälkeen pyydetään anteeksi eikä niitä enää sen jälkeen muistella. Onko tämä meidän meininki nyt sitten ihan sekoboltsitouhua? Eikä meillä edes ole mitään latinogeenejä perheessä. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 15:50"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 15:47"]
Meillä ei huudeta, eikä lapsuudenkodissani huudettu. Ahdistun heti jos joku korottaa minulle ääntään ja usein alkaa itkettämäänkin vaikken normaalisti ole itkijätyyppiä. Olen huomannut että ihmiset jotka ovat tottuneet huutamiseen eivät stressaannu siitä niin paljon, kaipa siihen jotenkin turtuu ja siitä tulee normaalia. Ehkä miehesi kodissa on huudettu ja se on hänelle pikkujuttu.
[/quote]
Meillä tilanne oli juuri tämä. Siksi mies ei tajunnut miten lamauttavaa huutaminen minulle on ennen kuin uhkasin ottaa eron.
[/quote]
Mieskö lopetti huudon kun puhuitte asiasta? Voi kun saisin omanikin lopettamaan... itken ja voin pahoin kun hän huutaa minulle, mutta hän ei ilmeisesti vain osaa lopettaa. Vetoaa impulsiivisuuteensa :(
[/quote]
Olin valittanut asiasta vuosia, varsinkin kun lapset olivat pieniä, mutta ei vaikuttanut paljonkaan. Sitten kun oikeasti olin valmis ottamaan avioeron (olin ihan tosissani), mies alkoi kuunnella, vihdoin. Nyt on tosiaan ollut huutamatta jo kuukausia, ja meillä menee paremmin kuin ikinä.
61 lisää, että asiaan vaikutti ehkä myös pettämiseni. Mies tajusi, että en enää häntä pysty rakastamaan jos ei meno muutu. Ehkä se tajusi myös, että en ole mikään itsestäänselvyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP jatkaa vielä:
Kyllä meilläkin aina perustelut keksitään. "No kun sä olit niin ärsyttävä." "No kun ulkona satoi." "En minä huutanut tai rähjännyt, kunhan vain korotin ääntäni." Yhtenä päivänä mielenosoituksellisesti tyhjensi astianpesukonetta astioita paiskoen sillä seurauksella, että kolme lasia hajosi. Silti, "en minä mitään paiskonut!"
Meillä ei huudeta, mutta monille se on normaali tapa hoitaa asioista keskustelu. Ns. kreikkalainen tapa keskustella asioista, näissä perheissä ei huudeta ja samalla raivota, haukuta toisia, vaan keskustelu käydään huutamalla.
Tuollainen äkkiä alkanut huutaminen lähes ilman syytä on outoa ja lapselle pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ollut miehen kanssa, joka huutaisi tai paiskisi tavaroita. Mielestäni vaatii itsekeskeisen, impulsiivisen ja keskenkasvuisen luonteen, eikä varmaan ole toivoakaan että mies muuttaisi käytöstään esimerkiksi perheen ulkopuolisen avun turvin. Nälvivää miestä en voisi myöskään sietää.
Sitä saa mitä tilaa ja aikuisen täytyy jo ymmärtää käyttäytymisensä seuraus. Rakkautta ei kylvetä ja ruokita käyttäytymällä noin. Puhumattakaan lapselle annetusta esimerkistä.
Todella hyviä kommentteja! Useat aivan naulan kantaan.
.
Okei, en ole ylpeä erolla "uhkailusta", mutta kun tarpeeksi huutamista tai paiskomista katsoo (eilinen syy: niin kova tuuli ettei pyörällä päässyt eeteenpäin) eikä keskustelusta tule mitään, minusta on ihan asiallista sanoa, etten halua tuollaista sietää ja mies saa ihan vapaasti rähjätä jos asuu yksin. Ap
Minä huudan joskus, kun oikeen kiehahtaa. Olen oppinut sen kotoa, sillä äitini ja koko hänen sukunsa ovat yksiä huutajia. Koitan oppia huutamisesta eroon kokonaan. Nykyään sitä tapahtuu ehkä parin kuukauden välein, enkä ole ylpeä asiasta.
Ei meillä huudeta ollenkaan, ei ikinä eikä koskaan. Se on meidän perheemme tapa, joka kuitenkin toisella laidalla ihan äärimmäisessä tilanteessa on vähän ahdistavaakin. Kauheata tulistumista ei saa näyttää. Tapa on tullut kotiperheistä ja suvun pitkistä perinteistä.
Olemme joskus puhuneetkin kuinka pääsisimme yli liioitellusta tyyneydestä ja itsehillinnästä, mutta sopivaa reittiä ei tunnu löytyvän. Minä ja lapset pelkäämme kovia ääniä ihan liikaa ja mies puolestaan menisi jotenkin tolaltaan ja suuttuisi hätäännyksissään entistä enemmän, jos joskus raivoaisin.
Ihan yleisesti ottaen en pidä huutamista mitenkään tarpeellisena. Kyllä asiat voi ilmaista puhuenkin. ap: mainitsema huutaminen pikkulapsille tai ruma kielenkäyttö puolisolle on henkistä väkivaltaa. Ei tuollaista kuulu sietää.
Mitäpä jos se erolla "uhkailu" ei ole mitään uhkailua vaan ihan aidosti ilmoittaa että minä haluan erota jos tämä jatkuu. Eikai se ole mitään uhkailua?
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 12:59"]
Mitäpä jos se erolla "uhkailu" ei ole mitään uhkailua vaan ihan aidosti ilmoittaa että minä haluan erota jos tämä jatkuu. Eikai se ole mitään uhkailua?
[/quote]
Ei se ole uhkailua, jos on oikeasti vakavissaan tosissaan miettinyt asiaa, ja on valmis eroamaan jos ei tahti muutu. Joskushan se on vain sanottava ääneen, että jos nyt ei ryyppääminen lopu tai pettäminen, niin sitten loppuu avioliitto. Se ei ole uhkailua, se on fakta.
Kyllä huudetaan, molemmin puolin jos toinen on niin tyhmä ettei tajua niin hermot menee, ja huudetaan lapsillekkin jos ei tottele. Ja koirille. Meillä myös paljon rakastetaan. eikä huutaminen ole sellaista raivoisaa ja tavaroita ei todellakaan hajoteta, itse kutsuisin tätä enemmän sellaiseksi italialaiseksi mölyhuudoksi.