Mies on tuomassa vanhempiensa kirjakokoelman meille.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tuo valtaisa kirjainho ja inho myös edellistä sukupolvea kohtaan. Miettikää vähän, elämä on lyhyt ja kohta olette itse samassa tilanteessa mariskoolienne kanssa. Elämästä voi nauttia, kunnioittaa edellisen sukupolven tapoja sekä perinteitä..

Minulla ei ole yhdeksää seinällistä mariskooleja, kuten appivanhemmillani. Joka huoneessa yhdestä kahteen massiivista kirjahyllyä. Ikää heillä jo 80+, ostavat vain lisää. Kirjoja viedään mökille, kun eivät mahdu enää muualle. Appiukko yrittää työntää niitä myös meille, pieneen vuokrakaksioon, jossa lapsen kanssa yritetään mahtua vielä asumaan.

Mies ottaa vastaan kirjoja, joille ei ole paikkaa ja kiukuttelee minulle, miten ne pitää saada mahtumaan. Meille on jopa ostettu lisää kirjahyllyjä anoppilan kirjoja varten, lapsen leluja pakattiin varastoon kirjahyllyn tieltä, kirjojen, joita kukaan ei edes lue, mutta ne pitää olla olemassa. Miehen sisko on tarpeeksi topakkana kieltäytynyt varastoinnista, joten kaikki paine lankeaa meille.

Lapsuudenkodin kirjat ovat miehelle kuin lapsia. Hän melkein itkua väänsi, kun painostin heittämään pois pienen kassillisen homehtuneita, kylmässä mökissä säilytettyjä, koirien ja lasten repimiä tusinaromaaneja 80-luvulta. Sain niistä hengitysvaikeuksia. Karski mies, joka ei tunteitaan näytä, oli täysin murtunut, musta tuntui kuin olisin lyö-nyt häntä jollain, tuli huono omatunto toisen kiusaamisesta. Mutta ei hän koskaan niitä enää kaivannut.

Tässä kirjakeräilyssä on joku juttu, joka keikkuu mielenterveyden terveen ja sairaan rajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tuo valtaisa kirjainho ja inho myös edellistä sukupolvea kohtaan. Miettikää vähän, elämä on lyhyt ja kohta olette itse samassa tilanteessa mariskoolienne kanssa. Elämästä voi nauttia, kunnioittaa edellisen sukupolven tapoja sekä perinteitä..

Minulla ei ole yhdeksää seinällistä mariskooleja, kuten appivanhemmillani. Joka huoneessa yhdestä kahteen massiivista kirjahyllyä. Ikää heillä jo 80+, ostavat vain lisää. Kirjoja viedään mökille, kun eivät mahdu enää muualle. Appiukko yrittää työntää niitä myös meille, pieneen vuokrakaksioon, jossa lapsen kanssa yritetään mahtua vielä asumaan.

Mies ottaa vastaan kirjoja, joille ei ole paikkaa ja kiukuttelee minulle, miten ne pitää saada mahtumaan. Meille on jopa ostettu lisää kirjahyllyjä anoppilan kirjoja varten, lapsen leluja pakattiin varastoon kirjahyllyn tieltä, kirjojen, joita kukaan ei edes lue, mutta ne pitää olla olemassa. Miehen sisko on tarpeeksi topakkana kieltäytynyt varastoinnista, joten kaikki paine lankeaa meille.

Lapsuudenkodin kirjat ovat miehelle kuin lapsia. Hän melkein itkua väänsi, kun painostin heittämään pois pienen kassillisen homehtuneita, kylmässä mökissä säilytettyjä, koirien ja lasten repimiä tusinaromaaneja 80-luvulta. Sain niistä hengitysvaikeuksia. Karski mies, joka ei tunteitaan näytä, oli täysin murtunut, musta tuntui kuin olisin lyö-nyt häntä jollain, tuli huono omatunto toisen kiusaamisesta. Mutta ei hän koskaan niitä enää kaivannut.

Tässä kirjakeräilyssä on joku juttu, joka keikkuu mielenterveyden terveen ja sairaan rajalla.

Älä nyt kymmentä lasta tämä miehen kanssa hanki, lukutaito voi periytyä ja moni muukin asia.

Vierailija kirjoitti:

Teen antikvaarista kirjakauppaa ja vähän surullinen kommenteista.

JA aina kun teille tarjoaa vaikka ilmaiseksi, niin ei kelpaa, ei niillä kuulemma tee mitään, ei ole arvoa, eikä saa myytyä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen antikvaarista kirjakauppaa ja vähän surullinen kommenteista.

JA aina kun teille tarjoaa vaikka ilmaiseksi, niin ei kelpaa, ei niillä kuulemma tee mitään, ei ole arvoa, eikä saa myytyä eteenpäin.

Miksi vaaditte, että takan sytykkeen arvoisen kirjallisuuden ja hyllymetrien tulee kiinnostaa jälkipolvianne? Jos ei antikkaan kelpaa, ei kelpaa, ei ole arvoa. Roskaa. Älä työnnä roskaa aikuisten lastesi perheisiin.

up

Lukeeko miehesi kirjoja? Tai sinä? Jos lukeminen on vähäistä ei kannata alkaa kirjoja säilömään.

Minulla oli seinällinen kirjoja ja elämäntilanne muuttui vuosien aikana jolloin aloin vähentämään kirjoja. Ei ollut enää tilaa. Niinpä lahjoitin suurimman osan eri tahoille. Runokirjoja jätin. Kirjoja kannettiin kymmeniä reissuja pois. Jossain vaiheessa yritin myydä kirppareilla uusimpia parilla eurolla, mutta ei monta kirjaa mennyt. Kun katsoo kirppareiden kirjahyllyosastoja hinnat ovat yleensä,50 - 1 e.

Voisitte kysyä ottaako jotkut laitokset kirjoja, kuten vanhainkodit tms.

"Kun vanhus kuolee, perillisille tulee kiire putsata kulta ja setelit,  ennenkuin tilaavat roska-auton miehineen kyöräämään kolikot ja muun  "roskan" mitä läheiseltä jäi."

Mitä ehdotat vaihtoehdoksi?

Voin kertoa, että pienenkin jäämistön järjestäminen on suuri työ. Omassa tapauksessani oli jopa niin, että varsinainen roska oli seulottu pois, ja oma tehtäväni oli käydä läpi varastoon siirretty tavara. Koska ei toisen ihmisen jäämistöä voi loputtomasti varastoida. Ei ihmisillä ole sellaiseen tilaakaan. Varastotila maksaa, aiheuttaa kustannuksia.

Jäämistössä oli juurikin mm. kirjoja. Kertomakirjallisuutta 1900-luvulta. Hyviä kirjoja. Mutta kukaan ei vain halunnut niitä. Useammastakin aktikvariaatista kysyin.