Lyön tyttöystävääni,mistä apu lopettamiseen?

Ap, sun pitää mennä terapiaan ja kertoa julkisesti (läheisillesi/ystäville) mitä oot tehny, kantaa vastuu. Ja tiesitkö, sulla on trauma sun lapsuudesta, purat sitä noin vaikka se viha mikä sussa on, johtuu sun vanhempien teoista. Tiedän kokemuksesta... Se julkinen häpeäpaalu auttaa jonkinverran, itse kerroin jokaiselle läheiselleni mitä olin tehnyt. Ja jos oikeasti olet vaaraksi edelleen sun tyttöystävällesi, sun on otettava etäisyyttä ja mentävä vaikka laitoshoitoon. Sä tarvitset nyt psykiatrista apua. Sun nykyinen suhde nostaa niitä tunteita pintaan mitä sulla on ollu lapsuudessa. Sun pitää ymmärtää et tää on nyt todella vakava homma, sä et haluu olla seuraava perhesurmaaja ja sä haluat tehdä kaikkes sen eteen ettei susta sellaista tuu. Tiesitkö et ykski lyönti voi oikeesti tappaa. Sä et haluu olla ku sun vanhempas. Sä et haluu levittää sitä traumaa ja tehdä maailmaan esimerkilläs lisää väkivaltasia ihmisiä. Oot hyvä ihminen, mutta traumatisoitunut ja sulla ei oo ollu esimerkkiä miten muuten toimia. Sun pitää hakea apua. Paha ihminen susta tulee siinä vaiheessa jos et nyt heti tee asialle jotain ja lyöt vielä yhenki kerran.

Seurakunta tarjoaa maksutonta pariterapiaa johon ei tarvitse liittyä uskonto mitenkään. Siellä voitte opetella terveitä tapoja riidellä ja ratkaista ongelmia. Tämä siis oman työsi lisäksi, niiden miessakkien sun muiden. Sulla on pitkä tie edessä ja hienoa jos motivaatio sille on nyt löytynyt. Mutta loppupeleissä se työ on sun työ ja sun pitää muuttaa koko sun ajattelutapaa ihmisistä ja elämästä ja kaikesta. Tee se työ, ole siitä avoin muillekin ympärilläsi ja ole ylpeä siitä että voit kertoa ettet enää koskaan käy fyysisesti keneenkään käsiksi. Et naisiin etkä miehiin.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 09:47"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 08:45"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 06:25"]

Ap on täysi kusipää. Ei oikeasti näe toiminnassaan mitään väärää vaan jatkuvasti syyttää tyttöystävää "provosoinnista" ja tarkoittaa sillä sitä että toinen yrittää keskustella eikä tajua että ap:n maailmassa akat pitää turpansa kiinni ja tekee kuten käsketään. 

[/quote]

Keskusteleminen tuonnekuohussa ei ole mitenkään oikea ratkaisu jos toinen ei siihen pysty. Monet miehet poistuvat fyysisesti riitatilanteesta jos ovat tosi raivoissaan, mutta nainen kävelee perässä ja haluaa keskustella. Se ei ole se oikea aika sille keskustelulle ja ymmärrä kyllä jos sen käsittää provosointina. Kaikkea ei tarvitse ratkaista heti. 

[/quote]

Aina se syy sieltä lyödystä löydetään, eihän nyt miehen voida olettaa rauhoittuvan, kyllä vastuu on aina naisella jos haluaa oikein keskustella. Kielletään keskustelu tai sitten oletetaan että mies aikuisena ihmisenä osaa rauhoittua ja selvittää asiat puhumalla. 

[/quote]

Hienosti käänsit sanomani. Lyöminen on aina väärin ja lyöjä on aina se, joka toimii tilanteessa väärällä tavalla.

Yritin vain valottaa hieman sitä, että toinen voi kokea fiiliksen todella nurkaan ahdistetuksi silloin, kun kumppani haluaa puhua ja itse on raivoissaan eikä välttämättä edes ymmärrä, että mitä puhuttavaa tässä on. Olen nähnyt monia tilanteita, joissa toinen yrittää poistua tilanteesta ja toinen huutaa perään, että "mihin sä nyt meet, nyt puhutaan, mitä sä tarkotit sillä". Itseänikin ahdistaisi tuo aivan helvetisti vaikken ketään löisikään missään tilanteessa.

Riitelytapoja on monia erilaisia (enkä nyt sano, että lyöminen on riitelytapa) ja jos ne eivät osu yksiin, kummankin käytös pahimmassa tapauksessa vain ruokkii tilannetta. Jos toinen kokee asioiden välittömän selvittämisen pakollisena, silloin kannattaa etsiä kumppani joka osaa riidellä samalla tavalla.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 00:59"]

Täällä mammat symppaa naisenhakkaajaa kyynel silmässä... Jos ap todella välittäisi naisestaan, hän ottaisi tähän ainakin toistaiseksi etäisyyttä.

[/quote]

Naisenhakkaaja on eri asia kuin mies, joka näkee väärän toimintamallinsa ja pyrkii siitä kaikin voimlin eroon. Hän ei ole enää mikään naisenhakkaaja, vaan ongelmansa myöntävä ja tiedostava avun tarvitsija, joka on jo oikealla tiellä. Naisenhakkaaja pitää itsestään selvyytenä, että hän SAA hakata naista ja se on sille naiselle hänen mielestään oikein. Näillä on siis iso ero.

Minä väkivaltaisessa juoppokodissa kasvaneena voin sanoa, että väkivaltaisesta käytöksestä voi parantua, vanhoista malleista voi tervehtyä. Itse olen sen kokenut. Kotini mallin mukaan tappelin pikkusiskoni kanssa, myös mieheeni kohdistin väkivaltaa, hän ei minuun. Kun sitten kerran löin lastani, niin se vasta herätti minut tajamaan, että olen todella väärillä urilla! Koin itseni hirviöksi!!! Olin silloin niin shokissa, että itkin ja pyysin lapselta anteeksi ja kaduin hirveää tekoani ihan koko sydämestäni. Siitä anteeksipyytelystä alkoi minun nousu väkivaltaisesta täysin väkivallattomaksi! Nyt ei tulisi mieleenkään käyttää väkivaltaa missään. Ja tätä on kestänyt jo parisen vuosikymmentä, joten ap, sinäkin selviät, koska TAJUAT JO, että toimintasi on hirveän vahingollista kaikille, niin sinulle kuin rakkaillesikin. Se on alku, ja nyt käy ne pohjamudat hakemassa, eli tutki mielessäsi perinpohjin, mikä vaikuttaa reaktioosi, miksi toimit niin, miten vahingollista se on ja mitä voisit tehdä toisin, ja toimi sitten niin. Puhu rakkaasi kanssa, kerro, että ET AIO VIERAISIIN, VAIKKA PAKENET OMAA VÄKIVALTAISUUTTASI HÄNEN LUOTAAN KARKUUN JUOKSEMALLA! Hän pelkää pettämistä, se on hänen lapsuudentraumansa, joten on hänelle tärkeää tietää, että ET aio pettää, vaan SUOJELLA häntä käytökseltäsi. Kerro, että haluat suojella häntä, ja että haluat irti omasta väkivaltaisuudestasi, ja että jutellaan sitten, kun olet siitä hetkellisestä tilanteesta päässyt tasapainoon vaikka pakenemalla paikalta, jos se tuntuu ainoalta hyvältä ratkaisulta. Useimmiten pieni kävelylenkki auttaa, sillä siinä voi itse tasaantua, ajatella järkevästi ja asennoitua uudelleen kohtaamaan rakkaansa rauhallisesti.

Naiset ovat yleensä sellaisia, että he tahtovat selvittää asioita aina puhumalla ja puhumalla ja puhumalla, ja silloin naisesta tuntuu myös vaikealta se, että se riitakumppani pyrkii lähtemään ikäänkuin hänen mielestään karkuun tilanteesta ilman asioiden selvittelyä, ja nainen kokee itsensä jotenkin hylätyksi ja yksin jätetyksi omine asioiden selvittelytarpeineen. Ja jos naisella on vielä lapsuuden traumana pettäminen, niin hän voi helposti kuvitella myös, että mies hylkäsi hänet ja lähti vaikkapa kostoksi pettämään, kun pitää häntä niin vastenmielisenä (riidan takia tällaisia tuntemuksia). Siksi olisi hyvä silloin, kun riitatilanne ei ole päällä, kertoa ja vakuuttaa rakkaalleen, että ei aio pettää, ja mitä ajattelee pettämisestä, ja että se tilanne, jossa päättää lähteä juoksemaan pakoon, on OMIEN väärien käytöstaipumusten pakoilemista, ei sen rakkaan ihmisen hylkäämistä. Ja pitää pyytää saada toimia niin HÄNEN hyväkseen! Silloin hän ymmärtää, eikä ala innokkaasti estää lähtemistä. Ja luottaa, että palaat. Ja kun aina palaat, se vahvistaa hänen luottamustaan siihen, että hän voi luottaa sinuun, ettet mene pettämään, vaan toimit, kuten sanot. Sinä voit auttaa rakastasi pääsemään yli HÄNEN lapsuudentraumastaan, kuten hän auttaa sinua sinun lapsuudentraumastasi selviämisessä. Olette vielä onnellisia keskenänne, kun saatte oikeasti molemmat apua omiin traumoihinne ja pääsette niistä eroon. Lapsuutenne kokemusten ymmärtäminen ongelmienne taustalla auttaa prosessia. Puhuminen ja keskenänne jutteleminen myös. Myös anteeksianto omille väärin toimineille ja ymmärtämättömille vanhemmillenne auttaa asioissa, ja ennen kaikkea vapauttaa sinut ja rakkaasi kantamasta kaunaa, mikä jo itsessään syö miestä tai naista. Siihen ei vaikuta se, miten vanhemmat nyt asiaan suhtautuvat. Anteeksianto ei vaadi anteeksipyytämistä, vaan voimolla yksipuolinen ja harkittu, mutta anteeksiantajan itsensä asiaan sitoutumisesta vapauttava. Vanhemmat eivät ehkä ole vieläkään heränneet tajuamaan omaa väärää käytöstään, vaan ovat edelleen sille sokeita. Siihen ei voi ulkopuolinen vaikuttaa. Jokainen herää, jos herää. Moni ei herää vielä vankilassakaan, vaan pitää omaa menettelyään oikeana edelleen. Se on surullista heidän itsensä takia. On todella hyvä asia, että jokin kolaus herättää meidät luulemasta väärää itsestämme, jos olemme väärillä urilla. Siitä alkaa hyvä polku, joka vain paranee, kun sitä eteen päin käymme.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 01:15"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 22:44"]

En kaipaa moraalisaarnaa,tiedän että se on väärin. Olen 30v. Lapsuus oli väkivaltainen,isä ja äiti ratkaisivat kaikki erimielisyydet keskenään ja meidän lasten suhteen väkivallalla.myös minä ja kaksi veljeäni ratkaistiin asiat niin että vahvin määrää.Nyt olen löytänyt ihanan naisen,rakastan häntä ja haluaisin mennä hänen kanssaan naimisiin. Mutta tämä nainen ansaitsee miehen,joka ei lyö vaan suojelee. Olen lyönyt riidan yhteydessä, en tietoisesti alistaakseni vaan saadakseni hänet olemaan provosoimatta.Tiedän että olen toiminut väärin,ja olen yrittänyt lopettaa. Ei ole helppoa kun koko elämä on ollut niin väkivaltainen. Nyt haluan lopettaa,että voin antaa naiselleni elämän jonka hän ansaitsee.mistä saisin apua? Asumme haukiputaalla oulun lähellä, lapsia ei ole. Esimerkiksi jussi työstä käsitin että on suunnattu lapsiperheille,kuten ensi ja turvakoti. Tästä ei kovin monelle haluaisi puhua,joku varma ja luotettava paikka josta apua saisi olisi hyvä saada tietoon.

[/quote]

Mä olen kans elänyt lapsuuteni väkivaltaisessa ympäristössä. Ei tulisi pieneen mieleen hakakata naistani tai lapsiani vaikka kuinka olisivat porvoosta. Jätä se nainen suosiolla seuraavalle ja elä loppu ikäs yksin . tattias voit hakata nyrkki-kyllikkiin, älä vaan lissäänny lapsesi tulisivat vain kärsimään. Sulle oo muuta apua kuin hirttosilmkka ja paikka navetan takana. T. Lohtu-Jussi.

[/quote]

Asenteet tuolla vastaajalla ovat kyllä ihan porvoosta! Mieluummin ottaisin miehen, joka kunnioittaa muita niin paljon, että on valmis etsimään omaan käytökseensä apua, kuin miehen, jolla on noin ääliömäinen suhtautuminen muihin.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 09:50"]

Siis mitä helvettiä, onko Ylilauta taas vuotanut vai miten täällä sympataan naistenhakkaajaa? Ihan järkkyä, ei tuollainen ihminen mitään päähäntaputteluja kaipaa. Miten voitte tukea ihmistä, joka kirjoittaa näin:

"En ole aiemmin nähnyt käytöksessäni mitään väärää.naisia on ollut,fyysisiä tappeluita myöskin. Ja kaksi pahoinpitelysyytettä v2000 ja v2007. Mutta se on ollut normaalia,ja nämä edelliset kumppanitkin ovat kai ajatelleet niin kun heidänkin perheissäänon ollut väkivaltaa ja hekin on hakanneet mua."

Ap, jos yhtään välität naisesta niin jätät hänet ja pysyt kaukana. Naisella ilmeisesti myös jotain mielenterveysongelmia kun on jatkanut kanssasi eli saattaa yrittää roikkua perässä, mutta katkaiset vaan kylmästi kaikki välit. Ei suhde enää palaudu hakkaamisesta, eli turha haaveilla ruusuisesta tulevaisuudesta yhdessä.

[/quote]

Melkoista lynkkausmeininkiä tällä! Ihminen ei hänen mielestää kertakaikkiaan voi muuttua, VAIKKA näkee oman muutoksentarpeensa ja saa apua. Olen jyrkästi toista mieltä! Nimenomaan se oman väärän tavan tajuaminen ja siihen kaiken avun hakeminen auttaa ja nostaa ihmiset entisistä,vahingollisista tavoista.

Narkkareita on selvinny syvältäkin huumehelvetistä.

Murhaajia on selvinnyt, esim uskoon tulon kautta, hyvinkin kunnioitettuun asemaan yhteiskunnassa.

Aviopuolison pettäjistä on tullut todella uskollisia ja puolisonsa hyväksi toimivia, omaia pahoja tekojaan hyvittäviä.

Rappioalkoholisteista on tullut vastuuntuntoisia johtajia.

Ainustakin,,lukija, olitpa minkä sortin viallinen tahansa, voi tulla tosi kunnioitettu ja arvostettu yhteiskunnan jäsen, kun selviät siitä ongelmasta, joka sinulla on, ja joka vetää sinua elämässäsi alaspäin. Voit päästä ihanaan nousukiitoon!

Täällä yksi, jonka entinen avomies aluksi uhkaili, sitten hakkasi, kuristi ja potki minua kännipäissään sellaisestakin syystä, että halusi omistaa minut. Homma alkoi aina samantein, kun kotiin tuli kännissä. Yksikin pyyntö siinä tilanteessa, että lopettaisi, provosoi lisälyönteihin ja ivalliseen tekonauruun. Selvä päivä kun hänelle valkeni, kävimme kaikkea läpi ja hän pyysi anteeksi. Sama kuvio toistui, pahentuen niin että hengenlähtöni oli kolme kertaa lähellä. Hän suostui lähtemään Lyömättömään linjaan. Siitä oli senverran apua, että fyysinen väkivalta loppui, mutta väkivallalla uhkailu ei. Selvisi, että käytös lähti opittuna hänen lapsuudekodistaan. Eikä hän elämässään ollut käsitellyt ihmissuhdeasioitaan. Minä olin henkisen väkivallan kasvatti, enkä ymmärtänyt silloin omaa rooliani, osasin vain ottaa vastaan alistuneesti. Uskon, että mitä varhaisemmassa vaiheessa ihminen ymmärtää ongelmansa, ja saa apua, on onnellisempaan elämään hyvät mahdollisuudet.

Pysytyn samastua ap:n tekstiin todella hyvin. Ainut ero on siinä, että olen nainen. Hakeuduin itse terapiaan puoli vuotta sitten. Kimmokkeen sain lapsestani. Tajusin, että nyt olen äiti ja tämä sukupolvien väkivallanketju on katkaistava. Minä en lastani tule koskaan lyömään. 

Onhan tässä työtä. Lapsuuteni toimintamalli riidoissa oli lyöminen, alistaminen ja nöyryyttäminen. Meillä se tosin oli yksipuolista, sillä isä toteutti sitä yksin äitiin, minuun ja sisarukseeni. Äitini, minä tai sisarukseni emme olleet väkivaltaisia lapsuudessani, mutta nyt aikuisena olen parisuhteissani lyönyt. Terapiassa painotetaan paljon toimintamallien muutoksia ja kyllä se on hyödyllistä jos parisuhteen molemmat osapuolet sitoutuvat siihen. Yhdessä opetellaan tapa purkaa riitatilanne tavalla, joka sopii molemmille ja on turvallinen.

Todella tärkeää on myös avata menneisyyttään puolisolleen ja ottaa puoliso mukaan terapiaan jossain vaiheessa. Ihminen, joka ei ole elänyt väkivallan keskellä voi olla vaikea ymmärtää miksi ja miten se kumpuaa lapsuudesta aikuisen ihminen käytökseen. Terapeuttini on osannut selittää tämän hyvin minulle ja puolisolleni.