Oletteko kokeneet kovan elämän?
Kommentit (12)
Mä olen ajatellut, että kaiken sen olen tarvinnut. Henkisen ja fyysisen väkivallan, miehen kuoleman, omaisuuden menetyksen, sairaudet ja kaikki muut vaikeudet.
Olen, mutten ole katkera. Elän edelleen kovia aikoja.
Voi elämäm koulu. Ei vaikeudet tee kenestäkään sen parempaa. Yleensä vaan heikomman.
En niin kovan etten olisi tähän asti hengissä selvinnyt
En. Tietysti meillä jokaisella on omat kipupisteensä, toinen taas voi menettää malttinsa rakennekynnen katkeamisen vuoksi.
N 75 v
Extremeurheilijana kuuluu elämään mennä sieltä missä aito on korkeimmillaan.
On ollut kova elämä, lapsuuden perhe hyvin köyhä, paljon riitelevät vanhemmat, tunnekylmä ja hyljeksivä äiti, isä temperamenttinen ja räjähtelevä. Velipuoli lääppi seksuaalisesti. Lapsuuden ja nuoruuden olin yksinäinen, luokkakaverit hyljeksivät. Vaikea avoliitto mielenterveyshäiriöstä kärsivän henkilön kanssa, joka päätyi itsemurhaan myöhemmin eromme jälkeen. Työssä olen pärjännyt, väitellyt tohtoriksi. Yksinäisyydestä ja tunnelukoista kärsin edelleen.
Vaikka minut syyttä hirtetäänkin, en ole katkera. Takanani on niin värikäs elämä. Kaiken olen kokenut.
Olen nähnyt pillunkin.
Kaikkihan se on opettanut, mutta mitäköhän helvettiä varten? Viisasta vanhuutta?
Elämän kova koulu