Tabu: äitiys ei ollutkaan sellaista kun luulin

Minusta tästä puhutaan varsin paljonkin. Jos esim. googlaa "äitiys yllätti" tai sama englanniksi niin kyllä tulee hittejä. Harvemmin kuitenkaan kukaan katuu äitiyttään, että se ei ehkä ole tabu, vaan vain aidosti harvinaista.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 12:57"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 12:49"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 12:34"]

Vaikea sitä on arvioida, miten sitä itse sitten kestää lopulta. Unenpuute on tiedossa, mutta ei välttämättä se että toiset se lamauttaa ihan kokonaan. Pitäisikö sitä sitten ehkä yrittää treenata valvomalla ensin vuoden ajan kaikki yöt tai max 3 tunnin unilla ennen lapsenteon aloittamista tms. En tiedä.

[/quote]

Etkö nukkunut ikinä lapsettomana huonosti, tai joutunut heräämään aikaisin ja lyhyiden unien jälkeen? Mullakaan ei ole lapsia, mutta olen kyllä kokenut huonosti nukuttuja öitä. Ja kun sen yhdenkin yön jälkeen on ihan hirveä olo, niin osaan kyllä arvella kuinka paljon karmeampi se olisi valvotun viikon tai kuukauden tai vuoden jälkeen. 

Ihan oikeasti, kyllä kannattaisi ainakin vaikka se viikko kokeilla niillä parin tunnin yöunilla, jos on niin onnellisesti käynyt ettei ole sellaista tahtomattaan vielä kokenut. Eipä tulisi yllätyksenä, ja jos tuntuu kamalalta niin voisi vielä muuttaa mielensä lisääntymisen suhteen. Hulluuttahan se on tunkea itsensä tilanteeseen edes yhtään kokeilematta esim. sitä valvomista. 

[/quote]

Jos ei muuten niin äitiyden painetta pitää lisätä vielä sillä että mitäpäs et tehnyt sitä tai tätä tai ollut "äitiys-simulaatioissa" että tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse. Vaikka olenkin Vela niin kehtaan väittää että ei kaikkeen elämässä voi varautua. Eikä tunteita lapseen ennustaa (jotka usein auttavat jossain kohtiin pahimman yli). 

[/quote]

Ei tässä nyt ole kyse mistään "paineista". Kuulostaa vaan järjettömältä alkaa johonkin jota ei voi perua, ilman että yhtään testaa asiaa etukäteen. Edes niitä puolia, joita jossakin määrin voi testata. Sellainen "pää pensaassa" asenne vahingoittaa vain itseään, jos sattuukin sitten saattamaan itsensä tilanteeseen jossa huomaa ettei olisi sitä halunnutkaan - ja jos tilanteen olisi voinut välttää pienellä vaivannäöllä.

Esim. se viikon valvominen jota ehdotin on melko pieni hinta siitä, että ehkä säästää itsensä elämänsä suurimmalta virheeltä, jossa mahdollisesti pilaa jonkun toisenkin elämän. Mutta ei, eihän sitä voi edes ehdottaa moista kun se on heti "paineita" ja se "suuri rakkaus voittaa kaiken" klisee. Viis järjestä, tunteella mennään ja sitten itketään asioita jota olisi ollut äärimmäisen helppo testata. Muutkin pitää saada samaan ansaan, ei niillekään saa kertoa. Raskaaksi vaan, mitä turhia testaamaan, rakkaus ja hormonit kyllä auttaa ja jos ei auta niin ei ainakaan puhuta asiasta, hyssssss. 

Hohhoi. 

Mä en tajua miten jollekin äitiys ja sen tuomat asiat voivat tulla jotenkin yllätyksenä. Nykypäivänä jos lukee edes lehtiä ja nettiä, niin tietoa löytyy laidasta laitaan.
Toki lapset ovat erilaisia ja ihmisten kyvyt sietää väsymystä erilaisia, mutta aika harva ei ole kokenut ennen lasta esim. unettomuutta, joten teitää kyllä miten siihen tulee reagoimaan.
Tyhmyyttä väittää terveen lapsen vauva-arjen olevan niin erilaista kuin on kuvitellut, että olisi mieluummin laittanut vauvan adoptioon.
Ps. Adoptioon antaminen ei ole koskaan liian myöhäistä.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 02:26"]

Mä olisin maailman paras äiti, jos saisin nukkua kokonaiset yöunet. Se on liikaa pyydetty, joten koitan olla ihan ok mutsi. Äitiys yllätti siis sillä, että rikkonaiset unet tekee kaikesta miljoona kertaa vaikeampaa.

[/quote]

Miten tuo tuli yllätyksenä? En vittuile, haluaisin vain tietää. Kun unenpuute on mun mielestä yksi puhutuimpia asioita äitiydessä. Ei ole varmaan yhtään äitiyskeskustelua missä sitä ei mainittaisi.

[/quote]

Kyllä useimmat ovat kokeneet unenpuutetta elämässään. On tullut biletettyä tai luettua tentteihin tai jokin työurakka on mennyt pikkutunneille asti deadlinen takia, ja unet ovat sitten jääneet kolmeen neljään tuntiin. Lapsettomana kuitenkin pystyy paikkaamaan hetkellisen vähäunisen yön päikkäreillä ja nukkumalla vähän enemmän seuraavana yönä tai viikonloppuna.

Jatkuva vähäunisuus päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen on ihan uusi tilanne. Vaikka kuinka tietäisi, että jos ei ole nukkunut, on seuraavana päivänä hiukan nuutunut, niin se, että jatkuvan unenpuutteen seurauksena sairastuu henkisesti ja fyysisesti, on ihan uusi juttu. Siitä muuttuu koko persoonallisuus.

Itse pelkäsin etukäteen kovasti tuota vähäunisuutta ja katkottua unta, mutta kävikin niin onnellisesti, että vauva nukkui alussa vähintään kuuden tunnin yöunet ja nelikuisena jo kahdeksan tunnin katkeamattomat unet. En ole siis lainkaan joutunut kärsimään jatkuvasta unettomuudesta kuten niin moni muu äiti, ja olen tästä todella onnellinen. En nimittäin ole laisinkaan mikään äitiarmas saati ihanainen vaimo, jos en ole saanut nukuttua kunnolla.

Mut yllätti se että vauvan takia valvottua on huomattavasti pirteämpi kuin muuten vain huonosti nukutun yön takia. Myös se että vaikka imetän, mies/isovanhemmat voi vahtia lasta ja pääsen lenkille, kauppaan jne. Suurin yllätys oli se että vauva valvoo todella paljon ja en ehdi puuhastelemaan kotona mitään ylimääräistä. Lisäksi minut yllätti se ettei vatsani ole venynyt, mitään liikakiloja ei jäänyt, palauduin parissa viikossa ja olen edelleen sama minä kuin ennenkin. Vielä suunnaton nälkä ja älytön painon tippuminen tulivat Puun takaa.

Nyt jos saisin antaa vinkin itselleni, älä suorita vaan anna sen vastasyntyneen roikkua tissillä ja katso telkkaria. Se on kaikista vaikeinta ettei saa mitään aikaan. En pysty siihen.

Minulla siis vielä pieni vauva, tällaiset ajatukset nyt.

Olen 2 alle kouluukäisen lapsen totaali yh 24/7, jonka tukiverkosto katosi alkoholiin. Teen 3-vuoro työtä ja koti on ajoittain kaaos, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Ympäristö asettaa kovia vaatimuksia tämän päivän äideille. Pitäisi olla ulkoisesti sportti, huoliteltu ja aina viimeisen päälle. Koti kunnossa ja lapset vimpanpäälle. Ei se ole niin justiinsa. Annan aikani lapsilleni, eivät he kauaa ole pieniä. Eletään sitten 15 vuoden päästä taas omaa elämää koti siistinä ja ilman mustia silmänalusia.

Upp

Mä en oikein osannut luulla äitiyttä minkäänlaiseksi. Lähinnä tunsin pelkoa etukäteen, että en osaa. Olin siis hoitanut vauvoja kyllä aika paljonkin ennen äidiksi tulemista. 

En ole ihan hirveästi kokenut suorituspaineita äitiydessä, siis että pitäisi olla jonkinlainen. Olen kyllä soimannut itseäni yhdestä sun toisesta asiasta, mutta en ole oikein osannut ottaa paineita toisista perheistä.

Kadun vanhemmuudessa sitä, että lapsiluku jäi kahteen. Talous ja ikä tulivat vastaan. Lapset ovat tärkein ja hienoin asia elämässäni. He ovat hienoja ihmisiä, kohteliaita, mukavia ja hauskoja.