Kummipoikani on tylsämielinen

Poika on nyt 13 v. Hän ei ole kiinnostunut oikein mistään muusta ajanvietteestä kuin väkivaltaisista tietokonepeleistä, joita on saanut pelata jo pienestä asti. Urheilu ja ulkoilu eivät kiinnosta, kavereita ei ole. Vararengasta on vyötärön ympärillä ollut jo vuosia. En suoraan sanoen ihmettelisi, vaikka poika roikkuisi illat pitkät jossain Ylilaudalla silloin kun ei pelaa niitä pelejään. Legot kiinnostivat pienempänä, mutta niistäkin vain sellaiset joiden rakentaminen onnistui nopeasti ja helposti.

Suoraan sanottuna uskon, että pojan aikuistuminen tulee olemaan vaikeata. Tytöt tuskin moisesta peräkammarinpojasta kiinnostuvat. Viimeksi pojan nähdessäni tuli ensimmäisenä mieleeni, että hänellä on kouluampujan katse. Tuntuu tyhmältä sanoa tällaista, kysehän on tavallaan "vain" ulkonäköseikasta, mutta havainto pysäytti minut enkä voi ohittaa sitä olankohautuksella.

Mitä ihmettä voisin pojan kummina tehdä, keksittekö mitään? Vanhemmat ovat valinneet sallia pelaamisen ja koettavat kuulemma kannustaa harrastamaan liikuntaa, mutta kun ei poika halua. Mikään yhteinen tekeminen, mitä itse ehdotan pojalle, ei saa juuri suosiota, paitsi silloin jos hän saa itse valita tekemisen (esim. jonkin väkivaltaisen elokuvan katsominen teatterissa). Jos veisin hänet elokuviin niin että yritän itse valita laadukkaampaa ohjelmaa, poika ei lähde mukaan. Keskusteluyrityksiin hän ei oikein tartu, ehkä en osaa keskustella häntä kiinnostavista aiheista. Ongelmana on juuri se, ettei häntä mielestäni kiinnosta oikein mikään järkevä. Kyseessä ei ole pelkästään alkava teini-ikä, vaan tilanne on ollut tällainen jo pari-kolme vuotta.

Ehkä ongelma on vain siinä, että olen itse todella erilainen kuin kukaan kummipoikani perheenjäsenistä. Minua pyydettiin kummiksi niin nuorena, että en kehdannut kieltäytyä. Nyt aikuisena varmasti kieltäytyisin kummiudesta sellaisen perheen lapselle, jonka vanhempien kanssa minulla ei ole mitään yhteistä. Pelkään aidosti pojan puolesta ja mielikuvitukseni maalaa kauhukuvia siitä, miten hänen mahtaa käydä. Jos jotain sattuisi lopulta käymään, en takuulla saisi mielenrauhaa jos olisin jättänyt jutun sikseen, vaikka aavistelin pahaa. Haluaisin yrittää tehdä jotain kääntääkseni suunnan kohti parempaa. En vain keksi mitä kummina oikein voisin tehdä! Auttakaa, palstalaiset.