Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mielenterveysongelmaisena on ihan mahdotonta olla "normaalaiden" ihmisten parissa
23.11.2021 |
Joutuu hyvin nopeasti syrjinnän kohteeksi, vaikka kukaan ei tietäisi sinusta mitään, mutta aistisivat olemuksestasi jotain epämukavaa tai heille tavallisuudesta poikkeavaa käytöstä.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa vain normaaleja ja mt-ongelmaisia ihmisiä. Raja on häilyvämpi kuin uskotkaan. Minä olen aika normaalin oloinen sosiaalinen tyyppi, mutta olen koko ikäni kärsinyt vaihtelevan vahvuisista pakko-oireista.
Sori, mutta et tiedä millaista on olla "liian outo". Kyllä vaan on normaaleja ja epänormaaleja siinä mielessä, kuten aloittajakin sanoi; käytöksessä on jotakin liian outoa.
Itsekin olen lapsesta asti ollut mt-oneglmainen, viimeksi tunti sitten tuskailin asiaa kun oli taas niin harmistuttava kaupunkireissu asioita hoitamaan. Minua seuraavat vartijatkin, kun käyttäydyn liian jännittyneesti.
Välillä menee paremmin, sitten yhtäkkiä voi lyödä aivot jumiin ja muut alkavat reagoida jännittyen ja epäillenkin jopa. Epämukavaa oloa aiheutan muille. Muuten olen ihan normaali, en ole tehnyt kenellekään pahaa, varastanut, olen ihan normaaliälyinen jne. En halua hengailla muiden, selkeästi mt-ongelmaisten kanssa, kun en pääse eteenpäin ja itseäkin siinä ahdistaa. Niitä oneglmiakin kun voi olla niin monenlaista, voi yhtäkkiä alkaa tulla jotain kontrollointia, outoilua, manipulointia tai muuta. Toivottavasti tämä nyt ei kuulosta liian rajulta, olen vaan joutunut päättämään joitakin ihmissuhteita näiden takia, eikä tunnu hyvältä idealta hakeutua erikseen hyvin ahdistuneiden/ongelmaisten ihmisten seuraan.
Ainoa toivo on vaan jatkaa yrittämistä. Hoitaa ahdistuksia ja muuta ja koittaa tsempata, jos niitä onnistuneita interaktioita tulisi tarpeeksi ja aivot oppisivat olemaan toisin. Pelkään vain, että ehdin pilata aina maineeni minne menenkin, niin olen vaan yksin. Käyn psyk.polilla juttelemassa psyk. sairaanhoitajan kanssa ja hakeutumassa terapiaan.
Kovasti tsemppiä ja myötätuntoiset terveiset kaikille samojen ongelmien kanssa painiville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta identifioitumasta mielenterveysongelmaiseksi. Sen sijaan fiilaa olevasi normaali ja ennen pitkää se manifestoituu myös 3d ulottuvuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Sori vaan mutta te mt-tapaukset ja muut asburgerit olette todella raskasta seuraa.
No näin ollaan huomattu, sekä suoraan sanottuna, että passiivis aggressiivisena huomautteluna.
Olen pahoillani omasta puolestani, että se aiheuttaa noin suurta kärsimystä sinulle ja muille.
Se ei kuitenkaan ole missään kohtaa ollut tarkoituksena eli toisin sanottuna se ei ole tiedostettua/tahallista kärsimyksen tuottamista, enkä ole pahaa tarkoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Sori vaan mutta te mt-tapaukset ja muut asburgerit olette todella raskasta seuraa.
Onneksi on keskusteluketjuja, joista valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa vain normaaleja ja mt-ongelmaisia ihmisiä. Raja on häilyvämpi kuin uskotkaan. Minä olen aika normaalin oloinen sosiaalinen tyyppi, mutta olen koko ikäni kärsinyt vaihtelevan vahvuisista pakko-oireista.
Sori, mutta et tiedä millaista on olla "liian outo". Kyllä vaan on normaaleja ja epänormaaleja siinä mielessä, kuten aloittajakin sanoi; käytöksessä on jotakin liian outoa.
Itsekin olen lapsesta asti ollut mt-oneglmainen, viimeksi tunti sitten tuskailin asiaa kun oli taas niin harmistuttava kaupunkireissu asioita hoitamaan. Minua seuraavat vartijatkin, kun käyttäydyn liian jännittyneesti.
Välillä menee paremmin, sitten yhtäkkiä voi lyödä aivot jumiin ja muut alkavat reagoida jännittyen ja epäillenkin jopa. Epämukavaa oloa aiheutan muille. Muuten olen ihan normaali, en ole tehnyt kenellekään pahaa, varastanut, olen ihan normaaliälyinen jne. En halua hengailla muiden, selkeästi mt-ongelmaisten kanssa, kun en pääse eteenpäin ja itseäkin siinä ahdistaa. Niitä oneglmiakin kun voi olla niin monenlaista, voi yhtäkkiä alkaa tulla jotain kontrollointia, outoilua, manipulointia tai muuta. Toivottavasti tämä nyt ei kuulosta liian rajulta, olen vaan joutunut päättämään joitakin ihmissuhteita näiden takia, eikä tunnu hyvältä idealta hakeutua erikseen hyvin ahdistuneiden/ongelmaisten ihmisten seuraan.
Ainoa toivo on vaan jatkaa yrittämistä. Hoitaa ahdistuksia ja muuta ja koittaa tsempata, jos niitä onnistuneita interaktioita tulisi tarpeeksi ja aivot oppisivat olemaan toisin. Pelkään vain, että ehdin pilata aina maineeni minne menenkin, niin olen vaan yksin. Käyn psyk.polilla juttelemassa psyk. sairaanhoitajan kanssa ja hakeutumassa terapiaan.
Kovasti tsemppiä ja myötätuntoiset terveiset kaikille samojen ongelmien kanssa painiville.
Ja minulla on siis traumaperäinen stressihäiriö joka aiheuttaa aivosumua ja sosiaalisiin traumoihin liittyvää outoilua, jos jotakuta jäi mietityttämään. Nyt olen taas vähän pää sumussa ja ulosanti sen mukaista. Ei oo helppoa tämä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sori vaan mutta te mt-tapaukset ja muut asburgerit olette todella raskasta seuraa.
En mä ainakaan vieraille ihmisille tuntojani ja vaivojani selosta, mä olen muiden seurassa ystävällinen ja avulias, joskin ujo.
Te "normaalit" osaatte olla kyllä välillä todella ilkeitä. Mt-tapaukset on usein hyvinkin empaattisia ja huolehtivia kun osaavat samaistua, eivätkä halua kaataa omia olojaan muiden niskaan, vaan pyrkivät ilostuttamaan ja auttamaan.
KILTTIYS kirjoitti:
Lopeta identifioitumasta mielenterveysongelmaiseksi. Sen sijaan fiilaa olevasi normaali ja ennen pitkää se manifestoituu myös 3d ulottuvuuteen.
Vaikka koko muu maailma olisi asiasta eri mieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemus on se että kyllähän sen huomaa jos ihmisellä viiraa päässä. Toki varmasti sitä myös missaa monia mt-ongelmaisia, mutta joistain huomaa heti olemuksesta, käytöksestä ja jutuista ettei ole kaikki kotona. Näillä on näin huuhaakielellä sanottuna sellainen epämiellyttävä ja häiritsevä aura, ei tee mieli hengailla yhtään enempää kuin pakko. Raskasta ja synkistävää seuraa, eikä oikein pysty luomaan läheisiä suhteita kun henkilön pääkopassa on jtn niin vääristynyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen ihmetellyt jo parin vuoden ajan. Mielestäni käyttäydyn ihan normaalisti, mutta silti minua hyljeksitään normaaleiden toimesta jotenkin alitajuisesti.
Miten pystyisin esittämään "normaalia", jotta saan "normaalia" seuraa itselleni? Koen olevani väliinputoaja; en viihdy muiden milenterveysongelmista kärsivien kanssa ja normaalit jotenkin kiertävät minut kaukaa. Oma tavoitteeni on kuitenkin kuntoutua terveiden kirjoihin ja on ihan tunnettu tosiasia että seura tekee kaltaisekseen eli senkin takia pysyttelen kaukana mielenterveysongelmaisista. Itse olen kuitenkin päättänyt mennä elämässäni eteenpäin.
Oletko mukana missään kuntouttavassa toiminnassa, missä olisi muitakin saman kokeneita?
Olen kyllä. Näissä on vain se ongelma, että en koe oloani kotoisaksi näissäkään. Usein minulle tulee näissä se tunne, että kyseisissä toiminnoissa olevilla ihmisillä ei ole aikomustakaan ottaa vastuuta omasta elämästään ja eteenpäinmenemisestään ja toipumisestaan. Eli jälleen kerran tunnen oloni ulkopuoliseksi ja väliinputoajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori vaan mutta te mt-tapaukset ja muut asburgerit olette todella raskasta seuraa.
En mä ainakaan vieraille ihmisille tuntojani ja vaivojani selosta, mä olen muiden seurassa ystävällinen ja avulias, joskin ujo.
Te "normaalit" osaatte olla kyllä välillä todella ilkeitä. Mt-tapaukset on usein hyvinkin empaattisia ja huolehtivia kun osaavat samaistua, eivätkä halua kaataa omia olojaan muiden niskaan, vaan pyrkivät ilostuttamaan ja auttamaan.
En oo toi jolle vastasit, mutta kyllähän mt-ongelmaisista huomattava osa on todella rasittavaa seuraa, ihan oikeasti. Moni ei epäröi kaataa omia epänormaaliuksiaan muiden niskaan. Omassa elämässä tapaani mt-tapaukset ovat olleet sellaisia, että niillä ongelmilla on surutta pommitettu kaikkia jotka suostuu läheisempään ystävyyssuhteeseen, ja sen kautta lopulta tahallaan tai tahattomasti manipuloitu ja ripustauduttu. Ei kiitos enää.
Vierailija kirjoitti:
KILTTIYS kirjoitti:
Lopeta identifioitumasta mielenterveysongelmaiseksi. Sen sijaan fiilaa olevasi normaali ja ennen pitkää se manifestoituu myös 3d ulottuvuuteen.
Vaikka koko muu maailma olisi asiasta eri mieltä?
Kyllä.
Koko muu maailma lähtee siit fiiliksest mitä sä fiilaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori vaan mutta te mt-tapaukset ja muut asburgerit olette todella raskasta seuraa.
En mä ainakaan vieraille ihmisille tuntojani ja vaivojani selosta, mä olen muiden seurassa ystävällinen ja avulias, joskin ujo.
Te "normaalit" osaatte olla kyllä välillä todella ilkeitä. Mt-tapaukset on usein hyvinkin empaattisia ja huolehtivia kun osaavat samaistua, eivätkä halua kaataa omia olojaan muiden niskaan, vaan pyrkivät ilostuttamaan ja auttamaan.En oo toi jolle vastasit, mutta kyllähän mt-ongelmaisista huomattava osa on todella rasittavaa seuraa, ihan oikeasti. Moni ei epäröi kaataa omia epänormaaliuksiaan muiden niskaan. Omassa elämässä tapaani mt-tapaukset ovat olleet sellaisia, että niillä ongelmilla on surutta pommitettu kaikkia jotka suostuu läheisempään ystävyyssuhteeseen, ja sen kautta lopulta tahallaan tai tahattomasti manipuloitu ja ripustauduttu. Ei kiitos enää.
Jo joo, mutta osaatte olla ilkeitä niitäkin kohtaan , jotka ovat vaan vähän outoja, hiljaisia jne. t.eri
Minun luokallani oli nuori nainen, joka oli vetäytyvä ja paha suustaan. Jätimme häntä ulkopuolelle, sillä luulimme, että hän halusi olla omissa oloissaan ja toisaalta käytös oli aika luotaantyöntävää.
Myöhemmin selvisi, että hän olisi halunnut viettää aikaa muiden luokkalaisten kanssa. Tilanne näytti aina täysin päinvastaiselta, joten hän jäi yksin. Tämä harmitti jälkeenpäin, mutta emme millään osanneet lukea ajatuksiaan kun käyttäytyi niin erikoisesti, eikä itse hakeutunut ollenkaan seuraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen ihmetellyt jo parin vuoden ajan. Mielestäni käyttäydyn ihan normaalisti, mutta silti minua hyljeksitään normaaleiden toimesta jotenkin alitajuisesti.
Miten pystyisin esittämään "normaalia", jotta saan "normaalia" seuraa itselleni? Koen olevani väliinputoaja; en viihdy muiden milenterveysongelmista kärsivien kanssa ja normaalit jotenkin kiertävät minut kaukaa. Oma tavoitteeni on kuitenkin kuntoutua terveiden kirjoihin ja on ihan tunnettu tosiasia että seura tekee kaltaisekseen eli senkin takia pysyttelen kaukana mielenterveysongelmaisista. Itse olen kuitenkin päättänyt mennä elämässäni eteenpäin.
Jokin sinun olemuksessa/ puheissa ja teoissa on erikoista. Eikait sitä tarvitse piilottaa, eikö olis hyvä jos löytäisit ihmisiä jotka hyväksyvät ja pitävät susta sellaisena kuin olet? Parantumisesi on sun käsissä.
Mikä se sun mt-ongelma on?Mielestäni kuulostat oikein normaalilta.
Itse kärsin vähän vaikka mistä ja olen onnellinen, että olen löytänyt elämääni ihmisiä, jotka mut hyväksyvät tällaisena eikä tarvitse feikata.
Vieraat joskus ihmettelee "erikoisuuksiani" vaikka mielestäni olen ihan normaali. Kuulemma liikunkin erikoisesti ja hymäilen paljon itsekseni, itse en sitä edes tiedosta.
Tutut tuntevat ja pitävät niitä "erikoisuuksia" ihan normaalina mulle.Ilmeisesti sitten niin, eli minussa on pakko olla jotain joka estää ihmissuhteiden syvenemisen normaaleiden ihmisten kanssa. Oletan, että sen on pakko olla jokin minun olemuksessani. En tee mitään kummallista tai puhu mitenkään erikoisesti. Päinvastoin, olen opettelemalla opetellut "esittämään normaalia" (kuulostaa kyllä kieltämättä melko kauhealta tällä tavalla ilmaistuna).
Diagnoosejani en ala tässä sen tarkemmin erittelemään, itsesuojeluvaistoni on nykyään aika voimakas. Ja tarpeeni pitää omat rajani ja yksityisyyteni.
Lopeta esittäminen?
Ehkä ne huomaa että et ole oma itsesi kun vielä jännität sitä et huomaakohan muut.
Ehkä et omasta mielestäsi ole ulkoisesti mitenkään poikkeava kun olet itse tottunut siihen. Muut voi kuitenkin nähdä sen.
Mä kuulemma kuljen välillä hyppelehtien ja elehdin käsilläni yksinään, istun omituisessa asennossa ja joskus päästelen asiaankuulumattomia huokauksia ja muita ääniä, tämä on noteerattu työpaikassa :D olen kuitenkin hyvissä väleissä kaikkien kanssa vaikka mua vähän outona pitävätkin. Varmaan juuri siksi kun en koeta esittää mitään vaan olen normaali oma itseni ja hyväksyn muutkin normaaleina itseinään. Ja jotkut on ihastunutkin noihin "outouksiin" joita en itse pidä mitenkään erikoisena. Oon jo yli 30v enkä millään jaksaisi enää esittää "normaalia". Minä olen itselleni normaali vaikka ongelmia onkin.
Ehkä sun pitäis opetella hyväksymään itsesi?
Eihän mistään parannuta ennenkuin tulee ulos ongelman kanssa ja pystyy myöntämään sen itselleen 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa vain normaaleja ja mt-ongelmaisia ihmisiä. Raja on häilyvämpi kuin uskotkaan. Minä olen aika normaalin oloinen sosiaalinen tyyppi, mutta olen koko ikäni kärsinyt vaihtelevan vahvuisista pakko-oireista.
Sori, mutta et tiedä millaista on olla "liian outo". Kyllä vaan on normaaleja ja epänormaaleja siinä mielessä, kuten aloittajakin sanoi; käytöksessä on jotakin liian outoa.
Itsekin olen lapsesta asti ollut mt-oneglmainen, viimeksi tunti sitten tuskailin asiaa kun oli taas niin harmistuttava kaupunkireissu asioita hoitamaan. Minua seuraavat vartijatkin, kun käyttäydyn liian jännittyneesti.
Välillä menee paremmin, sitten yhtäkkiä voi lyödä aivot jumiin ja muut alkavat reagoida jännittyen ja epäillenkin jopa. Epämukavaa oloa aiheutan muille. Muuten olen ihan normaali, en ole tehnyt kenellekään pahaa, varastanut, olen ihan normaaliälyinen jne. En halua hengailla muiden, selkeästi mt-ongelmaisten kanssa, kun en pääse eteenpäin ja itseäkin siinä ahdistaa. Niitä oneglmiakin kun voi olla niin monenlaista, voi yhtäkkiä alkaa tulla jotain kontrollointia, outoilua, manipulointia tai muuta. Toivottavasti tämä nyt ei kuulosta liian rajulta, olen vaan joutunut päättämään joitakin ihmissuhteita näiden takia, eikä tunnu hyvältä idealta hakeutua erikseen hyvin ahdistuneiden/ongelmaisten ihmisten seuraan.
Ainoa toivo on vaan jatkaa yrittämistä. Hoitaa ahdistuksia ja muuta ja koittaa tsempata, jos niitä onnistuneita interaktioita tulisi tarpeeksi ja aivot oppisivat olemaan toisin. Pelkään vain, että ehdin pilata aina maineeni minne menenkin, niin olen vaan yksin. Käyn psyk.polilla juttelemassa psyk. sairaanhoitajan kanssa ja hakeutumassa terapiaan.
Kovasti tsemppiä ja myötätuntoiset terveiset kaikille samojen ongelmien kanssa painiville.
Ja minulla on siis traumaperäinen stressihäiriö joka aiheuttaa aivosumua ja sosiaalisiin traumoihin liittyvää outoilua, jos jotakuta jäi mietityttämään. Nyt olen taas vähän pää sumussa ja ulosanti sen mukaista. Ei oo helppoa tämä. :)
Kertomasi on ihan hyvin ymmärrettävää.
Mt-ongelmaisia ei voi yleistää tietynlaisiksi. Siksi on myös hankala ottaa kantaa aiheeseen. Itse olen kärsinyt vakavasta masennuksesta, ahdistuksesta jne ja tiedän, että olin raskasta seuraa ja ajoittain veemäistäkin, koska katkeruus. Nykyään välttelen tiettyjen ihmisten seuraa, koska he joko tietoisesti tai tiedostamattaan laukovat katkeria kommentteja, joka taas tekee minulle pahan mielen. Ymmärrän varsin hyvin, että masentuneena ajatusmaailma on musta, mutta jokaisella on myös oikeus suojata itseään.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on se että kyllähän sen huomaa jos ihmisellä viiraa päässä. Toki varmasti sitä myös missaa monia mt-ongelmaisia, mutta joistain huomaa heti olemuksesta, käytöksestä ja jutuista ettei ole kaikki kotona. Näillä on näin huuhaakielellä sanottuna sellainen epämiellyttävä ja häiritsevä aura, ei tee mieli hengailla yhtään enempää kuin pakko. Raskasta ja synkistävää seuraa, eikä oikein pysty luomaan läheisiä suhteita kun henkilön pääkopassa on jtn niin vääristynyttä.
Ymmärrän hyvin, että haluaa itselleen mieleistä seuraa ja välttelee epämielyttäviä. Mutta mikäli haluaa antaa mt-ongelmaisille hieman tsemppiä elämään tai mahdollisuutta elpyä paremmin, niin jätettäisi heidät sitten vaan rauhaan.
Tiedän , että se helpottaa oloa kun pääsee purkamaan tuntemuksiaan ja turhautumistaan vaikeasta henkilöstä, mutta sen voi tehdä myös ihmisarvoa kunnioittaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori vaan mutta te mt-tapaukset ja muut asburgerit olette todella raskasta seuraa.
En mä ainakaan vieraille ihmisille tuntojani ja vaivojani selosta, mä olen muiden seurassa ystävällinen ja avulias, joskin ujo.
Te "normaalit" osaatte olla kyllä välillä todella ilkeitä. Mt-tapaukset on usein hyvinkin empaattisia ja huolehtivia kun osaavat samaistua, eivätkä halua kaataa omia olojaan muiden niskaan, vaan pyrkivät ilostuttamaan ja auttamaan.En oo toi jolle vastasit, mutta kyllähän mt-ongelmaisista huomattava osa on todella rasittavaa seuraa, ihan oikeasti. Moni ei epäröi kaataa omia epänormaaliuksiaan muiden niskaan. Omassa elämässä tapaani mt-tapaukset ovat olleet sellaisia, että niillä ongelmilla on surutta pommitettu kaikkia jotka suostuu läheisempään ystävyyssuhteeseen, ja sen kautta lopulta tahallaan tai tahattomasti manipuloitu ja ripustauduttu. Ei kiitos enää.
Jo joo, mutta osaatte olla ilkeitä niitäkin kohtaan , jotka ovat vaan vähän outoja, hiljaisia jne. t.eri
Kenelle puhut? Eiköhän se ole itsestään selvää että maailmassa on ihmisiä kaikenlaisilla luonteenpiirteillä varustettuna. Totta kai jokainen kohtaa joskus ilkeitä ihmisiä, älä kuvittele olevasi niin erityinen että kokemuksesi ilkeistä ihmisistä olisi jotenkin poikkeava. Ei se ole, jokaiselle ollaan joskus ilkeitä.
KILTTIYS kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KILTTIYS kirjoitti:
Lopeta identifioitumasta mielenterveysongelmaiseksi. Sen sijaan fiilaa olevasi normaali ja ennen pitkää se manifestoituu myös 3d ulottuvuuteen.
Vaikka koko muu maailma olisi asiasta eri mieltä?
Kyllä.
Koko muu maailma lähtee siit fiiliksest mitä sä fiilaat.
Viisaita sanoja
Alue: Aihe vapaa
Masennus ja ahdistus tuppaa tarttumaan ja vaikuttaa keskusteluun ja kanssakäymiseen.
Olen omasta mielestäni nykyään melko normaali, mutta kärsinyt yllä mainituista yhtä lailla. En ole kestänyt muiden ongelmia (nykyään eri asia), toisaalta olen yrittänyt suojella muita omiltani.