Miehet, jotka eivät halua naimisiin naisen toiveesta huolimatta

Vierailija kirjoitti:

Muistuttaisin että yli 60% esikoisista syntyy nykyään avioliiton ulkopuolella. Kaikista lapsista n. 45%. On siis enemmän sääntö kuin poikkeus, että perhe perustetaan ilman avioliittoa. Aika moni pareista avioituu pian esikoisen syntymän jälkeen, mutta kuten tilastoista näkyy, ei suinkaan kaikki. Minusta tässä on kyse yhteiskunnallisesta muutoksesta ja ilmapiiristä, ei vain yksilötason päätöksistä. Moni lapsi jäisi kokonaan tekemättä, jos jäätäisiin odottamaan miehen avioaikeita, valitettavasti näin. Jotain on muuttunut nuorten asenteissa, mutta myös oma tuttavapiiri ja omat kokemukset kertoo sitä, että erityisesti miesten asenteissa. Lapsi, asuntolaina yms. vielä menee, mutta avioliitto on iso askel.

Oman empiirisen havainnon mukaan naimisiin pitäisi mennä pian huumavaiheessa tai lähes heti esikoisen synnyttyä. Siinä pikkulapsiarjessa miehiä ei enää kiinnosta.

Ja kyllä, minulle kävi myös näin. Avioliitosta keskusteltiin ja se oli suunnitelmissa, mutta lapsen syntymän jälkeen mies kieltäytyikin, siirsi suunnitelmaa koko ajan eteenpäin. Siinä vaiheessa olin itse ns. loukussa. Lapsi sitoo naisen suhteeseen ihan eri tavalla kuin miehen.

Kuten avioerotilastoista (>70% naisten ottamia) näemme, mikään ei sido naista liittooon, sillä tavalla kuin miestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä koen et noita naisia k*s*tetaan ihan 6-0. 

Mies nyppii rusinat pullasta kun saa avokin ja muun ilman avioliiton tuomia vastuita. Sillä avioliitolla on paljonkin väliä taloudellisen tilanteen takia, jos mies kuolee ja nainen jää leskeksi tai erotessa toinen jäisi tyhjin käsin.

Miks erotessa toiselle pitäs mitää antaa?eiköhän se nainen voi ihan omillaan tulla toimeen ja sama toisinpäin.jos mulla ois omaisuutta niin en todellakaan puolia antais toiselle eron hetkellä,en mä nyt kavereillekkaan antais jos välit menee poikki.

Perhe on yhteinen yritys, jossa tasataan elämänkulussa tapahtuvia muutoksia. Välillä joku on työttömänä, toinen vauvan kanssa kotona. Yhteistä pottia silti kerrytetään ja yhdessä se jaetaan, jos ero tulee. Samalla tavalla yhteiset lapset perivät vanhempansa. 

Haluaisin olla tästä samaa mieltä, mutta nykypäivänä se ei enää useimmilla meni niin. On avoliittoa, avioliittoa avioehdolla, eroja useammassa sukupolvessa. Se että lapset perisivät muuta kuin lakiosan, ei sekään itsestään selvää. Uusioperhekuviot vanhemmissa ikäluokissa ja niihin liittyvät perintöriidat osoittavat sen. On ihan aiheellista kysyä, että mikä on meidän vanhuudenturva jatkossa, kun samalla romoutunut hyvinvointiyhteiskunnan ja avioliittoinstituution luima turvaverkko.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitosta eroaminen on miehille henkisesti raskaampaa kuin naisille.

Avioliiton aikana hankittu omaisuus menee puoliksi oli avioehtoa tai ei, ja ne vuodet ovat yleensä miehen elämän tuottavinta aikaa.

Ei avioliittoa, ei eroa.

Ei avioliittoa ei omaisuuden ryöstöä.

Millä ihmeen perusteella aviolitosta eroaminen on miehelle henkisesti raskaampaa? Entä avoliitto, onko se naiselle henkisesti raskaampaa? Kuulostat pösilöltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella jos mies tulisi naiselle hokemaan "sun on pakko mennä mun kanssa naimisiin ja huolehtii mun elatus ja antaa mulle sun rahat kun kuolet, muuten olet vastuuntunnoton etkä rakasta mua!"

Mikä olis fiilis?

Em. tiivisti aika hyvin asian. On se vaikeaa naiselle valita ihan itse koulutusala jolla maksetaan sellaista palkkaa ettei tarvitse yhteiskunnan ja puolison tulonsiirroista olla koko elämää riippuvainen.

Hävettäisi ja ällöttäisi asua hyyryläiaenä jonkun toisen omistamassa asunnossa "koska lesken asumisoikeus" jne. muut reponatukihimmelit joita täällä hamutaan.

Toisille parisuhde ja perhe on sitä omaa elämää. He eivät näe kaikkia asioita elämässään rahan kautta, saati niin että itsellä pitää olla rahaa näin ja näin paljon, ja puolisolle ai ainakaan saisi antaa tai jäädä mitään, vaan he näkevät taloudelliset kuten muutkin asiat perheen yhteisenä asiana. On erikoista miten voi olla noin rajoittunut ettei ymmärrä että vaikka itselle raha on tärkeintä, eikä kykene muodostamaan parisuhdetta jossa se elämä eletään ja jaetaan yhdessä, niin ei muka millään ymmärrä että monelle muulle se on oma tapa elää ja olla. 

Niin on tapa, koska siitä on taloudellista hyötyä naiselle. Muuten ei avioliittoja paljon solmittaisi. Anteeksi kun tuon vähän realismia tähän.

Tottakai siitä on molemmille hyötyä, eihän sitä muuten tehtäisi. Se turvaa kuoleman varalta molempia, ei vain toista.

Avioliitto on juridinen sopimus, jossa yhdellä sopimuksella sovitaan useista perhe-elämään, perintöoikeuteen ja lasten huoltoon liittyviä asioita. Sitä minä en ymmärrä miksi kukaan nainen, joka haluaa avioliiton tuomaa turvaa ylipäätään tuhlaa aikaansa miehiin, joille se ei ole tärkeää. Moni vielä menee ottamaan velkaa ja omaisuutta, tekee lapsia, tällaisten koijareitten kanssa. t: kahdesti avioitunut, toinen avioliitto, koska ensimminen päättyi puolison kuolemaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mua ärsyttää tuo. Itse olen juuri tuossa tilanteessa, että yhyeinen talolaina on, autot on puoliksi ostettu ja vauvaa odotellaan. Olen aina sanonut että haluan tehdä lapset aviossa, mutta ikä tuli vastaan ja piti luopua siitä. Varmasti odottaa, että vauva saa hänen sukunimen, mutta enpä usko. Sanoinkin siitä miehelle. Nyt se varmaan miettii että pitäisikö edes kihlata minut (tietenkin pitkällä mahalla kun en voi edes juhlia). Typerys!

Melkoinen suhde teillä, jos mies on omasta mielestäsi pelkkä typerys.

Itse tein selväksi miehelle että

A) kihloihin en mene, jos se ei tarkoita naimisiin menoa. Pelkkä sormus on yhtä tyhjän kanssa ja katteeton, jos sillä ei ole edes aikomusta johtaa avioliittoon.

B) yhteistä taloa ei osteta ilman avioliittoa, vaan asumme vuokrakerrostalossa, jos sitoutuminen ei kiinnosta.

C) lapsen voin tehdä, koska jos oikeasti lapsen haluan, niin sen voin tehdä yksinkin ilman miestä. Ihan omassa valinnassa tehdäänkö yhdessä lapsi vai erotaanko ja teen lapsen yksin tai jonkun muun kanssa.

D) avioliitto on juridinen sopimus, jolla taataan puolison oikeudet kuoleman ja onnettomuuksien varalta. Avioliitto on helpompi kokonaisuudesta vastaava sopimus, kuin tehdä kymmeniä erilaisia sopimuksia muun muassa testamentista ja sairaalan lähiomaiseksi nimeämisestä lähtien. Jos ei kiinnosta varautua mihinkään niin se kertoo siitä että toisen osapuolen osuus ei kiinnosta. "Ollaan tässä ja nyt - kunnes löydän jotain parempaa" -periaate ei ole mulle.

E) juhlat ei kiinnosta pätkän vertaa, joten siihen tekosyyhyn on turha vedota.

Muutaman kuukauden mietittyään mies ihan itse ehdotti avioliiton solmimista maistraatin kautta ilman kutsuvieraita.

Joku päivä kun miehesi ottaa eron, tulee hän syyttämään sinua avioliittoon panostamisesta. Nämä kuviot on niin nähtyjä. Näissä ei voi "voittaa". Hyvä kuitenkin, että olette naimisissa.

Ei suomessa parisuhteet kestä kuin joitain vuosia niin en todellakaan panosta suhteeseen koko omaisuudellani vaikka jokainen nainen on sitä vaatinut.

Eikös se tilastokeskuksen mukaan mene niin että 75% suhteista päättyy eroon ja niistä 80% tapahtuu naisen aloitteesta niin miksi panostaisin koko omaisuudellani suhteeseen joka tilastojen valossa tulee päättymään eroon ja lähtiessään nainen vie puolet omaisuudesta vaikka olisi ollut työttömänä koko suhteen ajan

Entäs sellainen "selitys", että mies ottaa avioliiton niin vakavasti, että se on lupaus jota ei voi rikkoa tai perua, joten tästä syystä ei halua naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Entäs sellainen "selitys", että mies ottaa avioliiton niin vakavasti, että se on lupaus jota ei voi rikkoa tai perua, joten tästä syystä ei halua naimisiin?

Mitä tuossa pitää selittää? Ei halua sitoutua sinuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerronpa esimerkin tosielämästä. Tutustuin tulevaan mieheeni jo lukioikäisenä, muutettiin yhteen ja hankittiin kaksi lasta. Rakennettiin talo ja otettiin velkaa. Oltiin niin kuin kaikki muutkin, mutta naimisiin mieheni ei suostunut. Yrityksensä laajentaminen oli hänelle kaikki kaikessa. Hän ahkeroi ja me vaurastuimme. Sitten eräänä päivänä hän lähti kesätyöntekijäksi palkkaamansa tytön matkaan. Häitä he viettivät saman vuoden marraskuussa.

Eli miehesi ahkeroi ja hän vaurastui. On vain oikein, että eron tultua hän saa pitää työnsä hedelmät itsellään, ja sinä saat pitää omasi.

Varmasti miehelle käy myös se, että nainen pitää sitten lapset kokonaan itsellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerronpa esimerkin tosielämästä. Tutustuin tulevaan mieheeni jo lukioikäisenä, muutettiin yhteen ja hankittiin kaksi lasta. Rakennettiin talo ja otettiin velkaa. Oltiin niin kuin kaikki muutkin, mutta naimisiin mieheni ei suostunut. Yrityksensä laajentaminen oli hänelle kaikki kaikessa. Hän ahkeroi ja me vaurastuimme. Sitten eräänä päivänä hän lähti kesätyöntekijäksi palkkaamansa tytön matkaan. Häitä he viettivät saman vuoden marraskuussa.

Eli miehesi ahkeroi ja hän vaurastui. On vain oikein, että eron tultua hän saa pitää työnsä hedelmät itsellään, ja sinä saat pitää omasi.

Varmasti miehelle käy myös se, että nainen pitää sitten lapset kokonaan itsellään.

Jos nainen maksaa kaiken lapsiin liittyvän niin joo mutta jos mieheltä vaaditaan rahaa lapsiin niin siinä vaiheessa tuo on todella törkeää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei hyödy avioliitosta mitään. Jos ajattelee leskeneläkettä, hyvin harva nainen kuolee alle 50-vuotiaana. Osa miehistä kuolee.

Suurin osa miehistä osannee käydä Tilastokeskuksen sivuilla. Valtaosa avioliitoista päätyy eroon. Ja näitä eroja hakevat naiset 75 prosenttisesti. Avioliiton kesto on näissä normi- eli eroliitoissa hieman päälle 10 vuotta. Seksin saanti päättyy yleensä jo paljon aikaisemmin.

Lisäksi miehiä ei ole millään lailla sosiaalistettu häihin tai muuhun avioliittohömpötykseen, kuten naiset on jo pikkulapsiajan prinsessasaduista lähtien.

Mies ei tosiaan hyödy avioliitosta mitään.

Valtaosa avioliitoista ei päädy eroon. Se on fakta.

Miesten ennenaikaiset kuolemat ovat tietysti usein oma valinta. Ei kukaan käske juomaan kaljaa, tupakoimaan ja olemaan liikkumatta.

Ei fakta vaan valhe.
Suomessa kokonaiseronneisuusluku on jo vuosia ollut lähellä 0,50:tä. Tällä erovauhdilla siis puolet avioliitoista päätyisi eroon. Erotilastoa Euroopassa - ja koko maailmassa - johti vuonna 2000 Ruotsi (55 %). Seuraavina tulivat Suomi (51 %), Viro (47 %) ja Tanska (45 %).

https://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_09_02_nieminen.html

"Valtaosa" ei kyllä tarkoita puolta tai edes 51 %:a.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mua ärsyttää tuo. Itse olen juuri tuossa tilanteessa, että yhyeinen talolaina on, autot on puoliksi ostettu ja vauvaa odotellaan. Olen aina sanonut että haluan tehdä lapset aviossa, mutta ikä tuli vastaan ja piti luopua siitä. Varmasti odottaa, että vauva saa hänen sukunimen, mutta enpä usko. Sanoinkin siitä miehelle. Nyt se varmaan miettii että pitäisikö edes kihlata minut (tietenkin pitkällä mahalla kun en voi edes juhlia). Typerys!

Melkoinen suhde teillä, jos mies on omasta mielestäsi pelkkä typerys.

Itse tein selväksi miehelle että

A) kihloihin en mene, jos se ei tarkoita naimisiin menoa. Pelkkä sormus on yhtä tyhjän kanssa ja katteeton, jos sillä ei ole edes aikomusta johtaa avioliittoon.

B) yhteistä taloa ei osteta ilman avioliittoa, vaan asumme vuokrakerrostalossa, jos sitoutuminen ei kiinnosta.

C) lapsen voin tehdä, koska jos oikeasti lapsen haluan, niin sen voin tehdä yksinkin ilman miestä. Ihan omassa valinnassa tehdäänkö yhdessä lapsi vai erotaanko ja teen lapsen yksin tai jonkun muun kanssa.

D) avioliitto on juridinen sopimus, jolla taataan puolison oikeudet kuoleman ja onnettomuuksien varalta. Avioliitto on helpompi kokonaisuudesta vastaava sopimus, kuin tehdä kymmeniä erilaisia sopimuksia muun muassa testamentista ja sairaalan lähiomaiseksi nimeämisestä lähtien. Jos ei kiinnosta varautua mihinkään niin se kertoo siitä että toisen osapuolen osuus ei kiinnosta. "Ollaan tässä ja nyt - kunnes löydän jotain parempaa" -periaate ei ole mulle.

E) juhlat ei kiinnosta pätkän vertaa, joten siihen tekosyyhyn on turha vedota.

Muutaman kuukauden mietittyään mies ihan itse ehdotti avioliiton solmimista maistraatin kautta ilman kutsuvieraita.

Tuliko kuitenkin ei-kutsuttuja vieraita?

ENSIN avioliitto sitten lapset...ei toisinpäin, naisten oma vika kun ovat suostuneet moiseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitosta eroaminen on miehille henkisesti raskaampaa kuin naisille.

Avioliiton aikana hankittu omaisuus menee puoliksi oli avioehtoa tai ei, ja ne vuodet ovat yleensä miehen elämän tuottavinta aikaa.

Ei avioliittoa, ei eroa.

Ei avioliittoa ei omaisuuden ryöstöä.

Millä ihmeen perusteella aviolitosta eroaminen on miehelle henkisesti raskaampaa? Entä avoliitto, onko se naiselle henkisesti raskaampaa? Kuulostat pösilöltä. 

Millä perusteella? No jos yhtään olisit tutustunut aiheeseen, tai edes googlettanut, tietäisit että kaikki mittarit mitä on saatavilla, osoittavat että ero on raskaampaa miehille. Terveydestä, taloudesta, ongelmista, eniten kärsii miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerronpa esimerkin tosielämästä. Tutustuin tulevaan mieheeni jo lukioikäisenä, muutettiin yhteen ja hankittiin kaksi lasta. Rakennettiin talo ja otettiin velkaa. Oltiin niin kuin kaikki muutkin, mutta naimisiin mieheni ei suostunut. Yrityksensä laajentaminen oli hänelle kaikki kaikessa. Hän ahkeroi ja me vaurastuimme. Sitten eräänä päivänä hän lähti kesätyöntekijäksi palkkaamansa tytön matkaan. Häitä he viettivät saman vuoden marraskuussa.

Eli miehesi ahkeroi ja hän vaurastui. On vain oikein, että eron tultua hän saa pitää työnsä hedelmät itsellään, ja sinä saat pitää omasi.

Varmasti miehelle käy myös se, että nainen pitää sitten lapset kokonaan itsellään.

Jos nainen maksaa kaiken lapsiin liittyvän niin joo mutta jos mieheltä vaaditaan rahaa lapsiin niin siinä vaiheessa tuo on todella törkeää

Aiiivan. Omat lapsetkin hahmotetaan rhan kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitosta eroaminen on miehille henkisesti raskaampaa kuin naisille.

Avioliiton aikana hankittu omaisuus menee puoliksi oli avioehtoa tai ei, ja ne vuodet ovat yleensä miehen elämän tuottavinta aikaa.

Ei avioliittoa, ei eroa.

Ei avioliittoa ei omaisuuden ryöstöä.

Millä ihmeen perusteella aviolitosta eroaminen on miehelle henkisesti raskaampaa? Entä avoliitto, onko se naiselle henkisesti raskaampaa? Kuulostat pösilöltä. 

Millä perusteella? No jos yhtään olisit tutustunut aiheeseen, tai edes googlettanut, tietäisit että kaikki mittarit mitä on saatavilla, osoittavat että ero on raskaampaa miehille. Terveydestä, taloudesta, ongelmista, eniten kärsii miehet.

Todellisuudella ei pääse syyllistään pelkästään miehiä

Vierailija kirjoitti:

Ei suomessa parisuhteet kestä kuin joitain vuosia niin en todellakaan panosta suhteeseen koko omaisuudellani vaikka jokainen nainen on sitä vaatinut.

Eikös se tilastokeskuksen mukaan mene niin että 75% suhteista päättyy eroon ja niistä 80% tapahtuu naisen aloitteesta niin miksi panostaisin koko omaisuudellani suhteeseen joka tilastojen valossa tulee päättymään eroon ja lähtiessään nainen vie puolet omaisuudesta vaikka olisi ollut työttömänä koko suhteen ajan

No et tietenkään kun olet tuota mieltä, sehän on selvä. Katsot varmaan myös että kumppanisi on tietoinen tästä mielipitetestäsi etkä valehtele hänäelle syitä miski et halua naimisiin mennä?

Onneksi ketään ei voi pakottaa naimisiin. Sen takia tämäkin keskustelu on vähän turhaa, ei kukaan täällä käydyn keskustelun perusteella muuta mieltä. Jos ei naimisiin halua, niin toisen vain pitää tyytyä siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei hyödy avioliitosta mitään. Jos ajattelee leskeneläkettä, hyvin harva nainen kuolee alle 50-vuotiaana. Osa miehistä kuolee.

Suurin osa miehistä osannee käydä Tilastokeskuksen sivuilla. Valtaosa avioliitoista päätyy eroon. Ja näitä eroja hakevat naiset 75 prosenttisesti. Avioliiton kesto on näissä normi- eli eroliitoissa hieman päälle 10 vuotta. Seksin saanti päättyy yleensä jo paljon aikaisemmin.

Lisäksi miehiä ei ole millään lailla sosiaalistettu häihin tai muuhun avioliittohömpötykseen, kuten naiset on jo pikkulapsiajan prinsessasaduista lähtien.

Mies ei tosiaan hyödy avioliitosta mitään.

Valtaosa avioliitoista ei päädy eroon. Se on fakta.

Miesten ennenaikaiset kuolemat ovat tietysti usein oma valinta. Ei kukaan käske juomaan kaljaa, tupakoimaan ja olemaan liikkumatta.

Ei fakta vaan valhe.
Suomessa kokonaiseronneisuusluku on jo vuosia ollut lähellä 0,50:tä. Tällä erovauhdilla siis puolet avioliitoista päätyisi eroon. Erotilastoa Euroopassa - ja koko maailmassa - johti vuonna 2000 Ruotsi (55 %). Seuraavina tulivat Suomi (51 %), Viro (47 %) ja Tanska (45 %).

https://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_09_02_nieminen.html

"Valtaosa" ei kyllä tarkoita puolta tai edes 51 %:a.

Niin, se tarkoittaa yli 50%, alkaen 51%:sta, jos ei desimaaleja haluta laskea. Ja mikä oli kokonaiseronneisuusluku Suomelle tilastokeskuksen mukaan?

Itse en arvosta tyhjiä sanoja ilman konkretiaa. Se on helppo vakuuttaa "kyllä mä sen rakastan" koska ne on pelkkiä sanoja. Jos sama ihminen kieltäytyy sitoutumisesta esimerkiksi avioliiton kautta, kertoo se sen että sanojen takana on tyhjää. Teot kertoo aina enemmän kuin pelkästään sanat.

Yleensähän nämä miehet (tai naiset) ovat avoliitossa tasan niin kauan kunnes löytyy jotain parempaa. Ja jostain kumman syystä se avioliittokin alkaa myöhemmin kiinnostamaan, vaikka edellisen avopuolison kanssa on jauhettu "ikinä en mene naimisiin periaatteesta" ja on ollut lapset, autot ja talolaina. Kyllä se sitoutuminen kiinnostaa jos on tarpeeksi kiinni pidettävä ihminen.

Toki puolet avioliitoistakin päätyy eroon, mutta todennäköisesti alkuperäinen ajatus on silti ollut sitoutua eikä olla jalka puoleksi oven välissä parempaa tarjontaa pohdiskellen.