Lue keskustelun säännöt.
Miehet, jotka eivät halua naimisiin naisen toiveesta huolimatta
23.11.2021 |
Tämä ei ole siis itseäni koskeva juttu (olen naimisissa ja meillä on mieheni kanssa lapsia), vaan seuraan sivusta useammankin pariskunnan elämää:
Pariskunnat ovat kolmenkympin molemmin puolin, yhdessä ovat olleet jo pitkään (5-10 v) eli ei ole mistään tuoreista suhteista kyse. Pariskunnat ovat vuosia asuneet yhdessä, monilla on yhteinen omistusasunto ja osalla pareista lapsi/lapsia. Pariskunnan osapuolet eivät ole olleet aiemmin naimisissa eli liitto olisi molemmille ensimmäinen. Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. Miehet sanovat, että vielä ei ole sopiva aika mennä naimisiin, vaan haluavat odottaa. Naiset eivät miehiään kosi: osa kokee itse, että kosinnan pitää tulla mieheltä ja osalle mies on sanonut, että mies kosii sitten kun kokee hetken olevan sopiva. Naiset saattavat usein "muistuttaa" miestä kosimisesta esim. muiden häiden yhteydessä, muiden mennessä kihloihin, omien lasten ristiäisten/nimiäisten aikaan jne.
Sivusta seuraajana mietin, mitä ihmettä? Tajuan, että parikymppiset vasta tavanneet eivät ole menossa naimisiin, mutta pitkään yhdessä olleet, joilla on oma asunto ja jopa lapsia? Mitä tuossa vaiheessa pitää enää odottaa, kun yhdessä on oltu pitkään, on asunto ja lapsetkin? Yhteinen jälkikasvu on jo paljon suurempi sitoumus kuin avioliiton solmiminen. Itselleni tulee näistä tapauksista olo, haluaako mies koskaan naimisiin avopuolisonsa/lastensa äidin kanssa?
Enkä nyt tarkoita pariskuntia, jotka eivät haluakaan naimisiin (tämä on täysin ok), vaan näitä pareja, joissa nainen haluaisi naimisiin ja mies ei.
Ap
Kommentit (527)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi mennä naimisiin? Vai onko tehtävä niinkuin nainen haluaa?
Jos avioliitto on naiselle niin tärkeä, niin hän varmaan kosii itse.
On miehiä, jotka peräänkuuluttaa "perinteisiä arvoja", mutta eivät kuitenkaan ole valmiita avioliittoon. Tuskin ovat sitten suhteen kanssa tosissaan. Jos sitten taas ihan selkeästi ja määrätietoisesti tuovat ilmi, etteivät halua naimisiin koskaan kenenkään kanssa eivätkä usko avioliittoon, niin se on asia erikseen. Siinä nainen voi sitten etsiä miehen, jolla on samat arvot, jos niin kovin hinkuu naimisiin.
Niin, aika vaikea löytää enää perinteisiä naisia, joten perinteinen avioliittokin on sitten ulottumattomissa. Jostain Lestadiolais-piireistä ehkä löytyisi, mutta silloin pitäisi itsekin tulla uskoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoliitossa on samat oikeudet kuin avioliitossa nykyään, jos asutaan yhdessä. Omaisuus menee jakoon, kun erotaan.
Ei muuten ole, edelleenkään. Pitää olla pitkä liitto ja pitää pystyä todistamaan, että on osaltaan mahdollistanut puolison ns. omaisuuden kertymisen. Ja siltikään ei mene puoliksi.... vaan erossa KOHTUULLISTETAAN toisen osuutta.
Edelleenkin on miehiä, jotka täysin häikäilemättä jättävät jopa vuosikymmeniä kotona olleen ja jopa yrityksessä työskennelleen vaimonsa täysin puille paljaille --- koska avoliitto....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP ei osaa asettua miesten asemaan.
Mies joutuu maksamaan sormukset.
Mies joutuu maksamaan juhlat.
Mies joutuu antamaan puolet omaisuudestaan naiselle heti sillä hetkellä, kun nainen haluaa erota (ryöstää miehen).Mies ei hyödy avioliitosta. N21
Mies, tuo oman elämänsä ikuinen objekti. Millainen mies ei kykene ilmaisemaan omia toiveitaan ja vaatimaan avioehtoa, mutta pystyy kyllä hankkimaan toisen kanssa yhteisen kodin ja lapsia, auton ja kultaisen noutajan?
Sellainen mies joka viihtyy suhteessa eikä halua erota. Naiset on niin vaativia sekä itsekkäitä ja sen huomaa siittä että jos ei naisen tahto toteudu ero on 90% varma
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitosta eroaminen on miehille henkisesti raskaampaa kuin naisille.
Avioliiton aikana hankittu omaisuus menee puoliksi oli avioehtoa tai ei, ja ne vuodet ovat yleensä miehen elämän tuottavinta aikaa.Ei avioliittoa, ei eroa.
Ei avioliittoa ei omaisuuden ryöstöä.Millä ihmeen perusteella aviolitosta eroaminen on miehelle henkisesti raskaampaa? Entä avoliitto, onko se naiselle henkisesti raskaampaa? Kuulostat pösilöltä.
Millä perusteella? No jos yhtään olisit tutustunut aiheeseen, tai edes googlettanut, tietäisit että kaikki mittarit mitä on saatavilla, osoittavat että ero on raskaampaa miehille. Terveydestä, taloudesta, ongelmista, eniten kärsii miehet.
Eihän sellaista VOI mittaroida. Ja miten ihmeessä se avioliitto liittyy eron raskauteen, ei mitenkään. Miehet vaan tuppaavat "yllättymään" erosta kun ensin ovat olleet välinpitämättömiä puolisoa kohtaan vuosikausia.
Kyllä voi mittaroida, ja ota hei nyt ihan oikeasti se google tai duckduck käyttöön, sivistä itseäsi.
Kuule, näin maisterina kerron sinulle että uskon tieteelliseen tutkimukseen, en "noku minusta tuntuu että kärsin enemmän kuin naiset" -mutuun. Jos sellaista "sivisistystä" tarjoilet niin ei kiitos. Minä voisin väittää sinulle ihan päinvastaista jos haluaisin ja kerätä naisilta argumentteja miten kärsivät enemmän kuin miehet. Siinäpä sinulle olisi sitten tutkimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP ei osaa asettua miesten asemaan.
Mies joutuu maksamaan sormukset.
Mies joutuu maksamaan juhlat.
Mies joutuu antamaan puolet omaisuudestaan naiselle heti sillä hetkellä, kun nainen haluaa erota (ryöstää miehen).Mies ei hyödy avioliitosta. N21
Mies, tuo oman elämänsä ikuinen objekti. Millainen mies ei kykene ilmaisemaan omia toiveitaan ja vaatimaan avioehtoa, mutta pystyy kyllä hankkimaan toisen kanssa yhteisen kodin ja lapsia, auton ja kultaisen noutajan?
Sellainen mies joka viihtyy suhteessa eikä halua erota. Naiset on niin vaativia sekä itsekkäitä ja sen huomaa siittä että jos ei naisen tahto toteudu ero on 90% varma
Ok, hyvä tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ei ole pakko mennä naimisiin byrokratian takia jotta voi olla toisen kanssa. Aina voi laatia sopivat testamentit.
N28 kirjoitti:
Meillä vastaava tilanne, minä (N28) haluaisin naimisiin mutta mieheni (33 v.) ei ikinä halua mennä naimisiin, hän ei usko avioliittoon. 5 vuotta yhdedssä ja siitä 4 vuotta avopuolisoina. En koe (ainakaan toistaiseksi) että minun pitäisi lopettaa toimiva suhde vain sen takia etten pääse naimisiin hänen kanssa. Lapsia ei ole, omistusasunto minun nimissä sillä mies ei halunnut vielä ostaa asuntoa.
Ihan tämän yhden viestin perusteella veikkaisin, että haluate turhan eri asioita. Saatan toki olla väärässä, koska tiedän vain tämänä yhden viestin verran. Miksei 33 v mies ole valmis ostamaan asuntoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on jollakin mennyt ihon alle. Mihinkään muuhun keskusteluun en ole osallistunut, mutta nyt kommenttini julkaistaan vasta tarkistuksen jälkeen. Onhan se ihan hirveää tuoda esille, että sitoutuminen on sitoutumista ja on relevanttia sellaista vaatia, jos ei arvosta tyhjiä sanoja ilman konkretiaa.
Yksinkertainen kysymys: kuka haluaa mennä naimisiin ihmisen kanssa joka ei halua mennä naimisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ikinä tekisi lasta miehelle, joka ei halua naimisiin kanssani. Ei rahan vuoksi, vaan siksi etten miehen mielestä ole hänelle se oikea ja sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen et noita naisia k*s*tetaan ihan 6-0.
Mies nyppii rusinat pullasta kun saa avokin ja muun ilman avioliiton tuomia vastuita. Sillä avioliitolla on paljonkin väliä taloudellisen tilanteen takia, jos mies kuolee ja nainen jää leskeksi tai erotessa toinen jäisi tyhjin käsin.
Avoliitossa on samat oikeudet kuin avioliitossa nykyään, jos asutaan yhdessä. Omaisuus menee jakoon, kun erotaan.
Kuolemassa aviopuoliso saa puolet ja kuolleen perilliset toisen puolen. Tämä on todellinen pommi, jos omaisuutta on enemmän ja se ei ole helposti jaettavaa. Esimerkiksi minulla on yritys, jonka arvo on merkittävä, ja meillä on omakotitalo. Avioliiton kautta puolet noista kuuluu vaimolleni tietysti. Jos vaimoni kuolisi, omaisuutemme menisi jakoon, ja tuosta yrityksestä ja talosta puolet menisi vaimoni lapselle (joka ei ole minun lapseni). Minä joutuisin myymään talon ja firman, että saisin maksettua perintönä puolet talon ja firman arvosta tuolle perijälle (toiminimeä ei voi omistaa useampi).
En tuota ajatellut mennessäni naimisiin. Olin idiootti. Jos vaimoni kuolee ennen minua, olen täysin taloudellisen katastrofin uhri tuon perintäjutun takia. Tuo on se todellinen syy olla menemättä naimisiin yksinhuoltajan kanssa, aiemmat lapset ovat perillisiä ja saavat merkittävän osan perinnöistä (puolet!!)! Olisi ehdottomasti pitänyt olla avioehto tuon takia.
et joutuisi.
ei perintöä ole mikään pakko jakaa heti tai koskaan.
Miksi tuo perillinen EI vaatisi perintöä jakoon? Tietysti vaatisi. Silloin on pakko jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP ei osaa asettua miesten asemaan.
Mies joutuu maksamaan sormukset.
Mies joutuu maksamaan juhlat.
Mies joutuu antamaan puolet omaisuudestaan naiselle heti sillä hetkellä, kun nainen haluaa erota (ryöstää miehen).Mies ei hyödy avioliitosta. N21
Näin naisena on kommentoitava, että minä en käytä koruja (kaulakoru ja rannekoru ei ahdista niin paljon kuin muut), en haluaisi juhlia enkä myöskään ole miehen rahojen perässä.
Tosin, ei mulla mitään miestä olekaan. Mutta voisin haluta naimisiin ihan sillä, että kuollessani perintövero olisi puolisolle suotuisampi.
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen kysymys: kuka haluaa mennä naimisiin ihmisen kanssa joka ei halua mennä naimisiin?
Niin, tämä on totta. Kukapa haluaa. En tiedä, itse en haluaisi.
Vastakysymys: miksi kukaan haluaisi olla avoliitossa ihmisen kanssa, joka tekee selväksi ettei naimisiin haluava osapuoli ole sitoutuminen arvoinen?
Miksi tekisit lapsia, ostaisit talon tai hommaisin muuta omaisuutta ihmisen kanssa, joka tekee selväksi että sitoutuminen ei onnistu? Eikö silloin pitäisi olla vaan ihan sinkkuna tai jatkaa sellaista kevyttä tapailua.
Miten voi olettaa, että toinenkaan sitoutuu suhteeseen henkisesti, jos ei itse viralliseen juridiseen sitoutumiseen tunne mielenkiintoa edes sen avopuolison onnen ja mielenrauhan vuoksi?
Miksi olla avoliitossa, jos ei halua sitoutua ja toinen haluaa? Olisi kaikille osapuolille reilumpaa olla olematta ollenkaan ja myöntää että ei se kumppani ole oikea. Se on eri asia, jos molemmille sopii avoliitto ja se on yhteinen päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä vinkki ehkä ärsyttää; mutta älkää naiset menkö saman katon alle asumaan miehen kanssa ennen avioliittoa. Näinhän se on ennenkin tehty. Ja ennen ei 'annettu' ilman papin aamenta, niin miesten piti mennä naimisiin saadakseen jotain.
Yksinkertaista, jos kaikki tekisivät näin myös nykyaikana.
Vierailija kirjoitti:
Tämä vinkki ehkä ärsyttää; mutta älkää naiset menkö saman katon alle asumaan miehen kanssa ennen avioliittoa. Näinhän se on ennenkin tehty. Ja ennen ei 'annettu' ilman papin aamenta, niin miesten piti mennä naimisiin saadakseen jotain.
Yksinkertaista, jos kaikki tekisivät näin myös nykyaikana.
Eikö olisi aika älytöntä seurustella yhden miehen kanssa (= sen, jonka kanssa haluaa naimisiin) mutta tyydyttää seksuaaliset tarpeensa jonkun toisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Viisaita miehiä, sillä totuushan on että miehelle avioliitosta/avoliitosta on ainoastaan ja pelkästään harmia ja murhetta. Naisille parisuhde tietenkin on hyödyllinen.
Toiseksi seksuaalisuus hoituu erinomaisesti irtosuhteilla sillä elämmehän naisten seksuaalisen ”vapautumisen” aikakautta.
Kokeneena setämiehenä neuvon kaikkia nuoria miehiä ottamaan naiset vain hassuina hepsankeikkoina ja pitämään vaan hauskaa niiden kanssa - mutta ei koskaan pariutumaan.
Hassua, sillä useiden tutkimusten mukaan pisimpään elävät ja terveimpänä pysyvät avioliitossa olevat miehet.
Sen jälkeen sinkkunaiset
Sitten tulee avioliitossa elävät naiset ja pahnan pohjimmaisena sinkkumiehet.
Toisinsanoen, tilastollisesti avioliitto parantaa miehen elämänlaatua ja huonontaa naisen. Olet siis täysin hakoteillä.
Vierailija kirjoitti:
Viisaita miehiä, sillä totuushan on että miehelle avioliitosta/avoliitosta on ainoastaan ja pelkästään harmia ja murhetta. Naisille parisuhde tietenkin on hyödyllinen.
Toiseksi seksuaalisuus hoituu erinomaisesti irtosuhteilla sillä elämmehän naisten seksuaalisen ”vapautumisen” aikakautta.
Kokeneena setämiehenä neuvon kaikkia nuoria miehiä ottamaan naiset vain hassuina hepsankeikkoina ja pitämään vaan hauskaa niiden kanssa - mutta ei koskaan pariutumaan.
Ja päädyt ruikuttamaan kaunaasi vauvalle. Tosi laadukasta elämää :D
Vierailija kirjoitti:
Tämä vinkki ehkä ärsyttää; mutta älkää naiset menkö saman katon alle asumaan miehen kanssa ennen avioliittoa. Näinhän se on ennenkin tehty. Ja ennen ei 'annettu' ilman papin aamenta, niin miesten piti mennä naimisiin saadakseen jotain.
Yksinkertaista, jos kaikki tekisivät näin myös nykyaikana.
Näin juuri, miestä ei kannata ottaa lihapatojensa ääreen ylöspidettäväksi ennen kuin sormukset on sormessa. Ainoastaan aviomiesten kalsareita kannattaa alkaa pestä. Ja lapsia kannattaa tehdä vasta avioliittoon tai asuntolainoja ottaa. Avuttomuutta ja typeryyttä antaa miehen nauttia perhe-elämästä ilman vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä arvo on avioliitolla, joka ei ole molempien toive? Ei mitään, en ymmärrä miten joku voisi olla onnellinen avioliitossa kun tietää ettei toinen halunnut sitä.
Tämä on totta. Avioliitolla ei ole mitään arvoa, jos toinen on siihe pakotettu. Toisaalta en ymmärrä miten Suomessa ketään voidaan naimisiin pakottaa. Ihan itse täytyy olla sen verran osuutta asiaan, että allekirjoittaa paperit ja on läsnä vihkipaikalla. Ei sitä kukaan kenenkään puolesta tee.
Sitäkään en tosin ymmärrä, mitä arvoa on avoliitolla, jossa toinen olisi halunnut naimisiin ja toinen ei halua sitoutua. Miksi jakaisit elämän sellaisen kanssa, joka ei sinua loppu viimein edes tarpeeksi tosissaan halua? Jotain itsekunnioitusta olisi hyvä olla. Miksi jäädä avoliittoon, jossa toinen ei ole yhtä vakavissaan ja näkee avioliiton kanssasi epämiellyttävänä asiana?
En ihan samaan vertaisi mutta kyllä, ihan yhtä lailla ihmettelen, jos sellaisia naisia on. Itse olen ollut kerran naimisissa eikä kumpikaan meistä kosinut vaan ihan otettiin asunnon ostamisen yhteydessä puheeksi, että helpottaisikohan tulevaisuutta, jos mentäisiin naimisiin. Päätettiin mennä, varattiin aika maistraattiin ja tehtiin mitä siinä nyt pitikin tehdä kuulutusten saamiseksi, en enää muista. Sitten käytiin maistraatissa kahden todistajan kanssa ja oltiin naimisissa.