Lue keskustelun säännöt.
Miehet, jotka eivät halua naimisiin naisen toiveesta huolimatta
23.11.2021 |
Tämä ei ole siis itseäni koskeva juttu (olen naimisissa ja meillä on mieheni kanssa lapsia), vaan seuraan sivusta useammankin pariskunnan elämää:
Pariskunnat ovat kolmenkympin molemmin puolin, yhdessä ovat olleet jo pitkään (5-10 v) eli ei ole mistään tuoreista suhteista kyse. Pariskunnat ovat vuosia asuneet yhdessä, monilla on yhteinen omistusasunto ja osalla pareista lapsi/lapsia. Pariskunnan osapuolet eivät ole olleet aiemmin naimisissa eli liitto olisi molemmille ensimmäinen. Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. Miehet sanovat, että vielä ei ole sopiva aika mennä naimisiin, vaan haluavat odottaa. Naiset eivät miehiään kosi: osa kokee itse, että kosinnan pitää tulla mieheltä ja osalle mies on sanonut, että mies kosii sitten kun kokee hetken olevan sopiva. Naiset saattavat usein "muistuttaa" miestä kosimisesta esim. muiden häiden yhteydessä, muiden mennessä kihloihin, omien lasten ristiäisten/nimiäisten aikaan jne.
Sivusta seuraajana mietin, mitä ihmettä? Tajuan, että parikymppiset vasta tavanneet eivät ole menossa naimisiin, mutta pitkään yhdessä olleet, joilla on oma asunto ja jopa lapsia? Mitä tuossa vaiheessa pitää enää odottaa, kun yhdessä on oltu pitkään, on asunto ja lapsetkin? Yhteinen jälkikasvu on jo paljon suurempi sitoumus kuin avioliiton solmiminen. Itselleni tulee näistä tapauksista olo, haluaako mies koskaan naimisiin avopuolisonsa/lastensa äidin kanssa?
Enkä nyt tarkoita pariskuntia, jotka eivät haluakaan naimisiin (tämä on täysin ok), vaan näitä pareja, joissa nainen haluaisi naimisiin ja mies ei.
Ap
Kommentit (527)
Vierailija kirjoitti:
Ajatella jos mies tulisi naiselle hokemaan "sun on pakko mennä mun kanssa naimisiin ja huolehtii mun elatus ja antaa mulle sun rahat kun kuolet, muuten olet vastuuntunnoton etkä rakasta mua!"
Mikä olis fiilis?
Bingo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatella jos mies tulisi naiselle hokemaan "sun on pakko mennä mun kanssa naimisiin ja huolehtii mun elatus ja antaa mulle sun rahat kun kuolet, muuten olet vastuuntunnoton etkä rakasta mua!"
Mikä olis fiilis?
Em. tiivisti aika hyvin asian. On se vaikeaa naiselle valita ihan itse koulutusala jolla maksetaan sellaista palkkaa ettei tarvitse yhteiskunnan ja puolison tulonsiirroista olla koko elämää riippuvainen.
Hävettäisi ja ällöttäisi asua hyyryläiaenä jonkun toisen omistamassa asunnossa "koska lesken asumisoikeus" jne. muut reponatukihimmelit joita täällä hamutaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos avioliitto on miehen mielestä "turha"/sillä ei ole hänelle merkitystä, miksi...
...mies ei mene naimisiin ilahduttaakseen puolisoaan, jolle avioliitolla on merkitystä? Jos avioliitto on miehelle turha/merkityksetön, niin eikö sen voi solmia ihan vaan puolison iloksi vaikkei siitä mitään irti saakaan?
...jos avioliitolla ei ole mitään merkitystä eikä se miehen mielestä muuta suhdetta mitenkään, miksi avioliittoa ei sitten voi solmia (jos kerta sitä vastaan ei erityisemmin ole mitään)?
Miksi kukaan haluaa mennä naimisiin kumppanin kanssa, jolle se avioliitto ei merkitse mitään? Tuleeko siitä hyvä mieli, kun toinen vain miellyttämisen vuoksi menee naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti osa miehistä kokee, että avioliitto on sellainen sitoumus, jota ei halua tehdä. Onko miehen mielestä helpompi erota ilman, että täytyisi täyttää eropaperit?
On, koska avioliitosta eroaminen on mahdottomuus. Mikäli avioliitolle annetaan siihen kuuluva painoarvo, siis. Mitä nykyään ei tehdä, joten miksi mennä naimisiin ollenkaan? Kun niin harva ottaa sitä tosissaan enää.
Sivuhuomio: ehdotin vaimolle avioehtoa, johon hän aluksi suostui mutta lopulta sitten itkien allekirjoitti paperin ja syytti minua luottamuksen puutteesta. En kehdannut viedä paperia maistraattiin enää sen jälkeen. Ollaan vielä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha tulla sanomaan avioliiton taloudellisesta puolesta, avioehtoja saa räätälöityä monenlaisia eli ei ole rahastakaan kiinni. Mekin tehtiin miehen kanssa avioehto, joka on molemmille reilu: kumpikin pitää erotilanteessa oman omaisuutensa, avioliiton päättyessä kuolemaan omaisuus on yhteistä. Avioehdossa huomioidaan yhteinen ja kummankin oma omaisuus molempien kannalta reilusti ja tasapuolisesti. Lasta hoidimme hoitovapaalla tasapuolisesti vuorotellen ja kummallakin on sama palkkataso.
Ja kun nyt kerran lakimiehen kanssa kävitte avioehtoa rustaamassa, niin vastaavaan lopputulokseen olisitte päässeet pysymällä avoliitossa ja tekemällä keskinäisen testamentin.
Mitä lisäarvoa avioliitto toi?
Oletko tietoinen sellaisesta asiasta että testamentilla saadussa perinnössä on paljon korkeampi perintövero kuin avioliitossa kuoleman jälkeen jaetulla? Lopputulos ei siis ole vastaava tekemällä keskinäisen testamentin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella jos mies tulisi naiselle hokemaan "sun on pakko mennä mun kanssa naimisiin ja huolehtii mun elatus ja antaa mulle sun rahat kun kuolet, muuten olet vastuuntunnoton etkä rakasta mua!"
Mikä olis fiilis?
Em. tiivisti aika hyvin asian. On se vaikeaa naiselle valita ihan itse koulutusala jolla maksetaan sellaista palkkaa ettei tarvitse yhteiskunnan ja puolison tulonsiirroista olla koko elämää riippuvainen.
Hävettäisi ja ällöttäisi asua hyyryläiaenä jonkun toisen omistamassa asunnossa "koska lesken asumisoikeus" jne. muut reponatukihimmelit joita täällä hamutaan.
Toisille parisuhde ja perhe on sitä omaa elämää. He eivät näe kaikkia asioita elämässään rahan kautta, saati niin että itsellä pitää olla rahaa näin ja näin paljon, ja puolisolle ai ainakaan saisi antaa tai jäädä mitään, vaan he näkevät taloudelliset kuten muutkin asiat perheen yhteisenä asiana. On erikoista miten voi olla noin rajoittunut ettei ymmärrä että vaikka itselle raha on tärkeintä, eikä kykene muodostamaan parisuhdetta jossa se elämä eletään ja jaetaan yhdessä, niin ei muka millään ymmärrä että monelle muulle se on oma tapa elää ja olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei hyödy avioliitosta mitään. Jos ajattelee leskeneläkettä, hyvin harva nainen kuolee alle 50-vuotiaana. Osa miehistä kuolee.
Suurin osa miehistä osannee käydä Tilastokeskuksen sivuilla. Valtaosa avioliitoista päätyy eroon. Ja näitä eroja hakevat naiset 75 prosenttisesti. Avioliiton kesto on näissä normi- eli eroliitoissa hieman päälle 10 vuotta. Seksin saanti päättyy yleensä jo paljon aikaisemmin.Lisäksi miehiä ei ole millään lailla sosiaalistettu häihin tai muuhun avioliittohömpötykseen, kuten naiset on jo pikkulapsiajan prinsessasaduista lähtien.
Mies ei tosiaan hyödy avioliitosta mitään.
Valtaosa avioliitoista ei päädy eroon. Se on fakta.
Miesten ennenaikaiset kuolemat ovat tietysti usein oma valinta. Ei kukaan käske juomaan kaljaa, tupakoimaan ja olemaan liikkumatta.
Ei fakta vaan valhe.
Suomessa kokonaiseronneisuusluku on jo vuosia ollut lähellä 0,50:tä. Tällä erovauhdilla siis puolet avioliitoista päätyisi eroon. Erotilastoa Euroopassa - ja koko maailmassa - johti vuonna 2000 Ruotsi (55 %). Seuraavina tulivat Suomi (51 %), Viro (47 %) ja Tanska (45 %).
https://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_09_02_nieminen.html
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avioliitto on miehen mielestä "turha"/sillä ei ole hänelle merkitystä, miksi...
...mies ei mene naimisiin ilahduttaakseen puolisoaan, jolle avioliitolla on merkitystä? Jos avioliitto on miehelle turha/merkityksetön, niin eikö sen voi solmia ihan vaan puolison iloksi vaikkei siitä mitään irti saakaan?
...jos avioliitolla ei ole mitään merkitystä eikä se miehen mielestä muuta suhdetta mitenkään, miksi avioliittoa ei sitten voi solmia (jos kerta sitä vastaan ei erityisemmin ole mitään)?
Miksi kukaan haluaa mennä naimisiin kumppanin kanssa, jolle se avioliitto ei merkitse mitään? Tuleeko siitä hyvä mieli, kun toinen vain miellyttämisen vuoksi menee naimisiin?
Tuollaisessa tilanteessa kumppanille merkitseekin se että vaikka toinen ei avioliittoa samalla tavalla pidä arvossa, niin hän kuitenkin pitää kumppaniaan niin paljon arvossa että suo tälle mielellään avioliiton, vaikka itselleen se aika lailla sama onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella jos mies tulisi naiselle hokemaan "sun on pakko mennä mun kanssa naimisiin ja huolehtii mun elatus ja antaa mulle sun rahat kun kuolet, muuten olet vastuuntunnoton etkä rakasta mua!"
Mikä olis fiilis?
Em. tiivisti aika hyvin asian. On se vaikeaa naiselle valita ihan itse koulutusala jolla maksetaan sellaista palkkaa ettei tarvitse yhteiskunnan ja puolison tulonsiirroista olla koko elämää riippuvainen.
Hävettäisi ja ällöttäisi asua hyyryläiaenä jonkun toisen omistamassa asunnossa "koska lesken asumisoikeus" jne. muut reponatukihimmelit joita täällä hamutaan.
Toisille parisuhde ja perhe on sitä omaa elämää. He eivät näe kaikkia asioita elämässään rahan kautta, saati niin että itsellä pitää olla rahaa näin ja näin paljon, ja puolisolle ai ainakaan saisi antaa tai jäädä mitään, vaan he näkevät taloudelliset kuten muutkin asiat perheen yhteisenä asiana. On erikoista miten voi olla noin rajoittunut ettei ymmärrä että vaikka itselle raha on tärkeintä, eikä kykene muodostamaan parisuhdetta jossa se elämä eletään ja jaetaan yhdessä, niin ei muka millään ymmärrä että monelle muulle se on oma tapa elää ja olla.
Niin on tapa, koska siitä on taloudellista hyötyä naiselle. Muuten ei avioliittoja paljon solmittaisi. Anteeksi kun tuon vähän realismia tähän.
Avioliittoon pitää molempien haluta, eikä ketään saa painostaa tai kiristää. Jos avioliitto on itselle tärkeä, niin se pitää sanoa ennen seurustelun aloittamista. On myöhäistä alkaa puhumaan avioliitosta jos on oltu pitkään yhdessä, puhumattakaan jos on ostettu yhteinen asunto ja jos on lapsia. Silloin on jo moraalitonta vaatia toista menemään vastoin hänen tahtoaan naimisiin.
Puhujaa ajoissa, niin ei tule ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen et noita naisia k*s*tetaan ihan 6-0.
Mies nyppii rusinat pullasta kun saa avokin ja muun ilman avioliiton tuomia vastuita. Sillä avioliitolla on paljonkin väliä taloudellisen tilanteen takia, jos mies kuolee ja nainen jää leskeksi tai erotessa toinen jäisi tyhjin käsin.
Miks erotessa toiselle pitäs mitää antaa?eiköhän se nainen voi ihan omillaan tulla toimeen ja sama toisinpäin.jos mulla ois omaisuutta niin en todellakaan puolia antais toiselle eron hetkellä,en mä nyt kavereillekkaan antais jos välit menee poikki.
Perhe on yhteinen yritys, jossa tasataan elämänkulussa tapahtuvia muutoksia. Välillä joku on työttömänä, toinen vauvan kanssa kotona. Yhteistä pottia silti kerrytetään ja yhdessä se jaetaan, jos ero tulee. Samalla tavalla yhteiset lapset perivät vanhempansa.
Naiset vaativat naimisiin pääsyä, naiset loukkaantuvat avioehdosta, nainen lopettaa kaiken panostamisen naimisiin menon jälkeen ja ryhtyy pirttihirmuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avioliitto on miehen mielestä "turha"/sillä ei ole hänelle merkitystä, miksi...
...mies ei mene naimisiin ilahduttaakseen puolisoaan, jolle avioliitolla on merkitystä? Jos avioliitto on miehelle turha/merkityksetön, niin eikö sen voi solmia ihan vaan puolison iloksi vaikkei siitä mitään irti saakaan?
...jos avioliitolla ei ole mitään merkitystä eikä se miehen mielestä muuta suhdetta mitenkään, miksi avioliittoa ei sitten voi solmia (jos kerta sitä vastaan ei erityisemmin ole mitään)?
Miksi kukaan haluaa mennä naimisiin kumppanin kanssa, jolle se avioliitto ei merkitse mitään? Tuleeko siitä hyvä mieli, kun toinen vain miellyttämisen vuoksi menee naimisiin?
Tuollaisessa tilanteessa kumppanille merkitseekin se että vaikka toinen ei avioliittoa samalla tavalla pidä arvossa, niin hän kuitenkin pitää kumppaniaan niin paljon arvossa että suo tälle mielellään avioliiton, vaikka itselleen se aika lailla sama onkin.
Itse en olisi mennyt naimisiin, jos toisella olisi ollut tuollainen asenne, että naimisiin meno ei kiinnosta, mutta voin nyt sinun takia mennä, jos nyt niin haluat. Ei kiitos
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mua ärsyttää tuo. Itse olen juuri tuossa tilanteessa, että yhyeinen talolaina on, autot on puoliksi ostettu ja vauvaa odotellaan. Olen aina sanonut että haluan tehdä lapset aviossa, mutta ikä tuli vastaan ja piti luopua siitä. Varmasti odottaa, että vauva saa hänen sukunimen, mutta enpä usko. Sanoinkin siitä miehelle. Nyt se varmaan miettii että pitäisikö edes kihlata minut (tietenkin pitkällä mahalla kun en voi edes juhlia). Typerys!
Melkoinen suhde teillä, jos mies on omasta mielestäsi pelkkä typerys.
Itse tein selväksi miehelle että
A) kihloihin en mene, jos se ei tarkoita naimisiin menoa. Pelkkä sormus on yhtä tyhjän kanssa ja katteeton, jos sillä ei ole edes aikomusta johtaa avioliittoon.
B) yhteistä taloa ei osteta ilman avioliittoa, vaan asumme vuokrakerrostalossa, jos sitoutuminen ei kiinnosta.
C) lapsen voin tehdä, koska jos oikeasti lapsen haluan, niin sen voin tehdä yksinkin ilman miestä. Ihan omassa valinnassa tehdäänkö yhdessä lapsi vai erotaanko ja teen lapsen yksin tai jonkun muun kanssa.
D) avioliitto on juridinen sopimus, jolla taataan puolison oikeudet kuoleman ja onnettomuuksien varalta. Avioliitto on helpompi kokonaisuudesta vastaava sopimus, kuin tehdä kymmeniä erilaisia sopimuksia muun muassa testamentista ja sairaalan lähiomaiseksi nimeämisestä lähtien. Jos ei kiinnosta varautua mihinkään niin se kertoo siitä että toisen osapuolen osuus ei kiinnosta. "Ollaan tässä ja nyt - kunnes löydän jotain parempaa" -periaate ei ole mulle.
E) juhlat ei kiinnosta pätkän vertaa, joten siihen tekosyyhyn on turha vedota.
Muutaman kuukauden mietittyään mies ihan itse ehdotti avioliiton solmimista maistraatin kautta ilman kutsuvieraita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha tulla sanomaan avioliiton taloudellisesta puolesta, avioehtoja saa räätälöityä monenlaisia eli ei ole rahastakaan kiinni. Mekin tehtiin miehen kanssa avioehto, joka on molemmille reilu: kumpikin pitää erotilanteessa oman omaisuutensa, avioliiton päättyessä kuolemaan omaisuus on yhteistä. Avioehdossa huomioidaan yhteinen ja kummankin oma omaisuus molempien kannalta reilusti ja tasapuolisesti. Lasta hoidimme hoitovapaalla tasapuolisesti vuorotellen ja kummallakin on sama palkkataso.
Ja kun nyt kerran lakimiehen kanssa kävitte avioehtoa rustaamassa, niin vastaavaan lopputulokseen olisitte päässeet pysymällä avoliitossa ja tekemällä keskinäisen testamentin.
Mitä lisäarvoa avioliitto toi?
Oletko tietoinen sellaisesta asiasta että testamentilla saadussa perinnössä on paljon korkeampi perintövero kuin avioliitossa kuoleman jälkeen jaetulla? Lopputulos ei siis ole vastaava tekemällä keskinäisen testamentin.
Me mentiin juuri taloudellisista syistä naimisiin ja yksi oli tuo verotus ja toisekseen työnantaja maksaa korvaukset leskelle.
Vierailija kirjoitti:
Avioliittoon pitää molempien haluta, eikä ketään saa painostaa tai kiristää. Jos avioliitto on itselle tärkeä, niin se pitää sanoa ennen seurustelun aloittamista. On myöhäistä alkaa puhumaan avioliitosta jos on oltu pitkään yhdessä, puhumattakaan jos on ostettu yhteinen asunto ja jos on lapsia. Silloin on jo moraalitonta vaatia toista menemään vastoin hänen tahtoaan naimisiin.
Puhujaa ajoissa, niin ei tule ongelmia.
Lisäksi ihmisillä on oikeus muuttaa mielipidettä. Vaikka olisi sanonut joskus haluavansa naimisiin, niin mielipiteen saa myös muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos avioliitto on miehen mielestä "turha"/sillä ei ole hänelle merkitystä, miksi...
...mies ei mene naimisiin ilahduttaakseen puolisoaan, jolle avioliitolla on merkitystä? Jos avioliitto on miehelle turha/merkityksetön, niin eikö sen voi solmia ihan vaan puolison iloksi vaikkei siitä mitään irti saakaan?
...jos avioliitolla ei ole mitään merkitystä eikä se miehen mielestä muuta suhdetta mitenkään, miksi avioliittoa ei sitten voi solmia (jos kerta sitä vastaan ei erityisemmin ole mitään)?
Koska ei pohjimmiltaan ylipäänsäkään halua tehdä asioita TOISEN takia, kun eihän itse saa siitä mitään? Näin olen kuullut ihan miehen suusta…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella jos mies tulisi naiselle hokemaan "sun on pakko mennä mun kanssa naimisiin ja huolehtii mun elatus ja antaa mulle sun rahat kun kuolet, muuten olet vastuuntunnoton etkä rakasta mua!"
Mikä olis fiilis?
Em. tiivisti aika hyvin asian. On se vaikeaa naiselle valita ihan itse koulutusala jolla maksetaan sellaista palkkaa ettei tarvitse yhteiskunnan ja puolison tulonsiirroista olla koko elämää riippuvainen.
Hävettäisi ja ällöttäisi asua hyyryläiaenä jonkun toisen omistamassa asunnossa "koska lesken asumisoikeus" jne. muut reponatukihimmelit joita täällä hamutaan.
Toisille parisuhde ja perhe on sitä omaa elämää. He eivät näe kaikkia asioita elämässään rahan kautta, saati niin että itsellä pitää olla rahaa näin ja näin paljon, ja puolisolle ai ainakaan saisi antaa tai jäädä mitään, vaan he näkevät taloudelliset kuten muutkin asiat perheen yhteisenä asiana. On erikoista miten voi olla noin rajoittunut ettei ymmärrä että vaikka itselle raha on tärkeintä, eikä kykene muodostamaan parisuhdetta jossa se elämä eletään ja jaetaan yhdessä, niin ei muka millään ymmärrä että monelle muulle se on oma tapa elää ja olla.
Niin on tapa, koska siitä on taloudellista hyötyä naiselle. Muuten ei avioliittoja paljon solmittaisi. Anteeksi kun tuon vähän realismia tähän.
Tottakai siitä on molemmille hyötyä, eihän sitä muuten tehtäisi. Se turvaa kuoleman varalta molempia, ei vain toista.
:DDDDDD
Ensin tulee totuus, sitten selittely.