Lue keskustelun säännöt.
Miehet, jotka eivät halua naimisiin naisen toiveesta huolimatta
23.11.2021 |
Tämä ei ole siis itseäni koskeva juttu (olen naimisissa ja meillä on mieheni kanssa lapsia), vaan seuraan sivusta useammankin pariskunnan elämää:
Pariskunnat ovat kolmenkympin molemmin puolin, yhdessä ovat olleet jo pitkään (5-10 v) eli ei ole mistään tuoreista suhteista kyse. Pariskunnat ovat vuosia asuneet yhdessä, monilla on yhteinen omistusasunto ja osalla pareista lapsi/lapsia. Pariskunnan osapuolet eivät ole olleet aiemmin naimisissa eli liitto olisi molemmille ensimmäinen. Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. Miehet sanovat, että vielä ei ole sopiva aika mennä naimisiin, vaan haluavat odottaa. Naiset eivät miehiään kosi: osa kokee itse, että kosinnan pitää tulla mieheltä ja osalle mies on sanonut, että mies kosii sitten kun kokee hetken olevan sopiva. Naiset saattavat usein "muistuttaa" miestä kosimisesta esim. muiden häiden yhteydessä, muiden mennessä kihloihin, omien lasten ristiäisten/nimiäisten aikaan jne.
Sivusta seuraajana mietin, mitä ihmettä? Tajuan, että parikymppiset vasta tavanneet eivät ole menossa naimisiin, mutta pitkään yhdessä olleet, joilla on oma asunto ja jopa lapsia? Mitä tuossa vaiheessa pitää enää odottaa, kun yhdessä on oltu pitkään, on asunto ja lapsetkin? Yhteinen jälkikasvu on jo paljon suurempi sitoumus kuin avioliiton solmiminen. Itselleni tulee näistä tapauksista olo, haluaako mies koskaan naimisiin avopuolisonsa/lastensa äidin kanssa?
Enkä nyt tarkoita pariskuntia, jotka eivät haluakaan naimisiin (tämä on täysin ok), vaan näitä pareja, joissa nainen haluaisi naimisiin ja mies ei.
Ap
Kommentit (527)
Tuollaiset miehet ovat heikolla jäällä. Koko ajan on pieni pelko persiissä että lumipallon lailla rinnettä alas vierivä kerä, johon jatkuvasti liittyy lisää lunta painolastin muodossa kosahtaa johonkin pikku kiveen. Tuo pikkukivi voi hyvin olla juuri se naimisiinmeno. Siksi sitä yritetään välttää. Yritetään pitää hajoileva pakka edes jotenkuten kasassa.
Suhteen niskaan kaadetaan ämpärillä jatkuvasti, sen suhteen, joka alkoi niin kutkuttavan ihanasti niin ihanan naisen kanssa. Ensin esittelyt kavereille ja perheelle, josta jotain draamaa aina. Sitten yhteenmuutto. Koira. Talon osto. Lapsen syntymä. Toisen lapsen syntymä. Riitoja, muuttuneita persoonia, ahdistusta omasta ja toisen olemisesta. Velkaa, lainaa, pitkiä töitä.
Tämän kaiken päälle, horjuvaan korttitaloon vielä viimeinen kortti, eli naimisiin meneminen.
Voi tuntua melko suurelta ratkaisulta. Sittenkö läsähtää?
Naimisiin kannattaa mennä silloin kun vielä on onnesta soikeana, kerkeää olla siinä onnellisessa avioliitossa edes muutaman vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua on avopuoliso kärttänyt naimisiin jo monta kertaa. Hänelle kova pala kun en ole ollut suopuvainen. En siltikään mene ja piste. On oltu jo useita vuosia yhdessä ja en ole vaihtamassa häntä kehenkään toiseen, enkä myöskään menisi naimisiin kenenkään muunkaan kanssa.
Sen verran sai parisuhteista aikoinaan naisten puolelta haista v i t t u a niskaan ja samalla murskattuja unelmia, etten luota tähän maailmaan enää yhtään. Siksi en myöskään sitoudu naimisiin menon kautta yhtään keneenkään. Ympärillä kun katsoo erovia pariskuntia, niin ajatus vain vahvistuu.
Oletko siis kertonut kumppanillesi että syy siihen ettet halua mennä naismisiin johtuu huonoista kokemuksista entisissä suhteissasi, ja siitä ettet luota siihen että pysytte yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa parisuhteelta seksiä ja kumppanuutta, nainen puolestaan koko agendansa mukaiset asiat:
- Kosinnan
- Häät
- Avioliiton
- Sormuksen
- Sosiaalisen statuksen nostamisen
- Muiden naisten kateuden
- Unelmien asunnon
- Lemmikkejä
- Lapsia
- Ulkoisia varallisuuden tunnusmerkkejä, piha, mökki, matkoja
- Miehen, jonka pitää olla kiltti mutta jännittävä, hellä mutta karski, määrätietoinen mutta alistuva, luotettava mutta yllätyksellinen, maksukykyinen ja -haluinen, palvelualtis, jämäkkä mutta nöyräMiehen tehtävä on olla naisen agendan mahdollistaja. Onneksi tänä päivänä moni nuori mieskin tämän tajuaa, mutta valitettavasti liian monen nuoren miehen pillunhimo sumentaa järjen.
Päinvastoin, En missään nimessä halua mieheni kanssa naimisiin, koska se sotkisi lastemme perintöasiat. Kihloihin mies halusi ja siihen suostuin. Minulla on unelmieni asunto jo omasta takaa, samoin lapset, lemmikitkin on jo koettu, eikä niitä enää tule. Sosiaalista statustani mies ei nosta millään tavalla. Sormus on kaunis ja miehen mielestä ne ovat merkkinä yhteisestä rakkaudestamme ja halustamme sitoutua toisiimme loppuelämän ajaksi. Siitä olen hänen kanssaan samaa mieltä.
Lapsia en enempää halua. Meillä kummallakin on jo lapset tehty ja ne saavat riittää. Tosin mies olisi nuorempana halunnut enemmän lapsia. Ulkoiset varallisuuden merkit ovat ihan yksi ja sama minulle, enkä piittaa muiden mielipiteistä, joten tuo kateus-ajattelu kuulostaa perin kummalliselta. Miehellä on oma asunto, mutta hän haluaa muuttaa luokseni asumaan jossain vaiheessa. Ehkäpä sopiva hetki tulee muutaman vuoden kuluttua, kun lapset muuttavat omilleen. Asumme lähekkäin ja mies viettää aikaa luonani jo nyt paljon, joten suurta muutosta elämäämme ei ole tulossa. Mieheni on kiltti, hellä, määrätietoinen, luotettava, maksukykyinen, palvelualtis ja jämäkkä. Arvostan suuresti kaikkia näitä hänen ominaisuuksiaan. Sen lisäksi tulisi vielä pitkä lista muista hyvistä ominaisuuksista. Taidan olla kovin onnekas, kun olen tällaisen kultakimpaleen löytänyt rinnalleni.
Jos ette meinaa ikinä mennä naimisiin, niin sori vain, ette ole kyllä kihloissa. Kihlaus on aika naimisiin menosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä. Jos ei mene koskaan naimisiin, ei ole tätä kihlausaikaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun olimme tuore pari, halusin kovasti kihloihin ja myöhemmin naimisiin. Halusin myös lapsen uuden kumppanini kanssa. Hän ei halunnut samaa. Elämme yhdessä, pitkä liitto ja puoliso olisi sittenkin halunnut kanssani naimisiin. En suostunut. Näin on hyvä.
Meillä kävi samantyylisesti. Tiesin melko pian että mieheni on juuri se kenen kanssa haluan naimisiin ja yhteiseen kotiin asumaan. Lapset meillä tosin oli jo molemmilla valmiina, eivätkä olleet enää pikkulapsia, emmekä kumpikaan halunneet missään nimessä niitä enää lisää.
Kosin miestäni reilut 6kk yhdessäolon jälkeen, ja mies vastasi kyllä, koska muuten olisi ollut hamekankaat velkaa ;) Tuon kyllän jälkeen ei tapahtunut mitään.
Joku vuosi tuon jälkeen otin sitten asian esille, ja yllättäen mies ei halunnutkaan kihloihin, eikä siis naimisiinkaan. Meni riitelyksikin. Lopulta sormukset ostettiin. Tuosta jäi kuitenkin paha maku suuhuni, kun tuntui että mies antoi vain periksi minulle vaikkei oikeasti halunnut kanssani kihloihin, vaikka hän esittikin asian lopulta omana ideanaan.
Yhteisen asunnon katsominen tuli ajankohtaiseksi piakkoin, koska minun piti lähteä vuokrakämpästäni. Mies oli silloinkin sitä mieltä että ei halua muuttaa vielä yhteen. Sanoin että asia on ok, mutta kun nyt muutan, niin siitä asunnosta en sitten muuta enää kuin ehkä joskus vuosien päästä. Mies sitten halusikin muuttaa yhteen.
Yhden kerran kysyin naimisiin menosta vielä, ja mies sanoi että oli ajatellut tiettyä päivää, ja että hän hoitaisi asian. Me siis emme halua häitä, vaain maistraatin vain meille plus todistajat, ja yhteinen kiva päivä.
Noh, päivämäärä tuli ja meni, ja seuraavana päivänä sanoin miehelle että ei sitten menty naimisiin.
Mies oli unohtanut koko homman. Tuolloin päätin että en mene naimisiin vaikka mikä olisi, ja otin sormuksenkin pois, enkä ole sitä enää pitänyt vuosiin. Mies pitää omaansa.
Muutaman kerran vuodessa mies lähettää minulle linkin maistraattiin, johon hän täyttää kuulutushakemuksen omasta puolestaan, mutta minä vain aina deletoin sen.
Saa nähdä milloin ymmärtää ettei niitä häitä tosiaan enää tule :D
Kyllä siinä taustalla on se että henkilö on väärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa parisuhteelta seksiä ja kumppanuutta, nainen puolestaan koko agendansa mukaiset asiat:
- Kosinnan
- Häät
- Avioliiton
- Sormuksen
- Sosiaalisen statuksen nostamisen
- Muiden naisten kateuden
- Unelmien asunnon
- Lemmikkejä
- Lapsia
- Ulkoisia varallisuuden tunnusmerkkejä, piha, mökki, matkoja
- Miehen, jonka pitää olla kiltti mutta jännittävä, hellä mutta karski, määrätietoinen mutta alistuva, luotettava mutta yllätyksellinen, maksukykyinen ja -haluinen, palvelualtis, jämäkkä mutta nöyräMiehen tehtävä on olla naisen agendan mahdollistaja. Onneksi tänä päivänä moni nuori mieskin tämän tajuaa, mutta valitettavasti liian monen nuoren miehen pillunhimo sumentaa järjen.
Päinvastoin, En missään nimessä halua mieheni kanssa naimisiin, koska se sotkisi lastemme perintöasiat. Kihloihin mies halusi ja siihen suostuin. Minulla on unelmieni asunto jo omasta takaa, samoin lapset, lemmikitkin on jo koettu, eikä niitä enää tule. Sosiaalista statustani mies ei nosta millään tavalla. Sormus on kaunis ja miehen mielestä ne ovat merkkinä yhteisestä rakkaudestamme ja halustamme sitoutua toisiimme loppuelämän ajaksi. Siitä olen hänen kanssaan samaa mieltä.
Lapsia en enempää halua. Meillä kummallakin on jo lapset tehty ja ne saavat riittää. Tosin mies olisi nuorempana halunnut enemmän lapsia. Ulkoiset varallisuuden merkit ovat ihan yksi ja sama minulle, enkä piittaa muiden mielipiteistä, joten tuo kateus-ajattelu kuulostaa perin kummalliselta. Miehellä on oma asunto, mutta hän haluaa muuttaa luokseni asumaan jossain vaiheessa. Ehkäpä sopiva hetki tulee muutaman vuoden kuluttua, kun lapset muuttavat omilleen. Asumme lähekkäin ja mies viettää aikaa luonani jo nyt paljon, joten suurta muutosta elämäämme ei ole tulossa. Mieheni on kiltti, hellä, määrätietoinen, luotettava, maksukykyinen, palvelualtis ja jämäkkä. Arvostan suuresti kaikkia näitä hänen ominaisuuksiaan. Sen lisäksi tulisi vielä pitkä lista muista hyvistä ominaisuuksista. Taidan olla kovin onnekas, kun olen tällaisen kultakimpaleen löytänyt rinnalleni.
Jos ette meinaa ikinä mennä naimisiin, niin sori vain, ette ole kyllä kihloissa. Kihlaus on aika naimisiin menosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä. Jos ei mene koskaan naimisiin, ei ole tätä kihlausaikaakaan.
Kihlaus on edelleenkin tuo, eikä mikään muu. Sormuksia voi toki ostella muutenkin kuin kihloihin mennessä.
Kun olimme tuore pari, halusin kovasti kihloihin ja myöhemmin naimisiin. Halusin myös lapsen uuden kumppanini kanssa. Hän ei halunnut samaa. Elämme yhdessä, pitkä liitto ja puoliso olisi sittenkin halunnut kanssani naimisiin. En suostunut. Näin on hyvä.