Lue keskustelun säännöt.
Miehet, jotka eivät halua naimisiin naisen toiveesta huolimatta
23.11.2021 |
Tämä ei ole siis itseäni koskeva juttu (olen naimisissa ja meillä on mieheni kanssa lapsia), vaan seuraan sivusta useammankin pariskunnan elämää:
Pariskunnat ovat kolmenkympin molemmin puolin, yhdessä ovat olleet jo pitkään (5-10 v) eli ei ole mistään tuoreista suhteista kyse. Pariskunnat ovat vuosia asuneet yhdessä, monilla on yhteinen omistusasunto ja osalla pareista lapsi/lapsia. Pariskunnan osapuolet eivät ole olleet aiemmin naimisissa eli liitto olisi molemmille ensimmäinen. Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. Miehet sanovat, että vielä ei ole sopiva aika mennä naimisiin, vaan haluavat odottaa. Naiset eivät miehiään kosi: osa kokee itse, että kosinnan pitää tulla mieheltä ja osalle mies on sanonut, että mies kosii sitten kun kokee hetken olevan sopiva. Naiset saattavat usein "muistuttaa" miestä kosimisesta esim. muiden häiden yhteydessä, muiden mennessä kihloihin, omien lasten ristiäisten/nimiäisten aikaan jne.
Sivusta seuraajana mietin, mitä ihmettä? Tajuan, että parikymppiset vasta tavanneet eivät ole menossa naimisiin, mutta pitkään yhdessä olleet, joilla on oma asunto ja jopa lapsia? Mitä tuossa vaiheessa pitää enää odottaa, kun yhdessä on oltu pitkään, on asunto ja lapsetkin? Yhteinen jälkikasvu on jo paljon suurempi sitoumus kuin avioliiton solmiminen. Itselleni tulee näistä tapauksista olo, haluaako mies koskaan naimisiin avopuolisonsa/lastensa äidin kanssa?
Enkä nyt tarkoita pariskuntia, jotka eivät haluakaan naimisiin (tämä on täysin ok), vaan näitä pareja, joissa nainen haluaisi naimisiin ja mies ei.
Ap
Kommentit (527)
Vierailija kirjoitti:
Miksi naimisiin haluava nainen roikkuu (löysässä hirressä) miehessä, joka ei halua naimisiin?
Miksi naimisiin haluava nainen hankkii lapsia ja omistusasunnon miehen kanssa, joka ei halua naimisiin?
Ei ole ihmekään, että eroja tulee niin paljon, kun hankitaan se perhe ihmisen kanssa, jolla on noinkin erilainen ajatusmaailma.
Itse en olisi voinut muuttaa yhteen henkilön kanssa, jolla on erilaiset suunnitelmat naimisiinmenon, lasten hankkimisen, asunnon oston yms. suhteen, kuin minulla. Mieluummin olisin ollut vaikka sinkku koko ikäni. (Siskoni muuten päätyi tähän ratkaisuun, ja on nyt tyytyväinen nelikymppinen lapseton sinkku.)
Turha sitä on jälkikäteen itkeä, kun ei se kumppani ole vielä 10 vuodenkaan kuluttua muuttunut sellaiseksi kuin "minäminäminä haluuuuuun".
Miksi? Koska on helpompaa muuttaa miestä henkisen väkivallan avulla kuin löytää toinen rikas mies. Ja koska nainen rupsahtaa kolmekymppisenä, niin on toimittava nopeasti. -nuori mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en ikinä halua naimisiin, koska en hyödy siitä. Ja jos nainen oikeasti rakastaa minua, niin ei hän ala turvautumaan henkiseen väkivaltaan vihjailemalla avioliitosta. -nuori mies
Olet siis n***sti, jolle oma hyöty on ainut asia, millä on merkitystä?
Vinkki: Älä lisäänny, sillä jos lisäännyt, joudut kohtaamaan myös sellaisen ikävän asian kuin lasten tarpeet, joiden huomioon ottamisesta et itse hyödy mitenkään.
Saman oon huomannut ja ihmetyttää kuinka nuo naiset on niin sokeita. Pahimmillaan nainen on kotona hoitamassa lapsia ja mies juoksee töissä + omissa menoissaan. Arvaa varmaan, miten käy eron tullessa?
Aika monen kohdalla olen valitettavasti huomannut, että eron jälkeen miehelle löytyykin nopeasti nainen, jonka kanssa halutaankin pian naimisiin vaikka aiemmassa parisuhteessa olisi oltu vuosia ilman naimisiinmenoa.
Tää menee musta vähän samaan kategoriaan kuin reilusti yli kolmekymppiset/liki nelikymppiset parit, joista mies hokee ettei vielä oo valmis saamaan lapsia. Turhan moni nainen odottelee rauhassa miehen kypsymistä lapsiasialle ja sitten lopulta mies ilmoittaakin, ettei halua lapsia/haluaa erota. Siinä jää pahimmillaan nainen ilman lapsia, kun hedelmällinen aika meni "hukkaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erohan se nykyään tulee kumminkin niin miksi mennä naimisiin? Ei miehet halua erota.
Osa perustelee sillä, että jos itse on eroperheestä niin ei itse halua kokea avioeroa. Öö...kyllä se ero pitkästä avoliitosta/lapsiperhearjesta on varmasti ihan yhtä kipeä kuin avioliitosta eroaminen vastaavassa tilanteessa, kun on yhteinen koti ja lapset. Ja kyllähän avoliitossa voi tulla ihan samoja parisuhdeongelmia kuin avioliitossakin eli ei sekään ole mikään peruste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saman oon huomannut ja ihmetyttää kuinka nuo naiset on niin sokeita. Pahimmillaan nainen on kotona hoitamassa lapsia ja mies juoksee töissä + omissa menoissaan. Arvaa varmaan, miten käy eron tullessa?
Aika monen kohdalla olen valitettavasti huomannut, että eron jälkeen miehelle löytyykin nopeasti nainen, jonka kanssa halutaankin pian naimisiin vaikka aiemmassa parisuhteessa olisi oltu vuosia ilman naimisiinmenoa.
Se nainen kenen kanssa lopulta päädytään naimisiin saattaa sanoa miehelle, että ei edes harkitse yhteistä asuntoa, lapsi ja tulevaisuutta yhdessä ellei mennä ensin naimisiin.
Sukupuolesta riippumatta ihmisten pitäis olla tiukempia avioliiton suhteen, jos sellaisen haluavat. Ei mitään vuosikymmenen odotteluja, jos tiedossa on, että haluaa mennä naimisiin. Kukaan oikeasti jo reilusti aikuiseen ikään ehtinyt ei tarvitse vuosikymmentä tutustuakseen puolisoon niin, että tietää haluaako tämän kanssa naimisiin. Kyllä se parissa vuodessa näkyy, onko tästä suhteesta avioliittoon asti vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin halusin kosia vaimoani heti kun tilanne oli sopiva, eli molempien opinnot olivat ohi ja voimme asua pysyvästi yhdessä (ei eri paikkakunnilla).
Minulla oli vain yksi ehto naimisiinmenolle: en halunnut häitä.
Tämä saattaa olla monelle miehelle yksi kynnyskysymys.
Itse en tosiaankaan halunnut riitaisaa sukuani omalla kustannuksellani toiselta puolelta Suomea juhlimaan saman katon alle. Enkä halunnut valita, ketä häihin kutsun, ketä en.
Onneksi vaimo suostui. Meidät vihittiin maistraatissa ja lähdimme sen jälkeen pian ihanalle häämatkalle.
Elämmekö keskiajalla vielä? Miksi miesten pitäisi kosia naista? Miehen kanssa avioliittoon haluava nainen osaa kosia itsekin. Enemmän sellaista miehenä arvostaisin, ja saisi minut haluamaan avioliittoon, kuin ikivanha traditio jossa miesreppana etsii täydellistä hetkeä ja tilaisuutta kosinnalle ja polvistuu naisen eteen romanttisesti puku päällään. Voi elämä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämmekö keskiajalla vielä? Miksi miesten pitäisi kosia naista? Miehen kanssa avioliittoon haluava nainen osaa kosia itsekin. Enemmän sellaista miehenä arvostaisin, ja saisi minut haluamaan avioliittoon, kuin ikivanha traditio jossa miesreppana etsii täydellistä hetkeä ja tilaisuutta kosinnalle ja polvistuu naisen eteen romanttisesti puku päällään. Voi elämä..
Naiset haluavat rusinat pullasta. Siksi. -nuori mies
Ne miehet, jotka sanovat odottavansa "oikeaa hetkeä" kosinnalle. Voi olla ihan tekosyy eikä tuota hetkeä koskaan ole tarkoituskaan miehen mielestä tulla. Sitten kun on oltu 20 v yhdessä ja lapset on teinejä, niin alkavat hokea, että miksi enää tässä iässä pitäisi mennä naimisiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokaista viestiä alapeukuttava taitaa joko olla tuollainen mies, joka ei halua naimisiin tai nainen, jonka mies ei toiveesta huolimatta halua naimisiin :D
Ehkä on rahalle parempaakin käyttöä kuin sukulaisten syöttäminen ja juottaminen.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on rahalle parempaakin käyttöä kuin sukulaisten syöttäminen ja juottaminen.
Naimisiin voi mennä vaikka kahdestaan kesken työpäivän ruokatunnilla eli huono tekosyy. Moni myös pitää ihan pienet juhlat, tyyliin kahvittelee tai ruokailee lähipiirin kesken.
Edellinen mies ei kuulemma ikinä naimisiin halunnut. Meillä ei ollut onneksi yhteistä omaisuutta tai lapsia ja ero oli ainoastaan henkisesti raskas.
Mutta kuinkas sitten kävikään, että puoli vuotta erostamme oli mies mennyt naimisiin. Olisi pitänyt ymmärtää, ettei hän halunnut ikinä minun kanssani avioon.
Harmittaa vaan miten kauan annoin hänen roikottaa minua siinä toivossa, että meillä on yhteinen tulevaisuus. En halunnut mitään muuta kuin maistraatin ja jonkinlaisen "todisteen" että hän rakastaa minua. Olisinpa suostunut aikaisemmin uskomaan, että ei hän minusta niin edes välitä.
Löysin uuden rakkauden, jonka kanssa avioon astelu oli kummallekin luonnollinen askel parisuhteessa. Yhdeksän hyvää aviovuotta jo takana, ei valittamista.
Muutamilla miehillä on meno kuin Hitlerin bunkkerissa: naiset ovat pelkkiä piikoja, äijäporukassa viihdytään parhaiten. Naimisiin mennään kun kuolema kolkuttaa ovella.
Juridinen fakta: jokainen liitto päättyy joskus, eroon tai viikatemiehen vierailuun. Avomiehen kuollessa nainen voi olla täysin tyhjän päällä. Erityisesti kun miehen suku alkaa vaatia omaisuutta perinnöksi.
Miksi naimisiin haluava nainen roikkuu (löysässä hirressä) miehessä, joka ei halua naimisiin?
Miksi naimisiin haluava nainen hankkii lapsia ja omistusasunnon miehen kanssa, joka ei halua naimisiin?
Ei ole ihmekään, että eroja tulee niin paljon, kun hankitaan se perhe ihmisen kanssa, jolla on noinkin erilainen ajatusmaailma.
Itse en olisi voinut muuttaa yhteen henkilön kanssa, jolla on erilaiset suunnitelmat naimisiinmenon, lasten hankkimisen, asunnon oston yms. suhteen, kuin minulla. Mieluummin olisin ollut vaikka sinkku koko ikäni. (Siskoni muuten päätyi tähän ratkaisuun, ja on nyt tyytyväinen nelikymppinen lapseton sinkku.)
Turha sitä on jälkikäteen itkeä, kun ei se kumppani ole vielä 10 vuodenkaan kuluttua muuttunut sellaiseksi kuin "minäminäminä haluuuuuun".