Lue keskustelun säännöt.
Miehet, jotka eivät halua naimisiin naisen toiveesta huolimatta
23.11.2021 |
Tämä ei ole siis itseäni koskeva juttu (olen naimisissa ja meillä on mieheni kanssa lapsia), vaan seuraan sivusta useammankin pariskunnan elämää:
Pariskunnat ovat kolmenkympin molemmin puolin, yhdessä ovat olleet jo pitkään (5-10 v) eli ei ole mistään tuoreista suhteista kyse. Pariskunnat ovat vuosia asuneet yhdessä, monilla on yhteinen omistusasunto ja osalla pareista lapsi/lapsia. Pariskunnan osapuolet eivät ole olleet aiemmin naimisissa eli liitto olisi molemmille ensimmäinen. Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. Miehet sanovat, että vielä ei ole sopiva aika mennä naimisiin, vaan haluavat odottaa. Naiset eivät miehiään kosi: osa kokee itse, että kosinnan pitää tulla mieheltä ja osalle mies on sanonut, että mies kosii sitten kun kokee hetken olevan sopiva. Naiset saattavat usein "muistuttaa" miestä kosimisesta esim. muiden häiden yhteydessä, muiden mennessä kihloihin, omien lasten ristiäisten/nimiäisten aikaan jne.
Sivusta seuraajana mietin, mitä ihmettä? Tajuan, että parikymppiset vasta tavanneet eivät ole menossa naimisiin, mutta pitkään yhdessä olleet, joilla on oma asunto ja jopa lapsia? Mitä tuossa vaiheessa pitää enää odottaa, kun yhdessä on oltu pitkään, on asunto ja lapsetkin? Yhteinen jälkikasvu on jo paljon suurempi sitoumus kuin avioliiton solmiminen. Itselleni tulee näistä tapauksista olo, haluaako mies koskaan naimisiin avopuolisonsa/lastensa äidin kanssa?
Enkä nyt tarkoita pariskuntia, jotka eivät haluakaan naimisiin (tämä on täysin ok), vaan näitä pareja, joissa nainen haluaisi naimisiin ja mies ei.
Ap
Kommentit (527)
Se on jännä, miten monille miehille avioliitto on se raskain kahle jalkaan, eikä suinkaan lapset tai yhteinen asuntolaina. Tai se yhteinen elämä. Kaiketi siinä vielä elää ajatus vapaudesta, voi periaatteessa helpommin lähteä ja jättää perheen kun ei ole juridisesti sitoutunut toiseen ihmiseen.
Nämä naiset tosiaan odottavat löysässä hirressä, nimittäin jos mies sattuisi kuolemaan, on nainen lain edessä miehelle vieras. Lapset perii kyllä, mutta ei leskeneläkettä, ei oikeutta hoitaa pesää tai mitään muitakaan oikeuksia. Jos lapset pieniä, niin miehen suku hoitaa. Jos lapsia ei ole, niin tilanne on vielä ikävämpi.
On hulluutta olla menemättä naimisiin, sama kuin olisi ilman mitään vakuutuksia. Itselleni avioliitto symboloi toki vahvaa sitoutumista toiseen ihmiseen ja niin, en edes haluaisi jakaa elämääni sellaisen miehen kanssa, joka ei halua sitoutua minuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti osa miehistä kokee, että avioliitto on sellainen sitoumus, jota ei halua tehdä. Onko miehen mielestä helpompi erota ilman, että täytyisi täyttää eropaperit?
Ap:n kuvailemissa tilanteissa syy on useimmiten se, ettei mies halua naimisiin ko. naisen kanssa. En tosin ihan ymmärrä, miksi mies suostuu yhteiseen asuntoon ja lapsiin, jos avioliitto ko. naisen kanssa on turn off. Itselläni ei kävisi mielessäkään hankkia perheenlisäystä tai yhteistä asuntoa ihmisen kanssa, jonka kanssa en osaisi nähdä itseäni parisuhteessa vielä vuosikymmenten päästä.
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä, miten monille miehille avioliitto on se raskain kahle jalkaan, eikä suinkaan lapset tai yhteinen asuntolaina. Tai se yhteinen elämä. Kaiketi siinä vielä elää ajatus vapaudesta, voi periaatteessa helpommin lähteä ja jättää perheen kun ei ole juridisesti sitoutunut toiseen ihmiseen.
Nämä naiset tosiaan odottavat löysässä hirressä, nimittäin jos mies sattuisi kuolemaan, on nainen lain edessä miehelle vieras. Lapset perii kyllä, mutta ei leskeneläkettä, ei oikeutta hoitaa pesää tai mitään muitakaan oikeuksia. Jos lapset pieniä, niin miehen suku hoitaa. Jos lapsia ei ole, niin tilanne on vielä ikävämpi.
On hulluutta olla menemättä naimisiin, sama kuin olisi ilman mitään vakuutuksia. Itselleni avioliitto symboloi toki vahvaa sitoutumista toiseen ihmiseen ja niin, en edes haluaisi jakaa elämääni sellaisen miehen kanssa, joka ei halua sitoutua minuun.
Avioliitolla on tietynlaisten miesten keskuudessa tuollainen kahle-fiilis. Osa myös typerästi kuvittelee, että ovat "niin nuoria" ja avioliitto on vaan vanhojen juttu (vaikka siis itse olisivat jo reilusti yli 30 v eikä mitään parikymppisiä).
Vähän myös veikkaisin, että osalla kaveripiiri vaikuttaa. Sinkkukaverit tai naimisissa olevat saattavat pelotella, kuinka tulee pallo jalkaan, seksi loppuu ja muuta tuollaista. Osalla menojalka vipattaa sen verran, ettei sitoutuminen huvita.
Aika monet kerrat on saanu kuulla, miten tällainen "en halua naimisiin mies" paukkaakin sen seuraavan naisen kans vihille, kun pitkäaikaisesta avopuolisosta on tullut ero.
En tajua, miksi niin moni katselee tuota miehen vitkuttelua. Jos töissä pomo hokisi, että kyllä mä sut joskus ylennän eikä ylennystä vuosiin kuuluisi, niin vaihtaisin työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluaisin joskus naimisiin, mies ei koska ei "tarvitse valtion tai kirkon lupaa" ollakseen minun kanssa. En tiedä miten suhtautua. Lapsia ei ole, mitään yhteistä omaisuutta ei ole, miehellä ei ole omaakaan omaisuutta. En tiedä miten suhtautua. Olen joustanut siihen että ei kai se naimisiinmeno ole sitten välttämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kuvailemissa tilanteissa syy on useimmiten se, ettei mies halua naimisiin ko. naisen kanssa. En tosin ihan ymmärrä, miksi mies suostuu yhteiseen asuntoon ja lapsiin, jos avioliitto ko. naisen kanssa on turn off. Itselläni ei kävisi mielessäkään hankkia perheenlisäystä tai yhteistä asuntoa ihmisen kanssa, jonka kanssa en osaisi nähdä itseäni parisuhteessa vielä vuosikymmenten päästä.
Tämä!
Miks ihmeessä sanotaan kämpälle ja lapsihaaveelle kyllä, jos ei haluta varmasti sitoutua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin joskus naimisiin, mies ei koska ei "tarvitse valtion tai kirkon lupaa" ollakseen minun kanssa. En tiedä miten suhtautua. Lapsia ei ole, mitään yhteistä omaisuutta ei ole, miehellä ei ole omaakaan omaisuutta. En tiedä miten suhtautua. Olen joustanut siihen että ei kai se naimisiinmeno ole sitten välttämätöntä.
Eihän mies tarvi valtion tai kirkon lupaa kovin moniinkaan asioihin elämässään. Outo perustelu. Onko muuten perustellut, miksi ei halua naimisiin, kun se olisi sinulle tärkeää?
Siis mitä sillä naimisiin menemisellä muka saa? Minkä takia pitäis mennä naimisiin? Onko se sormus niin tärkeä vai?
Koko aviohomma on on todella vanhanaikaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin halusin kosia vaimoani heti kun tilanne oli sopiva, eli molempien opinnot olivat ohi ja voimme asua pysyvästi yhdessä (ei eri paikkakunnilla).
Minulla oli vain yksi ehto naimisiinmenolle: en halunnut häitä.
Tämä saattaa olla monelle miehelle yksi kynnyskysymys.
Itse en tosiaankaan halunnut riitaisaa sukuani omalla kustannuksellani toiselta puolelta Suomea juhlimaan saman katon alle. Enkä halunnut valita, ketä häihin kutsun, ketä en.
Onneksi vaimo suostui. Meidät vihittiin maistraatissa ja lähdimme sen jälkeen pian ihanalle häämatkalle.
Tässä on syy sille miksi minäkään en halua naimisiin. En voi sietää häitä enkä halua sellaisia. Maistraattiin, nimet alle ja sitten hulppealle häämatkalle – se sopisi mulle.
M34
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä sillä naimisiin menemisellä muka saa? Minkä takia pitäis mennä naimisiin? Onko se sormus niin tärkeä vai?
Koko aviohomma on on todella vanhanaikaista.
Lesken asumisoikeuden. Avopuoliso kerää kimpsunsa ja lähtee, jos perikunta niin vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä sillä naimisiin menemisellä muka saa? Minkä takia pitäis mennä naimisiin? Onko se sormus niin tärkeä vai?
Koko aviohomma on on todella vanhanaikaista.
Avioliitto on juridinen sopimus. Pikkuisen googlaamalla selviää, mitä kaikkea se pitää sisällään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä sillä naimisiin menemisellä muka saa? Minkä takia pitäis mennä naimisiin? Onko se sormus niin tärkeä vai?
Koko aviohomma on on todella vanhanaikaista.
Avioliitto on juridinen sopimus. Pikkuisen googlaamalla selviää, mitä kaikkea se pitää sisällään.
Ei kyllä kiinnosta pätkääkään. Ainoa sopimus minkä minä allekirjoitan on työsopimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan edes ollut häissä enkä kyllä kaipaa sellaisia elämääni pätkääkään.
M30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä sillä naimisiin menemisellä muka saa? Minkä takia pitäis mennä naimisiin? Onko se sormus niin tärkeä vai?
Koko aviohomma on on todella vanhanaikaista.
Lesken asumisoikeuden. Avopuoliso kerää kimpsunsa ja lähtee, jos perikunta niin vaatii.
Naisen kannattaa hankkia asunto kokonaan omila varoilla ja omiin nimiin, saa sen avomiehenkin tarvittaessa häädettyä ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä sillä naimisiin menemisellä muka saa? Minkä takia pitäis mennä naimisiin? Onko se sormus niin tärkeä vai?
Koko aviohomma on on todella vanhanaikaista.
Lesken asumisoikeuden. Avopuoliso kerää kimpsunsa ja lähtee, jos perikunta niin vaatii.
Kai jos on itse talon maksanut niin saa jäädä siihen asumaan. Jos ei ole maksanut niin sitten ei saa
Nykypäivänä ei ole mitään tarvetta avioliitolle. Siksi miehet eivät halua naimisiin.
Viiden vuoden seurustelun jälkeen mies kosi koska rakasti minua ja minä sanoin kyllä koska rakastin häntä. Ei siinä mietitä, että mitä jos ero tulee, avioliitossa ollaan täysillä mukana. Jos ero on heti mielessä niin ei suhde kovin vakaalla pohjalla ole. Avioliitto vaatii rohkeutta ja rakkautta, ei siihen kaikista ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin halusin kosia vaimoani heti kun tilanne oli sopiva, eli molempien opinnot olivat ohi ja voimme asua pysyvästi yhdessä (ei eri paikkakunnilla).
Minulla oli vain yksi ehto naimisiinmenolle: en halunnut häitä.
Tämä saattaa olla monelle miehelle yksi kynnyskysymys.
Itse en tosiaankaan halunnut riitaisaa sukuani omalla kustannuksellani toiselta puolelta Suomea juhlimaan saman katon alle. Enkä halunnut valita, ketä häihin kutsun, ketä en.
Onneksi vaimo suostui. Meidät vihittiin maistraatissa ja lähdimme sen jälkeen pian ihanalle häämatkalle.Tässä on syy sille miksi minäkään en halua naimisiin. En voi sietää häitä enkä halua sellaisia. Maistraattiin, nimet alle ja sitten hulppealle häämatkalle – se sopisi mulle.
M34
Erikoinen asenne. Häät ovat monelle elämän kohokohta.
Mut on vihitty jo kahdesti mieltään muuttaneiden "ei koskaan naimisiin" -miehen kanssa. Yksi onneton ja yksi onnellinen liitto, molemmat miesten aloitteesta. Kyllä ne menevät, kun oikeaksi luultu osuu kohdalle.