Lue keskustelun säännöt.
Miehet, jotka eivät halua naimisiin naisen toiveesta huolimatta
23.11.2021 |
Tämä ei ole siis itseäni koskeva juttu (olen naimisissa ja meillä on mieheni kanssa lapsia), vaan seuraan sivusta useammankin pariskunnan elämää:
Pariskunnat ovat kolmenkympin molemmin puolin, yhdessä ovat olleet jo pitkään (5-10 v) eli ei ole mistään tuoreista suhteista kyse. Pariskunnat ovat vuosia asuneet yhdessä, monilla on yhteinen omistusasunto ja osalla pareista lapsi/lapsia. Pariskunnan osapuolet eivät ole olleet aiemmin naimisissa eli liitto olisi molemmille ensimmäinen. Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. Miehet sanovat, että vielä ei ole sopiva aika mennä naimisiin, vaan haluavat odottaa. Naiset eivät miehiään kosi: osa kokee itse, että kosinnan pitää tulla mieheltä ja osalle mies on sanonut, että mies kosii sitten kun kokee hetken olevan sopiva. Naiset saattavat usein "muistuttaa" miestä kosimisesta esim. muiden häiden yhteydessä, muiden mennessä kihloihin, omien lasten ristiäisten/nimiäisten aikaan jne.
Sivusta seuraajana mietin, mitä ihmettä? Tajuan, että parikymppiset vasta tavanneet eivät ole menossa naimisiin, mutta pitkään yhdessä olleet, joilla on oma asunto ja jopa lapsia? Mitä tuossa vaiheessa pitää enää odottaa, kun yhdessä on oltu pitkään, on asunto ja lapsetkin? Yhteinen jälkikasvu on jo paljon suurempi sitoumus kuin avioliiton solmiminen. Itselleni tulee näistä tapauksista olo, haluaako mies koskaan naimisiin avopuolisonsa/lastensa äidin kanssa?
Enkä nyt tarkoita pariskuntia, jotka eivät haluakaan naimisiin (tämä on täysin ok), vaan näitä pareja, joissa nainen haluaisi naimisiin ja mies ei.
Ap
Kommentit (527)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen niin, että mikä pointti on enää mennä naimisiin, jos on asuttu vuosia yhdessä ja on jo lapsia. Tietysti sen voi varmaan hoitaa pois alta, jos haluaa, mutta mikä on pointti enää siinä vaiheessa?
No esim se, ettei toisen kuollessa joudu luopumaan kodista. Nimenomaan siellä elämän loppuvaiheessa on avioliiton suurimmat hyödyt.
Mieshän voi hankkia rahoillaan asunnon vain omiin nimiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen niin, että mikä pointti on enää mennä naimisiin, jos on asuttu vuosia yhdessä ja on jo lapsia. Tietysti sen voi varmaan hoitaa pois alta, jos haluaa, mutta mikä on pointti enää siinä vaiheessa?
No esim se, ettei toisen kuollessa joudu luopumaan kodista. Nimenomaan siellä elämän loppuvaiheessa on avioliiton suurimmat hyödyt.
Mieshän voi hankkia rahoillaan asunnon vain omiin nimiinsä.
Ja nainen oman omiinsa, jolloin ei voida asua yhdessä? Eli ainoa tapa, jolla voidaan asua yhdessä, ja turvata MOLEMPIEN oikeus leskenä asua omassa kodissa on avioliitto.
Kerronpa esimerkin tosielämästä. Tutustuin tulevaan mieheeni jo lukioikäisenä, muutettiin yhteen ja hankittiin kaksi lasta. Rakennettiin talo ja otettiin velkaa. Oltiin niin kuin kaikki muutkin, mutta naimisiin mieheni ei suostunut. Yrityksensä laajentaminen oli hänelle kaikki kaikessa. Hän ahkeroi ja me vaurastuimme. Sitten eräänä päivänä hän lähti kesätyöntekijäksi palkkaamansa tytön matkaan. Häitä he viettivät saman vuoden marraskuussa.
Ymmärrän, ettei kaikki halua kiirehtiä naimisiin eikä nyt parissa vuodessa mikään kiire ole. Mutta jos ollaan yhdessä vuosikymmenen verran, löytyy omistuskämppää ja jälkikasvua, niin miksi tuossa enää mietitään onko toinen nyt varmasti "se oikea"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen niin, että mikä pointti on enää mennä naimisiin, jos on asuttu vuosia yhdessä ja on jo lapsia. Tietysti sen voi varmaan hoitaa pois alta, jos haluaa, mutta mikä on pointti enää siinä vaiheessa?
No esim se, ettei toisen kuollessa joudu luopumaan kodista. Nimenomaan siellä elämän loppuvaiheessa on avioliiton suurimmat hyödyt.
Mieshän voi hankkia rahoillaan asunnon vain omiin nimiinsä.
Ja nainen oman omiinsa, jolloin ei voida asua yhdessä? Eli ainoa tapa, jolla voidaan asua yhdessä, ja turvata MOLEMPIEN oikeus leskenä asua omassa kodissa on avioliitto.
Toki voidaan asua yhdessä. Omat asunnot voidaan pitää sijoitusasuntoina ja asua yhdessä vaikka vuokralla. Yleisempää kuitenkin taitaisi olla, että miehellä on kaksi asuntoa ja naisella ei mitään. Naiset kun harvemmin saa mitään säästettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äpäriä pullollaan tämä suomenmaa kun ei avioliitto kiinnosta.
ok boomer
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen niin, että mikä pointti on enää mennä naimisiin, jos on asuttu vuosia yhdessä ja on jo lapsia. Tietysti sen voi varmaan hoitaa pois alta, jos haluaa, mutta mikä on pointti enää siinä vaiheessa?
No esim se, ettei toisen kuollessa joudu luopumaan kodista. Nimenomaan siellä elämän loppuvaiheessa on avioliiton suurimmat hyödyt.
Mieshän voi hankkia rahoillaan asunnon vain omiin nimiinsä.
Ja nainen oman omiinsa, jolloin ei voida asua yhdessä? Eli ainoa tapa, jolla voidaan asua yhdessä, ja turvata MOLEMPIEN oikeus leskenä asua omassa kodissa on avioliitto.
Toki voidaan asua yhdessä. Omat asunnot voidaan pitää sijoitusasuntoina ja asua yhdessä vaikka vuokralla. Yleisempää kuitenkin taitaisi olla, että miehellä on kaksi asuntoa ja naisella ei mitään. Naiset kun harvemmin saa mitään säästettyä.
Todellinen ongelma on siis se, että naiset ei osaa säästää rahojaan.
Jostain 2500 euron nettopalkasta pitäisi jo jäädä 1000 euroa kuussa säästöön aika helposti. Jostain syystä naisilta tämä ei onnistu. Sen sijaan tuntemillani poikamiehillä on kaikilla huomattavat säästöt ja sijoitukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska nainen ei ole avion arvoinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avioliitto on miehen mielestä "turha"/sillä ei ole hänelle merkitystä, miksi...
...mies ei mene naimisiin ilahduttaakseen puolisoaan, jolle avioliitolla on merkitystä? Jos avioliitto on miehelle turha/merkityksetön, niin eikö sen voi solmia ihan vaan puolison iloksi vaikkei siitä mitään irti saakaan?
...jos avioliitolla ei ole mitään merkitystä eikä se miehen mielestä muuta suhdetta mitenkään, miksi avioliittoa ei sitten voi solmia (jos kerta sitä vastaan ei erityisemmin ole mitään)?
Nimenomaan näin. Ihminen, joka ei ole valmis tekemään itselle yhdentekevää mutta toiselle hyvin tärkeää asiaa on joko todella itsekäs, tai ei oikesti edes välitä toisesta.
Rahaa ne naiset avioliitosta haluaa. Miettivät eroa jo siinä vaiheessa.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen niin, että mikä pointti on enää mennä naimisiin, jos on asuttu vuosia yhdessä ja on jo lapsia. Tietysti sen voi varmaan hoitaa pois alta, jos haluaa, mutta mikä on pointti enää siinä vaiheessa?
No esim se, ettei toisen kuollessa joudu luopumaan kodista. Nimenomaan siellä elämän loppuvaiheessa on avioliiton suurimmat hyödyt.
Mieshän voi hankkia rahoillaan asunnon vain omiin nimiinsä.
Ja nainen oman omiinsa, jolloin ei voida asua yhdessä? Eli ainoa tapa, jolla voidaan asua yhdessä, ja turvata MOLEMPIEN oikeus leskenä asua omassa kodissa on avioliitto.
Älykäs nainen on kaukaa viisaasti ostanut ja maksanut yhteisestä asunnosta puolet. Leskenä hän saa oman osansa asunnosta ja voi ostaa itselleen mieleisensä asunnon esim. läheltä palveluja. Yhteinen asunto olisi kuitenkin liian suuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen niin, että mikä pointti on enää mennä naimisiin, jos on asuttu vuosia yhdessä ja on jo lapsia. Tietysti sen voi varmaan hoitaa pois alta, jos haluaa, mutta mikä on pointti enää siinä vaiheessa?
No esim se, ettei toisen kuollessa joudu luopumaan kodista. Nimenomaan siellä elämän loppuvaiheessa on avioliiton suurimmat hyödyt.
Mieshän voi hankkia rahoillaan asunnon vain omiin nimiinsä.
Ja nainen oman omiinsa, jolloin ei voida asua yhdessä? Eli ainoa tapa, jolla voidaan asua yhdessä, ja turvata MOLEMPIEN oikeus leskenä asua omassa kodissa on avioliitto.
Toki voidaan asua yhdessä. Omat asunnot voidaan pitää sijoitusasuntoina ja asua yhdessä vaikka vuokralla. Yleisempää kuitenkin taitaisi olla, että miehellä on kaksi asuntoa ja naisella ei mitään. Naiset kun harvemmin saa mitään säästettyä.
Ok. Selvästikin liikumme sen verran erilaisissa piireissä, että meidän on turha keskustella. Kaikki tuntemani naiset ovat korkeasti koulutettuja, hyväpalkkaisia ja taloutensa hyvin hoitavia naisia, jotka eivät sovinistin kanssa aikaansa tuhlaisi. Sijoitusasunto ei myöskään ole koti, eikä leskeksi jääneen vanhuksen ole helppo sellaiseen muuttaa. Vanhus kun monesti pärjää kotona kyllä, koska se on vuosikymmenien aikaan tullut tutuksi, mutta jos vanhemmiten näkö tai lähimuisti heikkenee, ei muutto enää onnistu, vaan vanhus joutuu pian hoitokotiin. Mutta ilmeisesti nämä vanhuuden ongelmat eivät jostain syystä kosketa miehiä. Tai osa keskustelijoista ei vaan osaa ajatella kovin pitkälle. Enemmistö avioliitoista kun edelleen päättyy puolison kuolemaan lesken ollessa vanhus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen niin, että mikä pointti on enää mennä naimisiin, jos on asuttu vuosia yhdessä ja on jo lapsia. Tietysti sen voi varmaan hoitaa pois alta, jos haluaa, mutta mikä on pointti enää siinä vaiheessa?
No esim se, ettei toisen kuollessa joudu luopumaan kodista. Nimenomaan siellä elämän loppuvaiheessa on avioliiton suurimmat hyödyt.
Mieshän voi hankkia rahoillaan asunnon vain omiin nimiinsä.
Ja nainen oman omiinsa, jolloin ei voida asua yhdessä? Eli ainoa tapa, jolla voidaan asua yhdessä, ja turvata MOLEMPIEN oikeus leskenä asua omassa kodissa on avioliitto.
Älykäs nainen on kaukaa viisaasti ostanut ja maksanut yhteisestä asunnosta puolet. Leskenä hän saa oman osansa asunnosta ja voi ostaa itselleen mieleisensä asunnon esim. läheltä palveluja. Yhteinen asunto olisi kuitenkin liian suuri.
Vanhukselle muutto ei ole yleensä järkevä ratkaisu. Lähimuistin heiketessä uuteen asuntoon ei enää ole helppo sopeutua, eli on riski joutua hoitokotiin, vaikka vanhassa kodissa olisi vielä pärjännyt. Sukupuolesta riippumatta olisi leskelle helpompi, kun ei puolison kuollessa ja surun keskellä vanhuksen tarvitsisi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen niin, että mikä pointti on enää mennä naimisiin, jos on asuttu vuosia yhdessä ja on jo lapsia. Tietysti sen voi varmaan hoitaa pois alta, jos haluaa, mutta mikä on pointti enää siinä vaiheessa?
No esim se, ettei toisen kuollessa joudu luopumaan kodista. Nimenomaan siellä elämän loppuvaiheessa on avioliiton suurimmat hyödyt.
Mieshän voi hankkia rahoillaan asunnon vain omiin nimiinsä.
Ja nainen oman omiinsa, jolloin ei voida asua yhdessä? Eli ainoa tapa, jolla voidaan asua yhdessä, ja turvata MOLEMPIEN oikeus leskenä asua omassa kodissa on avioliitto.
Toki voidaan asua yhdessä. Omat asunnot voidaan pitää sijoitusasuntoina ja asua yhdessä vaikka vuokralla. Yleisempää kuitenkin taitaisi olla, että miehellä on kaksi asuntoa ja naisella ei mitään. Naiset kun harvemmin saa mitään säästettyä.
Todellinen ongelma on siis se, että naiset ei osaa säästää rahojaan.
Jostain 2500 euron nettopalkasta pitäisi jo jäädä 1000 euroa kuussa säästöön aika helposti. Jostain syystä naisilta tämä ei onnistu. Sen sijaan tuntemillani poikamiehillä on kaikilla huomattavat säästöt ja sijoitukset.
Näitä ne naiset kärkkyy kuola valuen. Miehen kun saa manipuloitua avioliittoon niin a vot, puolet on mun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei kaikki halua kiirehtiä naimisiin eikä nyt parissa vuodessa mikään kiire ole. Mutta jos ollaan yhdessä vuosikymmenen verran, löytyy omistuskämppää ja jälkikasvua, niin miksi tuossa enää mietitään onko toinen nyt varmasti "se oikea"?
Tai vaihtoehtoisesti: miksi tuossa vaiheessa enää tarvisi naimisiin mennä, kun homma toimii muutenkin.
Mies ei hyödy avioliitosta mitään. Jos ajattelee leskeneläkettä, hyvin harva nainen kuolee alle 50-vuotiaana. Osa miehistä kuolee.
Suurin osa miehistä osannee käydä Tilastokeskuksen sivuilla. Valtaosa avioliitoista päätyy eroon. Ja näitä eroja hakevat naiset 75 prosenttisesti. Avioliiton kesto on näissä normi- eli eroliitoissa hieman päälle 10 vuotta. Seksin saanti päättyy yleensä jo paljon aikaisemmin.
Lisäksi miehiä ei ole millään lailla sosiaalistettu häihin tai muuhun avioliittohömpötykseen, kuten naiset on jo pikkulapsiajan prinsessasaduista lähtien.
Mies ei tosiaan hyödy avioliitosta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, ettei kaikki halua kiirehtiä naimisiin eikä nyt parissa vuodessa mikään kiire ole. Mutta jos ollaan yhdessä vuosikymmenen verran, löytyy omistuskämppää ja jälkikasvua, niin miksi tuossa enää mietitään onko toinen nyt varmasti "se oikea"?
Tai vaihtoehtoisesti: miksi tuossa vaiheessa enää tarvisi naimisiin mennä, kun homma toimii muutenkin.
Jep. Jos homma kerran toimii niin mihin sitä naimisiinmenoa enää tarvitaan? Ei enää eletä 1960-luvulla.
Mua vedätti nuorena yksi poikaystävä monta vuotta lupauksilla yhteisestä elämästä. Seuraavan kanssa olin viisaampi ja löin jo parin vuoden päästä kortit pöytään, että edellytän sitoutumista avioliittoon, jos hän on kerran tosissaan kanssani. Kumpikaan ei siinä oikein kosinut toista, vaan yhdessä sovittiin että avioidutaan.
Kaikki miehet suostuvat naimisiin, kun kumppani on oikea. Liitosta lähteminen ei ole edes vaikeaa, joten jos mies ei suostu avioon, se kertoo ettei hän välitä sinusta edes sen vertaa, että luopuisi esittämästä sinkkua silloin kun sinä et ole paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen niin, että mikä pointti on enää mennä naimisiin, jos on asuttu vuosia yhdessä ja on jo lapsia. Tietysti sen voi varmaan hoitaa pois alta, jos haluaa, mutta mikä on pointti enää siinä vaiheessa?
No esim se, ettei toisen kuollessa joudu luopumaan kodista. Nimenomaan siellä elämän loppuvaiheessa on avioliiton suurimmat hyödyt.
Mieshän voi hankkia rahoillaan asunnon vain omiin nimiinsä.
Ja nainen oman omiinsa, jolloin ei voida asua yhdessä? Eli ainoa tapa, jolla voidaan asua yhdessä, ja turvata MOLEMPIEN oikeus leskenä asua omassa kodissa on avioliitto.
Älykäs nainen on kaukaa viisaasti ostanut ja maksanut yhteisestä asunnosta puolet. Leskenä hän saa oman osansa asunnosta ja voi ostaa itselleen mieleisensä asunnon esim. läheltä palveluja. Yhteinen asunto olisi kuitenkin liian suuri.
Vanhukselle muutto ei ole yleensä järkevä ratkaisu. Lähimuistin heiketessä uuteen asuntoon ei enää ole helppo sopeutua, eli on riski joutua hoitokotiin, vaikka vanhassa kodissa olisi vielä pärjännyt. Sukupuolesta riippumatta olisi leskelle helpompi, kun ei puolison kuollessa ja surun keskellä vanhuksen tarvitsisi muuttaa.
Tiedän paljon naisia jotka ovat puolison kuoltua muuttaneet isotöisestä omakotitalosta helppohoitoiseen rivitaloon tai kerrostaloon. Taitaa olla aika yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Koska avioliitolla ei ole vars.merkitystä.
Minä teen monia merkityksettömiä asioita elämässäni. Tälläkin hetkellä kirjoitan tänne palstalle... Mutta mun päässä on sellainen hassu jutska, että jos mun rakkaimmalle jokin asia on erityisen merkityksellinen, niin sitten se asia on merkityksellinen mullekin. Tämä tekee parisuhteessa monta mutkaa suoriksi; kummalle tämä on tärkeämpää ja merkityksellisempää, hänen kantansa saa isomman painoarvon. Jos mulla on tilaisuus tehdä rakkaani elämästä parempaa, ehkä jopa unelmasta totta tekemällä jotain itselleni mahdollista, vaikka sinällään minulle merkitysellistä, teen sen joka kerta.
t. naimisissa 16 vuotta
Tässä erinomainen syy erota miehestä, joka ei halua avioliittoa. Miksi nainen haluaisi olla missään tekemisissä tällaisen miehen kanssa?