Lue keskustelun säännöt.
Onko ihmisellä pakko olla sänky? Miksei patja lattialla riitä?
22.11.2021 |
Itse nukuin aiemmin niin että kaksi patjaa lattialla päällekkäin, mutta ihmisten kauhistelun ja sosiaalisen paineen takia päädyin sitten ostamaan sängyn. Nyt on edessä taas kerran muutto, ja kaduttaa koko sängyn ostaminen ja suunnittelen sen myyntiä. Onko ihmisellä joku pakko olla sänky? Miksi sitä kauhistellaan, jos nukkuu parilla patjalla lattialla?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ihmisillä tosiaan kodeissa ja lattiatasossa niin paljon kosteutta, että huonekalut homehtuvat?
Se kosteus tulee siitä patjan päällä nukkuvasta ihmisestä. Ja jos se patja on tiivisti lattiaa vasten niin sinne voi tulla hometta. Olet varmaan kuullut, ettei sänkyä saisi edes pedata heti heräämisen jälkeen vaan sen pitäisi antaa kuivua ensin.
Tottakai, mutta jos on runkopatja lisäpatjalla/sijauspatjalla, niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa pitää lattialla, jos kämppä ei ole muutenkin homeessa. Sinänsä patjat menevät kyllä nopeasti pilalle hikoilun ym. takia, jos niitä ei erityisesti suojaa ja puhdista säännöllisesti, oli patja sängyllä tai lattialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tuntuu ajattelevan että kropan, esim. selän rasittaminen on huono asia. Itse olen toista mieltä. Olen nukkunut ison osan elämästäni lattialla, enkä esim. oikein välitä työpöydästäkään. Etätyöaikana teen surutta töitä lattialla lootusasennossa istuen läppäri sylissä, vaihtelen asentoja, välillä makaan vatsallani jne. Moni on kauhuissaan työergonomiastani ja sängystäni. Itsellään heillä on tiettyyn asentoon lukittu työtuoli ja mahdollisimman korkea sänky, jotta nouseminen sieltä on mahdollisimman vaivatonta. Nyt kun ollaan lähellä viittäkymppiä, olen jokseenkin järkyttynyt siitä että moni heistä ei enää edes pääse lattialle saati sitten sieltä pois. Hyvin pidetty ergonomiasta huolta?
Jos joudut oikeasti kirjoittamaan paljon, niin se työergonomia on yllättävän tärkeää. Esim. kääntäjän työ on tällaista, jossa sillä todella on väliä, missä asennossa töitä tekee. Mielellään pitää olla säädettävä pöytä, jonka ääressä voi sekä seistä että istua, näytöt (miel. kaksi), joita voi nostaa ja laskea, ja silläkin on väliä, millainen näppäimistö on. Sellainen työ, joka taas ei vaadi niin valtavasti kirjoittamista, voi sitten onnistua vaikka lattialta.
Jatkan vielä... myös ruumiillisessa työssä ergonomia on tärkeää. Vaikkapa potilaiden nostaminen sairaalassa tai paskan lappaminen hevostallilla – ei ole ihan sama, missä asennossa sitä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Saattaisi olla, että aamulla lattialta ylös nouseminen olisi vähän heikkoa.
Tämänkin nämä alapeukuttajat tulevat ihan itse kokemaan, kun vanhenevat :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tuntuu ajattelevan että kropan, esim. selän rasittaminen on huono asia. Itse olen toista mieltä. Olen nukkunut ison osan elämästäni lattialla, enkä esim. oikein välitä työpöydästäkään. Etätyöaikana teen surutta töitä lattialla lootusasennossa istuen läppäri sylissä, vaihtelen asentoja, välillä makaan vatsallani jne. Moni on kauhuissaan työergonomiastani ja sängystäni. Itsellään heillä on tiettyyn asentoon lukittu työtuoli ja mahdollisimman korkea sänky, jotta nouseminen sieltä on mahdollisimman vaivatonta. Nyt kun ollaan lähellä viittäkymppiä, olen jokseenkin järkyttynyt siitä että moni heistä ei enää edes pääse lattialle saati sitten sieltä pois. Hyvin pidetty ergonomiasta huolta?
Jos joudut oikeasti kirjoittamaan paljon, niin se työergonomia on yllättävän tärkeää. Esim. kääntäjän työ on tällaista, jossa sillä todella on väliä, missä asennossa töitä tekee. Mielellään pitää olla säädettävä pöytä, jonka ääressä voi sekä seistä että istua, näytöt (miel. kaksi), joita voi nostaa ja laskea, ja silläkin on väliä, millainen näppäimistö on. Sellainen työ, joka taas ei vaadi niin valtavasti kirjoittamista, voi sitten onnistua vaikka lattialta.
Tämän uskon kyllä. Itse en koko päivää kirjoita enkä myöskään istu koneen ääressä vaan vaihtelua on paljon. Mutta uskon myös että oma tapani on säilyttänyt liikkuvuuteni, koska en harrasta mitään venyttelytyyppistä liikuntaa. "Notkeuttani" ihmetellään ihan säännöllisesti, mikä on minusta aika surullista, koska itse pidän ihmiselle aika luonnollisena että pystyisi menemään maahan istumaan vaikka vielä vanhuksenakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ei liity tähän, mutta...
Lastensuojelu kuulemma puuttuu, jos lapsella ei ole sänkyä. Runkopatja lattialla ei kelvannut. Eikä myöskään ns.vuodevaatelaatikkosänky (sellainen matala sänky, joka menee toisen sängyn alle). Pitää olla sänky. Se on pakollinen. Jalkojen alamittaa ei kuitenkaan osata sanoa.
Jää itselle vähän epäselväksi, että onko se sitten jotenkin tärkeämpää, että lapsella on sänky jaloilla vai olisiko oma peti sama asia, jos siinä ei ole varsinaisia jalkoja. En myöskään tiedä, saako sänky lastensuojelun mielestä olla esim. matalan hyllykön päällä, vai onko ne jalat nyt joku pakko.
Tästä taas tulee mieleen se yksi yh, joka nukkui itse sohvalla ja lapsi nukkui 120cm runkopatjasängyssä. Sänky katsottiin molempien sängyksi, koska äidillä ei ollut osoittaa kahta sänkyä. Vaadittiin siis lapselle oma sänky. No, äiti sen hommasi. Tosin parvekkeen ovi ei mahtunut enää auki. Se ei kuulemma taas haitannut, koska ei sellaisesta ole mitään lakia tai sääntöä. Lapsi oli muistaakseni 7v.
Lastensuojelu ei kiinnostu pelkästään siitä, että lapsella ei ole sänkyä. Se, että joku perhe tarvitsee lastensuojelun apua, on usein merkki siitä, että normaali elämä on jotenkin hukassa.
Ei muuten pidä paikkaansa. Lastensuojelulle riittää yksi ilmoitus, jonka aihe on huoli. Eli naapurin rouvaa v*tuttaa, kun veit Alepasta viimeisen punalappujauhelihan. Tekee lasun ja homma siinä.
Ja lastensuojelulla ei ole lainkaan kokemusta näistä kiusaamistarkoituksessa tehdyistä lastensuojeluilmoituksista, vaan he uskovat ihan kaiken, mitä naapurin rouvat sanovat? Koska lastensuojelulla ei ole kylliksi tekemistä niiden oikeasti vaikeiden tapausten kanssa, joihin ei ole tarpeeksi resursseja? Millä tavalla se homma on sinusta "siinä"?
On paljon niitä ihmisiä, jotka eivät oikeasti tajua, että heillä mättää kotona monikin asia. Esimerkki: mun vanhempieni naapurustossa oli pieni poika, joka jo 5-vuotiaana meni naapuruston taloihin. Saattoi olla kylässä vaikka kuinka kauan, piti kirjaimellisesti kantaa ulos. Vanhemmilla ei ollut tietoa, missä lapsi on, kävivät sitten taloissa kyselemässä, onko heidän poika täällä. Mitään huolta heillä ei ollut, heidän mielestään oli normaalia, että viisivuotias on teillä tietymättömillä tuntikausia. Mun äiti teki lopulta lasun. Ja tuon pojan äiti oli aivan ihmeissään, miksi heistä on tehty lasu.
(Viime tai toissavuonna muuten kävi niin, että tuolla paikkakunnalla oli lapsi kateissa, siitä uutisoitiin lehdissäkin. Mä olin silloin ystäväni luona tuolla paikkakunnalla ja kysyin, onko paikallisessa Facebook-ryhmässä tietoa siitä, minkä niminen lapsi on kyseessä, koska epäilin, että se saattaisi olla tuo, josta aiemmin kerroin - ja olihan se. Lapsi oli siis lähtenyt johonkin kaverille ja jäänyt yöksi.)
No kai nyt jokaisen järki jo sanoo, että tuollaisesta pitääkin tehdä lasu. Tiedätkö yhtään, kuinka paljon turhia kuitenkin tehdään? Kaikki on tarkastettava. Kaikki. Ja valitettavasti monesti menee niin, ettei pahoihin puututa tarpeeksi, helppoja taas on kätevä käskyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ei liity tähän, mutta...
Lastensuojelu kuulemma puuttuu, jos lapsella ei ole sänkyä. Runkopatja lattialla ei kelvannut. Eikä myöskään ns.vuodevaatelaatikkosänky (sellainen matala sänky, joka menee toisen sängyn alle). Pitää olla sänky. Se on pakollinen. Jalkojen alamittaa ei kuitenkaan osata sanoa.
Jää itselle vähän epäselväksi, että onko se sitten jotenkin tärkeämpää, että lapsella on sänky jaloilla vai olisiko oma peti sama asia, jos siinä ei ole varsinaisia jalkoja. En myöskään tiedä, saako sänky lastensuojelun mielestä olla esim. matalan hyllykön päällä, vai onko ne jalat nyt joku pakko.
Tästä taas tulee mieleen se yksi yh, joka nukkui itse sohvalla ja lapsi nukkui 120cm runkopatjasängyssä. Sänky katsottiin molempien sängyksi, koska äidillä ei ollut osoittaa kahta sänkyä. Vaadittiin siis lapselle oma sänky. No, äiti sen hommasi. Tosin parvekkeen ovi ei mahtunut enää auki. Se ei kuulemma taas haitannut, koska ei sellaisesta ole mitään lakia tai sääntöä. Lapsi oli muistaakseni 7v.
Lastensuojelu ei kiinnostu pelkästään siitä, että lapsella ei ole sänkyä. Se, että joku perhe tarvitsee lastensuojelun apua, on usein merkki siitä, että normaali elämä on jotenkin hukassa.
Ei muuten pidä paikkaansa. Lastensuojelulle riittää yksi ilmoitus, jonka aihe on huoli. Eli naapurin rouvaa v*tuttaa, kun veit Alepasta viimeisen punalappujauhelihan. Tekee lasun ja homma siinä.
Ja lastensuojelulla ei ole lainkaan kokemusta näistä kiusaamistarkoituksessa tehdyistä lastensuojeluilmoituksista, vaan he uskovat ihan kaiken, mitä naapurin rouvat sanovat? Koska lastensuojelulla ei ole kylliksi tekemistä niiden oikeasti vaikeiden tapausten kanssa, joihin ei ole tarpeeksi resursseja? Millä tavalla se homma on sinusta "siinä"?
On paljon niitä ihmisiä, jotka eivät oikeasti tajua, että heillä mättää kotona monikin asia. Esimerkki: mun vanhempieni naapurustossa oli pieni poika, joka jo 5-vuotiaana meni naapuruston taloihin. Saattoi olla kylässä vaikka kuinka kauan, piti kirjaimellisesti kantaa ulos. Vanhemmilla ei ollut tietoa, missä lapsi on, kävivät sitten taloissa kyselemässä, onko heidän poika täällä. Mitään huolta heillä ei ollut, heidän mielestään oli normaalia, että viisivuotias on teillä tietymättömillä tuntikausia. Mun äiti teki lopulta lasun. Ja tuon pojan äiti oli aivan ihmeissään, miksi heistä on tehty lasu.
(Viime tai toissavuonna muuten kävi niin, että tuolla paikkakunnalla oli lapsi kateissa, siitä uutisoitiin lehdissäkin. Mä olin silloin ystäväni luona tuolla paikkakunnalla ja kysyin, onko paikallisessa Facebook-ryhmässä tietoa siitä, minkä niminen lapsi on kyseessä, koska epäilin, että se saattaisi olla tuo, josta aiemmin kerroin - ja olihan se. Lapsi oli siis lähtenyt johonkin kaverille ja jäänyt yöksi.)
No kai nyt jokaisen järki jo sanoo, että tuollaisesta pitääkin tehdä lasu. Tiedätkö yhtään, kuinka paljon turhia kuitenkin tehdään? Kaikki on tarkastettava. Kaikki. Ja valitettavasti monesti menee niin, ettei pahoihin puututa tarpeeksi, helppoja taas on kätevä käskyttää.
Joo, mutta pointti oli se, ettei äiti ymmärtänyt, miksi lasu tehtiin.
Jos lastensuojelun resurssit ovat todella tiukalla, miksi he tuhlaavat niitä sellaisten perheiden käskyttämiseen, jossa ongelmia ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tuntuu ajattelevan että kropan, esim. selän rasittaminen on huono asia. Itse olen toista mieltä. Olen nukkunut ison osan elämästäni lattialla, enkä esim. oikein välitä työpöydästäkään. Etätyöaikana teen surutta töitä lattialla lootusasennossa istuen läppäri sylissä, vaihtelen asentoja, välillä makaan vatsallani jne. Moni on kauhuissaan työergonomiastani ja sängystäni. Itsellään heillä on tiettyyn asentoon lukittu työtuoli ja mahdollisimman korkea sänky, jotta nouseminen sieltä on mahdollisimman vaivatonta. Nyt kun ollaan lähellä viittäkymppiä, olen jokseenkin järkyttynyt siitä että moni heistä ei enää edes pääse lattialle saati sitten sieltä pois. Hyvin pidetty ergonomiasta huolta?
Jos joudut oikeasti kirjoittamaan paljon, niin se työergonomia on yllättävän tärkeää. Esim. kääntäjän työ on tällaista, jossa sillä todella on väliä, missä asennossa töitä tekee. Mielellään pitää olla säädettävä pöytä, jonka ääressä voi sekä seistä että istua, näytöt (miel. kaksi), joita voi nostaa ja laskea, ja silläkin on väliä, millainen näppäimistö on. Sellainen työ, joka taas ei vaadi niin valtavasti kirjoittamista, voi sitten onnistua vaikka lattialta.
Tämän uskon kyllä. Itse en koko päivää kirjoita enkä myöskään istu koneen ääressä vaan vaihtelua on paljon. Mutta uskon myös että oma tapani on säilyttänyt liikkuvuuteni, koska en harrasta mitään venyttelytyyppistä liikuntaa. "Notkeuttani" ihmetellään ihan säännöllisesti, mikä on minusta aika surullista, koska itse pidän ihmiselle aika luonnollisena että pystyisi menemään maahan istumaan vaikka vielä vanhuksenakin.
Notkeus voi myös johtua yliliikkuvista nivelistä, kuten minulla. Ei mitään ongelmaa saada kämmenet lattiaan heti aamulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ihmisillä tosiaan kodeissa ja lattiatasossa niin paljon kosteutta, että huonekalut homehtuvat?
Tuskin kodeissa on kosteaa mutta ihminen on itse kostea. Nukkuessa erittyy kosteutta litra pari ihmisen koosta riippuen. Siitä se kosteus tulee patjaan ja lattiaan jos ei patjaa tuuleta eli nosta päiväksi esim. pystyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Patjan voi nostaa seinää vasten kyljelleen kun poistuu kodistaan, kyllä se siinä kuivaa. Jon makuuhuone erikseen ja patjaa käyttää vain nukkumiseen, sen voi joka aamu nostaa seinää vasten muutamaksi tunniksi.
Ja niille, jotka sanovat, että nouseminen on vaikeaa vanhempani, sanon, että höpsistä. Jos nukkuu koko ajan lattialla, nouseminen vahvistaa lihaksi ja pysyy pakosta notkeana.Joo, mutta toisilla on sitten esim. polvi- tai lonkkavaivaa, joka on lihaksistosta riippumatonta.
Mutta liikkumattomuus niitä pahentaa aika usein. Ja kun lihakset ovat kunnossa, ne tukevat niveliä. Polvivamman hoitoon kuuluu reisilihasten vahvistaminen.
Tämä erinomainen neuvo nivelrikkoon. Tiedätkö vielä mitä pitää vahvistaa että saa käsistäkin pois nivelrikon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lattialla oleva patja homehtuu jos sitä ei kuivata jokaisen käytön jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ihmisillä tosiaan kodeissa ja lattiatasossa niin paljon kosteutta, että huonekalut homehtuvat?
Tuskin kodeissa on kosteaa mutta ihminen on itse kostea. Nukkuessa erittyy kosteutta litra pari ihmisen koosta riippuen. Siitä se kosteus tulee patjaan ja lattiaan jos ei patjaa tuuleta eli nosta päiväksi esim. pystyyn.
Jep. Ja huvittavinta on että monet väittävät noissa lakananvaihto- yms. käytkö aamulla suihkussa -ketjuissa etteivät koskaan hikoile yöllä :D. Nukutaan kuukausia samoilla petivaatteilla ja lähdetään aamulla "raikkaana" liikenteeseen, vaikka todellisuudessa jokaikinen ihminen hikoilee yöllä niin paljon että jopa patja homehtuu jos sitä ei tuuleta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tuntuu ajattelevan että kropan, esim. selän rasittaminen on huono asia. Itse olen toista mieltä. Olen nukkunut ison osan elämästäni lattialla, enkä esim. oikein välitä työpöydästäkään. Etätyöaikana teen surutta töitä lattialla lootusasennossa istuen läppäri sylissä, vaihtelen asentoja, välillä makaan vatsallani jne. Moni on kauhuissaan työergonomiastani ja sängystäni. Itsellään heillä on tiettyyn asentoon lukittu työtuoli ja mahdollisimman korkea sänky, jotta nouseminen sieltä on mahdollisimman vaivatonta. Nyt kun ollaan lähellä viittäkymppiä, olen jokseenkin järkyttynyt siitä että moni heistä ei enää edes pääse lattialle saati sitten sieltä pois. Hyvin pidetty ergonomiasta huolta?
Jos joudut oikeasti kirjoittamaan paljon, niin se työergonomia on yllättävän tärkeää. Esim. kääntäjän työ on tällaista, jossa sillä todella on väliä, missä asennossa töitä tekee. Mielellään pitää olla säädettävä pöytä, jonka ääressä voi sekä seistä että istua, näytöt (miel. kaksi), joita voi nostaa ja laskea, ja silläkin on väliä, millainen näppäimistö on. Sellainen työ, joka taas ei vaadi niin valtavasti kirjoittamista, voi sitten onnistua vaikka lattialta.
Tämän uskon kyllä. Itse en koko päivää kirjoita enkä myöskään istu koneen ääressä vaan vaihtelua on paljon. Mutta uskon myös että oma tapani on säilyttänyt liikkuvuuteni, koska en harrasta mitään venyttelytyyppistä liikuntaa. "Notkeuttani" ihmetellään ihan säännöllisesti, mikä on minusta aika surullista, koska itse pidän ihmiselle aika luonnollisena että pystyisi menemään maahan istumaan vaikka vielä vanhuksenakin.
Notkeus voi myös johtua yliliikkuvista nivelistä, kuten minulla. Ei mitään ongelmaa saada kämmenet lattiaan heti aamulla.
Minullakin on yliliikkuvat nivelet.
Ja nivelrikko.
Yliliikkuvat nivelet altistavat nivelvaivoille. Siksi niiden kanssa pitää olla tarkkana, jotta ei vahingossa aiheuta niiden kulumista ääriasennoilla.
Lapseni käyttää niveltukia mm. kynällä kirjoittaessaan. Ilman niitä nivelet taipuvat huonoihin asentoihin ja voivat mennä pois paikoiltaan.
Voithan hankkia jonkun kokoontaitettavan näytiksi, kun vieraita tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa nukkua vedossa ja pölyn seassa niin nuku laittialla sitten.
Ehkä niissä 60-luvun kaupungin vuokrakasaremissa vetää, mutta ei tällaisessa uudehkossa, jossa on vesikiertoinen lattialämmitys ja korvausilmakin on aina vähintään +17 astetta, vaikka ulkona olisi -30. Minä nukuin vuosia pelkkä patja lattialla, mutta nyt on sänky sen takia, että saa sängyn alle tavaroita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa nukkua vedossa ja pölyn seassa niin nuku laittialla sitten.
Ehkä niissä 60-luvun kaupungin vuokrakasaremissa vetää, mutta ei tällaisessa uudehkossa, jossa on vesikiertoinen lattialämmitys ja korvausilmakin on aina vähintään +17 astetta, vaikka ulkona olisi -30. Minä nukuin vuosia pelkkä patja lattialla, mutta nyt on sänky sen takia, että saa sängyn alle tavaroita.
Siis onko sinulla patja lattialla vaikka on lattialämmitys?
Et vissiin tiedä että edes mitä tahansa mattoa ei saa laittaa lattialle jos on lattialämmitys. Lämpimän ilman pitää päästä nousemaan ylös. Jos se ei pääse, kuumenee lattia aika kovasti mikä voi helposti pilata parketin tai muun lattiamateriaalin.
ei ole pakko olla
sänky on helpompi sijata ja näyttää siistimpältä
Itse nukun sohvalla.
Mä en edes pysty nukkumaan kunnolla sängyssä. En ole oikein ikinä pystynyt.
Patja ei millään riitä. Mutta jos sulla on futonpatja niin sehän taas riittää.
Olen nukkunut yhteensä kaksi vuotta kahdella päällekkäisellä patjalla. Ei näy hometta eikä ole tunkkainen. En nosta pystyyn kuivumaan, koska hikoilen todella vähän eikä patja kastu. Haluaisin sängyn, koska sen alle saisi tavaraa säilöön, mutta muuten tykkään tästä ratkaisusta enemmän.
Jos joudut oikeasti kirjoittamaan paljon, niin se työergonomia on yllättävän tärkeää. Esim. kääntäjän työ on tällaista, jossa sillä todella on väliä, missä asennossa töitä tekee. Mielellään pitää olla säädettävä pöytä, jonka ääressä voi sekä seistä että istua, näytöt (miel. kaksi), joita voi nostaa ja laskea, ja silläkin on väliä, millainen näppäimistö on. Sellainen työ, joka taas ei vaadi niin valtavasti kirjoittamista, voi sitten onnistua vaikka lattialta.