Montako ei-valkoista työ/opiskelukaveria, ystävää, perheenjäsentä tai muuta sinulla on arkielämässäsi?

Olen osa saksalaista perhettä, johon minutkin ulkomaalaisena otettiin avosylin vastaan. Eipä ihme että on suvussa myös muita „junan tuomia“ etelämmästä ja idemmästä. Esimerkiksi vävyni sisko muutti juuri Intiaan miehensä perheen luo.

Pomoni on hyvin ruskeaihoinen, ja työpaikalla on kirjo ihonvärejä varaston puolella ja ATK-osastolla.

Lapsillani on koulu- ja opiskeluajoiltaan useita ystäviä, joiden vanhemmat ovat muualta kotoisin.

En nyt viitsi laskea. Siinä olisi yhtä vähän järkeä, kuin laskea esimerkiksi vihersimäisiä naisia tai yli 190-senttisiä miehiä...

Tällä kylällä ei asu yhtään eikä myöskään naapurikaupungissa heitä pahemmin ole. Kai nyt olen sitte rasisti kun en lähde metsästämään ketään random musta.. Eiku ruskea Eiku jonkun väristä kaveriksi. Ulkomailla asuessani mulla oli monen maalaisia ja värisiä kavereina.

Muutamia, enimmäkseen työpaikalla.

Iloisia, myönteistä tyyppejä.

Asun pienellä paikkakunnalla keskellä ei mitään. Tiedän täältä kaksi perhettä, joissa on ei-valkoisia.

Nolla. Naapurustossa (okt aluetta) on 1 paremmalla pigmentillä varustettu perhe, mutta eipä tule juuri naapureiden kanssa seurusteltua..

Ei yhtään.

Ei yhtään. Kaikki ovat valkoisia🤩

Työkavereina montaa sataa ihmistä ympäri maailmaa.

Asun Helsingin länsilaidalla, naapurit ovat kaikki valkoisia. Olen töissä pankkialalla, työtoverit ovat kaikki valkoisia ja syntyjään suomen- tai ruotsinkielisiä. Harrasteissa ja kaveripiirissä enimmäkseen vain valkoisia kavereita. Lth Yksi luokkatoveri oli ruskea. Nuorten luokkatoverit lukoissa on suurin osa ihan valkoisia, näistä toki muutama itänaapurista muuttanut, muutama ruskeampi (kaukoitä, lähi-itä) ja pari tummaa (afr). Kaikki pärjäävät, koska lukio. Yläasteella suurin piirtein sama jakauma. Nuoret eivät yleensä ällistele toisten etnistä taustaa, vanhemmat voivat vain päätellä että Pirkko-Irmeli on kotimaista tekoa kun taas Ibfahim-Mustafa ehkä ei. Sitten joskus huomataankin että Pirkko-Irmeli on kenkälankin värinen adoptiolapsi ja Ibrahim-Mustafa on vitivalkoinen ja suomessa turkkilaisille lapsille syntynyt sujuvasti suomea puhuva.

Aika monta. Erikoistun psykiatriksi ja paljon on rodullistettuja työkavereita. Heidän lisäksi siskoni vaimo on tumma ja naapuritalossa asuu afrikkalaistaustainen perhe.

Työskentelen myyjänä: yksi työkaveri tällä hetkellä ja kuluneena vuonna on ollut yhteensä kolme. Sen lisäksi eri taustaisia vuokratyöntekijöitä myös. Useat asiakkaat myös ei-valkoisia.

 Naapuri on tummempihipiäinen.

Asun Helsingissä.

Luettuani kysymyksen ajattelin että ei yhtään.

Vasta hetken päästä tajusin että veljeni vaimo ja lapset ovat "ei-valkoisia".

En ole ikinä ajatellut että he olisivat jotain "n-sanoja" tai "rodullistettuja" tai mitä muotisanoja nykyään käytetäänkään. Ihmisiä he ovat ihan kuin kaikki muutkin.

Mitenkä tämä valkoinen/ ei-valkoinen määritellään? Riippuu ihan siitä. Onko tataari valkoinen vai ei? Entä romani? Lähi-Idästä tullut? Entä ihminen, jonka toinen vanhempi on vaaleaihoinen ja toinen tummanmusta? Onko saamelainen valkoinen? Aasialainen? Sukulaisissa ja tuttavissa on vaikka minkälaisia ihmisiä. Ystäväpiirini on rajatumpi, koska aikoinaan oltiin melko "samanmoisia" kaikki ja sieltähän ne ystävät jäivät pääosin. 

Mitä sen on väliä? Ei kuulu humanistiseen elämänkatsomukseen tällaisen pyörittely ehkäpä ja on aika epärelevanttia muutenkin.

Minä olen alkanut ajattelemaan näitä valkoisia ja ei-valkoisia vasta tämän rodullistettu/poc/jne-puheen myötä. Lähipiirissäni on yksi ja kollegoiden joukossa muutama. Asun isossa kaupungissa Suomessa ja teen asiantuntijatöitä.

Omasta mielestäni parempi olisi, jos tämä ideologia hiukan muuttuisi nykyisestä kiihkeästä rotukeskeisyydestä taas humanistisempaan suuntaan. Toisillemme huutaminen ei tuo erilaisia maailmoja lähemmäksi, vaan etäännyttää entisestään.

Mulla on tosi pitkä työura eri yrityksissä sekä konsulttina että palkattuna. Niissä on varsinkin viime aikoina ollut paljon ulkomaalaisia, viimeisessä työpaikassa muistaakseni yli 30 (vai 40?) eri kansalaisuutta. Yksi heistä oli tummapintainen nainen ja yksi suomenkielinen m_latti, lisäksi näin pari kertaa yhden tummapintaisen konsultin eri firmasta. Muuten oli kaksi turkkilaista ja yksi intialainen, mutta loput olivat ihan normaaleja ihmisiä.

Tällä hetkellä ei taida olla kuin muutamia kavereita seurattavana facebookissa ja instagramissa. Nuorempana löytyi kyllä useita koulu-, opiskelu- ja työkavereista sekä yksi seurustelukumppani.

Minä tunnen tosi vähän ihmisiä hyvin.. toki työelämässä on samoissa hommissa joitain ihmisiä, jotka on erivärisiä kuin minä, mutta en minä kyllä heitäkään oikeasti tunne. Perheessäni ei yhtään, suvussakin vain veljen vaimon siskon puoliso, jonka olen nähnyt tasan kerran. 

Teen asiakastyötä ja kohtaan aika paljon ihmisiä ohimennen. Siinä kyllä tulee tavattua kaikenlaisia ihmisiä, erinäköisiä ja eri kieliä puhuvia. 

Ei ensimmäistäkään eikä mitään tarvetta muuttaa nykyistä linjaa.

Samalla työpaikalla on muutama, mutta en ole heidän kanssaan tekemisissä, kuten en juuri kenenkään muunkaan kanssa.

Varmaan parikymmentä, riippuen kuka lasketaan. En ole pahemmin ajatellut asiaa.

Sisaruksellani on aasialainen puoliso. Serkulla on etelä-amerikkalainen, varmaan on jotain intiaaniverta. Lapsilla on ollut arabi ja aasialaistaustaisia luokkakavereita.