Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minusta tuntuu että minulla on mielenterveysongelma
12.02.2015 |
Olen siis lukion ekalla. Olen alkanut epäillä mielenterveyttäni, olen kauhean perfektionistinen tietyissä asioissa.
Tänään sain kuulla saaneeni pitkän matikan kokeestani arvosanan 9+ eli ihan hyvän. Koulussa en osoittanut mitään tunnetta mokomaan kohtaan, mutta kotona romahdin ihan totaalisesti asian vuoksi koska on todennäköistä että tuo pyöristetään alaspäin. Olen varmaan päästäni sekaisin mutta itkin asian takia noin tunnin, vaikka sitä ei edes vielä ole pyöristetty alaspäin kurssiarvosanaksi.
Olen suurimman osan aikaa ihan normaali, mutta toisinaan jos petyn itseeni mietin jopa itsemurhaa koska tunnen että yksi koe murtaa maailmani ja kertoo että minusta ei ole koskaan mihinkään.
Oikeastihan tein kaksi kurssia samaan jaksoon matikkaa lukujärjestyssyistä, ja sain siitä toisesta jonka tein tenttimällä 10 eli kokonaisuutena pärjäsin ihan siedettävästi.
Pystyn kyllä ajattelemaan järkevästi suurimman osan aikaa, mutta toisinaan saan "kohtauksen" jolloin ajatukseni ovat itsetuhoisia yms. ja syytän itseäni juurikin enimmäkseen liian huonosta koulumenestyksestä. En pysty tuolloin sanomaan itselleni että matikan ysi ei indikoi minun olevan jotenkin surkea ihminen, vaan tunnen itseni laiskaksi ja lahjattomaksi, ja saatan vahingoittaa itseäni. Hetken päästä se menee sitten ohi, yleensä alan kerrata korotuskokeeseen ja vakuuttelen itselleni että saan asian korjattua. Siltikin ahdistun kamalasti ja pelkään hirveästi saavani vielä toisenkin ysin tai ylipäänsä muuta kun kympin matikasta, koska en voi korottaa kun yhden kurssin. Tiedän että olen varmaan jotenkin seonnut, mutta en osaa muuttaakaan asiaa itse.
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 00:13"]Kaksisuuntainen mielialahäiriö?
[/quote]
Onko tuo oiretta siitä?
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:44"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 00:13"]Kaksisuuntainen mielialahäiriö? [/quote] Onko tuo oiretta siitä?
[/quote]
En tiedä mutta ainakin nuo mielialan heittelyt sopis siihen. Voi olla olemattakin, ei kukaan pysty varmaan sanomaan ihmistä tuntematta.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:42"]
Masennus?
[/quote]
Masentuneet ei jaksa tehdä mitään, tai hyvin vähän, APn neuroottinen opiskleu ei sovi siihen
Sinulla voi olla mielialahäiriö, tai oletko miettinyt Aspergerin syndroomaa? Moni Aspenger kehittää neuroottisen kiinnostuksen johonkin, ovat myös syrjäänvetäytyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuullostat ihan minulta nuorempana. Voin kertoa ettei kannata koittaa olla liian täydellinen... Itsellä burn out 21 vuotiaana. vuosi meni toipuessa. Nyt taas koulussa ja elämässä kiinni.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:55"]
Sinulla voi olla mielialahäiriö, tai oletko miettinyt Aspergerin syndroomaa? Moni Aspenger kehittää neuroottisen kiinnostuksen johonkin, ovat myös syrjäänvetäytyviä.
[/quote]
Mullekin assin siskonsa tuli aloituksesta mieleen Asperger, kannattaa hakeutua tutkimuksiin !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikka ap!tunnistin kirjoituksestasi itseni noin 10-15 vuotta sitten.Itselläni on välillä ollut jopa yliopistossa tuommoisia samanlaisia ahdistuksi ja romahtamisia pienen pienistä asioista.Voin sanoa että nuo johtuivat minulla ainakin siitä, että otin asiat liian tosissaan.Elämäni pyöri aika lailla koulun ympärillä vaikka vapaa-aika ja ystävät ovat tärkeitä tasapainottajia.Harrastukset(muut kuin koulujuttuihin liiittyvät)ovat myös todella tärkeitä.Niillä olen saanut tasapainoa elämään.Yhdellä kokeennumerolla ei loppujen lopuksi ole paljoa väliä vaan juuri Se että asioita ymmärtää ja ottaa virheistä oppia jatkoa ajatellen on paljon enemmän merkitystä.Ne vain tuntuivat silloin joskus mahdottoman tärkeiltä mutta kun maailmankatsomus avartuu ja elämänkokemusta tulee lisää, tuollaiset asiat osaa laittaa paremmin perspektiiviin.En siis usko että olet mieleltäsi sairas,mutta ehkä juttuseuraa voisit tarvita enemmän.Mielestäni sinun kannattaisi hankkia myös muuta sisältöä elämääsi,jotta saat ns. Aivot nollattua välillä.Voit hyvinkin olla taitava muussakin kuin matematiikassa ja jos et taitava niin ainakin nauttia tekemisestä.Eli kokemuksesta voin sanoa,että omalla mielenvoimallasi pystyy työstämään stressiä vähemmäksi.Ja tässä maailmassa on hyvä oppia että jos epäonnistuu, niin Se ei välttämättä ole mikään loppu.Sitten vain noustaan ylös ja jatketaan tai kokeillaan jotain muuta.Tuon kun älysi, niin pieniä asioita ei jaksa enää stressata.Etenkin lukiossa paineita voi tulla,mutta kurssiarvosanojen sijaan kannattaa ajatella"opinko nyt asiat ainakin80% hyvin,jotta kirjoituksiin on kiva kertailla".Jos tuntuu siltä että paljon osasit,mutta sattui nyt vaan olemaan pari ärsyttävää tehtävää kokeessa niin ok. Stressatessa myös luovuus ja samalla tehtävien ratkontakyky kun yleensä laskevat.
Kokeilepa vetää joskus kännit ja polttaa muutama rööki. Katso mitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 13:11"]
Kokeilepa vetää joskus kännit ja polttaa muutama rööki. Katso mitä tapahtuu.
[/quote]
Se tapahtuu että AP saa keuhkosyövän kolmekymppisenä.
En osaa sua tekstin perusteella diagnosoida mutta vaikutat ainakin olevan kauhea suorittaja jo noin nuorena :/ ja hei, kyllä susta varmasti jotain tulee :) älä siitä huoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian ankarat ja vaativat vanhemmat?
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 00:02"]
Liian ankarat ja vaativat vanhemmat?
[/quote]
Ei... heitä ei kiinnosta minun opiskelu, eikä oikeastaan mikään mitä teen. Voisin polttaa ja juoda ja heitä ei kiinnostaisi. Veljeni tekee näin, olen koettanut auttaa, mutta vanhempia ei kiinnosta. Mutta eivät vaadi mitään, ei se siinä ole.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluat hyväksyntää, huomiota ja pitämistä opettajilta kun vanhempiasi ei kiinnosta sinun elämäsi?
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 00:15"]
Haluat hyväksyntää, huomiota ja pitämistä opettajilta kun vanhempiasi ei kiinnosta sinun elämäsi?
[/quote]
Tää voisi kyllä olla... Opettajat ovat ainoita ihmisiä joille puhun koulussa, etenkin yksi joka aina opettaa mulle ylimääräistä matikkaa. Arvostan älyttömästi että hän jaksaa tehdä niin.
-ap
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 00:27"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 00:15"]
Haluat hyväksyntää, huomiota ja pitämistä opettajilta kun vanhempiasi ei kiinnosta sinun elämäsi?
[/quote]
Tää voisi kyllä olla... Opettajat ovat ainoita ihmisiä joille puhun koulussa, etenkin yksi joka aina opettaa mulle ylimääräistä matikkaa. Arvostan älyttömästi että hän jaksaa tehdä niin.
-ap
[/quote]
Ajattelinkin että voisi olla näin, koska kuulostat aivan samanlaiselta kuin minä itse, kun olin sinun iässäsi, lukiossa.
Perfektionistinen neuroottisuus voi olla persoonallisuuspiirteesi, mutta sitä voi opetella hallitsemaan. Itse asiassa, jos pystyt kääntämään perfektionismisi sitä itseään vastaan, saatat saada ihan mukavia tuloksia, ja kykenet rakentamaan verrattain mukavan elämän. Eli kun selvität itsellesi perinpohjaisesti, millä tapaa voit vahingoittaa itseäsi antamalla sen olla herra talossasi, voit huoletta valjastaa siitä itsellesi hienon hevosen, joka kiskoo sinut mihin ikinä haluat. Opiskele kohtuullisuutta erityisen intohimoisesti. Aloita vaikka siitä, että yrität hillitä työmäärääsi. Jos haluat satsata yhteen aineeseen, sen on oltava jostain turhemmasta pois. Omasta jaksamisesta huolehtiminen olkoon perfektionistin ylin laki.
Jos vanhempasi ovat olleet liiankin piittaamattomia, perfektionismisi on voinut ylikehittyä itsesuojelutarkoituksessa. Huomaan omassa lapsessani, että sensuuntaista oireilua on esiintynyt hyvin pienestä asti, mutta kun skarppaan ja korostan vanhempien velvollisuuksia, hän rentoutuu huomattavasti ja alkaa muistuttaa viisivuotiasta eikä avaruusolentoa. Selitän silloin hänelle, että lapsen työtä on leikkiä ja olla onnellinen ja luottaa, että vanhemmat yleisesti ottaen osaavat elää polttamatta taloa tai sössimättä muutenkaan pahemmin, ja että hänellä on tarvittaessa oikeus puuttua sitten voimallisesti vanhempien puuhiin jos siltä tuntuu että aihetta on, kunhan pääsääntöisesti keskittyy leikkeihinsä. Tämä yleensä auttaa, paitsi jos on jotain stressiä. Yritän huolehtia, ettei stressiä juuri olisi. Yleensä se onnistuukin ja meillä on hauskaa. Joudun kuitenkin koko ajan opettamaan itsellenikin kohtuullisuutta. Usein stressin lähde lapselle johtuukin vanhemman perfektionismista, joka ajaa slarvaamaan mielenkiinnon ulkopuolelle putoavat asiat. Lapsellamme on avoin valtakirja huomauttaa sellaisestakin. Kerron hänelle aina konfliktin tullen, että tunteitaan ja tarpeitaan pitää kuunnella ja sitten neuvotellaan ratkaisuja.
Karen Horney on kirjoittanut perfektionismista hyvin, ja hänen neuroottisuuden teoriansa on hyvin kiinnostava, ehkä siksikin, koska hän tunnustautui sellaiseksi itse. Ehkä tulevaisuudessa voit perehtyä aihepiiriin, jos tuntuu että vaiva pysyy ja pahenee. Älä pidä sitä silti todisteena mielenterveysongelmista. Horney on psykoanalyytikko ja keskittynyt näkemään neuroottisuuden selviämisstrategiana. Nykyisin on enemmänkin tapana ajatella, että se on joissain oloissa hyödyllinen ominaisuus, ja kulkee geeneissä. Molemmissa lähestymistavoissa on varmasti perää. Ennen kaikkea itseäni auttaa ajatella, että neuroottisuus voi kulkea mukanani aina, mutta stressinhallinta ja huumorintajuinen ote omiin piirteisiin on tie onneen.
Ap. Sanoit vastauksen jo itse. Meistä kaikkien myöhemmin tulevat suhteet, oli ne sitten ihmissuhteita tai suhtautuminen opiskeluun, heijastelee omia vuorovaikutussuhteita omiin vanhempiimme varhaisesta lapsuudesta. Sanoit ettei heitä kiinnosta opiskelumenestyksesi. Mieti mielessäsi skenaariota, jossa jatkuvasti yrität olla parempi, muttet koskaan riitä. Se on VOI OLLA välillinen seuraus suhteessasi vanhempiisi, jotka ei anna palautetta, joka tyydyttäisi lasta/nuorta ja hän jää numereenisen ihmisarvioinnin uhriksi. Se mitä voit tehdä on ajatella asiaa näin: tarpeeksi hyvä on hyvä ja se riittää. Usko pois.
Perfektionismi on nykyisen kiireellisen maailman perisynti, jossa ainoastaan rajaton yhteiskunnallinen menestyminen on mittarina. Jos alkaa vertaamaan itseään talouskasvun mittariin, on hukassa ihmisenä.
Mieti hiljaa mielessäsi onko 10 ja 7 ero niin suuri tiedon määrässä ja onko näiden kahden numeron erotus inhimillisen piiskauksen väärti, mitä harrastat?
Ennen kaikkea: älä ikinä hae hyväksyntää ulkoisella menestyksellä vaan ihmisenä joka on valmis luopumaan kaikesta tiedosta.
Pärjäät kyllä.
T.dr Pili
Alue: Aihe vapaa
Teetkö ikinä mitään normaalia ?
Esim. käyt kahvilla tai shoppailemassa koulukavereiden kanssa, lenkkeilet, syöt perheesi kanssa, harrastat ? Jos elämäsi koostuu koulusta se ei ole tervettä, ei tosiaan. Entäpä jos ottaisin kuukauden haasteen että et koskekaan matikan kirjoihin koulun ulkopuolella? Olet matemaattisesti lahjakas niin arvosanasi eivät siitä tosiasiassa juuri kärsisi, ja todennäköisesti huomaisit että muutakin elämää on... :)