Lue keskustelun säännöt.
Minusta tuntuu että minulla on mielenterveysongelma
12.02.2015 |
Olen siis lukion ekalla. Olen alkanut epäillä mielenterveyttäni, olen kauhean perfektionistinen tietyissä asioissa.
Tänään sain kuulla saaneeni pitkän matikan kokeestani arvosanan 9+ eli ihan hyvän. Koulussa en osoittanut mitään tunnetta mokomaan kohtaan, mutta kotona romahdin ihan totaalisesti asian vuoksi koska on todennäköistä että tuo pyöristetään alaspäin. Olen varmaan päästäni sekaisin mutta itkin asian takia noin tunnin, vaikka sitä ei edes vielä ole pyöristetty alaspäin kurssiarvosanaksi.
Olen suurimman osan aikaa ihan normaali, mutta toisinaan jos petyn itseeni mietin jopa itsemurhaa koska tunnen että yksi koe murtaa maailmani ja kertoo että minusta ei ole koskaan mihinkään.
Oikeastihan tein kaksi kurssia samaan jaksoon matikkaa lukujärjestyssyistä, ja sain siitä toisesta jonka tein tenttimällä 10 eli kokonaisuutena pärjäsin ihan siedettävästi.
Pystyn kyllä ajattelemaan järkevästi suurimman osan aikaa, mutta toisinaan saan "kohtauksen" jolloin ajatukseni ovat itsetuhoisia yms. ja syytän itseäni juurikin enimmäkseen liian huonosta koulumenestyksestä. En pysty tuolloin sanomaan itselleni että matikan ysi ei indikoi minun olevan jotenkin surkea ihminen, vaan tunnen itseni laiskaksi ja lahjattomaksi, ja saatan vahingoittaa itseäni. Hetken päästä se menee sitten ohi, yleensä alan kerrata korotuskokeeseen ja vakuuttelen itselleni että saan asian korjattua. Siltikin ahdistun kamalasti ja pelkään hirveästi saavani vielä toisenkin ysin tai ylipäänsä muuta kun kympin matikasta, koska en voi korottaa kun yhden kurssin. Tiedän että olen varmaan jotenkin seonnut, mutta en osaa muuttaakaan asiaa itse.
Kommentit (37)
Olet teini, mutta ehkä jotain aihetta huoleen on, varsinkin jos olet jo viillellyt itseäsi tai jotain muuta typerää. Ehkä kannattaisi yrittää hakea apua esim. kouluterkkarin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnitin huomiota aloituksessasi muutamaan seikkaan: perfektionismiin ja ahdistukseesi. Myöhemmin luin, että vanhempasi eivät välitä sinusta ja pidät yhdestä opettajasta, koska hän juttelee sinulle.
Todennäköisesti tarvitset jonkun, jolle voisit puhua huolistasi. Onko koulussasi kuraattoria? Hänelle voi käydä puhumassa asioista, jotka vaivaavat mieltäsi. Jos ei ole kuraattoria, voisit hakeutua kouluterveydenhoitajan tai -lääkärin kautta terapiaan. Nuoretkin voivat käydä terapiassa. Terapeutit ovat vaitiolovelvollisia, joten voit uskoutua omallesi rauhassa. Sinulle terapiasta voisi olla apua, sillä vaikutat aloituksesi perusteella motivoituneelta kohentamaan elämänlaatua. Olet myös ottanut itse asian puheeksi täällä AV:lla. Tarvitset kuitenkin oikean ammatti-ihmisen, jonka kanssa voisit puhua ajatuksistasi kasvotusten.
Muuten, onko sinulla ystäviä? Mitä harrastat? Millaisia harrastuksia sinulla on? Kysyn tätä, koska vaikka oletkin koululainen, koulunkäynnin ei pitäisi täyttää koko elämääsi. Myös tätä ystävä- ja harrastuspuolta kannattaisi miettiä.
Terveisin yksi äiti, joka on pohtinut samoja asioita oman lapsensa kanssa. :)
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 00:59"]
Muuten, onko sinulla ystäviä? Mitä harrastat? Millaisia harrastuksia sinulla on? Kysyn tätä, koska vaikka oletkin koululainen, koulunkäynnin ei pitäisi täyttää koko elämääsi. Myös tätä ystävä- ja harrastuspuolta kannattaisi miettiä.
Terveisin yksi äiti, joka on pohtinut samoja asioita oman lapsensa kanssa. :)
[/quote]
Ei oikeastaan varsinaisia omanikäisiä ystäviä, ja en tiedä lasketaanko tätä, mutta harrastukseni on matikka, tavallaan, luen mielelläni siitä ylimääräistäkin juttuja, ja pidän siitä muutenkin kun vain numeroiden takia. Ehkä siksikin matikka on se aine jossa en kestä epäonnistumisia :/
-AP
Olet aika lailla kaventanut elämääsi, jos epäonnistuminen matematiikan kokeessa syöstää sinut raiteiltasi. Olisi terveenpää, jos olisit ihmisenä jotain muutakin kuin "laskukone". Tuntuu kuin identiteettisi olisi ihan liikaa kiinni matematiikan opiskeluissasi. Voit olla paljon muutakin sen lisäksi, että olet hyvä matematiikassa.
Matematiikka on hyvä harrastus. Voisitko tämän lisäksi hankkia itsellesi muitakin harrastuksia? Sellaisia, joissa näkisit muita ihmisiä. Nuorten olisi hyvä olla muiden nuorten kanssa.
Joskus ajatus muiden ihmisten kanssa olemisesta tuntuu kuitenkin hankalalta, ja erityisesti silloin olisi tärkeää, että pääsee terapiaan puhumaan omista pahan olon tunteista.
- 13 -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 02:25"]
Olet aika lailla kaventanut elämääsi, jos epäonnistuminen matematiikan kokeessa syöstää sinut raiteiltasi. Olisi terveenpää, jos olisit ihmisenä jotain muutakin kuin "laskukone". Tuntuu kuin identiteettisi olisi ihan liikaa kiinni matematiikan opiskeluissasi. Voit olla paljon muutakin sen lisäksi, että olet hyvä matematiikassa.
[/quote]
Komppaan plus 9+ ei ole millään mittapuulla epäonnistuminen....
Oi, tutut ja turvalliset kaavat :) Rakastin matematiikkaa ja fysiikkaa lukiossa :) Mielestäni ne ovat hyvä harrastus. Sinulla on varmaan sama kuin minulla oli lukiossa että kun matematiikka on täynnä sääntöjä ja kaavoja niin siinä ei saa epäonnistua? Saa siinä. Oppimassahan sitä ollaan ja niinkuin sanotaan virheistä voi oppia.
Kannattaa käydä kuraattorilla juttelemassa asiasta. Uskon että haluat nimenomaan näyttää niille opettajille ja saada heiltä hyväksyntää (jota et ehkä kotoa tai muualta saa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 00:02"]
En osaa sua tekstin perusteella diagnosoida mutta vaikutat ainakin olevan kauhea suorittaja jo noin nuorena :/ ja hei, kyllä susta varmasti jotain tulee :) älä siitä huoli.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 00:13"]
Kaksisuuntainen mielialahäiriö?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 00:49"]
Ap. Sanoit vastauksen jo itse. Meistä kaikkien myöhemmin tulevat suhteet, oli ne sitten ihmissuhteita tai suhtautuminen opiskeluun, heijastelee omia vuorovaikutussuhteita omiin vanhempiimme varhaisesta lapsuudesta. Sanoit ettei heitä kiinnosta opiskelumenestyksesi. Mieti mielessäsi skenaariota, jossa jatkuvasti yrität olla parempi, muttet koskaan riitä. Se on VOI OLLA välillinen seuraus suhteessasi vanhempiisi, jotka ei anna palautetta, joka tyydyttäisi lasta/nuorta ja hän jää numereenisen ihmisarvioinnin uhriksi. Se mitä voit tehdä on ajatella asiaa näin: tarpeeksi hyvä on hyvä ja se riittää. Usko pois. Perfektionismi on nykyisen kiireellisen maailman perisynti, jossa ainoastaan rajaton yhteiskunnallinen menestyminen on mittarina. Jos alkaa vertaamaan itseään talouskasvun mittariin, on hukassa ihmisenä. Mieti hiljaa mielessäsi onko 10 ja 7 ero niin suuri tiedon määrässä ja onko näiden kahden numeron erotus inhimillisen piiskauksen väärti, mitä harrastat? Ennen kaikkea: älä ikinä hae hyväksyntää ulkoisella menestyksellä vaan ihmisenä joka on valmis luopumaan kaikesta tiedosta. Pärjäät kyllä. T.dr Pili
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 07:54"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 00:13"]
Kaksisuuntainen mielialahäiriö?
[/quote]
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy naapureilta yms tarvitsevatko koiranulkoiluttamisapua. Tai liity eläinsuojeluyhdistykseen ja ala sijaiskodiksi.
Hyvä että ymmärrät ongelman - aitoja epäonnistumisiakin nimittäin tulee vielä. Sitten on hyvä olla kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällainen vastaus ei auta ap:ta yhtään matemaattisesti lahjakasta nuorta. Päinvastoin! On aivan normaalia, että erityislahjakas lapsi suhtautuu intohimoisesti kiinnostuksensa kohteeseen ja käyttää siihen paljon aikaa. Hän tarvitsisi nimenomaan samanhenkisiä kaverteita tai aikuisen, joka on aidosti jakaisi hänen kanssaan matemaattisen kiinnostuksen.
Ap, yritä sinnitellä vielä lukio loppuun. Yliopistolla löydät aivan varmasti samanhenkisiä ihmisiä ja tämänhetkinen kriisisi tuntuu enää lähes mitättömältä nuoruuden muistolta.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 02:25"]
Olet aika lailla kaventanut elämääsi, jos epäonnistuminen matematiikan kokeessa syöstää sinut raiteiltasi. Olisi terveenpää, jos olisit ihmisenä jotain muutakin kuin "laskukone". Tuntuu kuin identiteettisi olisi ihan liikaa kiinni matematiikan opiskeluissasi. Voit olla paljon muutakin sen lisäksi, että olet hyvä matematiikassa.
[/quote]
Miksi kaikki yrittävät saada ap:ta kääntämään ajatuksensa pois asiasta, josta hän pitää? Miksi ap:n pitäisi vähentää matematiikan parissa viettämäänsä aikaa ja ryhtyä eläintensuojelijaksi?!
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:45"]
Miksi kaikki yrittävät saada ap:ta kääntämään ajatuksensa pois asiasta, josta hän pitää? Miksi ap:n pitäisi vähentää matematiikan parissa viettämäänsä aikaa ja ryhtyä eläintensuojelijaksi?!
[/quote]
Koska kun mikä vain asia menee yli niin siitä ei yleensä seuraa hyvää. Minä harrastin nuorempana laulamista, ja olin siinä hyvä, kilpailinkin. Opettajani oli tavattoman vaativa ja kriittinen ja vietin tuntikausia laulamassa päivittäin. Se muuttui pakolliseksi suorittamiseksi ja hommasta katosi se motivaatio joka mulla oli alussa. Romahdan ihan täysin, enkä jaksanut tehdä mitään. Noh, lopetin laulamisen ja aloitin uusia juttuja, hankin uusia ystäviä ja vaihdoin opiskelupaikan mieluisampaan, ja nyt on kaikki hyvin. Harrastan lauluakin edelleen (aloitin siis uudestaan) mutta en enää kilpaile.
Tarinan opetus: vaikka jotain harrastusta rakastaisi kannattaa pitää hommassa kohtuus mukana.
Lukiossa minulla oli ystävänä tyttö joka sai lähes aina 10 matikasta lähes ilman työtä. Hän oli todella fiksu ja harrastunut ja oppi opetettavat asiat nopeasti ellei osannut jo. Silti hänelläkin oli 3 ysiä kuudestatoista, loput 13 kurssia 10. Kokeessa se on niin pienestä kiinni. Voi esim. ymmärtää tehtävän väärin tai tehdä inhimillisen laskuvirheen.
Tuokin tyttö inhosi virheitään mutta käänsi ne aina voitokseen ajattelemalla että osaa asian ensi kerralla. Ja siitä päätellen että hän tekee nyt kuulemani mukaan gradua (matikassa) ja suunnittelee jatko-opintoja hän myös osasi. Eli ei se ysi mikään maailmanloppu siellä ole :)