Onko juna jo mennyt, jos ei 30 ikävuoteen mennessä ole seurustellut?
Olen vähän yli 30-vuotias nainen, ja viime aikoina miettinyt ehkä vähän enemmän parisuhteita, seurustelua, kumppanuutta ja niin edelleen. En ole siis itse koskaan seurustellut, tapaillut, treffaillut, sekstaillut tai edes suudellut. Uskon vakaasti, että pärjään myös seuraavat 30 vuotta ilman romanttista tai seksuaalista ihmissuhdetta. Silti nyt, kun ikä alkaa kolmosella, on mieleen ehkä hiipinyt ajatus siitä, että ehkä minulla ei olekaan muuta vaihtoehtoa. Tavallaan nuorempana on voinut kohauttaa olkiaan ja tietää, että kaikki tiet ovat auki, jos mieli joskus muuttuu. Mutta mitäs jos se juna menikin jo, ja minä jäin hölmönä asemalle hakemaan ylihintaista suklaapatukkaa siitä välipala-automaatista?
Koen olevani tosi tavallinen ihminen muuten, en mitenkään yhteiskunnasta erossa, syrjäytynyt tai poikkeuksellisen ujo tai estynyt. Olen kouluttautunut, on oman alan töitä, on säästötili, kavereita ja tyhjiä wolt-tilausten pusseja paperinkeräyksessä. Olen sosiaalisesti aika taitavakin, ja teen töitä ihmisten kanssa. Fiksu ja filmaattinen. Horisontaalisesti olen toki aivan turhan laajamittainen, mutta sellaisella vähän hyväksytymmällä päärynämäisellä tavalla, ja kasvoilta sellainen tavis. En kaunotar missään tapauksessa, mutta sellainen helposti lähestyttävän ihmisen naama. Miesten kanssa tulen kaverina tai työkaverina hyvin toimeen. Muuta kiinnostusta en herätä, viimeksi joskus 2013 tienoilla joku on tullut jututtamaan.
Tiivistettynä en siis ole lainkaan tyytymätön tilanteeseeni, mutta lopullinen valinta ahdistaa ajatuksena vähän. Että jos tämä nyt on se mun ainoa mahdollinen tie, ja olen sulkenut muut ovet ikuisiksi ajoiksi. Tuleeko jossain kohtaa kaduttua? Onko vielä ihan mahdollista, että päätyy pitkään ja vakaaseen parisuhteeseen? Osaisiko sitä edes jakaa sitä yhteistä arkea, kun on 12 vuotta asunut ihan yksin?
Vaikka tässä nyt sepustan pitkän pätkän itsestäni, niin muutkin saavat ehdottomasti esittää pohdintaansa ja kertoa omastakin tilanteestaan.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti olet neitsyt, niin menet heittäen muiden saman ikäisten sinkkunaisten ohi.
Mies ei halua vaimokseen naista, joka on pannut pitkin kyliä koska mies tuntee itsensä naisen kanssa pelkäksi numeroksi.
En ole kiinnostunut miehistä, joiden mielestä naisten seksuaalisuus tai seksin harrastaminen on jotenkin väärää tai likaista. Ällöttävä ajatusmaailma.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Naisten parasta ennen päiväys on viimeistään 35 ikävuodessa että kiire tulee, toiset rupsahtaa jo aikaisemmin. Omaikäiset miehet ei huoli sinua vaan sinun on katseltava yli nelikymppisiä miehiä että joku sinut huolii.
Siinä tapauksessa jätän kyllä väliin. Ei yli nelikymppisissä miehissä itsessään mitään vikaa ole, mutta itseäni en ikimaailmassa näkisi suhteessa sen ikäluokan miehen kanssa. Isäni on 55-vuotias.
Ap
Tietääkö ap miten sängyssä pitää toimia kun sekstaillaan? Ootko katsonut mallia pornoelokuvista että tiedät sitten tosipaikan tullen toimia oikein etkä nolaa itseäsi?
Naimisiin ja lapsen alulle ehtii päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö ap miten sängyssä pitää toimia kun sekstaillaan? Ootko katsonut mallia pornoelokuvista että tiedät sitten tosipaikan tullen toimia oikein etkä nolaa itseäsi?
Tietysti tiedän. Ensin pitää tilata pizzaa, ja lähetin tullessa huomata, että rahatkin on loppu. Sitten täytyy juuttua pesukoneeseen ja kutsua velipuoli auttamaan. Siitä en kyllä ole ihan varma, missä kohtaa se oma mies kutsutaan sitten paikalle, hmm.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin ja lapsen alulle ehtii päivässä.
No toki, mutta ei se elämä siihen lopu. Molempien olisi kovin kiva olla onnellisia myös sen hääpäivän jälkeen. Ja kestää toistensa naamaa vauvavuoden ajan.
Ap
Mä olin täyttänyt just 30 ennen kun seurustelin, harrastin seksiä tai edes suutelin ensimmäistä kertaa. Tämän miehen kanssa olen ollut nyt seitsemän vuotta yhdessä, joten kyllä tässä nyt ihan vakaassa parisuhteessa ollaan. En mä ollut tuota aikaisemmin valmis mihinkään seurusteluun ja nautin mm. yksin asumisesta, mutta yhtäkkiä se arki olikin ihan kiva jakaa toisen kanssa.
Mun mielestä siis juna ei oo vielä mitenkään mennyt, pitää vaan osua kohdalle oikea hetki ja oikea tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin ja lapsen alulle ehtii päivässä.
No toki, mutta ei se elämä siihen lopu. Molempien olisi kovin kiva olla onnellisia myös sen hääpäivän jälkeen. Ja kestää toistensa naamaa vauvavuoden ajan.
Ap
Mitä sen vauvavuoden jälkeen, eroko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin ja lapsen alulle ehtii päivässä.
No toki, mutta ei se elämä siihen lopu. Molempien olisi kovin kiva olla onnellisia myös sen hääpäivän jälkeen. Ja kestää toistensa naamaa vauvavuoden ajan.
Ap
Mitä sen vauvavuoden jälkeen, eroko?
No hyvin todennäköisesti, jos naimisiin ja vauvanodotukseen on ryhdytty yhdessä päivässä :/
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aloita tinderistä ja laita nyt alkuun melko avoin ilmoitus, jotta pääset neitsyydestäsi. Muuten on kyllä melko vaikeaa tuon ikäisenä aloittaa vakituisempaa parisuhdetta.
Mikä se sellainen lapsellinen ajatus on, että neitsyydestä pitää päästä eroon? Ei ole mikään rutto tai spitaali, vaan asia joka on seurausta siihen astisesta eletystä elämästä.
Minulle itselleni ainakin oli aina selvää, että seksiä en ala harrastamaan minkäänsortin pakosta tai säälistä, vaan ainostaan että löydän sellaisen tyypin jonka kanssa haluan sitä tehdä. Jos et ole löytänyt 30 ikävuoteen sopivaa kumppania, on vain normaalia terveitsetuntoisen ihmisen käytöstä, että vielä on ns. "neitsyys tallessa".
Kysymätöntä jos neitsyys on jollekin joku ongelma.
Tsemppiä ap, vielä ei ole ollenkaan myöhäistä kumppania <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti olet neitsyt, niin menet heittäen muiden saman ikäisten sinkkunaisten ohi.
Mies ei halua vaimokseen naista, joka on pannut pitkin kyliä koska mies tuntee itsensä naisen kanssa pelkäksi numeroksi.
En ole kiinnostunut miehistä, joiden mielestä naisten seksuaalisuus tai seksin harrastaminen on jotenkin väärää tai likaista. Ällöttävä ajatusmaailma.
Ap
Kai noinkin ajattelevia miehiä on. Mielestäni kyse on enemmän siitä, mitkä on syyt, jos nainen on kovin kokenut. monia syitä tietenkin, mutta aika usein kyse on huonosta itsetunnosta, hyväksynnän etsimisestä tai hedonistisesta elämänasenteesta. Mikään ei innosta.
Ei välttämättä. Ensimmäisen kerran seurustelin 30 vuotiaana ja 5 vuotta myöhemmin sain ensimmäisen lapsen. Kukaan nainen ei ollut musta kiinnostunut aikaisemmin, mutta n 30 vuotiaana ilmeisesti mun ”paketti” oli kasassa naisten mielestä. Eli hyvä työ, koulutus, tulot/varat, luonne, ulkonäkö.
Voisin kai olla katkera ettei kukaan nainen ollut kiinnostunut aikaisemmin, mutta tällä hetkellä mulla menee paremmin kuin 95% ikäisistäni miehistä. Sen takia sanon parempi myöhään kuin aikaisemmin.
Älä huoli ap, mä en oo koskaan seukannu myöskään ja jo pelkän tinder profiilin tekeminen hävettää koska tietää että mua 10v nuoremmat naiset on seurustelu rintamalla tyyliin kauppatieteen maistereita ja mä oon tyyliin aloittamassa ekaa päivää merkonomin tutkinnossa. Aika lailla tää on mun oma vika koska peruskoulussahan se deittailu ja seukkaaminen olisi pitänyt aloittaa eikä vasta sitten kun täyttää 35v. Pahasti koulukiusattuna mun itsetunto ja itsevarmuus oli pohjamudissa koko peruskoulun ajan ja on aikalailla edelleen. Turvauduin mun äidin seuraan koska tiesin että mun äiti tukee mua aina ja ikuisesti. En ole koskaan uskaltanut kiusattuna lähestyä naisia, olen kasvoista ehkä 6/10, eli en todellakaan mikään komea mies, pukeudun ihan kivasti omasta mielestä. Tinderiin kun laitan profiilin niin yksikään nainen ei swaippaa mua oikeelle. Tosin en oo varma ees osaisinko olla suhteessa, suhteessa pitää ottaa toinen huomioon ja olla sosiaalinen, huomaavainen, auttavainen ja muutenkin aikuinen mies. Koulukiusattuna mulle ei koskaan tullut hyviä sosiaalisia taitoja, olen myös arka ja varovainen. Mun tutut kyllä on kutsunu mua erittäin iloiseksi, hyväsydämiseksi ja syvälliseksi pohdiskelijaksi. Mun hampaat on myös rumat, mutta niille en mitään mahda, tällaset luoja minulle antoi. Nyt työttömänä olen nuudeli linjalla aika pitkälti, tosin sain nyt juuri työpaikan eli asiat on menossa parempaan suuntaan. Niin ja ensimmäistäkään ystävää mulla ei ole mun veljien lisäksi, harrastuksia ei myöskään ole. Paha se on näillä eväillä mennä naisia iskemään, oon aika heikoilla jäillä tiedän sen itsekkin. Mulla olisi kyllä haluja seurusteluun, olisi paljonkin mutta se nainen kuka haluaa ryhtyä opettamaan ensikertalaista miten seurustellaan ja deittaillaan on aika mahdoton löytää, niitä voi toki olla. Tiedän naisia keitä ei menneisyys kiinnosta vaan se nykyinen hetki.
M35 turusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti olet neitsyt, niin menet heittäen muiden saman ikäisten sinkkunaisten ohi.
Mies ei halua vaimokseen naista, joka on pannut pitkin kyliä koska mies tuntee itsensä naisen kanssa pelkäksi numeroksi.
En ole kiinnostunut miehistä, joiden mielestä naisten seksuaalisuus tai seksin harrastaminen on jotenkin väärää tai likaista. Ällöttävä ajatusmaailma.
Ap
Kai noinkin ajattelevia miehiä on. Mielestäni kyse on enemmän siitä, mitkä on syyt, jos nainen on kovin kokenut. monia syitä tietenkin, mutta aika usein kyse on huonosta itsetunnosta, hyväksynnän etsimisestä tai hedonistisesta elämänasenteesta. Mikään ei innosta.[/quote
Tämä. Tärkeää löytää ihminen, joka ajattelee samalla tavalla näistä asioista ja jonka kanssa moraalikäsitykset seksinharrastamisen suhteen on mahdollisimman samalla tasolla.
Vierailija kirjoitti:
No tuskin sen naisena niin väliä on.
Miehellä vastaava tilanne on kyllä hyvin hankala, näin diplomaattisesti muotoiltuna.
Naisena kyse on siitä, että kukaan ei ole kelvannut. AP on varmasti saanut lukuisia treffikutsuja aikuisena, mutta kukaan ei ole kelvannut.
Odotellaan sitä unelmien prinssiä, jota ei ole vielä tullut vastaan.
Vaihtoehdot on joko jatkaa odottamista, tai kelpuuttaa joku "huonompi" mies ehdokkaista. Nainen voi laittaa treffi-ilmoituksen ja koeajaa vaikka 3 miestä päivässä joka päivä sadoista vastaajista. Naisella kyse on vain ja ainoastaan siitä, kelpaako kukaan.
Mulla ongelma oli juuri se, että en millään enää meinannut tottua siihen parisuhde-elämään ja seksikin tuntui todella oudolta ja siihen oli vaikea antautua. Ihminen tottuu siihen yksinoloon ja koskemattomuuteen. Sitten kun lopulta mies löytyy, se odottaa sun olevan valmis paketti, mutta oletkin vasta harjoittelija. Noh, jos löydät tarpeeksi kärsivällisen ja itsevarman miehen, se voi onnistua. Mun mies ei kestänyt, otti kaikesta itseensä ja ajatteli että hänessä on vikaa, vaikka minussahan se vika oli. Mutta tulipahan koettua parisuhde ja seksi. Sen jälkeen olen palannut takaisin yksinoloon ja sitä on jatkunut jo 17 vuotta. En oikein usko löytäväni miestä joka minua ymmärtäisi.