Lue keskustelun säännöt.
Onko juna jo mennyt, jos ei 30 ikävuoteen mennessä ole seurustellut?
21.11.2021 |
Olen vähän yli 30-vuotias nainen, ja viime aikoina miettinyt ehkä vähän enemmän parisuhteita, seurustelua, kumppanuutta ja niin edelleen. En ole siis itse koskaan seurustellut, tapaillut, treffaillut, sekstaillut tai edes suudellut. Uskon vakaasti, että pärjään myös seuraavat 30 vuotta ilman romanttista tai seksuaalista ihmissuhdetta. Silti nyt, kun ikä alkaa kolmosella, on mieleen ehkä hiipinyt ajatus siitä, että ehkä minulla ei olekaan muuta vaihtoehtoa. Tavallaan nuorempana on voinut kohauttaa olkiaan ja tietää, että kaikki tiet ovat auki, jos mieli joskus muuttuu. Mutta mitäs jos se juna menikin jo, ja minä jäin hölmönä asemalle hakemaan ylihintaista suklaapatukkaa siitä välipala-automaatista?
Koen olevani tosi tavallinen ihminen muuten, en mitenkään yhteiskunnasta erossa, syrjäytynyt tai poikkeuksellisen ujo tai estynyt. Olen kouluttautunut, on oman alan töitä, on säästötili, kavereita ja tyhjiä wolt-tilausten pusseja paperinkeräyksessä. Olen sosiaalisesti aika taitavakin, ja teen töitä ihmisten kanssa. Fiksu ja filmaattinen. Horisontaalisesti olen toki aivan turhan laajamittainen, mutta sellaisella vähän hyväksytymmällä päärynämäisellä tavalla, ja kasvoilta sellainen tavis. En kaunotar missään tapauksessa, mutta sellainen helposti lähestyttävän ihmisen naama. Miesten kanssa tulen kaverina tai työkaverina hyvin toimeen. Muuta kiinnostusta en herätä, viimeksi joskus 2013 tienoilla joku on tullut jututtamaan.
Tiivistettynä en siis ole lainkaan tyytymätön tilanteeseeni, mutta lopullinen valinta ahdistaa ajatuksena vähän. Että jos tämä nyt on se mun ainoa mahdollinen tie, ja olen sulkenut muut ovet ikuisiksi ajoiksi. Tuleeko jossain kohtaa kaduttua? Onko vielä ihan mahdollista, että päätyy pitkään ja vakaaseen parisuhteeseen? Osaisiko sitä edes jakaa sitä yhteistä arkea, kun on 12 vuotta asunut ihan yksin?
Vaikka tässä nyt sepustan pitkän pätkän itsestäni, niin muutkin saavat ehdottomasti esittää pohdintaansa ja kertoa omastakin tilanteestaan.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuskin sen naisena niin väliä on.
Miehellä vastaava tilanne on kyllä hyvin hankala, näin diplomaattisesti muotoiltuna.
Naisena kyse on siitä, että kukaan ei ole kelvannut. AP on varmasti saanut lukuisia treffikutsuja aikuisena, mutta kukaan ei ole kelvannut.
Odotellaan sitä unelmien prinssiä, jota ei ole vielä tullut vastaan.
Vaihtoehdot on joko jatkaa odottamista, tai kelpuuttaa joku "huonompi" mies ehdokkaista. Nainen voi laittaa treffi-ilmoituksen ja koeajaa vaikka 3 miestä päivässä joka päivä sadoista vastaajista. Naisella kyse on vain ja ainoastaan siitä, kelpaako kukaan.
Olen saanut kerran treffikutsun. Tai no, ihan tuntematon mies pysäytti kauppakeskuksen käytävällä ja tiedusteli ensimmäisinä sanoinaan, lähdenkö kahville. En sitten tiedä lasketaanko treffikutsuksi, kun en koskaan saanut tietää esim miehen nimeä. Tämä kutsu esitettiin alkuvuodesta 2011, ja se on tosiaan ainut koskaan saamani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttäis kyllä siltä, että tässä tapauksessa se juna ei ole edes ikinä asemalle saapunut
Vierailija kirjoitti:
Näyttäis kyllä siltä, että tässä tapauksessa se juna ei ole edes ikinä asemalle saapunut
Pitihän se arvata. VR mokannut tämänkin :
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttäis kyllä siltä, että tässä tapauksessa se juna ei ole edes ikinä asemalle saapunut
Pitihän se arvata. VR mokannut tämänkin :<
Ap
VR = Venttaa Rauhassa 😁
Laitoin testin vuoksi uuden tinder tilin, nyt 24h jälkeen 0 naista swaipannu mut oikeelle, ja livenä 0 naista on lähestyny mua koko mun elämän aikana. Tekis oikeesti mieli lopettaa kokonaan yrittäminen, mutta mulla on halu rakastaa jotakuta edes kerran elämässä.
M35 turusta, kirjotin tuossa edellisellä sivulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuskin sen naisena niin väliä on.
Miehellä vastaava tilanne on kyllä hyvin hankala, näin diplomaattisesti muotoiltuna.
Naisena kyse on siitä, että kukaan ei ole kelvannut. AP on varmasti saanut lukuisia treffikutsuja aikuisena, mutta kukaan ei ole kelvannut.
Odotellaan sitä unelmien prinssiä, jota ei ole vielä tullut vastaan.
Vaihtoehdot on joko jatkaa odottamista, tai kelpuuttaa joku "huonompi" mies ehdokkaista. Nainen voi laittaa treffi-ilmoituksen ja koeajaa vaikka 3 miestä päivässä joka päivä sadoista vastaajista. Naisella kyse on vain ja ainoastaan siitä, kelpaako kukaan.
Olen saanut kerran treffikutsun. Tai no, ihan tuntematon mies pysäytti kauppakeskuksen käytävällä ja tiedusteli ensimmäisinä sanoinaan, lähdenkö kahville. En sitten tiedä lasketaanko treffikutsuksi, kun en koskaan saanut tietää esim miehen nimeä. Tämä kutsu esitettiin alkuvuodesta 2011, ja se on tosiaan ainut koskaan saamani.
Ap
Eli et ole koskaan käynyt vaikka baarissa/yökerhossa?
Kannattaisiko käydä jossain paikassa, missä perinteisesti naisiin aktiivisesti tutustutaan?
Nykyisenä metoo aikana kukaan ei tule missään kirjastossa/kaupassa/tms. enää ottamaan kontaktia, vaan kontaktia otetaan vain paikoissa, missä mies voi olla varma, että se on sallittua. Baarissa tullaan juttelemaan ja tutustumaan. Pointtina oli alunperin, että naisena on mahdotonta välttyä siltä, että miehet tulevat aktiivisesti tutustumaan. Jos kukaan ei kelpaa, niin silloin on kyse peiliin katsomisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuskin sen naisena niin väliä on.
Miehellä vastaava tilanne on kyllä hyvin hankala, näin diplomaattisesti muotoiltuna.
Naisena kyse on siitä, että kukaan ei ole kelvannut. AP on varmasti saanut lukuisia treffikutsuja aikuisena, mutta kukaan ei ole kelvannut.
Odotellaan sitä unelmien prinssiä, jota ei ole vielä tullut vastaan.
Vaihtoehdot on joko jatkaa odottamista, tai kelpuuttaa joku "huonompi" mies ehdokkaista. Nainen voi laittaa treffi-ilmoituksen ja koeajaa vaikka 3 miestä päivässä joka päivä sadoista vastaajista. Naisella kyse on vain ja ainoastaan siitä, kelpaako kukaan.
Ootas kun vähän mietitään näitä minua lähestyneitä.. ensinnä tulee mieleen perheellinen työkaveri, joka lähestyi kertomalla haluavansa nuolla minun, no arvaat kyllä mitä. Sitten oli kuolaava (oikeesti) sekakäyttäjä, jonka puheesta ei saanut selvää, mutta p**lua vailla oli. Perään huudellut juopporemmi, ihan tavisjamppa joka oli sitä mieltä, ettei mun naamalla kannattaisi nirsoilla ja etten parempaakaan löytäisi. Tai sitten omaa isää vanhempi setämies, joka olisi halunnut ilmaisen kodinkoneen, jolta saa, no arvaatte varmaan mitä. Ja kukaan näistä valioyksilöistä ei kelvannut! Taidan varmaan alitajuisesti haaveilla siitä laatikkoleukaisesta kalsarimallista, ja olen prinsessaharhainen uniikki lumihiutale, vai mitä?
Ihan suoraan sanoen en usko, että nuo olisivat ainoat sinuun koskaan tutustumaan tulleet miehet. Varmaan ainoat koskaan törkeyksiä ehdotelleet, mutta sehän onkin aivan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuskin sen naisena niin väliä on.
Miehellä vastaava tilanne on kyllä hyvin hankala, näin diplomaattisesti muotoiltuna.
Naisena kyse on siitä, että kukaan ei ole kelvannut. AP on varmasti saanut lukuisia treffikutsuja aikuisena, mutta kukaan ei ole kelvannut.
Odotellaan sitä unelmien prinssiä, jota ei ole vielä tullut vastaan.
Vaihtoehdot on joko jatkaa odottamista, tai kelpuuttaa joku "huonompi" mies ehdokkaista. Nainen voi laittaa treffi-ilmoituksen ja koeajaa vaikka 3 miestä päivässä joka päivä sadoista vastaajista. Naisella kyse on vain ja ainoastaan siitä, kelpaako kukaan.
Olen saanut kerran treffikutsun. Tai no, ihan tuntematon mies pysäytti kauppakeskuksen käytävällä ja tiedusteli ensimmäisinä sanoinaan, lähdenkö kahville. En sitten tiedä lasketaanko treffikutsuksi, kun en koskaan saanut tietää esim miehen nimeä. Tämä kutsu esitettiin alkuvuodesta 2011, ja se on tosiaan ainut koskaan saamani.
Ap
Eli et ole koskaan käynyt vaikka baarissa/yökerhossa?
Kannattaisiko käydä jossain paikassa, missä perinteisesti naisiin aktiivisesti tutustutaan?
Nykyisenä metoo aikana kukaan ei tule missään kirjastossa/kaupassa/tms. enää ottamaan kontaktia, vaan kontaktia otetaan vain paikoissa, missä mies voi olla varma, että se on sallittua. Baarissa tullaan juttelemaan ja tutustumaan. Pointtina oli alunperin, että naisena on mahdotonta välttyä siltä, että miehet tulevat aktiivisesti tutustumaan. Jos kukaan ei kelpaa, niin silloin on kyse peiliin katsomisesta.
Olen käynyt nuorempana baareissa. Kerran on tullut mies hieromaan tuttavuutta. Kirjaimellisesti hieromaan. Olin itse 19-vuotias, ja joku 10-15v vanhempi mies ilmestyi tanssilattialla hinkkaamaan reittäni.
Nykyään en baareissa käy melkein koskaan. En tykkää humalaisista, itse juon ehkä kolme annosta alkoholia vuodessa.
En ole mitenkään tuohtunut miehille siitä, että eivät haikaile mun perääni tai tule tutustumaan. Sen sijaan ärsyttää se, että syytetään nirsoilusta tai ylimielisyydestä ja kivojen miesten kelpuuttamatta jättämisestä, kun niitä tarjokkaita ei ihan oikeasti ole ollut.
Ap
Mä haluisin lähtee ap:n kaa treffeil, laitetaan 2 ikisinkkua yhteen.
M35 turusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuskin sen naisena niin väliä on.
Miehellä vastaava tilanne on kyllä hyvin hankala, näin diplomaattisesti muotoiltuna.
Naisena kyse on siitä, että kukaan ei ole kelvannut. AP on varmasti saanut lukuisia treffikutsuja aikuisena, mutta kukaan ei ole kelvannut.
Odotellaan sitä unelmien prinssiä, jota ei ole vielä tullut vastaan.
Vaihtoehdot on joko jatkaa odottamista, tai kelpuuttaa joku "huonompi" mies ehdokkaista. Nainen voi laittaa treffi-ilmoituksen ja koeajaa vaikka 3 miestä päivässä joka päivä sadoista vastaajista. Naisella kyse on vain ja ainoastaan siitä, kelpaako kukaan.
Olen saanut kerran treffikutsun. Tai no, ihan tuntematon mies pysäytti kauppakeskuksen käytävällä ja tiedusteli ensimmäisinä sanoinaan, lähdenkö kahville. En sitten tiedä lasketaanko treffikutsuksi, kun en koskaan saanut tietää esim miehen nimeä. Tämä kutsu esitettiin alkuvuodesta 2011, ja se on tosiaan ainut koskaan saamani.
Ap
Eli et ole koskaan käynyt vaikka baarissa/yökerhossa?
Kannattaisiko käydä jossain paikassa, missä perinteisesti naisiin aktiivisesti tutustutaan?
Nykyisenä metoo aikana kukaan ei tule missään kirjastossa/kaupassa/tms. enää ottamaan kontaktia, vaan kontaktia otetaan vain paikoissa, missä mies voi olla varma, että se on sallittua. Baarissa tullaan juttelemaan ja tutustumaan. Pointtina oli alunperin, että naisena on mahdotonta välttyä siltä, että miehet tulevat aktiivisesti tutustumaan. Jos kukaan ei kelpaa, niin silloin on kyse peiliin katsomisesta.
Olen käynyt nuorempana baareissa. Kerran on tullut mies hieromaan tuttavuutta. Kirjaimellisesti hieromaan. Olin itse 19-vuotias, ja joku 10-15v vanhempi mies ilmestyi tanssilattialla hinkkaamaan reittäni.
Nykyään en baareissa käy melkein koskaan. En tykkää humalaisista, itse juon ehkä kolme annosta alkoholia vuodessa.
En ole mitenkään tuohtunut miehille siitä, että eivät haikaile mun perääni tai tule tutustumaan. Sen sijaan ärsyttää se, että syytetään nirsoilusta tai ylimielisyydestä ja kivojen miesten kelpuuttamatta jättämisestä, kun niitä tarjokkaita ei ihan oikeasti ole ollut.
Ap
Uskoo ken haluaa.
Mutta, jos oletetaan että tuo olisi totta, niin silloin kannattaisi naisena hakeutua harrastukseen, joka on miesvaltainen. Ekana tulee mieleen omasta kokemuksesta nörttiharrastukset (joku elektroniikkarakentelu vaikka) tai harvinaisemmat urheilulajit (vaikka filippiiniläiset kamppailulajit). Molemmissa on 99% miehiä. Ekassa varmaan vähemmän atleettisia, tokassa urheilua aktiivisesti harrastavia. Filippiiniläiset lajit perustuvat esimerkiksi rottinkikeppien heilutteluun, jolloin raaka voima ei merkitse, vaan tekniikoiden osaaminen ja koordinaatio. Ei kontaktisparria, vaan keppejä kopautellaan toisiinsa. Nörttiharrastuksiin pääsee sisälle, jos vaan asia kiinnostaa - menee johonkin kerhoon ja alkaa rakentaa jotain, muut kyllä neuvoo. Tärkeää on olla avoin uudelle asialle, ja mennä kokeilemaan olisiko se kiinnostavaa. Vaikka 3d tulostaa itselleen jotain, mitä tarvii. Sitten kun on siellä ainoana naisena, niin valinnanvaraa miehistä kyllä on. Nörttipuolella varmaan alle kolmekymppisistä miehistä >90% on sinkkuja.
Ihan oikeasti. Hakeudu sinne, missä on sinkkumiehiä, joilla ei ole niin suurta kysyntää. Nörtit ja erikoiset harrastukset on hyviä paikkoja. Voisin kuvitella, että vaikka Helsinki hacklab olisi hyvä aloituspaikka käydä katsomassa menoa.. Google löytää kerhoja ja seuroja.
Jos ei muuta, opit uusia taitoja ja saat uusia ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Laitoin testin vuoksi uuden tinder tilin, nyt 24h jälkeen 0 naista swaipannu mut oikeelle, ja livenä 0 naista on lähestyny mua koko mun elämän aikana. Tekis oikeesti mieli lopettaa kokonaan yrittäminen, mutta mulla on halu rakastaa jotakuta edes kerran elämässä.
M35 turusta, kirjotin tuossa edellisellä sivulla
Älä lopeta yrittämistä, vaan tee ulkonäöllesi kaikki, mitä voit. Ota siis aikaa. Vaikka 36 ja 37-vuotiaskin mies voi saada vielä ihan laatunaisia. Jos on mielenterveysongelmia, niin matka on vielä pitkä rakastamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, ettet oikeastaan edes halua seurustella tai seksiä.
En tässä kohtaa haluakaan. Mutta mitäs jos joku päivä herään, ja haluan? Tai tapaan jonkun tyypin, joka saa mielen muuttumaan? Jos toinen osapuoli on suunnilleen ollut naimisissakin tähän ikään mennessä, niin voi olla, ettei se seurustelu minun kanssani vaan ole houkutteleva vaihtoehto. (Vaikka tietysti olen muuten täydellisen hurmaava)
Ap
Miksi ei olisi? Ei seurustelulle ole mitään ikärajaa. Jos sun tekee yhtäkkiä 7-kymppisenä mieli seurustella, niin go for it, jos ei, niin eipä tullut koskaan seurusteltua.
Just näin. Vanhainkodeissakin rakastutaan ja mennään naimisiin. Tuskin siinä iässä enää kukaan ajattelee, että ehei, en voi seurustella sellaisen kanssa, jolla ei ole ollut aiempia suhteita vaan menenpä Tinderiin etsimään parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, ettet oikeastaan edes halua seurustella tai seksiä.
En tässä kohtaa haluakaan. Mutta mitäs jos joku päivä herään, ja haluan? Tai tapaan jonkun tyypin, joka saa mielen muuttumaan? Jos toinen osapuoli on suunnilleen ollut naimisissakin tähän ikään mennessä, niin voi olla, ettei se seurustelu minun kanssani vaan ole houkutteleva vaihtoehto. (Vaikka tietysti olen muuten täydellisen hurmaava)
Ap
Miksi ei olisi? Ei seurustelulle ole mitään ikärajaa. Jos sun tekee yhtäkkiä 7-kymppisenä mieli seurustella, niin go for it, jos ei, niin eipä tullut koskaan seurusteltua.
Just näin. Vanhainkodeissakin rakastutaan ja mennään naimisiin. Tuskin siinä iässä enää kukaan ajattelee, että ehei, en voi seurustella sellaisen kanssa, jolla ei ole ollut aiempia suhteita vaan menenpä Tinderiin etsimään parempaa.
Kuinka paljon ajattelette, että tuo "vielä vanhainkodissakin rakastutaan" lohduttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoin testin vuoksi uuden tinder tilin, nyt 24h jälkeen 0 naista swaipannu mut oikeelle, ja livenä 0 naista on lähestyny mua koko mun elämän aikana. Tekis oikeesti mieli lopettaa kokonaan yrittäminen, mutta mulla on halu rakastaa jotakuta edes kerran elämässä.
M35 turusta, kirjotin tuossa edellisellä sivulla
Älä lopeta yrittämistä, vaan tee ulkonäöllesi kaikki, mitä voit. Ota siis aikaa. Vaikka 36 ja 37-vuotiaskin mies voi saada vielä ihan laatunaisia. Jos on mielenterveysongelmia, niin matka on vielä pitkä rakastamiseen.
No naamaani en pysty photoshoppaamaan komeammaksi, mielenterveysongelmia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuskin sen naisena niin väliä on.
Miehellä vastaava tilanne on kyllä hyvin hankala, näin diplomaattisesti muotoiltuna.
Naisena kyse on siitä, että kukaan ei ole kelvannut. AP on varmasti saanut lukuisia treffikutsuja aikuisena, mutta kukaan ei ole kelvannut.
Odotellaan sitä unelmien prinssiä, jota ei ole vielä tullut vastaan.
Vaihtoehdot on joko jatkaa odottamista, tai kelpuuttaa joku "huonompi" mies ehdokkaista. Nainen voi laittaa treffi-ilmoituksen ja koeajaa vaikka 3 miestä päivässä joka päivä sadoista vastaajista. Naisella kyse on vain ja ainoastaan siitä, kelpaako kukaan.
Olen saanut kerran treffikutsun. Tai no, ihan tuntematon mies pysäytti kauppakeskuksen käytävällä ja tiedusteli ensimmäisinä sanoinaan, lähdenkö kahville. En sitten tiedä lasketaanko treffikutsuksi, kun en koskaan saanut tietää esim miehen nimeä. Tämä kutsu esitettiin alkuvuodesta 2011, ja se on tosiaan ainut koskaan saamani.
Ap
Eli et ole koskaan käynyt vaikka baarissa/yökerhossa?
Kannattaisiko käydä jossain paikassa, missä perinteisesti naisiin aktiivisesti tutustutaan?
Nykyisenä metoo aikana kukaan ei tule missään kirjastossa/kaupassa/tms. enää ottamaan kontaktia, vaan kontaktia otetaan vain paikoissa, missä mies voi olla varma, että se on sallittua. Baarissa tullaan juttelemaan ja tutustumaan. Pointtina oli alunperin, että naisena on mahdotonta välttyä siltä, että miehet tulevat aktiivisesti tutustumaan. Jos kukaan ei kelpaa, niin silloin on kyse peiliin katsomisesta.
Olen käynyt nuorempana baareissa. Kerran on tullut mies hieromaan tuttavuutta. Kirjaimellisesti hieromaan. Olin itse 19-vuotias, ja joku 10-15v vanhempi mies ilmestyi tanssilattialla hinkkaamaan reittäni.
Nykyään en baareissa käy melkein koskaan. En tykkää humalaisista, itse juon ehkä kolme annosta alkoholia vuodessa.
En ole mitenkään tuohtunut miehille siitä, että eivät haikaile mun perääni tai tule tutustumaan. Sen sijaan ärsyttää se, että syytetään nirsoilusta tai ylimielisyydestä ja kivojen miesten kelpuuttamatta jättämisestä, kun niitä tarjokkaita ei ihan oikeasti ole ollut.
Ap
Uskoo ken haluaa.
Mutta, jos oletetaan että tuo olisi totta, niin silloin kannattaisi naisena hakeutua harrastukseen, joka on miesvaltainen. Ekana tulee mieleen omasta kokemuksesta nörttiharrastukset (joku elektroniikkarakentelu vaikka) tai harvinaisemmat urheilulajit (vaikka filippiiniläiset kamppailulajit). Molemmissa on 99% miehiä. Ekassa varmaan vähemmän atleettisia, tokassa urheilua aktiivisesti harrastavia. Filippiiniläiset lajit perustuvat esimerkiksi rottinkikeppien heilutteluun, jolloin raaka voima ei merkitse, vaan tekniikoiden osaaminen ja koordinaatio. Ei kontaktisparria, vaan keppejä kopautellaan toisiinsa. Nörttiharrastuksiin pääsee sisälle, jos vaan asia kiinnostaa - menee johonkin kerhoon ja alkaa rakentaa jotain, muut kyllä neuvoo. Tärkeää on olla avoin uudelle asialle, ja mennä kokeilemaan olisiko se kiinnostavaa. Vaikka 3d tulostaa itselleen jotain, mitä tarvii. Sitten kun on siellä ainoana naisena, niin valinnanvaraa miehistä kyllä on. Nörttipuolella varmaan alle kolmekymppisistä miehistä >90% on sinkkuja.
Ihan oikeasti. Hakeudu sinne, missä on sinkkumiehiä, joilla ei ole niin suurta kysyntää. Nörtit ja erikoiset harrastukset on hyviä paikkoja. Voisin kuvitella, että vaikka Helsinki hacklab olisi hyvä aloituspaikka käydä katsomassa menoa.. Google löytää kerhoja ja seuroja.
Jos ei muuta, opit uusia taitoja ja saat uusia ystäviä.
Tässä on ehkä vähän hämärtynyt tämän keskustelun aloitusviestin pointti. En ole lainkaan harmissani siitä, ettei tällä hetkellä ole parisuhdetta tarjolla. En ole katkera tai harmistunut siitä, etteivät miehet hakeudu seuraani. En ole motivoitunut hakeutumaan itse varta vasten miesten seuraan - siihen nuo neuvosi olisivat varmasti oivallisia. Tässä ja nyt olen tyytyväinen tilanteeseeni, mutta jossain takaraivossa stressaa hiukan se ajatus, että mitäs jos mieleni muuttuu, mutta suunnanvaihto ei enää ole mahdollinen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 27-vuotias eikä voisi vähempää kiinnostaa ottaa nainen riesakseen. Kissassa on ihan tarpeeksi seuraa minulle.
Elämäni suuri tragedia on se, että olen allerginen kaikelle söpölle ja pörröiselle. Muuten kissa olisi täydellinen :(
Ap
Kuinka pahasti olet allerginen? Sillä minä vain, että itsekkin olin lievästi kissoille allerginen, mutta se meni pois otettuani tuon karvapallon.
En mitenkään hengenvaarallisesti, mutta silmät kutiavat, punoittavat ja turpoavat ja nenä on tukossa. Kissallisilla kavereilla käydessä menee päivässä monta annosta tablettia, silmätippaa ja nenäsuihketta. Välillä olen ollut koko kesän eläintaloudessa, eikä ole helpottanut lainkaan :(
Ap
Kyllä niihin kissoihin ajan kanssa siedättyy, ainakin siihen omaan. Mun mies oli myös kissa allergikko, mutta minun painostuksestani mutta kuitenkin yhteisymmärryksessä kissa hankittiin. Mies oireili reilun puolen vuoden ajan, söi allergialääkkeitä ja välillä oli syömättä. Jossain vaiheessa hän huomasi ettei hän oireillutkaan enää niin voimakkaasti ja lakkasi kokonaan syömästä lääkkeitä. Nyt vuosi kissan muuton jälkeen meille miehelle ei tule ollenkaan oireita, ainoastaan silloin jos on rapsutellut kissaa ja hankaa myöhemmin omia silmiä silmät alkavat kutisemaan.
Useimmista lievistä allergioista pääsee kyllä yli siedätyksellä, se vaatii vain itseltä hieman kärsivällisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö ap miten sängyssä pitää toimia kun sekstaillaan? Ootko katsonut mallia pornoelokuvista että tiedät sitten tosipaikan tullen toimia oikein etkä nolaa itseäsi?
Tietysti tiedän. Ensin pitää tilata pizzaa, ja lähetin tullessa huomata, että rahatkin on loppu. Sitten täytyy juuttua pesukoneeseen ja kutsua velipuoli auttamaan. Siitä en kyllä ole ihan varma, missä kohtaa se oma mies kutsutaan sitten paikalle, hmm.
Ap
:-DDD
tämä oli loistava!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, ettet oikeastaan edes halua seurustella tai seksiä.
En tässä kohtaa haluakaan. Mutta mitäs jos joku päivä herään, ja haluan? Tai tapaan jonkun tyypin, joka saa mielen muuttumaan? Jos toinen osapuoli on suunnilleen ollut naimisissakin tähän ikään mennessä, niin voi olla, ettei se seurustelu minun kanssani vaan ole houkutteleva vaihtoehto. (Vaikka tietysti olen muuten täydellisen hurmaava)
Ap
Miksi ei olisi? Ei seurustelulle ole mitään ikärajaa. Jos sun tekee yhtäkkiä 7-kymppisenä mieli seurustella, niin go for it, jos ei, niin eipä tullut koskaan seurusteltua.
Just näin. Vanhainkodeissakin rakastutaan ja mennään naimisiin. Tuskin siinä iässä enää kukaan ajattelee, että ehei, en voi seurustella sellaisen kanssa, jolla ei ole ollut aiempia suhteita vaan menenpä Tinderiin etsimään parempaa.
Kuinka paljon ajattelette, että tuo "vielä vanhainkodissakin rakastutaan" lohduttaa?
Eihän tuo neuvo olekaan niille, jotka haluavat kumppanin. Ap sanoo, ettei hän halua nyt, vaan ehkä joskus tulevaisuudessa. Joten jos ap ei halua seurustella, niin mitä lohdutettavaa hänessä edes on? Ei yhtään mitään.
Jos taas hän valehtelee itselleenkin, ettei halua, niin ensin pitää työstää se asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttäis kyllä siltä, että tässä tapauksessa se juna ei ole edes ikinä asemalle saapunut
Pitihän se arvata. VR mokannut tämänkin :<
Ap
Ainakin sinulla on loistava huumorintaju :-D
Ootas kun vähän mietitään näitä minua lähestyneitä.. ensinnä tulee mieleen perheellinen työkaveri, joka lähestyi kertomalla haluavansa nuolla minun, no arvaat kyllä mitä. Sitten oli kuolaava (oikeesti) sekakäyttäjä, jonka puheesta ei saanut selvää, mutta p**lua vailla oli. Perään huudellut juopporemmi, ihan tavisjamppa joka oli sitä mieltä, ettei mun naamalla kannattaisi nirsoilla ja etten parempaakaan löytäisi. Tai sitten omaa isää vanhempi setämies, joka olisi halunnut ilmaisen kodinkoneen, jolta saa, no arvaatte varmaan mitä. Ja kukaan näistä valioyksilöistä ei kelvannut! Taidan varmaan alitajuisesti haaveilla siitä laatikkoleukaisesta kalsarimallista, ja olen prinsessaharhainen uniikki lumihiutale, vai mitä?