Lue keskustelun säännöt.
Onko juna jo mennyt, jos ei 30 ikävuoteen mennessä ole seurustellut?
21.11.2021 |
Olen vähän yli 30-vuotias nainen, ja viime aikoina miettinyt ehkä vähän enemmän parisuhteita, seurustelua, kumppanuutta ja niin edelleen. En ole siis itse koskaan seurustellut, tapaillut, treffaillut, sekstaillut tai edes suudellut. Uskon vakaasti, että pärjään myös seuraavat 30 vuotta ilman romanttista tai seksuaalista ihmissuhdetta. Silti nyt, kun ikä alkaa kolmosella, on mieleen ehkä hiipinyt ajatus siitä, että ehkä minulla ei olekaan muuta vaihtoehtoa. Tavallaan nuorempana on voinut kohauttaa olkiaan ja tietää, että kaikki tiet ovat auki, jos mieli joskus muuttuu. Mutta mitäs jos se juna menikin jo, ja minä jäin hölmönä asemalle hakemaan ylihintaista suklaapatukkaa siitä välipala-automaatista?
Koen olevani tosi tavallinen ihminen muuten, en mitenkään yhteiskunnasta erossa, syrjäytynyt tai poikkeuksellisen ujo tai estynyt. Olen kouluttautunut, on oman alan töitä, on säästötili, kavereita ja tyhjiä wolt-tilausten pusseja paperinkeräyksessä. Olen sosiaalisesti aika taitavakin, ja teen töitä ihmisten kanssa. Fiksu ja filmaattinen. Horisontaalisesti olen toki aivan turhan laajamittainen, mutta sellaisella vähän hyväksytymmällä päärynämäisellä tavalla, ja kasvoilta sellainen tavis. En kaunotar missään tapauksessa, mutta sellainen helposti lähestyttävän ihmisen naama. Miesten kanssa tulen kaverina tai työkaverina hyvin toimeen. Muuta kiinnostusta en herätä, viimeksi joskus 2013 tienoilla joku on tullut jututtamaan.
Tiivistettynä en siis ole lainkaan tyytymätön tilanteeseeni, mutta lopullinen valinta ahdistaa ajatuksena vähän. Että jos tämä nyt on se mun ainoa mahdollinen tie, ja olen sulkenut muut ovet ikuisiksi ajoiksi. Tuleeko jossain kohtaa kaduttua? Onko vielä ihan mahdollista, että päätyy pitkään ja vakaaseen parisuhteeseen? Osaisiko sitä edes jakaa sitä yhteistä arkea, kun on 12 vuotta asunut ihan yksin?
Vaikka tässä nyt sepustan pitkän pätkän itsestäni, niin muutkin saavat ehdottomasti esittää pohdintaansa ja kertoa omastakin tilanteestaan.
Kommentit (74)
Aloita tinderistä ja laita nyt alkuun melko avoin ilmoitus, jotta pääset neitsyydestäsi. Muuten on kyllä melko vaikeaa tuon ikäisenä aloittaa vakituisempaa parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 27-vuotias eikä voisi vähempää kiinnostaa ottaa nainen riesakseen. Kissassa on ihan tarpeeksi seuraa minulle.
Liity alle 200k tienaaviin ja kato miten käy.
Millionairematch.
Vaikuttaa siltä, ettet oikeastaan edes halua seurustella tai seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 27-vuotias eikä voisi vähempää kiinnostaa ottaa nainen riesakseen. Kissassa on ihan tarpeeksi seuraa minulle.
Elämäni suuri tragedia on se, että olen allerginen kaikelle söpölle ja pörröiselle. Muuten kissa olisi täydellinen :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, ettet oikeastaan edes halua seurustella tai seksiä.
En tässä kohtaa haluakaan. Mutta mitäs jos joku päivä herään, ja haluan? Tai tapaan jonkun tyypin, joka saa mielen muuttumaan? Jos toinen osapuoli on suunnilleen ollut naimisissakin tähän ikään mennessä, niin voi olla, ettei se seurustelu minun kanssani vaan ole houkutteleva vaihtoehto. (Vaikka tietysti olen muuten täydellisen hurmaava)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelun voi aloittaa vaikka 60-vuotiaana, jos ei sitä oikeaa ihmistä vaan satu kohdalle. Jos sensijaan kiinnostusta parisuhdejuttuihin ja seurusteluun on, ei vaikka tinder-profiilin luomisessa mitään häviäkään. Isoin kysymys naisella lienee lapsiasiat, itse olen 32-v nainen ja etsin miestä, jonka kanssa tehdä lapsen tai lapsia. Hedelmällisyyshän alkaa laskea naisella jo 30-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, ettet oikeastaan edes halua seurustella tai seksiä.
En tässä kohtaa haluakaan. Mutta mitäs jos joku päivä herään, ja haluan? Tai tapaan jonkun tyypin, joka saa mielen muuttumaan? Jos toinen osapuoli on suunnilleen ollut naimisissakin tähän ikään mennessä, niin voi olla, ettei se seurustelu minun kanssani vaan ole houkutteleva vaihtoehto. (Vaikka tietysti olen muuten täydellisen hurmaava)
Ap
Miksi ei olisi? Ei seurustelulle ole mitään ikärajaa. Jos sun tekee yhtäkkiä 7-kymppisenä mieli seurustella, niin go for it, jos ei, niin eipä tullut koskaan seurusteltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvinhän sinä vielä ehdit tulla vaikka äidiksikin. 40v ehtii tulla. Toisaalta jos tunnet elämäsi olevan ok nykyiselläänkin niin kuka muu elämäsi suunnasta päättää kuin sinä itse. Tienaa rahaa, tee töitä kuten tähänkin saakka ja rakastua voi vielä vanhanakin. En ottaisi sinuna stressiä herra oikean löytämiseksi. Se osuu kohdalle, jos osuu. Sinkkunakin on ihanaa olla
On ollut romansseja, muttei pitkiä suhteita. Useimmista ihmisistä paljastuu kaikenlaista paskaa, kun pintaa vähän raaputtaa. Myyvät vaikka mummonsa. Mistä tuli mieleen, etten halua mummoutua. Vapaus on elämässä parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Jos olisit mies, niin......
Miksi se olisi miehelle sen huonompi asia?
Koskaan ei ole liian myöhäistä. Elämä yllättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jo 30-vuotiaana aloittaa itkemään sitä, että "olenpa jo vanha", niin aika monta vuosikymmentä kestävä itku on edessä....
Vain itse voit tietää vastaukset. Kuulostat tarpeeksi fiksulta siihen.
Ainoa arvaukseni on, että olet ehkä hieman ylianalysoiva, mutta jos sen oikean kohtaat, niin tuo ei ole enää esteenä. Ehkä siis tarvetta laajentaa kohtaamisia? Ihastumisia ei voi järjellä kontrolloida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 27-vuotias eikä voisi vähempää kiinnostaa ottaa nainen riesakseen. Kissassa on ihan tarpeeksi seuraa minulle.
Elämäni suuri tragedia on se, että olen allerginen kaikelle söpölle ja pörröiselle. Muuten kissa olisi täydellinen :(
Ap
Kuinka pahasti olet allerginen? Sillä minä vain, että itsekkin olin lievästi kissoille allerginen, mutta se meni pois otettuani tuon karvapallon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 27-vuotias eikä voisi vähempää kiinnostaa ottaa nainen riesakseen. Kissassa on ihan tarpeeksi seuraa minulle.
Elämäni suuri tragedia on se, että olen allerginen kaikelle söpölle ja pörröiselle. Muuten kissa olisi täydellinen :(
Ap
Kuinka pahasti olet allerginen? Sillä minä vain, että itsekkin olin lievästi kissoille allerginen, mutta se meni pois otettuani tuon karvapallon.
En mitenkään hengenvaarallisesti, mutta silmät kutiavat, punoittavat ja turpoavat ja nenä on tukossa. Kissallisilla kavereilla käydessä menee päivässä monta annosta tablettia, silmätippaa ja nenäsuihketta. Välillä olen ollut koko kesän eläintaloudessa, eikä ole helpottanut lainkaan :(
Ap
Naisten parasta ennen päiväys on viimeistään 35 ikävuodessa että kiire tulee, toiset rupsahtaa jo aikaisemmin. Omaikäiset miehet ei huoli sinua vaan sinun on katseltava yli nelikymppisiä miehiä että joku sinut huolii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, ettet oikeastaan edes halua seurustella tai seksiä.
En tässä kohtaa haluakaan. Mutta mitäs jos joku päivä herään, ja haluan? Tai tapaan jonkun tyypin, joka saa mielen muuttumaan? Jos toinen osapuoli on suunnilleen ollut naimisissakin tähän ikään mennessä, niin voi olla, ettei se seurustelu minun kanssani vaan ole houkutteleva vaihtoehto. (Vaikka tietysti olen muuten täydellisen hurmaava)
Ap
Pyh ja pöh. Minä ehdin olla jo avoliitossakin seitsemän vuotta ja vaimo oli ollut ikisinkku yli kolmekymppiseksi. Yksi kaverini aloitti elämänsä ensimmäisen seurustelusuhteen 60-vuotiaana.
No tuskin sen naisena niin väliä on.
Miehellä vastaava tilanne on kyllä hyvin hankala, näin diplomaattisesti muotoiltuna.