Millainen ihminen sanoo, että kumppanin voi helposti löytää arjessa, vaikka harrastuksista tai bussipysäkiltä?

Sellainen, jolle kelpaa kuka vaan.

En ole kylläkään kenellekkään sanonut niin, mutta näin kävi meille, joten mahdollista on ja ihmeellistä...

Itse olen löytänyt kumppanini aikuiskoulutuksesta ja toisen netistä.

On ihan utopiaa mulle, että kadulla tai kaupassa tultaisiin iskemään. :D Näitä juttuja kuitenkin kuulee jatkuvasti, että kai sitä sitten tapahtuu muuallakin kun elokuvissa.

Ainoo, joka mua on tullut iskeen bussipysäkillä oli 60-vuotias pulsu jolta puuttui puolet hampaista :'D Ehkä  se on mun taso?

t. Perusnätti (?) nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisessa tilanteessa sitten muka voi yrittää ketään iskeä? Kuitenkin moni on toisille kiva ja mukava ja juttelee niitä näitä, vaikka ei ole yhtään kiinnostunut siinä mielessä. Toinen saattaa sitten tulkita, että hei, tuonhan voisi pyytää treffeille, kun on niin mukava. Ja sitten tilanne on niin kiusallinen, että toinen lopettaa harrastuksessa käynnin.

Aikuinen ihminen osaa torjua toisen reilusti ja nolaamatta ja harrastus voi jatkua molemmilta. 

Jos treffeille pyytävä on mies, alkaa välittömästi hillitön METOO-huuto.

Miehellä, jolla asenne on tuollainen jo lähtökohtaisesti, ei ole mahiksia treffeistä.

Itselle ainut vaihtoehto on että harrastuksen parista. Muita en halua, pitää olla  harrastuspariksi, muuten elämä voi olla aika epäkäytännöllistä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisessa tilanteessa sitten muka voi yrittää ketään iskeä? Kuitenkin moni on toisille kiva ja mukava ja juttelee niitä näitä, vaikka ei ole yhtään kiinnostunut siinä mielessä. Toinen saattaa sitten tulkita, että hei, tuonhan voisi pyytää treffeille, kun on niin mukava. Ja sitten tilanne on niin kiusallinen, että toinen lopettaa harrastuksessa käynnin.

Aikuinen ihminen osaa torjua toisen reilusti ja nolaamatta ja harrastus voi jatkua molemmilta. 

Jos treffeille pyytävä on mies, alkaa välittömästi hillitön METOO-huuto.

Miksi alkaisi? Paitsi jos aloitat keskustelun "Onpa nami p erse, mennäänkö meille p anee??"

Vierailija kirjoitti:

Se löytyy silloin kun on jo sinut itsensä kanssa, eikä etsi ja tarvi toista erityisesti. Vaikea selittää näille suhdemetsästäjille...

Aina tätä samaa. Ole sinut itsesi kanssa, kun rakastat itseäsi ensin, niin sen jälkeen voit rakastaa toista, oikea tulee vastaan kun vähiten odotat/etsit, maailmassa jokaiselle on joku, jne... aina samaa skeidaa. 

Olen ollut viimeksi 2-kympin tienoilla jonkinlaisessa suhteessa ja siitä minulla on lapsi. Ok, "pääsin" tuohon "suhteeseen" varmaan ainostaan nuoruuteni takia (heppu oli 10+ vuotta vanhempi) ja jäin kuin nalli kalliolle, kun lapseni isä löysi uuden. Tämän jälkeen ei ole yhtään uutta suhdetta syntynyt, eikä kukaan, ei siis KUKAAN mies ole lähestynyt yhtään missään, vaikka mahdollisuuksia on ollut tuhansia (olen mm. ollut miesvaltaisilla työpaikoilla, nuorempana käynyt festareilla ja konserteissa, eikä yhtään minusta kiinnostunutta).

Itse olen joitakin kertoja yrittänyt pyytää miehiä kahville, leffaan, yms., kun olen olettanut kiinnostusta olevan, mutta pakit saanut joka kerta. Luovutin siinä 35-vuotiaana haaveilemisen parisuhteesta, koska ilmeistä on etten ole parisuhteeseen kelpaava. Seksiä olen harrastanut viimeksi 90-luvun lopulla "mieheni" kanssa, kun ei tarjokkaita siihenkään puuhaan ole löytynyt. Kyllä tässä aikamoinen pelkkä jo halipula on - kunpa saisi nukkua jonkun ihanan miehen kanssa ja käpertyä toisen kainaloon. 

Nyt lähestyn 5-kymppiä ja mahdollisuudet löytää enää mies on pakkasen puolella. En ole hyvän näköinen, vaan tavis tai vielä siitä alempana, joten ikä + ulkonäkö ei ole puolellani. Usko pois, olen kyllä sinut itseni kanssa, kun näin kauan olen joutunut pärjäämään yksin. Mitä siinä muuta voi, kun sopeutua. Elämän realiteetit ovat hyvin hallussa. Onneksi on läheiset joiden kanssa voi olla ja tehdä asioita, mutta eihän se toisaalta ole sama asia, jos vieressä olisi joku hyvin rakas kokemassa elämää kanssani. 

Sellaiset joille puoliso on vaan tupsahtanut elämään pistämättä itse tikkua ristiin. Nämä sitten kuvittelee että kaikilla käy samanlainen tuuri vaikka bussipysäkillä.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy uskaltaa pukeutua ja olla sopivan seksikäs arjessa. Jos myssy päässä murjottaa bussipysäkillä, kukaa. ei lähesty.

Suurin osa bussipysäkin naisista on sellaisia ettei juuri herätä mielenkiintoa LOL M39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisessa tilanteessa sitten muka voi yrittää ketään iskeä? Kuitenkin moni on toisille kiva ja mukava ja juttelee niitä näitä, vaikka ei ole yhtään kiinnostunut siinä mielessä. Toinen saattaa sitten tulkita, että hei, tuonhan voisi pyytää treffeille, kun on niin mukava. Ja sitten tilanne on niin kiusallinen, että toinen lopettaa harrastuksessa käynnin.

Aikuinen ihminen osaa torjua toisen reilusti ja nolaamatta ja harrastus voi jatkua molemmilta. 

Jos treffeille pyytävä on mies, alkaa välittömästi hillitön METOO-huuto.

Miksi alkaisi? Paitsi jos aloitat keskustelun "Onpa nami p erse, mennäänkö meille p anee??"

Malliesimerkki siitä, miten osa miehistä on täysin ulalla ja sitten syyttävät naisia, kun eivät kelpaa.

Eikä tää ole edes vaikeata. Mitä naiset haluavat? Kokea olevansa arvostettuja, että meitä kunnioitetaan, ei vähätellä, tytötellä, huoruutella. Että naisen "ei" tarkoittaa eitä. Jos vähättelee metoo-kampanjaa, niin vähättelee ja esineellistää naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy uskaltaa pukeutua ja olla sopivan seksikäs arjessa. Jos myssy päässä murjottaa bussipysäkillä, kukaa. ei lähesty.

Suurin osa bussipysäkin naisista on sellaisia ettei juuri herätä mielenkiintoa LOL M39

Jaa niin. Eikun minihame ja korkosaappaat jalkaan ja pysäkille tihkusateeseen värjöttelemään klo 6.30 aamulla :''D Kyllä on sexyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

46 prossaa suomalaisista miehistä ja 40 prossaa suomalaisista naisista on kertomansa mukaan ihastunut tai rakastunut työtoveriinsa. Tarina ei tosin kerro osapuolten parisuhdestatusta, ovatko löytäneet puolison vai salarakkaan. Työpaikka, jossa vietetään suurin osa viikkoa, on varmaan se arkisin ja perinteisin arkitilanne, josta kumppaneita erilaisiin suhteisiin löydetään.

Mitäs sitten, kun paljon ammatteja, missä suurin osa ryöntekijöistä on samaa sukupuolta?

Tästä kommentista voidaan päätellä ettei näitä ole älyllä siunattu, harmin paikka.

Avaisitko vähän?

Onnellisesti harrastuksen kautta pariutunut ihminen, kuten minä.

Vai miten ihmiset pariutui ennen nettiä? Oikeasti ei pitäisi edes vastata näin ala-arvoiseen aloitukseen.

Sellainen joka hokee kaikkia muitakin ulkoa opeteltuja latteuksia kuten, että se oikea osuu kohdalle kun sitä lakkaa odottamasta ja etsimästä. Ja että se oikea löytyy vielä jonain päivänä kunhan vaan aika on oikea ja on sinut itsensä kanssa.

Yleensä tällaisten hokija on itse pskassa parisuhteessa koska muistaa myös aina kertoa että kyllä sinkkuelämä sellaisen voittaa vaikka tuo pitäisi muistaa kertoa vain sille omalle peilikuvalle.

Kyseessä on harhainen legenda, joka uppoaa samaan kastiin sen ajatuksen kanssa, että työtä saa kun vain ottaa. En ole ikinä kuullut, että kukaan todellisuudessa löytäisi puolisoa bussipysäkiltä, kaupasta tai harrastuksista. Näissähän on se, ettei puolisoa olla lainkaan hakemassa tämänkaltaisista tilanteista. Yksipuolisia ihastuksia löytyy toki ihan mistä vain ja se on täysin normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen sanoo, että kumppanin voi helposti löytää arjessa, vaikka harrastuksista tai bussipysäkiltä?.

Kymmeniä yhden yön hoitoja on löytynyt nimenomaan bussipysäkiltä valomerkin jälkeen. Monista olisi seurannut suhdekkin, jos olisin vaan halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset joille puoliso on vaan tupsahtanut elämään pistämättä itse tikkua ristiin. Nämä sitten kuvittelee että kaikilla käy samanlainen tuuri vaikka bussipysäkillä.

Minkälaista tikkua sitä ristiin pitäisi pistää?

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on harhainen legenda, joka uppoaa samaan kastiin sen ajatuksen kanssa, että työtä saa kun vain ottaa. En ole ikinä kuullut, että kukaan todellisuudessa löytäisi puolisoa bussipysäkiltä, kaupasta tai harrastuksista. Näissähän on se, ettei puolisoa olla lainkaan hakemassa tämänkaltaisista tilanteista. Yksipuolisia ihastuksia löytyy toki ihan mistä vain ja se on täysin normaalia.

Näinhän seon. Jos SINULLE ei ole näin käynyt, niin kenelekkään muullekkaan ei ole voinut käydä.

Vierailija kirjoitti:

Onnellisesti harrastuksen kautta pariutunut ihminen, kuten minä.

Vai miten ihmiset pariutui ennen nettiä? Oikeasti ei pitäisi edes vastata näin ala-arvoiseen aloitukseen.

Ehkä ihmiset ottivat helpommin sen, jonka kanssa juttu suunnilleen tuntui luistavan kun kohtasivat tosielämässä. Ja oli silloinkin lehti-ilmoituksia. Ainakin yh-äitini tapaili miehiä 90-luvulla niiden pohjalta. Lopulta äitini sit kyllä tapasi miesystävän tansseissa.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on harhainen legenda, joka uppoaa samaan kastiin sen ajatuksen kanssa, että työtä saa kun vain ottaa. En ole ikinä kuullut, että kukaan todellisuudessa löytäisi puolisoa bussipysäkiltä, kaupasta tai harrastuksista. Näissähän on se, ettei puolisoa olla lainkaan hakemassa tämänkaltaisista tilanteista. Yksipuolisia ihastuksia löytyy toki ihan mistä vain ja se on täysin normaalia.

No mistä ovat tuttavasi löytäneet puolisonsa?