Millainen ihminen sanoo, että kumppanin voi helposti löytää arjessa, vaikka harrastuksista tai bussipysäkiltä?

Vierailija kirjoitti:

Sellainen joka hokee kaikkia muitakin ulkoa opeteltuja latteuksia kuten, että se oikea osuu kohdalle kun sitä lakkaa odottamasta ja etsimästä. Ja että se oikea löytyy vielä jonain päivänä kunhan vaan aika on oikea ja on sinut itsensä kanssa.

Yleensä tällaisten hokija on itse pskassa parisuhteessa koska muistaa myös aina kertoa että kyllä sinkkuelämä sellaisen voittaa vaikka tuo pitäisi muistaa kertoa vain sille omalle peilikuvalle.

Pessimistillä on huomattavasti vaikeampi löytää kumppania kuin optimistilla.

Nykyään on vaikea missään ryhmässä tutustua, ja etenkään työpaikalla, jota kautta varmaan moni vanhempi on tutustunut, koska meetoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on harhainen legenda, joka uppoaa samaan kastiin sen ajatuksen kanssa, että työtä saa kun vain ottaa. En ole ikinä kuullut, että kukaan todellisuudessa löytäisi puolisoa bussipysäkiltä, kaupasta tai harrastuksista. Näissähän on se, ettei puolisoa olla lainkaan hakemassa tämänkaltaisista tilanteista. Yksipuolisia ihastuksia löytyy toki ihan mistä vain ja se on täysin normaalia.

Näinhän seon. Jos SINULLE ei ole näin käynyt, niin kenelekkään muullekkaan ei ole voinut käydä.

No kyllähän minä ymmärrän sen, että jollekin näin on voinut käydä, mutta ettäkö kaikki voivat löytää jotenkin sattumalta vaan kumppanin, on ajatus joka ei toimi ja neuvona tosi ärsyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

46 prossaa suomalaisista miehistä ja 40 prossaa suomalaisista naisista on kertomansa mukaan ihastunut tai rakastunut työtoveriinsa. Tarina ei tosin kerro osapuolten parisuhdestatusta, ovatko löytäneet puolison vai salarakkaan. Työpaikka, jossa vietetään suurin osa viikkoa, on varmaan se arkisin ja perinteisin arkitilanne, josta kumppaneita erilaisiin suhteisiin löydetään.

Mitäs sitten, kun paljon ammatteja, missä suurin osa ryöntekijöistä on samaa sukupuolta?

Tästä kommentista voidaan päätellä ettei näitä ole älyllä siunattu, harmin paikka.

Avaisitko vähän?

Jos työpaikalla enemmistö on samaa sukupuolta eikä samaa sukupuolta olevat kiinnosta niin kai nyt kuka tahansa normaaliälyinen tajuaa että kannattaa kumppania etsiä työpaikan ulkopuolelta. Täysin turha kommentti siis.

Sellainen ihmine joka itse on löytänyt kumppaninsa bussipysäkiltä tai harrastuksista toistaa niitä väittteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisessa tilanteessa sitten muka voi yrittää ketään iskeä? Kuitenkin moni on toisille kiva ja mukava ja juttelee niitä näitä, vaikka ei ole yhtään kiinnostunut siinä mielessä. Toinen saattaa sitten tulkita, että hei, tuonhan voisi pyytää treffeille, kun on niin mukava. Ja sitten tilanne on niin kiusallinen, että toinen lopettaa harrastuksessa käynnin.

Aikuinen ihminen osaa torjua toisen reilusti ja nolaamatta ja harrastus voi jatkua molemmilta. 

Jos treffeille pyytävä on mies, alkaa välittömästi hillitön METOO-huuto.

Älä yritä iskeä naisia, joilla on pyöreät feikkirillit, lehmänkakan näköinen hiuslaite päässä, verhot vaatteina tai vale-saamelainen identiteetti, niin eipä tuollaista tapahdu. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on vaikea missään ryhmässä tutustua, ja etenkään työpaikalla, jota kautta varmaan moni vanhempi on tutustunut, koska meetoo.

Voi hyvänen aika näitä j ankuttajia. Mä oon se, jota pulsu tuli iskemään.

Sanoi:"Ootpas koreen näköinen nainen. Lähekkö mulle emännäksi?" Nauroin ja sanoin että sori, mulla on poikaystävä jo. Pulsu vastasi "No niin mä aattelinkin!" ja nauroi myös.

En pahoittanut mieltäni tästä.

Kysymys kuuluu: Miten hemmetin rumalla ja sek sistisellä tavalla ajattelet että naisia isketään jos tuloksena on metoo??

Nykyinen mieheni tuli kysymään kaupan parkkiksella lähdenkö kahville. Olin niin hämmentynyt että sanoin joo.

Nyt 3v yhdessä. Miksi ihmeessä ei voisi löytää? Rohkeasti kysymään vaikka sinne kahville!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on harhainen legenda, joka uppoaa samaan kastiin sen ajatuksen kanssa, että työtä saa kun vain ottaa. En ole ikinä kuullut, että kukaan todellisuudessa löytäisi puolisoa bussipysäkiltä, kaupasta tai harrastuksista. Näissähän on se, ettei puolisoa olla lainkaan hakemassa tämänkaltaisista tilanteista. Yksipuolisia ihastuksia löytyy toki ihan mistä vain ja se on täysin normaalia.

No mistä ovat tuttavasi löytäneet puolisonsa?

Yhteisten ystävien kautta, koulusta, työpaikalta ja yöelämästä. Yksikään ei ole löytänyt edes seurustelukumppania mistään lähikaupasta tai paikallisjunasta vaan jokaisella on ollut tulevaan puolisoonsa jo valmiiksi jonkinlainen yhteys ja yhdistävä tekijä samankaltaisten ihmisten ja/tai kiinnostuksen kohteen kautta.

Ja kyllä silloinkin tarjolla on myös niitä vääriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on harhainen legenda, joka uppoaa samaan kastiin sen ajatuksen kanssa, että työtä saa kun vain ottaa. En ole ikinä kuullut, että kukaan todellisuudessa löytäisi puolisoa bussipysäkiltä, kaupasta tai harrastuksista. Näissähän on se, ettei puolisoa olla lainkaan hakemassa tämänkaltaisista tilanteista. Yksipuolisia ihastuksia löytyy toki ihan mistä vain ja se on täysin normaalia.

Näinhän seon. Jos SINULLE ei ole näin käynyt, niin kenelekkään muullekkaan ei ole voinut käydä.

No kyllähän minä ymmärrän sen, että jollekin näin on voinut käydä, mutta ettäkö kaikki voivat löytää jotenkin sattumalta vaan kumppanin, on ajatus joka ei toimi ja neuvona tosi ärsyttävä.

Jep. Tottakai kuka vaan voi olla se joku jolle vastaisuudessa käy samoin, mutta ei se todennäköistä siitä tee.

Siksi on älytöntä julistaa kuinka kumppanin voi helposti löytää vaikka bussipysäkiltä koska harvempi sitä sieltä kuitenkaan löytää. Muuten kai sinkut parveilisi bussipysäkeillä baarien ja pannukakkujen sijaan ;-)

Koska se on mahdollista. Oman mieheni löysin roskienvientireissulla. Olin ollut psykiatrisessa hoidossa vuoden ja palailemassa normaaliin elämään. Siis tuollaisessa tilanteessa löysin kumppanin. Nuppi oli ollut ihan sekaisin ja kärsin silloin vielä pelkotiloista enkä ollut täysin tasapainossa ja silti tämä jostakin putkahtanut random ihminen ei juossut karkuun. Kaikki on siis mahdollista tässä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Se löytyy silloin kun on jo sinut itsensä kanssa, eikä etsi ja tarvi toista erityisesti. Vaikea selittää näille suhdemetsästäjille...

Jaa, en minä vaan ole löytänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on harhainen legenda, joka uppoaa samaan kastiin sen ajatuksen kanssa, että työtä saa kun vain ottaa. En ole ikinä kuullut, että kukaan todellisuudessa löytäisi puolisoa bussipysäkiltä, kaupasta tai harrastuksista. Näissähän on se, ettei puolisoa olla lainkaan hakemassa tämänkaltaisista tilanteista. Yksipuolisia ihastuksia löytyy toki ihan mistä vain ja se on täysin normaalia.

Näinhän seon. Jos SINULLE ei ole näin käynyt, niin kenelekkään muullekkaan ei ole voinut käydä.

No kyllähän minä ymmärrän sen, että jollekin näin on voinut käydä, mutta ettäkö kaikki voivat löytää jotenkin sattumalta vaan kumppanin, on ajatus joka ei toimi ja neuvona tosi ärsyttävä.

Jep. Tottakai kuka vaan voi olla se joku jolle vastaisuudessa käy samoin, mutta ei se todennäköistä siitä tee.

Siksi on älytöntä julistaa kuinka kumppanin voi helposti löytää vaikka bussipysäkiltä koska harvempi sitä sieltä kuitenkaan löytää. Muuten kai sinkut parveilisi bussipysäkeillä baarien ja pannukakkujen sijaan ;-)

No, joukkoliikennettä käyttävät - pääkaupunkiseutua lukuunottamatta - autottomat taloudet, joista enin osa "pakosta" ts. pienet tulot eivät riitä autoiluun. Tähän joukkoon kuuluvat opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, yksinhuoltajat ja myös joukko työssäkäyviä hyvätuloisiakin naiset, 2x enemmän kuin työssäkäyvät hyvätuloiset miehet, jotka puolestaan ajelevat omilla autoillaan. Bussipysäkin deittipooli on painottunut pienituloisiin ja vähempiosaisiin. Hyvätuloiset työssäkäyvät miehet ja naiset eivät kohtaa bussipysäkillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen joka hokee kaikkia muitakin ulkoa opeteltuja latteuksia kuten, että se oikea osuu kohdalle kun sitä lakkaa odottamasta ja etsimästä. Ja että se oikea löytyy vielä jonain päivänä kunhan vaan aika on oikea ja on sinut itsensä kanssa.

Yleensä tällaisten hokija on itse pskassa parisuhteessa koska muistaa myös aina kertoa että kyllä sinkkuelämä sellaisen voittaa vaikka tuo pitäisi muistaa kertoa vain sille omalle peilikuvalle.

Pessimistillä on huomattavasti vaikeampi löytää kumppania kuin optimistilla.

Tämä on totta. Lauseesi ei silti liity edelliseen kommenttiin yhtään mitenkään.

Realismi ja tosiasioiden tunnistaminen/tunnustaminen ei ole yhtä kuin pessimismi.

Esim. minä olen ikuinen optimisti, uskon 'mahdottomiinkin' asioihin, silti olen samaa mieltä tuon aiemman kommentoijan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Voihan kumppanin löytää vaikka yleisestä vessasta ja se, kenelle niin on käynyt, voi hyvin sanoa, että sillä tavalla löytää kumppanin helposti.

Glory hole voi tosiaan toimia joillakin!

Vierailija kirjoitti:

Tuurillahan se sopiva löytyy.

Jollain käy tuuri siellä kaupassa, jollain harrastusryhmässä ja jollain lenkkipolulla.

Useimmiten varmaan jostakin deittisovelluksesta tai baarista. Joillakin ei käy sitä tuuri ollenkaan ja joku vielä odottelee.

Mutta ajattelisin että harrastusryhmästä voisi hyvin löytyä puoliso jos ryhmä/harrastus on sellainen että on paljon vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Sellainen ryhmä jossa vaan käydään ja porukkakin saattaa vaihtua joka kerta eikä kenellekään tarvitse jutella niin silloin voi olla vaikeaa.

Hmm. Löytyisköhän Tuurin kyläkaupasta vaikka. Ihan tuurilla.

Suurin osa ei löydä edes Tuurin kyläkaupasta ketään, koska olettaa, ettei sieltä kuitenkaan voisi löytyä ketään. Entäs jos vaihdat näkökulmaa ja ajattelet, että hengailen täällä koko viikonlopun ja katson, törmäisinkö yhteenkään kiinnostavaan tyyppiin. 

Itse olen kiinnostunut nuohoojasta, lähetistä, naapurista jne. Miksei arjessa voisi tulla vastaan kiinnostavia tyyppejä? 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on vaikea missään ryhmässä tutustua, ja etenkään työpaikalla, jota kautta varmaan moni vanhempi on tutustunut, koska meetoo.

Miksi ihmeessä yo. kommenttia on vain alapeukutettu?!

Tuohan on ihan totta. Häirinnän pelossa miehet eivät enää halua ("uskalla") sanoa tuntemattomille naisille yhtään mitään. Kun kuulemma naiset eivät tykkää siitä, että heitä lähestytään yllättäen arjessa. Miehellä täytyy olla joku oikea asia, miksi puhuttelisi naista. Joten ovat lopettaneet täysin vilkuilunkin.

Toisaalta, en kaipaa niitä aikoja, kun miehet tuijottivat tai viheltelivät perään. Nyt niin tekee korkeintaan muista kulttuureista tulleet. (Minut ikä on jo tehnyt näkymättömäksi, en puhu siis itsestäni.)

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset joille puoliso on vaan tupsahtanut elämään pistämättä itse tikkua ristiin. Nämä sitten kuvittelee että kaikilla käy samanlainen tuuri vaikka bussipysäkillä.

Suurimmalla osalla noin se kuitenkin menee, pois lukien deittipalstalla tutustuneet. Se "tupsahtaminen elämään" tarkoittaa sitä, että kumpikin sattuu hakemaan ja pääsemään samaan opiskelupaikkaan tai sattuu opiskelemaan samaa alaa ollen samoilla luennoilla, tai kumpikin päätyy samaan työpaikkaan, tai tutustutaan sattumalta yhteisen kaverin järjestämissä bileissä.

Itse olen tavannut kaksi aiempaa kumppania netissä, kaikki muut on tavattu opiskelun, työn tai harrastuksen parissa.

Noihin bussipysäkkitapaamisiin en usko - lienevät niin harvinaisia, ettei niitä kannata edes mainita mahdollisiksi paikoiksi löytää kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ei löydä edes Tuurin kyläkaupasta ketään, koska olettaa, ettei sieltä kuitenkaan voisi löytyä ketään. Entäs jos vaihdat näkökulmaa ja ajattelet, että hengailen täällä koko viikonlopun ja katson, törmäisinkö yhteenkään kiinnostavaan tyyppiin. 

Itse olen kiinnostunut nuohoojasta, lähetistä, naapurista jne. Miksei arjessa voisi tulla vastaan kiinnostavia tyyppejä? 

No robotiikan ja muinaisassyrilogian tuplamaisterina en koe yhteyttä nuohoojaan, lähettiin enkä siwan kassaan.