Millainen ihminen sanoo, että kumppanin voi helposti löytää arjessa, vaikka harrastuksista tai bussipysäkiltä?
Siis nämä neuvojat, että kyllä sopiva löytyy kun vaan pitää silmät auki.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on harhainen legenda, joka uppoaa samaan kastiin sen ajatuksen kanssa, että työtä saa kun vain ottaa. En ole ikinä kuullut, että kukaan todellisuudessa löytäisi puolisoa bussipysäkiltä, kaupasta tai harrastuksista. Näissähän on se, ettei puolisoa olla lainkaan hakemassa tämänkaltaisista tilanteista. Yksipuolisia ihastuksia löytyy toki ihan mistä vain ja se on täysin normaalia.
Näinhän seon. Jos SINULLE ei ole näin käynyt, niin kenelekkään muullekkaan ei ole voinut käydä.
No kyllähän minä ymmärrän sen, että jollekin näin on voinut käydä, mutta ettäkö kaikki voivat löytää jotenkin sattumalta vaan kumppanin, on ajatus joka ei toimi ja neuvona tosi ärsyttävä.
Jep. Tottakai kuka vaan voi olla se joku jolle vastaisuudessa käy samoin, mutta ei se todennäköistä siitä tee.
Siksi on älytöntä julistaa kuinka kumppanin voi helposti löytää vaikka bussipysäkiltä koska harvempi sitä sieltä kuitenkaan löytää. Muuten kai sinkut parveilisi bussipysäkeillä baarien ja pannukakkujen sijaan ;-)
No, joukkoliikennettä käyttävät - pääkaupunkiseutua lukuunottamatta - autottomat taloudet, joista enin osa "pakosta" ts. pienet tulot eivät riitä autoiluun. Tähän joukkoon kuuluvat opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, yksinhuoltajat ja myös joukko työssäkäyviä hyvätuloisiakin naiset, 2x enemmän kuin työssäkäyvät hyvätuloiset miehet, jotka puolestaan ajelevat omilla autoillaan. Bussipysäkin deittipooli on painottunut pienituloisiin ja vähempiosaisiin. Hyvätuloiset työssäkäyvät miehet ja naiset eivät kohtaa bussipysäkillä.
Et kuulosta itse pääkaupunkiseudulla asuvalta. Helsingissä joukkoliikennettä käyttävät todellakin kaikki ihmisryhmät, ei se ole mikään "köyhien" liikenneväline. Helsingissä syy autottomuuteen ei todellakaan ole edes usein se, että ei ole varaa autoon. En itse ymmärrä tuollaista ajattelua ollenkaan, että auton ostaminen on joku itsestäänselvyys, ja vain vaikea köyhyys voi olla syynä siihen, ettei ihminen kulje joka paikkaan omalla autolla. Omituista ajattelua!
Ja ei pääkaupunkiseudun joukkoliikenne todellakaan ole hyvä paikka etsiä deittailuseuraa. Suurin osa ei ole kiinnostunut juttelemaan tuntemattomille, tai jos joku jutteleekin, niin ihan muutaman lauseen kohteliaisuudesta, mutta en lähtisi Helsingin busseihin iskutarkoituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Ruma ankanpoikanen kirjoitti:
Kauniit naiset, joilla on ollut runsaasti vientiä jopa arjen keskellä.
Niin, itsellenikin tulee mieleen kauniit ja sosiaaliset naiset. Sellaiset, joille tosiaan tulee treffipyyntöjä vaikka bussipysäkillä. Eivätkä tajua, että ei kaikille tule :D
En usko, että kyse on ulkonäön esteettisyydestä tai sosiaalisuuden asteesta kyse, vaan ennemminkin tietynlaisesta helposti lähestyttävyydestä. Olen keskivertoa rumempi ja ujompi nainen, mutta olen saanut treffipyyntöjä ruokakaupan leipähyllyllä, bussipysäkillä jne. Olen vielä keskivertoa pidempikin, joka av:lta lukemani mukaan tarkoittaa korstomaisuutta, miesmäisyyttä yms. :D
Sanotaan nyt näin, että miehen voi ruokakaupassa löytää, jos on tulossa balettitreeneistä iho hehkuen ja suortuvat eteerisesti nutturalta karkaillen (se yksi, joka bongattiin kaupasta). Mutta tuskin löytyy, jos on tulossa vesijumpasta nassu punoittaen ja lättäinen tukka naamalla märkänä roikkuen.
Mä löysin kaupasta ja viikon päästä mies muutti mun luo.
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan nyt näin, että miehen voi ruokakaupassa löytää, jos on tulossa balettitreeneistä iho hehkuen ja suortuvat eteerisesti nutturalta karkaillen (se yksi, joka bongattiin kaupasta). Mutta tuskin löytyy, jos on tulossa vesijumpasta nassu punoittaen ja lättäinen tukka naamalla märkänä roikkuen.
No muhun kyllä on ihastuttu, vaikka olen kulkenut tuolla ulkona meikittä pipo päässä toppatakissa ja toppahousuissa enkä mitenkään eteerisenä keijuna.
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä kyllä löytää, mutta se saaminen onkin sitten täysin toinen juttu! Eihän sitä tartte kuin ovesta ulos lähteä, niin kartsalla dallaillessa vastaan tulee montakin sopivan näköitä kumppaniehdokasta. Toinen, ja työläämpi osuus, on sitten saada niistä saman peiton alle, tai edes samaan huusholliin ihailtavaksi!
Olen ymmärtänyt että nämä harrastuksia ehdottavat tarkoittavat sillä ihmisiin tutustumista, ei katselua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan nyt näin, että miehen voi ruokakaupassa löytää, jos on tulossa balettitreeneistä iho hehkuen ja suortuvat eteerisesti nutturalta karkaillen (se yksi, joka bongattiin kaupasta). Mutta tuskin löytyy, jos on tulossa vesijumpasta nassu punoittaen ja lättäinen tukka naamalla märkänä roikkuen.
No muhun kyllä on ihastuttu, vaikka olen kulkenut tuolla ulkona meikittä pipo päässä toppatakissa ja toppahousuissa enkä mitenkään eteerisenä keijuna.
Tarkennus: ihastuiko joku sinuun, vaikka olit tuntematon ja vain näki sinut kävelemässä ulkona? Vai tarkoitatko sitä, että joku ihastui sinuun, vaikka olet kulkenut ulkona pipo päässä toppavaatteissa ilman meikkiä? Nämähän ovat kaksi eri asiaa. Jälkimmäisessä varmaan on kuitenkin jonkin verran edes tunnettu.
Mistä sitten kumppanin löytää ne jotka ei omasta arjestaan?
Helpommin se harrastuspiireistä löytyy kuin vaikka baarista. Koska baarissa on kaikenlaisia ihmisiä, ja saman asian harrastajat ovat todennäköisemmin jotenkin samanlaisia, samoista asioista pitäviä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten kumppanin löytää ne jotka ei omasta arjestaan?
Ei löydykään.
Nettideittejä olen käyttänyt 20 vuotta. Sieltä ei ole löytynyt mitään treffi- ja lyhytaikaista tapailua kummempaa. Luulisi, että verkossa olisi ihmisiä laidasta laitaan, mutta ei näköjään ole. Tai sitten kriteerit nousevat siellä, eli haetaan utopiaa. Minuun ottavat yhteyttä paapat ja elämämkoululaiset. Ei kohtaa toiveet, ei.
En ole yhteenkään mieheen tutustunut livenä mutta naisten kanssa ystävystyn melko helposti.
N24
Yhden kumppanin löysin bussista, toisen bussipysäkiltä ja kolmannen työpaikalta.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sitten kumppanin löytää ne jotka ei omasta arjestaan?
No vaikka netistä, deittipalstalta.
Vierailija kirjoitti:
Se löytyy silloin kun on jo sinut itsensä kanssa, eikä etsi ja tarvi toista erityisesti. Vaikea selittää näille suhdemetsästäjille...
Outo ohje. Elämässä ei saa muitakaan asioita, ellei niitä tavoittele. Saatko työpaikkaa tai opiskelupaikkaa odottelemalla ja olemalla tyytyväisenä itseksesi? Et. Sinun pitää lähestyä paikkoja ja kertoa millainen tyyppi olet. Yleensä monta kertaa.
Oman mieheni tapasin harrastuksen kautta.
Exän tapasin lenkkipolulla ja se suhde kesti n.14v.
Ja olen ihan tavallisen näköinen rillipäinen pullukka. Eli en mikään kaunotar jolle satelee siellä täällä treffikutsuja.
No jos menee sinne Tuurin kyläkauppaan viikonlopuksi pyörimään, niin mistä sitä voi tietää, onko joku täysin tuntematon random vastaantulija kiinnostava? Pitäisin tuollaista aika hakuammuntana, hyvin todennäköisesti ei löydä kumppania, jos haahuilee viikonlopun Tuurin kyläkaupassa katselemassa ihmisiä. Joo, jonkun ulkonäkö voi toki miellyttää itseä, mutta kuinka suurella todennäköisyydellä tämä toinen on samalla lailla kiinnostunut itsestä? Harva kiinnostuu vain siksi, että toinen tulee ulkonäön perusteella juttelemaan - ja täytyisihän sen lähestyjänkin sitten herättää vastapuolen kiinnostus. Vaikea uskoa, että parin ensimmäisen repliikin perusteella onnistuisi sanomaan mitään, mikä herättäisi tuntemattoman ihmisen mielenkiinnon, ja jos näin ei ole, ei ole muita mahdollisuuksia kuin että oma ulkonäkö olisi se kiinnostuksen herättäjä. Tosin epäilen vahvasti, koska jos ollaan siinä pisteessä, että pitää mennä viikonlopuksi Tuurin kyläkauppaan pyörimään kun ei meinaa löytää kumppania, ei voi ulkonäkö kovin suuri vetovoimatekijä olla.