Lue keskustelun säännöt.
Jos mies ei halua naimisiin, tarkoittaako se aina, että toinen ei ole "se oikea"?
20.11.2021 |
Avioliitto ei ollut minulle tärkeä koskaan, mutta mitä pidempään olemme olleet yhdessä, sitä järkevämmältä se on alkanut vaikuttaa. Siis nimenomaan juridisessa mielessä. Meillä on yhteinen asuntolaina, ei vielä lapsia, mutta kuului suunnitelmiin. Olisin ns. puilla paljailla, jos mies kuolisi ennen minua, koska olen pienempi tuloisempi. Minulla ei olisi varaa jäädä asumaan tähän yksin mitenkään, tosin tuskin haluaisinkaan. Mies ei kuitenkaan halua naimisiin, vaikka olen kertonut syyn miksi minulla mielipide on muuttunut ja suostuisin mielelläni avioehtoon. Ainoastaan sanoo, että naimisiin meno ei ole koskaan ollut tärkeää ja jos ero tulisi, hän ei halua jakaa ennen suhdettamme hankki aansa omaisuutta, vaikka takuulla tietää etten ole hänen mammonan perään. Eli enkö ole hänelle se oikea, kuten täältä saa aina lukea ? Suhde on muutoin täysi kymppi ellei tätä ehkä hivenen yllättävää ehdottomuutta lasketa. Ja ei, en ala kiristämään lapsen teolla, koska silloin naimisiin ei mentäisi oikeista syystä, vaan kiristämällä, ja sellainen ei kuulu tapoihini.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
erossa mies joutuu antamaan puolet omaisuudestaan naiselle. ei kukaan järkevä mies mene naimisiin tai hanki lapsia. avioehdolla ei ole merkitystä, jos nainen riitauttaa sen
Jos pelkkä ero on heti mielessä niin ei varmaan sitten kannatakkaan.
Siihen on tilastojen valossa sellainen 50% mahdollisuus ja ero tulee 80% kerroista naisen aloitteesta. Miesten on ihan hyvä olla realistisia tämän asian suhteen.
Olen eri, mutta tämän kaiken maailman red pill -roskan jankkaajien kanssa nyt ei kannata kenenkään olla minkäänlaisessa parisuhteessa. Ap varmaan vielä kuvittelee olevansa suhteessa normaalin miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on itsestään selvää että ennen parisuhdetta hankittu omaisuus pysyy omana eroonkin päädyttäessä. Voisin aivan hyvin kirjoittaa tällaisen sopimuksen, kun kerran laki vaatii sitä kirjoitettavaksi, vaikka tuon pitäisi olla itsestään selvä toimintatapa.
Tuntuisi melkein järkevämmältä että avioehto tehtäisiin toisinpäin, eli siis pitäisi erikseen paperilla vaatia että aiempi omaisuus tulee eron sattuessa jakaa 50/50. Ehkä jonkinlainen avioehto pitäisi olla pakollinen naimisiin mentäessä? Voisi olla vaikka kohdat 1-5 joihin pitäisi ottaa kantaa ennen avioliiton solmimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 aikuisen suhteessa, joilla omat rahat avio/avoliitolla ei ole niin väliä, mutta siinä vaiheessa, kun aletaan niitä lapsia saamaan tilanne on eri.
Asumisoikeus oli itselläni painavin syy toki rakkauden lisäksi mennä naimisiin.
Liian paljon nähnyt ikuisia avoliittolaisia, joista usein nainen onkin yks kaks kadulla laukkuineen, koska eihän hänellä jää puolison kuoltua oikeutta asua yhteisessä talossa.
Mun mielestä sillä on ihan helvetisti väliä onko naimisissa vai avoliitossa, jos on yhteinen asuntolaina ja/tai lapsia.
Tuli mieleen, että pystyykö testamentilla määräämään, että avoliitossa olleella olisi oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon? Tietysti jos asunto on velallinen, niin pankki haluaa omansa ja se on sitten kai pankista, velan määrästä ja tuloista kiinni onnistuuko vai ei... ja noh onhan syytinki, en tosin tiedä voiko sitä soveltaa tähän jos avoliiton toinen osapuoli kuolee.
Keskinäinen henkivakuutus + keskinäinen testamentti.
Jos toinen kuolee niin avopuoliso perii testamentilla sen mitä lasten lakiosasta jää ja henkivakuutusrahoilla saa taputeltua muut asiat kuntoon.
Paljon parempi lopputulos kuin mikään lapsien vuosikymmenien riesaksi jäävä "lesken asumisoikeus" ja lokitteleva leski.
Lapsille voi jättää perinnöksi rahaa asunnon sijasta. Vai meinaatko että kuollut vanhempi eläessään toivoi että lapsensa savustavat rakastamansa vaimon ulos kodistaan?
Lapset voi myös olla ottamatta perintöä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
erossa mies joutuu antamaan puolet omaisuudestaan naiselle. ei kukaan järkevä mies mene naimisiin tai hanki lapsia. avioehdolla ei ole merkitystä, jos nainen riitauttaa sen
Jos pelkkä ero on heti mielessä niin ei varmaan sitten kannatakkaan.
Siihen on tilastojen valossa sellainen 50% mahdollisuus ja ero tulee 80% kerroista naisen aloitteesta. Miesten on ihan hyvä olla realistisia tämän asian suhteen.
Ehkä joo, mutta mikään ei myöskään voi onnistua ja toimia omassakaan elämässä jos keskittyy vaan muiden erotilastoihin. Toki oma valinta.
Itseäni on kosittu 3sti (eri hlöt),joista toisella kerralla erehdyin vastaamaan myöntävästi(koska nuorena minullakin oli vielä se typerä keskivertoihmisen perus-unelma:ok-talo,lapset,oma yritys jne) ja kolmanteen kosintaan olen vastannut kieltävästi jo niin monta kertaa riittävän hyvillä perusteilla,ettei avioitumispyyntöjä enää tule,jollen niitä itse jostain syystä sitten esitä. Miksikö? Koska avioliitto jossa typeryyttäni ja sinisilmäisyyttäni nuorena olin, muuttui koko loppuelämäni vaurioittaneeksi helvetiksi välittömästi papin aamenen jälkeen. Avioliitto on ainakin itselleni lähinnä pelkkä juridinen taloussitoumus, ei mitään muuta ja todella vakava ongelmien aiheuttaja,jos ihminen ei itse tajua,mihin naimisiin mennessään lainsäädännöllisesti sitoutuu. Jokaiselle nuorelle tulisi koulussa olla pakolliset juridiikan oppikursssit. Kahden ihmisen väliseen rakkauteen ja toimivaan ihmissuhteeseen ei viranomaisia tarvita, vaikka joidenkin mielestä tetenkin sosiaalinen hyväksyntä ja se,miltä asiat näyttävät ulospäin,on kaikkein tärkeintä. Aito elinikäinen sitoutuminen ei kutenkaan katso siviilisäätyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut VAAN eivät koe avioliittoa tarpeellisena, ihan yksinkertaisesti.
Tää keskustelu aiheuttaa mulle ahdistusta.
Ollaan oltu miehen kanssa 8 vuotta yhdessä ja olen monesti sanonut, että haluaisin naimisiin. Vastaus on aina sama: ei usko avioliittoon, koska vanhempansa erosivat.
Tuntuu muutenkin kun eläisimme täysin erillisiä elämiä yhteisen katon alla. :(
En vaan saa repäistyä itseäni irti. Naimisiinmeno on suuri haaveeni. En halua mitään tuhansien eurojen prinsessahäitä tai sormuksia ja haluan myös avioehdon sillä mulla on omaisuutta enemmän kun miehellä. Haluan, että mies kosii. Mulla ei oo elämässä ollut paljon ilon ja onnen kokemuksia niin haluaisin, että edes sen saisin kokea....
Oon kysynyt monesti, että enkö ole se oikea vai mikä mättää. Mies suuttuu tästä joka kerta. Mutta kai se sitten on niin, vaikkei hän sitä myönnä. Olen monesti sanonut, että ei voi lähteä pois jos ei yhteinen tulevaisuus kiinnosta. Kyllä kuulemma kiinnostaa mutta avioliitto ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on niin monta kertaa nähty. Mies ei halua naimisiin, mutta sitten kun se oikea löytyy niin mies menee todella nopeasti sen naisen kanssa naimisiin. Eli kyllä minä pidän sitä naimisiinmenoa rakastamisen merkkinä, erityisesti miesten kohdalla. Naiset nyt voivat haluta naimisiin pinnallisemmista syistä, mutta miehet eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
erossa mies joutuu antamaan puolet omaisuudestaan naiselle. ei kukaan järkevä mies mene naimisiin tai hanki lapsia. avioehdolla ei ole merkitystä, jos nainen riitauttaa sen
Jos pelkkä ero on heti mielessä niin ei varmaan sitten kannatakkaan.
Kellään ei ole ero naimisiin mennessä, silti Suomessa yli puolet avioliitoista päätyy eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää keskustelu aiheuttaa mulle ahdistusta.
Ollaan oltu miehen kanssa 8 vuotta yhdessä ja olen monesti sanonut, että haluaisin naimisiin. Vastaus on aina sama: ei usko avioliittoon, koska vanhempansa erosivat.
Tuntuu muutenkin kun eläisimme täysin erillisiä elämiä yhteisen katon alla. :(
En vaan saa repäistyä itseäni irti. Naimisiinmeno on suuri haaveeni. En halua mitään tuhansien eurojen prinsessahäitä tai sormuksia ja haluan myös avioehdon sillä mulla on omaisuutta enemmän kun miehellä. Haluan, että mies kosii. Mulla ei oo elämässä ollut paljon ilon ja onnen kokemuksia niin haluaisin, että edes sen saisin kokea....
Oon kysynyt monesti, että enkö ole se oikea vai mikä mättää. Mies suuttuu tästä joka kerta. Mutta kai se sitten on niin, vaikkei hän sitä myönnä. Olen monesti sanonut, että ei voi lähteä pois jos ei yhteinen tulevaisuus kiinnosta. Kyllä kuulemma kiinnostaa mutta avioliitto ei...
Ainiin. Lisätään tähän nyt vielä, että kun minun ja mieheni suhde oli tuore, pitkäaikainen ihastukseni (joka oli ennen ollut varattu) pyysi mua ulos.
Silkasta lojaalisuudesta uutta suhdettani kohtaan kieltäydyin. Tämä ihatukseni meni juuri muutama viikko sitten naimisiin ja en voi olla miettimättä, että mitä olisi tapahtunut jos olisin vaan jättänyt tämän hetkisen mieheni vain heti ja lähtenyt treffeille. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
erossa mies joutuu antamaan puolet omaisuudestaan naiselle. ei kukaan järkevä mies mene naimisiin tai hanki lapsia. avioehdolla ei ole merkitystä, jos nainen riitauttaa sen
Jos pelkkä ero on heti mielessä niin ei varmaan sitten kannatakkaan.
Kellään ei ole ero naimisiin mennessä, silti Suomessa yli puolet avioliitoista päätyy eroon.
jep!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä voin todeta, että olen aina sanonut etten halua naimisiin. Sitten kun tapasin nykyiseni niin tiesin heti, että tää on mun elämäni nainen. Todellakin vein vihille. Nyt 10v naimisissa.
Että saattaa se jotain kertoa...Haluatko jakaa mistä/miten sen tiesit?
Tykkään jotenkin aina kuulla tälläisiä, tulee hyvä mieli ja herää myös toivo että niin tapahtuisi itsellekin :)Minulle tuollainen ajatusmaailma, jossa mies päättää viedä vihille, olisi kauhistus. Niin paljon kuin avokkiani rakastankin, niin minua hän ei veisi vihille.
Jaa, minulle se olisi unelmien täyttymys. Olettaen, että itsekin haluan ja homma toimii.
Avioliitosta on hyötyä vain erossa. Joten kannattaa miettiä kaksi kertaa kunnioitus ehdottaa naimisiin menemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin monta kertaa nähty. Mies ei halua naimisiin, mutta sitten kun se oikea löytyy niin mies menee todella nopeasti sen naisen kanssa naimisiin. Eli kyllä minä pidän sitä naimisiinmenoa rakastamisen merkkinä, erityisesti miesten kohdalla. Naiset nyt voivat haluta naimisiin pinnallisemmista syistä, mutta miehet eivät.
Meille kävi vähän näin. Olimme jo kolmikymppisiä ja kummallakin pitkä suhde takana. Avioliitto ei ollut käynyt mielessäkään aiemmin.
Naimisiin menimme 10 kuukauden päästä tapaamisestamme. Ihan tunnejuttu. Se vain tuntui siltä, että tästä ihmisestä ei pääse yli eikä ympäri. Avioliitossa olemme olleet 28 vuotta. Juridisia seikkoja emme osanneet edes miettiä silloin, kun rakkauden huumassa halusimme sitoutua toisiimme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä voin todeta, että olen aina sanonut etten halua naimisiin. Sitten kun tapasin nykyiseni niin tiesin heti, että tää on mun elämäni nainen. Todellakin vein vihille. Nyt 10v naimisissa.
Että saattaa se jotain kertoa...Haluatko jakaa mistä/miten sen tiesit?
Tykkään jotenkin aina kuulla tälläisiä, tulee hyvä mieli ja herää myös toivo että niin tapahtuisi itsellekin :)
Nainen oli (ja on edelleen) hauska, ihana, kaunis, tulee kaikkien kanssa toimeen. En tiedä tarkkaa syytä, mutta sytytti silloin niin, että en muistanut ikinä sanoneeni etten halua naimisiin.
Monet miehet ovat sitoutumiskammoisia. Ovat joko mammanpoikia tai sitten niitä, jotka kuvittelet, että joka nurkan takaa tulla tupsahtaan vieläkin parempi nainen, kunnes pääjää vetävän käteen eli ei vaimoalainkaan. Ja sitten on vielä niitä vastuunpakoilijoita, jotka kyllä halukkaasti alkavat asua naisen kanssa, mutta eivät kanna oikein mistään vastuuta. On niin mukava, kun on passari kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin monta kertaa nähty. Mies ei halua naimisiin, mutta sitten kun se oikea löytyy niin mies menee todella nopeasti sen naisen kanssa naimisiin. Eli kyllä minä pidän sitä naimisiinmenoa rakastamisen merkkinä, erityisesti miesten kohdalla. Naiset nyt voivat haluta naimisiin pinnallisemmista syistä, mutta miehet eivät.
Meille kävi vähän näin. Olimme jo kolmikymppisiä ja kummallakin pitkä suhde takana. Avioliitto ei ollut käynyt mielessäkään aiemmin.
Naimisiin menimme 10 kuukauden päästä tapaamisestamme. Ihan tunnejuttu. Se vain tuntui siltä, että tästä ihmisestä ei pääse yli eikä ympäri. Avioliitossa olemme olleet 28 vuotta. Juridisia seikkoja emme osanneet edes miettiä silloin, kun rakkauden huumassa halusimme sitoutua toisiimme.
Ihan samassa tilanteessa olisitte vaikka ette olisikaan menneet naimisiin.
Ei se rakkaus mihinkää muutu minkään paperin takia. Eroasia sitten jos oma pää ei kestä sitä että ei olla avioliitossa.
Mun kummit on ollu yhdessä 15- vuotiaasta asti, rakastavat toisiaan ja sen kyllä huomaa. Ei siihen avioliittoa tarvita jos haluaa toisensa kanssa loppuelämän olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
erossa mies joutuu antamaan puolet omaisuudestaan naiselle. ei kukaan järkevä mies mene naimisiin tai hanki lapsia. avioehdolla ei ole merkitystä, jos nainen riitauttaa sen
Jos pelkkä ero on heti mielessä niin ei varmaan sitten kannatakkaan.
Siihen on tilastojen valossa sellainen 50% mahdollisuus ja ero tulee 80% kerroista naisen aloitteesta. Miesten on ihan hyvä olla realistisia tämän asian suhteen.
Olen eri, mutta tämän kaiken maailman red pill -roskan jankkaajien kanssa nyt ei kannata kenenkään olla minkäänlaisessa parisuhteessa. Ap varmaan vielä kuvittelee olevansa suhteessa normaalin miehen kanssa.
Kenen kanssa ovatsuhteessa ne miehet, joista naiset eroavat? Sinänsä uskomatonta, että miehet epäröivät mennä naimisiin kun 50% todennäköisyydellä nainen eroaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi pitää mennä naimisiin. Ollaan oltu 13v yhdessä, ihan hyvä näin, ei tarvita mitään todistusta suhteestamme.
Ei sillä olekaan merkitystä yleensä suhteessa, vaan sitten, kun suhde päättyy ja sehän päättyy tavalla tai toisella.
Toisaalta elinaikanakin merkitys on sillä, että avopuoliso ei ole virallinen lähiomainen. Periaatteessa vieras ihminen lain silmissä.
Höpö höpö. Nykyään avoliitossa on, varsinkin on yhteisiä lapsia, samat edut kuin avioliitossa.
Ainoastaan miehen sukunimeä ei saa.
Siihen on tilastojen valossa sellainen 50% mahdollisuus ja ero tulee 80% kerroista naisen aloitteesta. Miesten on ihan hyvä olla realistisia tämän asian suhteen.