Lue keskustelun säännöt.
Jos mies ei halua naimisiin, tarkoittaako se aina, että toinen ei ole "se oikea"?
20.11.2021 |
Avioliitto ei ollut minulle tärkeä koskaan, mutta mitä pidempään olemme olleet yhdessä, sitä järkevämmältä se on alkanut vaikuttaa. Siis nimenomaan juridisessa mielessä. Meillä on yhteinen asuntolaina, ei vielä lapsia, mutta kuului suunnitelmiin. Olisin ns. puilla paljailla, jos mies kuolisi ennen minua, koska olen pienempi tuloisempi. Minulla ei olisi varaa jäädä asumaan tähän yksin mitenkään, tosin tuskin haluaisinkaan. Mies ei kuitenkaan halua naimisiin, vaikka olen kertonut syyn miksi minulla mielipide on muuttunut ja suostuisin mielelläni avioehtoon. Ainoastaan sanoo, että naimisiin meno ei ole koskaan ollut tärkeää ja jos ero tulisi, hän ei halua jakaa ennen suhdettamme hankki aansa omaisuutta, vaikka takuulla tietää etten ole hänen mammonan perään. Eli enkö ole hänelle se oikea, kuten täältä saa aina lukea ? Suhde on muutoin täysi kymppi ellei tätä ehkä hivenen yllättävää ehdottomuutta lasketa. Ja ei, en ala kiristämään lapsen teolla, koska silloin naimisiin ei mentäisi oikeista syystä, vaan kiristämällä, ja sellainen ei kuulu tapoihini.
Kommentit (91)
Avioliitottomuus on myös juridinen päätös. Näin varmistetaan että puoliso ei ole saamassa mitään omaisuudesta, vaan se menee lapsille tai testamentilla jonku muun hyväksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto ei nykyään poikkea paljonkaan avioliitosta juridisesti. Tietenkään perimisoikeutta ei synny.
Mikä ei poikkea? Oikeus puoleen yhteenlasketusta omaissuudesta ja oikeus yhteiseen kotiin ovat avioliiton merkittävimmät juridiset edut.
Ero avoliitoon on merkittävä. Avoliityto ei taas merkittävästi poikkea kaverisuhteeststa, jossa siis ei ole mitään juridisia vaikutuksia.
Juridisesti siis on merkitystä, mutta moraalisesti tai sosiaalisesti avoliitto ei nykyään juuri poikkea avioliitosta.
2 aikuisen suhteessa, joilla omat rahat avio/avoliitolla ei ole niin väliä, mutta siinä vaiheessa, kun aletaan niitä lapsia saamaan tilanne on eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto ei nykyään poikkea paljonkaan avioliitosta juridisesti. Tietenkään perimisoikeutta ei synny.
Höps. Avoliitossa puolison kuollessa lentää pihalle kämpästä kuin leppäkeihäs, ei jää mitään lesken asumisoikeutta. Ei vaikka olisi yhteinen lapsi.
Ei sellaisia oikeuksia kuulu ollakaan muiden kuin lompakkoloisten mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto ei nykyään poikkea paljonkaan avioliitosta juridisesti. Tietenkään perimisoikeutta ei synny.
Mikä ei poikkea? Oikeus puoleen yhteenlasketusta omaissuudesta ja oikeus yhteiseen kotiin ovat avioliiton merkittävimmät juridiset edut.
Ero avoliitoon on merkittävä. Avoliityto ei taas merkittävästi poikkea kaverisuhteeststa, jossa siis ei ole mitään juridisia vaikutuksia.
Juridisesti siis on merkitystä, mutta moraalisesti tai sosiaalisesti avoliitto ei nykyään juuri poikkea avioliitosta.
Jep.
Oikeus eron jälkeen puoleen on, mutta ei puolikasta saa automaattisesti, vaan se pitää vaatia kohtuullisessa ajassa. Toisekseen ei kaikki ihmiset halua eron jälkeen "omaa" puolikastaan! ja mikä ihme siinä on, kun ihmiset unohtaa avioehdon kokonaan. Tekee sen niin ei tarvitse tapella eron jälkeen. Kukaan ei ihmettele Räikkösen ja muijan tiukkaa ja tarkkaa avioehtoa, mutta sitten unohtavat itse tehdä sen.
Liikaa dramatisoitu ja kerrottu kauhutarinoilla naimisiinmenoa. Ne jää ihmisten mieleen toisin kuin onnistuneet ja hyvät avioliitot mikä on surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2 aikuisen suhteessa, joilla omat rahat avio/avoliitolla ei ole niin väliä, mutta siinä vaiheessa, kun aletaan niitä lapsia saamaan tilanne on eri.
Haluatko kertoa millä tavalla eri kun on lapset mukana?
Olemme avomiehen kanssa olleet 15 vuotta avoliitossa ja meillä on 1 yhteinen alle vuoden ikäinen lapsi. Naimisiinmeno on aina välillä käynyt keskustelussa mutta kumpikaan ei ole siitä hirveästi innostunut. Meillä on testamentti toisen kuoleman varalle.
Vierailija kirjoitti:
2 aikuisen suhteessa, joilla omat rahat avio/avoliitolla ei ole niin väliä, mutta siinä vaiheessa, kun aletaan niitä lapsia saamaan tilanne on eri.
Asumisoikeus oli itselläni painavin syy toki rakkauden lisäksi mennä naimisiin.
Liian paljon nähnyt ikuisia avoliittolaisia, joista usein nainen onkin yks kaks kadulla laukkuineen, koska eihän hänellä jää puolison kuoltua oikeutta asua yhteisessä talossa.
Mun mielestä sillä on ihan helvetisti väliä onko naimisissa vai avoliitossa, jos on yhteinen asuntolaina ja/tai lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitoutumiskammoinen, ja voisin kuvitella ettei näe teitä yhdessä enää vuosien päästä. Itselle naimisiinmeno tarkoittaa sitä että on lupautunut olemaan loppuelämän toisen rinnalla rakastaen. Itse olin pitkään miehen kanssa joka ei halunnut naimisiin. Piti sitä turhana. No lopulta erottiin ja näin jälkikäteen ajateltuna hyvä ettei menty naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
En tekisi moisen kansaa lapsia
Jos haluaa lapsen/lapsia, miksei niitä voi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko testamentti auttaa tuossa tilanteessa sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 aikuisen suhteessa, joilla omat rahat avio/avoliitolla ei ole niin väliä, mutta siinä vaiheessa, kun aletaan niitä lapsia saamaan tilanne on eri.
Asumisoikeus oli itselläni painavin syy toki rakkauden lisäksi mennä naimisiin.
Liian paljon nähnyt ikuisia avoliittolaisia, joista usein nainen onkin yks kaks kadulla laukkuineen, koska eihän hänellä jää puolison kuoltua oikeutta asua yhteisessä talossa.
Mun mielestä sillä on ihan helvetisti väliä onko naimisissa vai avoliitossa, jos on yhteinen asuntolaina ja/tai lapsia.
Tuli mieleen, että pystyykö testamentilla määräämään, että avoliitossa olleella olisi oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon? Tietysti jos asunto on velallinen, niin pankki haluaa omansa ja se on sitten kai pankista, velan määrästä ja tuloista kiinni onnistuuko vai ei... ja noh onhan syytinki, en tosin tiedä voiko sitä soveltaa tähän jos avoliiton toinen osapuoli kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kokemusasiantuntijana sanon, että kyllä se sitä tarkoittaa.
Et ole se oikea. Itsekin seurustelen ihan kivan naisen kanssa, mutta ei kyllä ole sellainen jonka todella haluan ja ihan oikeasti rakastaisin. Eli tässä vain eletään elämää päivä kerralla, ja jos joku päivä kohtaan sen oikean, niin lentää nykyinen nainen pihalle kuin leppäkeihäs ja sitten menen naimisiin tosirakkauteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole se oikea. Itsekin seurustelen ihan kivan naisen kanssa, mutta ei kyllä ole sellainen jonka todella haluan ja ihan oikeasti rakastaisin. Eli tässä vain eletään elämää päivä kerralla, ja jos joku päivä kohtaan sen oikean, niin lentää nykyinen nainen pihalle kuin leppäkeihäs ja sitten menen naimisiin tosirakkauteni kanssa.
tää on kyllä kamalaa toista kohtaan :(
Vierailija kirjoitti:
Et ole se oikea. Itsekin seurustelen ihan kivan naisen kanssa, mutta ei kyllä ole sellainen jonka todella haluan ja ihan oikeasti rakastaisin. Eli tässä vain eletään elämää päivä kerralla, ja jos joku päivä kohtaan sen oikean, niin lentää nykyinen nainen pihalle kuin leppäkeihäs ja sitten menen naimisiin tosirakkauteni kanssa.
Kuka tuollaisen kuspään mielipiteestä välittää?
Itse olen ollut naiseni kanssa 20 vuotta, naimisiinmenosta puhuimme joskus alussa mutta se sitten vaan jäi.
Olemme onnellisia, omillaan toimeentulevia ja en kyllä ole häntä jättämässä ikinä.
Toivon että nykyisen kumppanisi silmät aukenee ja jäät yksin, tosin kirjoituksesi vaikuttaa jonkun katkeran naisen kirjoitukselta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto ei nykyään poikkea paljonkaan avioliitosta juridisesti. Tietenkään perimisoikeutta ei synny.
Höps. Avoliitossa puolison kuollessa lentää pihalle kämpästä kuin leppäkeihäs, ei jää mitään lesken asumisoikeutta. Ei vaikka olisi yhteinen lapsi.
Oletetaan, että vainaja omistaa asunnon. Vainajalla on yksi alaikäinen lapsi, avopuoliso. Lapsiko jää siihen asuntoon ainoana perillisenä ja leski lentää pihalle?
Mies ei vaan halua naimisiin. Olet aikuinen nainen, joten kyllä sun pitäisi pärjätä yksinkin, jos ukkos sattuisi kuolla kupsahtamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 aikuisen suhteessa, joilla omat rahat avio/avoliitolla ei ole niin väliä, mutta siinä vaiheessa, kun aletaan niitä lapsia saamaan tilanne on eri.
Asumisoikeus oli itselläni painavin syy toki rakkauden lisäksi mennä naimisiin.
Liian paljon nähnyt ikuisia avoliittolaisia, joista usein nainen onkin yks kaks kadulla laukkuineen, koska eihän hänellä jää puolison kuoltua oikeutta asua yhteisessä talossa.
Mun mielestä sillä on ihan helvetisti väliä onko naimisissa vai avoliitossa, jos on yhteinen asuntolaina ja/tai lapsia.
Tuli mieleen, että pystyykö testamentilla määräämään, että avoliitossa olleella olisi oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon? Tietysti jos asunto on velallinen, niin pankki haluaa omansa ja se on sitten kai pankista, velan määrästä ja tuloista kiinni onnistuuko vai ei... ja noh onhan syytinki, en tosin tiedä voiko sitä soveltaa tähän jos avoliiton toinen osapuoli kuolee.
Keskinäinen henkivakuutus + keskinäinen testamentti.
Jos toinen kuolee niin avopuoliso perii testamentilla sen mitä lasten lakiosasta jää ja henkivakuutusrahoilla saa taputeltua muut asiat kuntoon.
Paljon parempi lopputulos kuin mikään lapsien vuosikymmenien riesaksi jäävä "lesken asumisoikeus" ja lokitteleva leski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto ei nykyään poikkea paljonkaan avioliitosta juridisesti. Tietenkään perimisoikeutta ei synny.
Höps. Avoliitossa puolison kuollessa lentää pihalle kämpästä kuin leppäkeihäs, ei jää mitään lesken asumisoikeutta. Ei vaikka olisi yhteinen lapsi.
Oletetaan, että vainaja omistaa asunnon. Vainajalla on yksi alaikäinen lapsi, avopuoliso. Lapsiko jää siihen asuntoon ainoana perillisenä ja leski lentää pihalle?
Juridisesti ei ole olemassa mitään leskeä. Lapsi perii ainoana perillisenä asunnon kokonaan, mutta ei se anna avopuolisolle oikeutta jäädä asumaan lapsen kanssa. Äidin pitäisi ostaa asunto kuolinpesältä/rintaperilliseltä saadakseen asumisoikeuden. Jos asunto on taas sitten velallinen, niin asunto menee myyntiin.
Jännä tää logiikka, saa aina ihmettelemään. Lapsia ollaan valmiita tekemään ja asuntolaina ollaan valmis ottamaan, mutta eih, naimisiin ei missään nimessä! Ja mikä näistä on kaikista helpoin perua, ilman , että tarvitsee halutessaan toista nähdä enää ikinä... naimisissa olo. Ja silti se on kaikista vaikeinta:)
Tällaista ehdottomuutta ei mun mielestä ennen ollut. Ei tarvitse edes kovin kauaa taaksepäin ajassa mennä, ihmiset pariutui ja meni naimisiin ihan luonnostaan.