Haluaisitko asua nyt aikuisena vanhassa lapsuudenkodissasi?

En kaipaa takaisin. Asuin Helsingin Töölössä, alueen yhdessä rumimmista taloista. Kerrostaloneliö, toisiksi alin kerros, matala huonekorkeus, pimeät huoneet, huonosti hyödynnetyt neliöt jnejne. Toisaalta, ei mulla olisikaan varaa ostaa noin 600ke asuntoa 😅. Olihan siellä paljon plussia (mm. huippusijainti, hyvät palvelut, hyvät ulkoilumaastot niin keskuspuistoon, Töölönlahdelle, Seurasaareen, Hietsuun jnejne), mutta jotenkin aikuisena olen halunnut erilaiseen ympäristöön. 

Oma asunto on ostettu Espoosta. Ihana rivari (, jossa samanverran neliöitä kuin lapsuudenkodissani), oma kiva piha, korkeat huoneet, isot ikkunat jne. Ja hintalappukin noin 200ke halvempi. Oon niin onnellinen nykyisessä. 

Muutin juuri kesällä lapsuudenkotiini, viihdyn hyvin. Kylpyhuone- ja saunaremontin teetin, ja kaikkea pientä olen itse nikkaroinut. Pihan laitoin kuntoon jo, ensi kesälle jäi vain viimeistelyä. Asuin tässä ensimmäisen kerran jo v. 1993 ollessani 4-vuotias.

Olen asunut koko ajan, reilusti yli 5kyt vuotta.

Missähän niistä. Olen muuttanut 0-15v niin monesti että ei oo lapsuuskotia. Yhteen muistamastani voisin muuttaa ,kaiketi se enää ei olisi hyväkuntoinen.

Lapsuudenkotini on mummonmökki korvessa, tupakeittiö ja kaksi pienenpientä huonetta, ei vesijohtoa eikä sisävessaa, yleiselle tielle 2 km, kauppaan 20 km. Joskus haaveilin, että asuisin siellä kokonaisen vuoden ja seuraisin vuodenaikojen vaihtumista, mutta 50 täytettyäni ajatus on alkanut tuntua aika vaivalloiselta, varsinkaan ulkohuussissa käyminen pakkasessa ja pilkkopimeässä ei houkuta.