Haluaisitko asua nyt aikuisena vanhassa lapsuudenkodissasi?

En muuttaisi. Kauhea paikka.

Haluaisin käydä, tuskin asua.

En missään tapauksessa.

Kodissa voisin asua, tosin kyllästyttäisi. Sillä paikkakunnalla en missään nimessä.

Vain unelmissani. Se on ollut maan tasalla jo 16v. Tilalla koko tontinkokoinen hieno talo. Isäni kasvatamaa orapihlaja aita jäljellä. Kuin Tontin rajana 1 kuusi ja 1koivu jäljellä. Pois isot koivut omenaa puut,vattu ja karviaspenaat.Tietysti myös 2 kaivoa. Historiani on kadonnut!Sen tunteneet ovat kuoleet aika lapsuuteni.

Todellakin haluaisin, mutta ei minulla olisi varaa niin isoon taloon (sijainti luonnon keskellä, muutama kilometri keskisuuren kaupungin keskustasta). Nyt asun ankeassa betonilähiössä pk-seudulla. Jotkut ikäiseni naapurit ovat asuneet ikänsä täällä. Olisi kamalaa, jos itse olisi elänyt lapsuutensa tällaisessa ankeassa ympäristössä.

En. Kodissa itsessään ei ole mitään vikaa, alle 20 vuotias omakotitalo, kolme kerrosta ja arvoalueella. Mutta sijaitsee Espoossa. En kestä sitä ruuhkan ja ihmisten määrää enää, varsinkin kun ihmisten määrä on lisääntynyt ja lisääntynyt lapsuusaikojeni jälkeen :D Asun mielummin maalla. 

Hauska ketju, piti ihan vilkaista etuovesta Espoon Kirkkojärven tarjonta. Samaan rahaan asuu Tampereella huomattavasti mukavammin, eli en kaipaa takaisin. Vanhempanikin ovat muuttaneet pois tuolta.

En todellakaan, pieni kerrostalo asunto huonomaineisessa lähiössä.

Vierailija kirjoitti:

Kodissa voisin asua, tosin kyllästyttäisi. Sillä paikkakunnalla en missään nimessä.

Välillä tulisi ehkä itkettyä ikävääkin.

Ei ole varaa siihen. Omistusasunto helsingissä.

Olisi aivan liian suuri mun tarpeisiin. Oli tilava rivitalo suurelle perheelle Helsingissä. En keksisi millään käyttöä niin monelle huoneelle.

En: 320 neliötä sähköllä lämmitettävää pinta-alaa kuolevassa periferiassa…. Ei kiitos

Tässä oottelen että vanhemmat muuttavat senioriasuntoon ja itse saisin ennakkoperintönä heidän omakotitalonsa, hyvin pidetty ja rempattu, kivalta alueelta. Maksaa voisin käyvän markkinahinnan jos olisi rahaa.

Meillä on lapsuudessa ollut omakotitalo mökkinä n 40 neliötä plus kylmä yläkerta sekä 3 muuta rakennusta 2000 neliön tontilla metsän ja pellon välissä päättyvän tien päässä 20 kilometriä turusta. Ulko vessa ja kaivovesi. Ostin tämän paikan suvulta 3vuotta sitten. Tontin hinnalla. Elän unelmaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän niistä kun muutettiin lapsuuteni aikana monta kertaa? Toisilla on lapsuudenkodit, minä en varmaan siinä mielessä ole sitten mistään kotoisin xD

Varuskuntalapsi? Eikö heille ole "koti" mikä varuskunta tahansa?

En ollut varuskuntalapsi, vanhemmat muuten vaan muuttivat melko usein. No yhdessä omakotitalossa asuttiin n. 9v, se on varmaan pisin aika jossa lapsuuteni aikana asuttiin. Ehkäpä sitä voisi sanoa "lapsuudenkodiksi", ainakin siitä paikasta tykkäsin eniten. Mutta sekin on ollut jo vuosikymmeniä toisten omistuksessa, ja varmaan uudistuksia tehty niin paljon ettei se olisi enää sama kuin silloin.

En haluaisi. Talo itsessään on kiva, mutta sijaitsee ahdasmielisessä tuppukylässä, johon en palaa mistään hinnasta.

Voisin periaatteessa asua, muttei hirveästi kiinnosta. Talo on yhä suvun hallussa, mikä on hyvä. Iso piha oli talon paras puoli, siellä olisi kyllä kiva ulkoiluttaa kissaa valjaissa.

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi. Talo itsessään on kiva, mutta sijaitsee ahdasmielisessä tuppukylässä, johon en palaa mistään hinnasta.

Sama. Ja vielä se, että lapsuudenkodissa tulisi ehkä muisteltua liikaa vanhoja, vaikka elämän kuuluu mennä eteenpäin. 

Haluaisin, se on edelleen aika hieno talo. Olisi aika friikkiä nukkua omassa lapsuuden huoneessa samalla paikalla kun ennen, näen siitä huoneesta niin paljon unia edelleen.