Haluaisitko asua nyt aikuisena vanhassa lapsuudenkodissasi?
Kommentit (45)
En halua muuttaa Tampereelle, vaikka kiva kaupunki onkin.
En, hyi. Haisee homeelta. Ympäristö on kyllä kiva.
Missähän niistä kun muutettiin lapsuuteni aikana monta kertaa? Toisilla on lapsuudenkodit, minä en varmaan siinä mielessä ole sitten mistään kotoisin xD
En, vaikka komea vanha hirsitalo onkin. Lämmitys ei enää onnistu muuten kuin kaasu- tai petrolilämmittimillä, ei sähköä eikä vesijohtoa. Vaatisi hirmuisen remontin, ennen kuin olisi asumiskunnossa, kun on yli puoli vuosisataa ollut vain kesäkäytössä.
Vierailija kirjoitti:
Missähän niistä kun muutettiin lapsuuteni aikana monta kertaa? Toisilla on lapsuudenkodit, minä en varmaan siinä mielessä ole sitten mistään kotoisin xD
Varuskuntalapsi? Eikö heille ole "koti" mikä varuskunta tahansa?
Tarkoitus olisi lunastaa tontti itselleni, mutta talon puran ja rakennan uuden. Niin paljon remonttia, että tulee halvemmaksi.
Mielelläni. Vanhemmillani oli aikoinaan 1950-luvulla varaa ostaa Arava-asunto Pohjois-Haagasta Helsingistä. Minulla ei ole varaa ostaa 280.000 hintaista asuntoa. Sen verran se nykyisin maksaisi.
Asun muualla kuin lapsuuteni kotikaupungissa. Asun pienessä kaupungissa väljästi kahden järven välissä ja on oma iso puutarhatontti. En valita.
En missään tapauksessa. Elementtikerrostalokämppä keskisuuressa, kuolevassa ja kuihtuvassa pikkukaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Missähän niistä kun muutettiin lapsuuteni aikana monta kertaa? Toisilla on lapsuudenkodit, minä en varmaan siinä mielessä ole sitten mistään kotoisin xD
Ei mullakaanole mitään lapsuuden kotia, eikä mun lapsilla. Liian paljon muuttamisia.
Meillä oli ihan ok rivarikolmio. Kyllä sellaisessa voisin asua, mutta hinta voisi olla tänä päivänä kova.
Jos vanhempani asuisivat vielä siellä, niin en muuttaisi mistään hinnasta.
En, rakensin oman ja olen senkin jo maksanut, näin on hyvä.
Asuttiin vuokrakolmiossa kaupungin vuokrakämpässä Oulussa. Voisin muuttaa siihen jos siellä olisi yhtä hyvä naapurihenki kuin silloin mutta tuskin on. Tuossa kämpässä asuin ensimmäiset 12v, sen jälkeen vuoden välein muutettu. Tuota pidän kuitenkin eniten lapsuudenkotina.
Talossa voisin hyvinkin asus. Markkinahintaa en pystyisi siitä maksamaan.
En haluaisi asua mutta pakon edessä jouduin eron jälkeen muuttamaan. Asunnon omistaa meidän sisarusten muodostama kuolinpesä ja ihan kamala 70-luvun kuuluuhan tämä on. Mut ei auta kun korona vei työt ja tuli ero juuri ennen koronan alkua ja lisäksi joudun maksamaan ex-miehen tekemiä velkoja. Sisarukset antavat mun asua tässä ilman mitään vuokrakustannuksia kunhan maksan vastikkeen ja sähköt ja muut akuutit kulut. Vastike on aika mitätön, hiukan alle 200 euroa enkä missään muualla voisi asua näin halvalla.
En. Vanhempani olivat pihejä, joten rakennettiin tee-se-itse-meiningillä ja remontoitiin vasta kun jokin oli jo rikki. Todennäköisesti on homeessa.
Asuimme kaupungin vuokra-asunnossa. Vanhempani asuvat siellä edelleen. En haluaisi samaan taloon, mutta samalle alueelle kyllä.
Olisi ollut mahdollisuus mutta myin sen pois koska asun pysyvästi ulkomailla.
Nyt se kuuluu olevan remontoitu ja lisäsiipi rakennettu. Tontti jaettu kahdeksi ja toinenkin talo rakennettu sinne.
Olen tyytyväinen saamaani hintaan. En kaipaa takaisin koska se ei enää ole ollenkaan sama paikka kuin silloin lapsena ja nuorena. Liikaa rakennettu, kaikki on vierasta. Ja sitä paitsi Suomi on minulle outo ja vieras, ei sekään se sama maa josta lähdin melkein 30 vuotta sitten. Hyvin harvoin olen käynytkin, ei ole mitään syytä.
En haluaisi, enkä maksaisi siitä mitään.