Alkaako 25-vuotiaalla olemaan jo kiire yrittää vauvaa?

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:09"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:06"]Mun mielestä ainut ongelma lastenteon lykkäämisessä ei ole se, että jääkö lapset saamatta, vaan se, että omassa lähipiirissäni niitä sitten tehdään se 3-4 pienellä ikäerolla kun on hirveä kiire ja sitten ei jakseta kun ollaan niin vanhoja. Usein yli 35 vuotiaat ovat niin tottuneita vapaaseen elämäänsä, että lapsen tuoma vastuu ja rajoitteet tulevat järkytyksenä eikä sopeutuminen ole yhtä helppoa kuin parikymppisillä. Puhumattakaan riskitekijöistä jotka kohoavat iän mukana.
[/quote]

Tämä riippuu varmaan näkökulmasta. Minun tutuissani taas nuorena lapset tehneet ovat joutuneet venymään äärimmilleen ja tehneet paikoitellen aika pahoja virheitäkin, koska eivät itse olleen ihan täysin aikuisia vanhemmiksi tullessaan. On ihan tutkittua, että kovin nuorilla vanhemmilla on todennäköisemmin hankalia lapsia.
[/quote]

Jep, riippuu varmasti täysin tuttavapiiristä! :) Omalle kohdalleni on vaan osunut näitä vanhempia äitejä jotka sitten haluaisivat vauvahuuman jälkeen mennä ja elää kuten ennenkin ja jossain määrin sitten laiminlyöneet lasten asioita laittamalla omat halunsa etusijalle. Tuntemani nuoret äidit 19-23 vuotiaina lapsensa saaneet) taas sattuvat olemaan fiksuja ja heillä ei menojalka vipata samaan tahtiin näiden vanhempina (35-41 vuotiaina ensimmäisen lapsensa saaneet) äideillä. Mutta tosiaan, riippuu paljon ihmisistä!

t. 55

Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa (kaksi alempaa ja yksi ylempi), olen 29v. Minulla on myös 6-vuotias lapsi, ja tunnen monia yliopistossa opiskelevia/opiskelleita, jotka ovat saaneet lapsen alle tai siinä 25-vuotiaana. Ei mitään kummallista mielestäni. Ei ole mitään järkeä venyttää lasten saantia yli kolmeenkymppiin, jos on oikeasti varma, että niitä haluaa. Yli kolmekymppisen mahdollisuudet saada lapsia eivät ole enää aivan samat kuin kymmenen vuotta nuoremmalla. Tokit hyvät usein, mutta riski lapsettomaksi jäämiselle realisoituu aina jonkun kohdalla. Erityisesti jos haluaa useita lapsia, kannattaa käydä toimiin. Vielä 20-vuotta sitten, ja lähes kaikissa muissa maailman kulttuureissa, 25-vuotias on aivan täydellinen ikä äidiksi - mikä meillä akateemisilla naisilla on Suomessa, kun pidämme niinkin luonnollista asiaa kuin lapsen saamista "nolona" alle kolmekymppisenä? Siinä ei ole mitään noloa, se on vain ja ainoastaan järkevää, jos mies löytyy ja koulutus. 

Ainaki 20 vuotta aikaa

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:06"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:02"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:31"] Oletko aloittaja tosissasi? Olen 24 js valmistun vasta 29-vuotiaana, alalle josta ei saa vakipaikkaa. Eli teen lapsia vasta joskus kolmevitosena enkä ota mitään ressiä siitä :D [/quote] Tai sitten et tee lapsia lainkaan. Biologinenkello ei välttämättä noudata sinun suunnitelmia. Se nyt vaan on biologinen fakta että kaikki kolmekymppiset ei enää lapsia haki, ei ainakaan täysin luomumenetelmällä. Joku toinen taas saattaa tärähtää raskaaksi viisikymppisenä. [/quote] Mitä lisäarvoa tuo "täysi luomumenetelmä"? Kysytäänkö sitä kun lapsi menee kouluun, syrjitäänkö hedelmöityshoitolapsia vai mitä?

[/quote]

Ei. Mutta voi olla että aika loppuu kesken, jos ensin siirretään lasten hankintaa ja sitten yritettään pari vuotta ja sen jälkeen aletaan tutkia ja selvitellä syitä lapsettomuuteen ja aika palaa hukkaan, eikä yrittäjät nuorene sinä aikana, vaan vanhenee ja onglemat voi pahentua tai peli jopa menetetään. Lähipiiristä löytyy tällainen tapaus. Ensin asuminen ja urat kuntoon, sitten oli suunnitelun lapsen hankinta, joka ei onnistunut ja edessä oli pitkät lapsettomuushoidot, jotka viimein onnistui, mutta samalla tuli myös ero, juurikin sen lapsen saamisen vaikeuden vuoksi. Elämä on valintoja.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 12:23"]

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä nuorena lapsen saaneen tilanne on monella tapaa parempim eronneenakin. Vanhemmat eroavat siinä missä nuoretkin, miehet kyllästyvät perhe-elämään ja pitävät sivusuhteita, jne. Jos pitää ajatella, olisinko mieluummin eronnut 35-vuotias kymmenen vuotiaan lapsen äiti VAI eronnut 38-vuotias kaksivuotiaan äiti, olisin kyllä ensimmäinen. Jälkimmäisellä on erittäin huonot mahdollisuudet löytää enää hyvää miestä. Ei kukaan lähemmäs nelikymppinen mies halua alkaa pienen lapsen isäpuoleksi, kun omat lapset ovat mahdollisesti jo lähemmäs aikuisia. Ja yli nelikymppisenä alkaa olal hyviä miehiä markkinoilla erittäin vähän, hyviä naisia sen sijaan on paljon eronneina (ihan niitä lapsen myöhäänkin saaneita). 

T. avioliitossa oleva lapsen alle kolmekymppisenä saanut, ei aikeissa erota

[/quote]

Tätä piti oikein alkaa miettiä. Jos synnyttäjien keski-ikä on 30 vuotta, ja miehet ovat keskimäärin pari vuotta puolisoitaan vanhempia, tuntuu perin oudolta ajatus, että suurimmalla osalla nelikymppisistä eronneista miehistä olisi lähes aikuisia lapsia. Pikemminkin väittäisin, että nelikymppisillä miehillä on paljonkin pieniä lapsia, enemmä kuin ikäisillään naisilla. En sitten tiedä, onko heillä voimavaroja huolehtia muiden lapsista kuin omistaan. Sama voidaan toki miettiä nelikymppisistä naisistakin. 

Mitä taas tulee ajatukseen, että nelikymppisiä hyviä miehiä olisi tarjolla vähän ja naisia paljon, en oikein sitäkään käsitä. Ei kuolemakaan tuossa ikäluokassa vielä sanottavammin satoaan korjaa.

Lisään vielä, että kertoo vain ja ainoastaan naisesta itsestään, jos ylpeänä hehkuttaa, että elää vielä 26-vuotiaana opiskelijaelämää eikä "todellakaan hanki lapsia kymmeneen vuoteen". Mitä hienoa tai tavoittelemisen arvoista tuossa on? Hyvä vaihtoehto sinulle, mutta useat muut ovat tuossa iässä jo aikuisia ihmisiä, heillä on vakaa parisuhde ja hyvät tulot. Kyllä 25-vuotias on jo aikuinen, kaikkien ei tarvitse venyttää teini-ikäänsä kolmekymppiseksi. T. 25-vuotiaana brutto 3300e/kk

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:06"]

Mun mielestä ainut ongelma lastenteon lykkäämisessä ei ole se, että jääkö lapset saamatta, vaan se, että omassa lähipiirissäni niitä sitten tehdään se 3-4 pienellä ikäerolla kun on hirveä kiire ja sitten ei jakseta kun ollaan niin vanhoja. Usein yli 35 vuotiaat ovat niin tottuneita vapaaseen elämäänsä, että lapsen tuoma vastuu ja rajoitteet tulevat järkytyksenä eikä sopeutuminen ole yhtä helppoa kuin parikymppisillä. Puhumattakaan riskitekijöistä jotka kohoavat iän mukana.

[/quote]

Ylipäätään "vanhoilla" vanhemmilla on enemmän ongelmia jaksaa pikkulapsiperheissä ja sitten tehdään perhesurmia kun ei vaan jakseta elää. 22 vuotias jaksaa valvoa öitä ihan eri tavalla kuin 32 vuotias, nuoremmilla on myös paljon parempi kyky uskoa tulevaisuuteen ja luottaa siihen että asiat järjestyy ja vaikka se on ehkä sinisilmäistä, niin se kuitenkin auttaa jaksamaan.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:06"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:02"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:31"] Oletko aloittaja tosissasi? Olen 24 js valmistun vasta 29-vuotiaana, alalle josta ei saa vakipaikkaa. Eli teen lapsia vasta joskus kolmevitosena enkä ota mitään ressiä siitä :D [/quote] Tai sitten et tee lapsia lainkaan. Biologinenkello ei välttämättä noudata sinun suunnitelmia. Se nyt vaan on biologinen fakta että kaikki kolmekymppiset ei enää lapsia haki, ei ainakaan täysin luomumenetelmällä. Joku toinen taas saattaa tärähtää raskaaksi viisikymppisenä. [/quote] No sitten en tee lapsia? Ei ne lapset ole minulle mikään elinehto, pärjään varmasti ilmankin.

[/quote]

Niin, mutta se on hyvä tiedostaa että jos asettaa vaikka uran perheen edelle, niin se perhe voi sitten jäädä kokonaan perustamatta, tai se ei ainakaan tottele suunnitelmaa.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:38"]Mitä mieltä olette sopivasta iästä yrittää vauvaa? Oletteko katuneet myöhäistä lapsensaanti-ikää?
[/quote] ei ole liian vanha 20 ainakin aikaa hommata vauva

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:09"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:06"]Mun mielestä ainut ongelma lastenteon lykkäämisessä ei ole se, että jääkö lapset saamatta, vaan se, että omassa lähipiirissäni niitä sitten tehdään se 3-4 pienellä ikäerolla kun on hirveä kiire ja sitten ei jakseta kun ollaan niin vanhoja. Usein yli 35 vuotiaat ovat niin tottuneita vapaaseen elämäänsä, että lapsen tuoma vastuu ja rajoitteet tulevat järkytyksenä eikä sopeutuminen ole yhtä helppoa kuin parikymppisillä. Puhumattakaan riskitekijöistä jotka kohoavat iän mukana. [/quote] Tämä riippuu varmaan näkökulmasta. Minun tutuissani taas nuorena lapset tehneet ovat joutuneet venymään äärimmilleen ja tehneet paikoitellen aika pahoja virheitäkin, koska eivät itse olleen ihan täysin aikuisia vanhemmiksi tullessaan. On ihan tutkittua, että kovin nuorilla vanhemmilla on todennäköisemmin hankalia lapsia.

[/quote]

Kyllä se vanhan kansanviisaus pitää edelleen paikkaansa, että lapsi kasvattaa vanhempansa. Lopullinen aikuistuminen tapahtuu vasta kun itse kasvattaa lasta, riippumatta että onko 22 vai 32.

Nyt on kyllä kiire! On kyse päivistä tai korkeintaan viikosta, sitten on enää turha yrittää. Onko Suomessa ikinä ollut yli 25v ensisynnyttäjää?

Ei ole. Biologisesti on vielä hyvin aikaa. Minulla on 1 lapsi, 10-kuinen. Olen kohta 25-vuotias. Haaveilemme toisesta parin vuoden sisään. Olisin tuolloin 26-27 v. vanha. Jos siis haaveet toteutuvat kahdesta lapsesta. Ensimmäinen raskaus alkoi helposti ja synnytys meni hyvin, mutta ei voi tietää jatkosta..

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:09"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:06"]Mun mielestä ainut ongelma lastenteon lykkäämisessä ei ole se, että jääkö lapset saamatta, vaan se, että omassa lähipiirissäni niitä sitten tehdään se 3-4 pienellä ikäerolla kun on hirveä kiire ja sitten ei jakseta kun ollaan niin vanhoja. Usein yli 35 vuotiaat ovat niin tottuneita vapaaseen elämäänsä, että lapsen tuoma vastuu ja rajoitteet tulevat järkytyksenä eikä sopeutuminen ole yhtä helppoa kuin parikymppisillä. Puhumattakaan riskitekijöistä jotka kohoavat iän mukana. [/quote] Tämä riippuu varmaan näkökulmasta. Minun tutuissani taas nuorena lapset tehneet ovat joutuneet venymään äärimmilleen ja tehneet paikoitellen aika pahoja virheitäkin, koska eivät itse olleen ihan täysin aikuisia vanhemmiksi tullessaan. On ihan tutkittua, että kovin nuorilla vanhemmilla on todennäköisemmin hankalia lapsia.

[/quote]

Ja linkkiä tällaiseen tutkimukseen? Kyllä meidän lasten luokilla pahimmat häiriköt ja surkeimmat luuserit ovat aina olleet näitä joilla on viisikymppiset vanhemmat. Eihän ne hyvänen aika ymmärrä lapisiaan kun ikäeroa on kaksi sukupolvea.

Hyvin harvoin nuorten vanhempien lapsilla on ongelmia, pois lukien päihderiippuvaiset ja muut joilla se teiniraskaus ei todellakaan ole ollut suunniteltu. Toki näistä teinivanhemmistakin monet selviytyy kunnialla kasvatuksesta ja varmaan noista mummoikäisistäkin äideistä joku selviää.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:11"] Vai vanha mummo viisikymppinen. Oletpas lapsellinen. Ja vielä lastenlapsi ripille.... Ne on ne omat sukunsa, missä teiniäitiys on elämäntapa....

[/quote]

No kyllä nelikymppisten jo kuuluu odotella lapsenlapsia eikä omia lapsia. Ketä te luulette huijaavanne, jos kuvittelette että lapsia hankitaan parastaennenpäiväyksen jälkeen?!?

Kävin ennen vuoden vaihdetta gynellä ja puheeksi tuli lapset sekä ehkäisyasiat. Gyne sitten sanoi, että lasta kannattaa ehdottomasti alkaa yrittää ennen kun täyttää 30v - varsinkin jos toiveissa on useampi lapsi. Alko vaan ahistaa, tarkotus on lähteä vielä opiskelemaan..jotenkin lapsi tuntuu hankalalta tässä yhtälössä :/ Muutenki tuntuu, että alkaa olla jo paineita lasten tekemisestä, kello tikittää. Saa nähä, ehkä aika ajaa ohi?

T:n25

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:50"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:54"]Tottakai on. 25-vuotiaana hedelmällisyys alkaa laskea, ja kun ei voi tietää onko alunperinkään järin hedelmällinen, ja onko kumppani, niin turha sitä on odotella jos kerran lapsia joskus meinaa tehdä. Minä tulin parikymppisenä hyvin helposti raskaaksi, mutta toista lasta sai odotella 8 vuotta, kolmen vuoden odottelun jälkeen tulin raskaaksi mutta se oli tuulimuna, eli keskenmeno tuli, ja sitten menikin 5 vuotta, ja huomasin olevani lähes sillä rajalla jonka olin itselleni asettanut, eli että 35 vuotta on se raja. Mun lasten ikäeroksi tuli yli 14 vuotta, ei siinä mitään, mutta kyllä nuori äiti oli kivempi olla kuin vanha. Kyllä minä mietin sitä että kun nuorimmaiset pääsee ripille niin minä olen jo vanha mummo viisikymppinen ja mieheni kuusikymppinen, sen ikäisten pitäisi olla jo odottelemassa lastenlasten rippijuhlia. Ja mietin kyllä sitä että ehdinkö nähdä nuorimmaisteni löytävän puolison ja perustavan perheen, jos tulevat isäänsä ja perustavat perhettä vasta yli kolmekymppisenä, kyllä minä haluaisin olla vielä tarpeeksi hyväkuntoinen että voisin tehdä lastenlasten kanssa jotain kivaa. [/quote] Minkä ihmeen takia ette menneet hoitoihin? Koska...??? Voi olla, että olisitte ehtineet saada vaikka kuinka monta (jos olisitte halunneet).

[/quote]

No mulla oli onneksi se yks nuorena tehty lapsi, ja mies sanoi että lapsi tulee jos tulee, ei halunnut mennä tutkimuksiin. Luojan kiitos saatiin kaksi poikaa, yksikin olisi riittänyt, miehelle ovat kovin tärkeitä, kuten tiesinkin että se oma lapsi on aina oma lapsi. Mies kävi vasektomiassa sitten kaksosten syntymän jälkeen, ettei vain tule lisää vanhoilla päivillä.

Voi jeesus se että nainen PYSTYY saada lapsia tyyliin 50v asti ei tarkoita että se on järkevää.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:03"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:41"]Tuntuu, että kaikilla ikäisilläni alkaa jo olla ainakin yksi lapsi. -ap [/quote] Hanki koulutetumpaa seuraa. Kenelläkään samanikäisistä ystävistäni ei ole lapsia, useimmat opiskelevat vielä. Lapset tulevat vasta sitten kun on vakaat tulot ja parisuhde. Terveisin opiskelija, 25 vuotta

[/quote]

Joo, on se hyvä että on sitten aikaa ja rahaa juosta hoidoissa... En käsitä ihmisiä jotka haluaa tehdä lapset nelikymppisenä, sitä on eläkeikäinen kun lapset on aikuisia, ja siinä sitten ootat että mahtaako lapsenlapsia koskaan tulla, suurella todennäköisyydellä kuolet ennen sitä, tai olet niin huonokuntoinen että ei niistä pikkulapsista mitään iloa ole.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:15"]  Jep, riippuu varmasti täysin tuttavapiiristä! :) Omalle kohdalleni on vaan osunut näitä vanhempia äitejä jotka sitten haluaisivat vauvahuuman jälkeen mennä ja elää kuten ennenkin ja jossain määrin sitten laiminlyöneet lasten asioita laittamalla omat halunsa etusijalle. Tuntemani nuoret äidit 19-23 vuotiaina lapsensa saaneet) taas sattuvat olemaan fiksuja ja heillä ei menojalka vipata samaan tahtiin näiden vanhempina (35-41 vuotiaina ensimmäisen lapsensa saaneet) äideillä. Mutta tosiaan, riippuu paljon ihmisistä! t. 55

[/quote]

Tuohan on itseasiassa aika loogista. Jos puhutaan tietoisesta lastenhankinnasta, niin ne jotka haluaa tehdä lapsia nuorena, tekevät niitä siksi että haluavat lapsia. Sen sijaan vanhana lapsia tekevillä motiivi voi olla se että on pakko tehdä jos aikoo tehdä. Vanhana tekevissä on siis suhteessa paljon enemmän niitä itsekkäitä, joille monet muut asiat ovat tärkeysjärjestyksessä ennen lasta. Pahimmassa tapauksessa se lapsi on tehty viimemetreillä vähän varmuuden vuoksi, että ei ala kaduttamaan että ei tehnyt lainkaan lasta.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:24"]Lisään vielä, että kertoo vain ja ainoastaan naisesta itsestään, jos ylpeänä hehkuttaa, että elää vielä 26-vuotiaana opiskelijaelämää eikä "todellakaan hanki lapsia kymmeneen vuoteen". Mitä hienoa tai tavoittelemisen arvoista tuossa on? Hyvä vaihtoehto sinulle, mutta useat muut ovat tuossa iässä jo aikuisia ihmisiä, heillä on vakaa parisuhde ja hyvät tulot. Kyllä 25-vuotias on jo aikuinen, kaikkien ei tarvitse venyttää teini-ikäänsä kolmekymppiseksi. T. 25-vuotiaana brutto 3300e/kk
[/quote]
No voi vitsi. Musta oli siistiä 25-vuotiaana bilettää ja matkustaa ja tehdä töitä. Oli mullakin tulot bruttona 3000e/kk siinä iässä ja silti sai elää kuin teini. Eipähän kaduta vaikka ei noista vuosista mitään maallista sukanvarteen jäänyt. Nyt kolmekymppisenä pienen lapsen äitinä hauska muistella noita. Ja joo, ihan kakara olin, mutta ompahan nekin koettu. Lapsen saaminen mua ainakin vasta kasvattanu enkä onnekseni ollut tähän aikaisemmin edes valmis.