Alkaako 25-vuotiaalla olemaan jo kiire yrittää vauvaa?

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 11:30"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 09:00"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 08:32"]Miksi niin hirveästi alapeukkuja niille, jotka ovat saaneet elämässään toivomansa asiat, myös sen lapsen vähän vanhemmalla iällä?  [/quote] siksi että tilastojen valossa ovat poikkeuksia, ja valavat turhaa luottamusta niihinkin, jotka välttämättä eivät ole. Hyvää haluan minäkin kaikille nuorille ja vanhoille äideille, mutta syytä on tiedostaa biologiset faktat. Jos ei ole varma, haluaako lasta, tai ei ole kumppania, niin ei ole kiire. Mutta jos tietää lapsia haluavansa ja se on mahdollista, niin kolmeakymppiä lähestyvän kannattaa jo miettiä, onko vitkuttelustakaan iloa. Ja kivaa on tämäkin, että 30v olen kaksi lastani saanut jo, ikäeroa lähes 4 v toivotusti, sai rauhassa ekan jälkeen levätä. Jos kolmatta alkaa toivoa on reilusti aikaa yrittää, ja jos olen se joka ei enää raskaudukaan, on kaksi lasta kodin onnena jo. Olen maisteri ja työelämässä muuten.

[/quote]

Minusta taas tuntuu, että juuri hedelmällisyyden "romahtamista" liioitellaan. Eiköhän valtaosa 30-40-vuotiaina aloittaneista saa toivomansa määrän lapsia.

25-vuotiaalla tai kolmekymppiselläkään ei ole vielä kiire, ja ihmettelen mikä on motiivi sen kiireen lietsomiselle. Halutaanko, että nuoret naiset tekevät peruuttamattomia virheitä ura- ja koulutusvalinnoissa sekä sen lapsen kannalta tärkeimmässä eli parinvalinnassa vain siksi, että "nyt on jo kiire".

Samaa sarjaa on tämä keskustelupalstojen viisaus, ettei oikeaa aikaa lapsentekoon pidä odottaa koska sellaista ei koskaan tule. Itse harkitsisin vakavasti vapaaehtoista lapsettomuutta jos kokisin, ettei ikinä ole oikea aika.

Alapeukut laulamaan.

[/quote]

Joka viides yli 35-vuotias nainen, joka saa lapsen, on hedelmöityshoidoissa ennen sitä. On myös heitä, jotka eivät saa. Tätä asiaa ei kyllä liioitella. Se, että jotkut saavat lapsia, ei tarkoita sitä, että kaikki. Ja ne jotka yrittävät ja epäonnistuvat, eivät siitä huutele. Lähes kolmannes helsinkiläisistä neljäkymppisistä on lapsettomia. Vain 5% parikymppisistä sanoo, että ei halua koskaan lapsia. Lähemmäs 25% on siis vasten tahtoaan lapseton. Voi myös miettiä sitä, voiko suhteesta koskaan olla varma? Jos saa lapsen esim. 25-vuotiaana, on lapsi on lähes aikuinen kun olet nelikymppinen. Voi olla, että sitä jää vain odottamaan hyvää miestä sinne hamaan päälle kolmenkympin ikään, mutta ne hyvät miehet vietiinkin silloin 25-30-vuoden iässä. Voi olla, että kolmevitosena se lapsi pitää tehdä yksin tai huonon miehen kanssa. Ei se, että on vanhempi, tarkoita että olisi sitä vakaampi. Monilla naisilla kello tikittää ja miestä ei löydy, ja lapsi tehdään viimeisillä hetkillä. Näistäkin pitäisi keskustella avoimesti! Joku löytyy unelmien miehen 35-vuotiaana, toinen löysi sen 25-vuotiaana. Joku ei koskaan. 

[/quote]

Et voi olla tosissasi? Jos on 25-vuotiaana halunnut lapsen "joskus", ei voi ikinä muuttaa mieltään?

En voi muutenkaan ymmärtää tätä logiikkaa. Koska voi joutua tekemään 35-vuotiaana lapsen hoidoilla huonoon suhteeseen ja elämätilanteeseen, kannattaa tehdä se lapsi 25-vuotiaana huonoon suhteseen ja elämäntilanteeseen, koska se saattaa onnistua ilman hoitoja?

Ne 25-vuotiaat, joilla on hyvä suhde, hyvä elämäntilanne ja halu vanhemmuuteen, varmasti osaavat ryhtyä toimeen ilman nettipalstojen "varo vaan ettet jää kokonaan ilman" -hypetystäkin.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:28"]En sanoisi että 25-vuotiaalla olisi kiire, mutta tuossa iässä olisi jo hyvä olla ainakin käsitys siitä haluaako lapsia ja mahdollisesti suuntaa-antava lukumäärä, että montako. Toiset saavat lapsen alulle hyvinkin helposti, joillain se vie aikaa. Jollei 25-vuotiaana ole miestä jonka kanssa voisi edes harkita lapsia niin siinä mielessä joitain muutoksia elämässä tulisi parin vuoden sisällä tehdä.
[/quote]
Mä en tajua mistä kaksvitonen löytää miehen, joka haluaa myös lapsia. Itse löysin sellaisen kun olin 32, mentiin naimisiin kun oltiin 34 ja lapset syntyi kun oltiin 36 ja 37.

Tää juuri : älä suotta tee lapsia, kun voit vielä kokea BAAREJA ja FESTAREITA ja MATKOJA?! Urakysymykset on naisille epäreilun vaikeita, ei nyt kielletä sitäkään faktaa. Joku arvostaa työtään niin paljon, että lapsenteko ei vaan tunnu oikealta oikeen missään välissä, itse valitsin toisin mutta ymmärrän tuon hyvin. Mutta että haluaisi lapsia, ja lykkäisi ja lykkäisi että vois juosta baareissa? Ei voi ymmärtää. Lapsenteko on elämän peruskysymyksiä, merkittävä työ voi olla myös, festarit ei nyt sori vaan oo. Ja alapeukkua odotellessa taas...

Ei.

33-vuotiaana sain ensimmäisen, yritys alkoi kun olin 32. Eka kerrasta napsahti. Toisen lapsen sain 35-vuotiaana, hän myös tärppäsi heti eka yrityksestä. En olis ikinä halunnut lasta aikaisemmin.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:21"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:51"]

Häh? No ei todellakaan. Eikö tuossa iässä vielä eletä iloista opiskelijaelämää.

[/quote]

EI kaikki ole ikiteinejä :D

 
[/quote]
Osa teistä ei ole koskaan ollut "teinejä".

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:55"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:43"]

Itse haluaisin tehdä lapseni ennen kuin olen 30. Olen nyt 24-vuotias. En halua olla vanha äiti ja haluan että lasten jälkeenkin jää vielä omaa elämää elettäväksi ja että saa nähdä lapsenlapsensa. :)

[/quote]

50-60-vuotiaanako ajattelit siirtyä "parempaan maailmaan", jos tulee kiire nähdä lapsenlapset? Minä en todellakaan vielä tuossa iässä halua manan maille.

Minä ainakin olen toivottavasti 60-vuotiaana vielä oikein vireässä kunnossa, ehkä vielä työelämässä. Mahdollisesti eläkevuodet tuosta muutaman vuoden kuluttua tulossa, jolloin saa alkaa vihdoinkin käyttämään aikaa omille harrastuksille ja kaikille muille mukaville asioille. Toivottavasti olen vielä 70-, 80- ja 90-vuotiaanakin hyvässä kunnossa ja pystyisin elämään onnellista elämää.

[/quote]

No ei kai se riitä että ehtii vilaukselta nähdä ensimmäisen lapsenlapsen ennenkuin heittää lusikan nurkkaan tai dementia iskee että ei tunne enää ketään. Kyllä se on huomattavasti mukavampi olla isovanhempi viisi-kuusikymppisenä kuin seitsemän-kahdeksankymppisenä, aika outoa että kaikki olettavat olevansa vanhana kuin Aira Samulin, mutta aika monet ovat seitsemänkymppisinä raihnaisia ja sairaita ja kahdeksankymppisenä ei ole muuta kuin kuoleman odotus kun on sairastanut jo niin kauan. Ei se elämä vanhuksena ole niin ruusuista. 

Minulla oli nuori äiti, ja itse olin nuori äiti, ja nyt esikoiseni on jo samassa iässä kuin minä hänet saadessani, ja tytär kyllä suunnittelee että viimeistään 25v. pitäisi lapsia alkaa tehdä, koska hän haluaa että isoäitinsä, eli minun äitini olisi vielä hengissä ja hengen ja sielun voimissa, samaa toivoo äitini.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 12:08"]

Tää juuri : älä suotta tee lapsia, kun voit vielä kokea BAAREJA ja FESTAREITA ja MATKOJA?! Urakysymykset on naisille epäreilun vaikeita, ei nyt kielletä sitäkään faktaa. Joku arvostaa työtään niin paljon, että lapsenteko ei vaan tunnu oikealta oikeen missään välissä, itse valitsin toisin mutta ymmärrän tuon hyvin. Mutta että haluaisi lapsia, ja lykkäisi ja lykkäisi että vois juosta baareissa? Ei voi ymmärtää. Lapsenteko on elämän peruskysymyksiä, merkittävä työ voi olla myös, festarit ei nyt sori vaan oo. Ja alapeukkua odotellessa taas...

[/quote]

Käsittääkseni juuri nämä nuorina lapsensa tehneet ja ehkä valintoihinsa tyytymättömät heiluttelevat tuota festari- ja irtoseksikorttia. Todellisessa elämässä syy lienee sopivan puolison puuttuminen tai sitten työ, johon perhe-elämää on vaikea sovittaa. (ei siis välttämättä edes ura, ihan vaan työ)

Ei ole kiire, kai. Minulla on yksi lapsi ja nyt ongelmia lapsensaannin kanssa, kroppa alkanut jo nyt kenkkuilemaan mitä lisääntymiseen tulee. Olen 25v, enkä ole enää ovuloinut lainkaan lapsen saannin jälkeen :(

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:41"]Tuntuu, että kaikilla ikäisilläni alkaa jo olla ainakin yksi lapsi.

-ap
[/quote]
Matalasti koulutettuja? Akateemisilla ei yleensä ole yhtäkään lasta, amislaiset on aina edellä näissä elämän siirtymissä.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:38"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:55"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:43"]

Itse haluaisin tehdä lapseni ennen kuin olen 30. Olen nyt 24-vuotias. En halua olla vanha äiti ja haluan että lasten jälkeenkin jää vielä omaa elämää elettäväksi ja että saa nähdä lapsenlapsensa. :)

[/quote]

50-60-vuotiaanako ajattelit siirtyä "parempaan maailmaan", jos tulee kiire nähdä lapsenlapset? Minä en todellakaan vielä tuossa iässä halua manan maille.

Minä ainakin olen toivottavasti 60-vuotiaana vielä oikein vireässä kunnossa, ehkä vielä työelämässä. Mahdollisesti eläkevuodet tuosta muutaman vuoden kuluttua tulossa, jolloin saa alkaa vihdoinkin käyttämään aikaa omille harrastuksille ja kaikille muille mukaville asioille. Toivottavasti olen vielä 70-, 80- ja 90-vuotiaanakin hyvässä kunnossa ja pystyisin elämään onnellista elämää.

[/quote]

No ei kai se riitä että ehtii vilaukselta nähdä ensimmäisen lapsenlapsen ennenkuin heittää lusikan nurkkaan tai dementia iskee että ei tunne enää ketään. Kyllä se on huomattavasti mukavampi olla isovanhempi viisi-kuusikymppisenä kuin seitsemän-kahdeksankymppisenä, aika outoa että kaikki olettavat olevansa vanhana kuin Aira Samulin, mutta aika monet ovat seitsemänkymppisinä raihnaisia ja sairaita ja kahdeksankymppisenä ei ole muuta kuin kuoleman odotus kun on sairastanut jo niin kauan. Ei se elämä vanhuksena ole niin ruusuista. 

Minulla oli nuori äiti, ja itse olin nuori äiti, ja nyt esikoiseni on jo samassa iässä kuin minä hänet saadessani, ja tytär kyllä suunnittelee että viimeistään 25v. pitäisi lapsia alkaa tehdä, koska hän haluaa että isoäitinsä, eli minun äitini olisi vielä hengissä ja hengen ja sielun voimissa, samaa toivoo äitini.

[/quote]

Mä kyllä toivon että mun lapseni ja mahdolliset lapsenlapseni elävät ihan omaa elämäänsä ja tekevät isot päätöksensä se mukaan, miltä itsestä tunuu.

Nää vastaukset lohdutti kyllä melkoisesti. Minulla on siinä mielessä hyvä tilanne, että parisuhdetta on takana 6 vuotta ja 30-vuotias avokkini haluaa myös lapsia. Hänellä ei vain tunnu olevan lainkaan niin kovia paineita asiaan jos lainkaan. Oikein harmittaa hänen kiireettömyytensä asian suhteen

-ap

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:21"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:51"]

Häh? No ei todellakaan. Eikö tuossa iässä vielä eletä iloista opiskelijaelämää.

[/quote]

EI kaikki ole ikiteinejä :D

 
[/quote]
No mielummin teini vielä 25-vuotiaana kun 45-vuotiaana yrittää elää sitä "kadotettua nuoruutta".

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 11:30"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 09:00"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 08:32"]Miksi niin hirveästi alapeukkuja niille, jotka ovat saaneet elämässään toivomansa asiat, myös sen lapsen vähän vanhemmalla iällä?  [/quote] siksi että tilastojen valossa ovat poikkeuksia, ja valavat turhaa luottamusta niihinkin, jotka välttämättä eivät ole. Hyvää haluan minäkin kaikille nuorille ja vanhoille äideille, mutta syytä on tiedostaa biologiset faktat. Jos ei ole varma, haluaako lasta, tai ei ole kumppania, niin ei ole kiire. Mutta jos tietää lapsia haluavansa ja se on mahdollista, niin kolmeakymppiä lähestyvän kannattaa jo miettiä, onko vitkuttelustakaan iloa. Ja kivaa on tämäkin, että 30v olen kaksi lastani saanut jo, ikäeroa lähes 4 v toivotusti, sai rauhassa ekan jälkeen levätä. Jos kolmatta alkaa toivoa on reilusti aikaa yrittää, ja jos olen se joka ei enää raskaudukaan, on kaksi lasta kodin onnena jo. Olen maisteri ja työelämässä muuten.

[/quote]

Minusta taas tuntuu, että juuri hedelmällisyyden "romahtamista" liioitellaan. Eiköhän valtaosa 30-40-vuotiaina aloittaneista saa toivomansa määrän lapsia.

25-vuotiaalla tai kolmekymppiselläkään ei ole vielä kiire, ja ihmettelen mikä on motiivi sen kiireen lietsomiselle. Halutaanko, että nuoret naiset tekevät peruuttamattomia virheitä ura- ja koulutusvalinnoissa sekä sen lapsen kannalta tärkeimmässä eli parinvalinnassa vain siksi, että "nyt on jo kiire".

Samaa sarjaa on tämä keskustelupalstojen viisaus, ettei oikeaa aikaa lapsentekoon pidä odottaa koska sellaista ei koskaan tule. Itse harkitsisin vakavasti vapaaehtoista lapsettomuutta jos kokisin, ettei ikinä ole oikea aika.

Alapeukut laulamaan.

[/quote]

Joka viides yli 35-vuotias nainen, joka saa lapsen, on hedelmöityshoidoissa ennen sitä. On myös heitä, jotka eivät saa. Tätä asiaa ei kyllä liioitella. Se, että jotkut saavat lapsia, ei tarkoita sitä, että kaikki. Ja ne jotka yrittävät ja epäonnistuvat, eivät siitä huutele. Lähes kolmannes helsinkiläisistä neljäkymppisistä on lapsettomia. Vain 5% parikymppisistä sanoo, että ei halua koskaan lapsia. Lähemmäs 25% on siis vasten tahtoaan lapseton. Voi myös miettiä sitä, voiko suhteesta koskaan olla varma? Jos saa lapsen esim. 25-vuotiaana, on lapsi on lähes aikuinen kun olet nelikymppinen. Voi olla, että sitä jää vain odottamaan hyvää miestä sinne hamaan päälle kolmenkympin ikään, mutta ne hyvät miehet vietiinkin silloin 25-30-vuoden iässä. Voi olla, että kolmevitosena se lapsi pitää tehdä yksin tai huonon miehen kanssa. Ei se, että on vanhempi, tarkoita että olisi sitä vakaampi. Monilla naisilla kello tikittää ja miestä ei löydy, ja lapsi tehdään viimeisillä hetkillä. Näistäkin pitäisi keskustella avoimesti! Joku löytyy unelmien miehen 35-vuotiaana, toinen löysi sen 25-vuotiaana. Joku ei koskaan. 

[/quote]

Et voi olla tosissasi? Jos on 25-vuotiaana halunnut lapsen "joskus", ei voi ikinä muuttaa mieltään?

En voi muutenkaan ymmärtää tätä logiikkaa. Koska voi joutua tekemään 35-vuotiaana lapsen hoidoilla huonoon suhteeseen ja elämätilanteeseen, kannattaa tehdä se lapsi 25-vuotiaana huonoon suhteseen ja elämäntilanteeseen, koska se saattaa onnistua ilman hoitoja?

Ne 25-vuotiaat, joilla on hyvä suhde, hyvä elämäntilanne ja halu vanhemmuuteen, varmasti osaavat ryhtyä toimeen ilman nettipalstojen "varo vaan ettet jää kokonaan ilman" -hypetystäkin.

[/quote]

Ei, vaan miksi odottaa kolmevitoseen? Jos on hyvä mies kaksivitosena, kannattaa alkaa toimeen. En tiedä mitä teini-ikää ihmiset elävät vielä alle kolmekymppisenä, mutta akateemisena helsinkiläisenä minun tuttavistani valtaosa on kyllä alle kolmekymppisenä erittäinkin vakaassa parisuhteessa ja taloudellisesti hyvässä tilanteessa. 

Pointtini oli se, että ei odottaminen takaa mitään tai paranna tilannetta. 

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:38"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:55"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:43"]

Itse haluaisin tehdä lapseni ennen kuin olen 30. Olen nyt 24-vuotias. En halua olla vanha äiti ja haluan että lasten jälkeenkin jää vielä omaa elämää elettäväksi ja että saa nähdä lapsenlapsensa. :)

[/quote]

50-60-vuotiaanako ajattelit siirtyä "parempaan maailmaan", jos tulee kiire nähdä lapsenlapset? Minä en todellakaan vielä tuossa iässä halua manan maille.

Minä ainakin olen toivottavasti 60-vuotiaana vielä oikein vireässä kunnossa, ehkä vielä työelämässä. Mahdollisesti eläkevuodet tuosta muutaman vuoden kuluttua tulossa, jolloin saa alkaa vihdoinkin käyttämään aikaa omille harrastuksille ja kaikille muille mukaville asioille. Toivottavasti olen vielä 70-, 80- ja 90-vuotiaanakin hyvässä kunnossa ja pystyisin elämään onnellista elämää.

[/quote]

No ei kai se riitä että ehtii vilaukselta nähdä ensimmäisen lapsenlapsen ennenkuin heittää lusikan nurkkaan tai dementia iskee että ei tunne enää ketään. Kyllä se on huomattavasti mukavampi olla isovanhempi viisi-kuusikymppisenä kuin seitsemän-kahdeksankymppisenä, aika outoa että kaikki olettavat olevansa vanhana kuin Aira Samulin, mutta aika monet ovat seitsemänkymppisinä raihnaisia ja sairaita ja kahdeksankymppisenä ei ole muuta kuin kuoleman odotus kun on sairastanut jo niin kauan. Ei se elämä vanhuksena ole niin ruusuista. 

Minulla oli nuori äiti, ja itse olin nuori äiti, ja nyt esikoiseni on jo samassa iässä kuin minä hänet saadessani, ja tytär kyllä suunnittelee että viimeistään 25v. pitäisi lapsia alkaa tehdä, koska hän haluaa että isoäitinsä, eli minun äitini olisi vielä hengissä ja hengen ja sielun voimissa, samaa toivoo äitini.
[/quote]
On aika harvinaista sairastua dementiaan ennen eläkevuosia, mutta joissakin suvuissa varhainen dementia (50-65v) tosiaan on arkipäivää. Se on silloin geneettinen ja periytyvä. Useimmiten dementoituminen alkaa siinä 70v jälkeen, meidän suvussa oikeastaan aikaisintaan 80v, useimmiten vasta 90v+ jos ovat siihen saakka muuten eläneet.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:40"]Ei ole kiire, kai. Minulla on yksi lapsi ja nyt ongelmia lapsensaannin kanssa, kroppa alkanut jo nyt kenkkuilemaan mitä lisääntymiseen tulee. Olen 25v, enkä ole enää ovuloinut lainkaan lapsen saannin jälkeen :(
[/quote]
Kipinkapin lääkäriin, ovulaatio-ongelmat tuossa iässsä eivät johdu ikääntymisestä. Ja ne ovat muuten tavallisia alle 18-vuotiaallakin.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä nuorena lapsen saaneen tilanne on monella tapaa parempim eronneenakin. Vanhemmat eroavat siinä missä nuoretkin, miehet kyllästyvät perhe-elämään ja pitävät sivusuhteita, jne. Jos pitää ajatella, olisinko mieluummin eronnut 35-vuotias kymmenen vuotiaan lapsen äiti VAI eronnut 38-vuotias kaksivuotiaan äiti, olisin kyllä ensimmäinen. Jälkimmäisellä on erittäin huonot mahdollisuudet löytää enää hyvää miestä. Ei kukaan lähemmäs nelikymppinen mies halua alkaa pienen lapsen isäpuoleksi, kun omat lapset ovat mahdollisesti jo lähemmäs aikuisia. Ja yli nelikymppisenä alkaa olal hyviä miehiä markkinoilla erittäin vähän, hyviä naisia sen sijaan on paljon eronneina (ihan niitä lapsen myöhäänkin saaneita). 

T. avioliitossa oleva lapsen alle kolmekymppisenä saanut, ei aikeissa erota

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 11:30"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 09:00"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 08:32"]Miksi niin hirveästi alapeukkuja niille, jotka ovat saaneet elämässään toivomansa asiat, myös sen lapsen vähän vanhemmalla iällä?  [/quote] siksi että tilastojen valossa ovat poikkeuksia, ja valavat turhaa luottamusta niihinkin, jotka välttämättä eivät ole. Hyvää haluan minäkin kaikille nuorille ja vanhoille äideille, mutta syytä on tiedostaa biologiset faktat. Jos ei ole varma, haluaako lasta, tai ei ole kumppania, niin ei ole kiire. Mutta jos tietää lapsia haluavansa ja se on mahdollista, niin kolmeakymppiä lähestyvän kannattaa jo miettiä, onko vitkuttelustakaan iloa. Ja kivaa on tämäkin, että 30v olen kaksi lastani saanut jo, ikäeroa lähes 4 v toivotusti, sai rauhassa ekan jälkeen levätä. Jos kolmatta alkaa toivoa on reilusti aikaa yrittää, ja jos olen se joka ei enää raskaudukaan, on kaksi lasta kodin onnena jo. Olen maisteri ja työelämässä muuten.

[/quote]

Minusta taas tuntuu, että juuri hedelmällisyyden "romahtamista" liioitellaan. Eiköhän valtaosa 30-40-vuotiaina aloittaneista saa toivomansa määrän lapsia.

25-vuotiaalla tai kolmekymppiselläkään ei ole vielä kiire, ja ihmettelen mikä on motiivi sen kiireen lietsomiselle. Halutaanko, että nuoret naiset tekevät peruuttamattomia virheitä ura- ja koulutusvalinnoissa sekä sen lapsen kannalta tärkeimmässä eli parinvalinnassa vain siksi, että "nyt on jo kiire".

Samaa sarjaa on tämä keskustelupalstojen viisaus, ettei oikeaa aikaa lapsentekoon pidä odottaa koska sellaista ei koskaan tule. Itse harkitsisin vakavasti vapaaehtoista lapsettomuutta jos kokisin, ettei ikinä ole oikea aika.

Alapeukut laulamaan.

[/quote]

Joka viides yli 35-vuotias nainen, joka saa lapsen, on hedelmöityshoidoissa ennen sitä. On myös heitä, jotka eivät saa. Tätä asiaa ei kyllä liioitella. Se, että jotkut saavat lapsia, ei tarkoita sitä, että kaikki. Ja ne jotka yrittävät ja epäonnistuvat, eivät siitä huutele. Lähes kolmannes helsinkiläisistä neljäkymppisistä on lapsettomia. Vain 5% parikymppisistä sanoo, että ei halua koskaan lapsia. Lähemmäs 25% on siis vasten tahtoaan lapseton. Voi myös miettiä sitä, voiko suhteesta koskaan olla varma? Jos saa lapsen esim. 25-vuotiaana, on lapsi on lähes aikuinen kun olet nelikymppinen. Voi olla, että sitä jää vain odottamaan hyvää miestä sinne hamaan päälle kolmenkympin ikään, mutta ne hyvät miehet vietiinkin silloin 25-30-vuoden iässä. Voi olla, että kolmevitosena se lapsi pitää tehdä yksin tai huonon miehen kanssa. Ei se, että on vanhempi, tarkoita että olisi sitä vakaampi. Monilla naisilla kello tikittää ja miestä ei löydy, ja lapsi tehdään viimeisillä hetkillä. Näistäkin pitäisi keskustella avoimesti! Joku löytyy unelmien miehen 35-vuotiaana, toinen löysi sen 25-vuotiaana. Joku ei koskaan. 

[/quote]

Et voi olla tosissasi? Jos on 25-vuotiaana halunnut lapsen "joskus", ei voi ikinä muuttaa mieltään?

En voi muutenkaan ymmärtää tätä logiikkaa. Koska voi joutua tekemään 35-vuotiaana lapsen hoidoilla huonoon suhteeseen ja elämätilanteeseen, kannattaa tehdä se lapsi 25-vuotiaana huonoon suhteseen ja elämäntilanteeseen, koska se saattaa onnistua ilman hoitoja?

Ne 25-vuotiaat, joilla on hyvä suhde, hyvä elämäntilanne ja halu vanhemmuuteen, varmasti osaavat ryhtyä toimeen ilman nettipalstojen "varo vaan ettet jää kokonaan ilman" -hypetystäkin.

[/quote]

Ei, vaan miksi odottaa kolmevitoseen? Jos on hyvä mies kaksivitosena, kannattaa alkaa toimeen. En tiedä mitä teini-ikää ihmiset elävät vielä alle kolmekymppisenä, mutta akateemisena helsinkiläisenä minun tuttavistani valtaosa on kyllä alle kolmekymppisenä erittäinkin vakaassa parisuhteessa ja taloudellisesti hyvässä tilanteessa. 

Pointtini oli se, että ei odottaminen takaa mitään tai paranna tilannetta. 

[/quote]

Ehkä sitten ilmaiset itseäsi vähän epäselvästi. Oln ymmärtävinäni pointtisi olevan, että lapsi "pitää tehdä" nyt, koska myöhemmin voi mennä vielä huonommin.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:34"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:28"]En sanoisi että 25-vuotiaalla olisi kiire, mutta tuossa iässä olisi jo hyvä olla ainakin käsitys siitä haluaako lapsia ja mahdollisesti suuntaa-antava lukumäärä, että montako. Toiset saavat lapsen alulle hyvinkin helposti, joillain se vie aikaa. Jollei 25-vuotiaana ole miestä jonka kanssa voisi edes harkita lapsia niin siinä mielessä joitain muutoksia elämässä tulisi parin vuoden sisällä tehdä.
[/quote]
Mä en tajua mistä kaksvitonen löytää miehen, joka haluaa myös lapsia. Itse löysin sellaisen kun olin 32, mentiin naimisiin kun oltiin 34 ja lapset syntyi kun oltiin 36 ja 37.

[/quote]

Kyllä niitä löytyy vaikka miten paljon. Yleensä koulutus on näillä miehillä jäänyt vähemmälle ja ovat jo työelämässä.

Mä täytän kohta 24 ja lapset ovat suunnitelmissa joskus kymmenen vuoden päästä.