Alkaako 25-vuotiaalla olemaan jo kiire yrittää vauvaa?

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:54"]Tottakai on. 25-vuotiaana hedelmällisyys alkaa laskea, ja kun ei voi tietää onko alunperinkään järin hedelmällinen, ja onko kumppani, niin turha sitä on odotella jos kerran lapsia joskus meinaa tehdä. Minä tulin parikymppisenä hyvin helposti raskaaksi, mutta toista lasta sai odotella 8 vuotta, kolmen vuoden odottelun jälkeen tulin raskaaksi mutta se oli tuulimuna, eli keskenmeno tuli, ja sitten menikin 5 vuotta, ja huomasin olevani lähes sillä rajalla jonka olin itselleni asettanut, eli että 35 vuotta on se raja.

Mun lasten ikäeroksi tuli yli 14 vuotta, ei siinä mitään, mutta kyllä nuori äiti oli kivempi olla kuin vanha. Kyllä minä mietin sitä että kun nuorimmaiset pääsee ripille niin minä olen jo vanha mummo viisikymppinen ja mieheni kuusikymppinen, sen ikäisten pitäisi olla jo odottelemassa lastenlasten rippijuhlia. Ja mietin kyllä sitä että ehdinkö nähdä nuorimmaisteni löytävän puolison ja perustavan perheen, jos tulevat isäänsä ja perustavat perhettä vasta yli kolmekymppisenä, kyllä minä haluaisin olla vielä tarpeeksi hyväkuntoinen että voisin tehdä lastenlasten kanssa jotain kivaa.
[/quote]
Minkä ihmeen takia ette menneet hoitoihin? Koska...??? Voi olla, että olisitte ehtineet saada vaikka kuinka monta (jos olisitte halunneet).

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 12:23"]

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä nuorena lapsen saaneen tilanne on monella tapaa parempim eronneenakin. Vanhemmat eroavat siinä missä nuoretkin, miehet kyllästyvät perhe-elämään ja pitävät sivusuhteita, jne. Jos pitää ajatella, olisinko mieluummin eronnut 35-vuotias kymmenen vuotiaan lapsen äiti VAI eronnut 38-vuotias kaksivuotiaan äiti, olisin kyllä ensimmäinen. Jälkimmäisellä on erittäin huonot mahdollisuudet löytää enää hyvää miestä. Ei kukaan lähemmäs nelikymppinen mies halua alkaa pienen lapsen isäpuoleksi, kun omat lapset ovat mahdollisesti jo lähemmäs aikuisia. Ja yli nelikymppisenä alkaa olal hyviä miehiä markkinoilla erittäin vähän, hyviä naisia sen sijaan on paljon eronneina (ihan niitä lapsen myöhäänkin saaneita). 

T. avioliitossa oleva lapsen alle kolmekymppisenä saanut, ei aikeissa erota

[/quote]

Ei, vaan toin esiin sen, että monet 25-vuotiaat voivat tarjota lapselleen taloudellisesti hyvin turvatun ympäristön ja molemmat vanhemmat. Odottaminen ei sen sijaan joidenkin kohdalla takaa mitään, he pystyvät 35-vuotiaana tarjoamaan vain itsensä, pätkätöitä ja hyvää isäehdokasta ei ole näköpiirissä. Ikä ei ole mikään tae hyvästä vanhemmuudesta.

No se on eniten itsestäsi kiinni. Toiset tekevät lapset teini-iässä ja toiset vasta nelikymppisenä, vaihdevuosiin sinulla kuitenkin lienee hyvin vielä aikaa (toki sekin yksilöllistä) :) tietenkin toisilla on vaikeuksia raskautua mutta kyllä sinulla silti aikaa vielä on, älä huoli :)

Niin ja olen itse maisteriksi asti jo opiskellut ja ensimmäisessä määräaikaisessa paikassa. Juhlinut olen aika lailla riittävästi, vaikka vieläkin se maistuu useasti. Nyt kuitenkin pikku hiljaa voimistuu tunne, että bileet on nähty ja täytyisi alkaa vakavoitua.
Ap

Itse täytän kohta 22v. Odotan vielä sitä hyvää taloudellista tilannetta. Muuten voisi lapsi tullakin jo. Hassuja nämä tyypit ketkä on sillee et "kerkeet vielä nähdä baareja, festareita ja matkoja". No ööö... vaikka saisinkin lapsen vaikka 5 vuoden päästä, tuskin olen käynyt baareissa, festareille jne yhtään sen enempää kun että saisin lapsen nyt. Ei vaan kaikkia kiinnosta tommoset. Mulla on hyvä vakituinen suhde, kestänyt pian 5 vuotta. Katto pään päällä, tiukkaa tekee välillä mut silti täs päivä kerralla eletään. Toki nyt voi lähteä sinne baariin ihan milloin vaan näin lapsettomana, mutta jotenkin aina kadun sinne menemistä. Ei vaan oo mun juttu :/ mutta toi lapsenteko ikä ei suinkaan ole se oleellinen asia. Vaan se mitä elämältä haluaa ja muutenkin tuntuuko hyvältä hankkia lapsi. Se että satut olemaan 18v tai 45v äiti tai isi, ei sillä ole merkitystä. Vaan sillä oletko hyvä vanhempi ja saako lapsi hyvän elämän. 

Hain sterilisaatiota 28 vuotiaana kolmannen lapsen jälkeen ja silloin minulle sanottiin että tuskin olisin enää muutenkaan saanut lapsia, sillä toinen munasarja oli pois pelistä ja toinenkin veteli viimeisiä.

Jos olisin jättänyt lasten hankinnan kolmekymppiseksi, niin olisin varmaan jäänyt lapsettomaksi.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:49"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:34"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:28"]En sanoisi että 25-vuotiaalla olisi kiire, mutta tuossa iässä olisi jo hyvä olla ainakin käsitys siitä haluaako lapsia ja mahdollisesti suuntaa-antava lukumäärä, että montako. Toiset saavat lapsen alulle hyvinkin helposti, joillain se vie aikaa. Jollei 25-vuotiaana ole miestä jonka kanssa voisi edes harkita lapsia niin siinä mielessä joitain muutoksia elämässä tulisi parin vuoden sisällä tehdä.
[/quote]
Mä en tajua mistä kaksvitonen löytää miehen, joka haluaa myös lapsia. Itse löysin sellaisen kun olin 32, mentiin naimisiin kun oltiin 34 ja lapset syntyi kun oltiin 36 ja 37.
[/quote]

Kyllä niitä löytyy vaikka miten paljon. Yleensä koulutus on näillä miehillä jäänyt vähemmälle ja ovat jo työelämässä.
[/quote]
Kyllä mulla oli sellainenkin poikaystävä, mutta ei se lapsia halunnut vaan tehdä töitä ja ryypätä.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:52"]Niin ja olen itse maisteriksi asti jo opiskellut ja ensimmäisessä määräaikaisessa paikassa. Juhlinut olen aika lailla riittävästi, vaikka vieläkin se maistuu useasti. Nyt kuitenkin pikku hiljaa voimistuu tunne, että bileet on nähty ja täytyisi alkaa vakavoitua.
Ap
[/quote]
No eihän siinä mitään. Vuoden päästä ehkäisy pois ja niin olet keski-ikäinen ensisynnyttäjä :D

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:57"]Hain sterilisaatiota 28 vuotiaana kolmannen lapsen jälkeen ja silloin minulle sanottiin että tuskin olisin enää muutenkaan saanut lapsia, sillä toinen munasarja oli pois pelistä ja toinenkin veteli viimeisiä.

Jos olisin jättänyt lasten hankinnan kolmekymppiseksi, niin olisin varmaan jäänyt lapsettomaksi.
[/quote]
Erittäin harvinaista noin aikaiset vaihdevuodet. Onko äidilläsi myös?

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:31"]

Oletko aloittaja tosissasi? Olen 24 js valmistun vasta 29-vuotiaana, alalle josta ei saa vakipaikkaa. Eli teen lapsia vasta joskus kolmevitosena enkä ota mitään ressiä siitä :D

[/quote]

Tai sitten et tee lapsia lainkaan. Biologinenkello ei välttämättä noudata sinun suunnitelmia. Se nyt vaan on biologinen fakta että kaikki kolmekymppiset ei enää lapsia haki, ei ainakaan täysin luomumenetelmällä. Joku toinen taas saattaa tärähtää raskaaksi viisikymppisenä.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:41"]Tuntuu, että kaikilla ikäisilläni alkaa jo olla ainakin yksi lapsi.

-ap
[/quote]

Hanki koulutetumpaa seuraa. Kenelläkään samanikäisistä ystävistäni ei ole lapsia, useimmat opiskelevat vielä. Lapset tulevat vasta sitten kun on vakaat tulot ja parisuhde. Terveisin opiskelija, 25 vuotta

Mun mielestä ainut ongelma lastenteon lykkäämisessä ei ole se, että jääkö lapset saamatta, vaan se, että omassa lähipiirissäni niitä sitten tehdään se 3-4 pienellä ikäerolla kun on hirveä kiire ja sitten ei jakseta kun ollaan niin vanhoja. Usein yli 35 vuotiaat ovat niin tottuneita vapaaseen elämäänsä, että lapsen tuoma vastuu ja rajoitteet tulevat järkytyksenä eikä sopeutuminen ole yhtä helppoa kuin parikymppisillä. Puhumattakaan riskitekijöistä jotka kohoavat iän mukana.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:02"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:31"]

Oletko aloittaja tosissasi? Olen 24 js valmistun vasta 29-vuotiaana, alalle josta ei saa vakipaikkaa. Eli teen lapsia vasta joskus kolmevitosena enkä ota mitään ressiä siitä :D

[/quote]

Tai sitten et tee lapsia lainkaan. Biologinenkello ei välttämättä noudata sinun suunnitelmia. Se nyt vaan on biologinen fakta että kaikki kolmekymppiset ei enää lapsia haki, ei ainakaan täysin luomumenetelmällä. Joku toinen taas saattaa tärähtää raskaaksi viisikymppisenä.
[/quote]

Mitä lisäarvoa tuo "täysi luomumenetelmä"? Kysytäänkö sitä kun lapsi menee kouluun, syrjitäänkö hedelmöityshoitolapsia vai mitä?

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:02"][quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:31"]

Oletko aloittaja tosissasi? Olen 24 js valmistun vasta 29-vuotiaana, alalle josta ei saa vakipaikkaa. Eli teen lapsia vasta joskus kolmevitosena enkä ota mitään ressiä siitä :D

[/quote]

Tai sitten et tee lapsia lainkaan. Biologinenkello ei välttämättä noudata sinun suunnitelmia. Se nyt vaan on biologinen fakta että kaikki kolmekymppiset ei enää lapsia haki, ei ainakaan täysin luomumenetelmällä. Joku toinen taas saattaa tärähtää raskaaksi viisikymppisenä.
[/quote]

No sitten en tee lapsia? Ei ne lapset ole minulle mikään elinehto, pärjään varmasti ilmankin.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:01"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:57"]Hain sterilisaatiota 28 vuotiaana kolmannen lapsen jälkeen ja silloin minulle sanottiin että tuskin olisin enää muutenkaan saanut lapsia, sillä toinen munasarja oli pois pelistä ja toinenkin veteli viimeisiä. Jos olisin jättänyt lasten hankinnan kolmekymppiseksi, niin olisin varmaan jäänyt lapsettomaksi. [/quote] Erittäin harvinaista noin aikaiset vaihdevuodet. Onko äidilläsi myös?

[/quote]

Onko vaihdevuodet ja munasolujen loppuminen edes sama asia? Oltiin mutsin kanssa samaan aikaan raskaana, mutsi teki aboritin, eli vastaus kysymykseesi on ilmeisesti: ei.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:06"]Mun mielestä ainut ongelma lastenteon lykkäämisessä ei ole se, että jääkö lapset saamatta, vaan se, että omassa lähipiirissäni niitä sitten tehdään se 3-4 pienellä ikäerolla kun on hirveä kiire ja sitten ei jakseta kun ollaan niin vanhoja. Usein yli 35 vuotiaat ovat niin tottuneita vapaaseen elämäänsä, että lapsen tuoma vastuu ja rajoitteet tulevat järkytyksenä eikä sopeutuminen ole yhtä helppoa kuin parikymppisillä. Puhumattakaan riskitekijöistä jotka kohoavat iän mukana.
[/quote]

Tämä riippuu varmaan näkökulmasta. Minun tutuissani taas nuorena lapset tehneet ovat joutuneet venymään äärimmilleen ja tehneet paikoitellen aika pahoja virheitäkin, koska eivät itse olleen ihan täysin aikuisia vanhemmiksi tullessaan. On ihan tutkittua, että kovin nuorilla vanhemmilla on todennäköisemmin hankalia lapsia.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:03"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:41"]Tuntuu, että kaikilla ikäisilläni alkaa jo olla ainakin yksi lapsi. -ap [/quote] Hanki koulutetumpaa seuraa. Kenelläkään samanikäisistä ystävistäni ei ole lapsia, useimmat opiskelevat vielä. Lapset tulevat vasta sitten kun on vakaat tulot ja parisuhde. Terveisin opiskelija, 25 vuotta

[/quote]

Tai vähän vähän hitaammin aikuistuvia. Kaikki eivät ole kakaroita 30 vuotiaksi asti.

Olen kohta 34-vuotias yhden lapsen äiti. Tein raskaudenkeskeytyksen jokin aika sitten varhaisilla viikoilla. Raskaus sai alkunsa ilmeisesti yhden rikkoutuneen kondomin ansiosta - sekin jäi huomaamatta tilanteen ollessa päällä, muutoin olisimme toki turvautuneet jälkiehkäisyyn.

Tuokin yhdyntäkerta oli ainokainen monen kuukauden sisällä, eli kertalaakista lähti ja ihan vahingossa. Siksi myös päädyimme keskeytykseen miehen kanssa. Koska emme halunneet lisää lapsia - emme nyt emmekä tähän elämäntilanteeseen. 

En ole kuitenkaan toistaiseksi huolissani hedelmällisyyteni vähenemisestä kun ei tuo sikiäminen näytä olevan ongelma. Voisin olla jopa iloinen, jos joku voisi luvata minulle, ettei minun tarvitse olla enää koskaan raskaana. Näin ei kuitenkaan taida tapahtua. 

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:54"]Tottakai on. 25-vuotiaana hedelmällisyys alkaa laskea, ja kun ei voi tietää onko alunperinkään järin hedelmällinen, ja onko kumppani, niin turha sitä on odotella jos kerran lapsia joskus meinaa tehdä. Minä tulin parikymppisenä hyvin helposti raskaaksi, mutta toista lasta sai odotella 8 vuotta, kolmen vuoden odottelun jälkeen tulin raskaaksi mutta se oli tuulimuna, eli keskenmeno tuli, ja sitten menikin 5 vuotta, ja huomasin olevani lähes sillä rajalla jonka olin itselleni asettanut, eli että 35 vuotta on se raja.

Mun lasten ikäeroksi tuli yli 14 vuotta, ei siinä mitään, mutta kyllä nuori äiti oli kivempi olla kuin vanha. Kyllä minä mietin sitä että kun nuorimmaiset pääsee ripille niin minä olen jo vanha mummo viisikymppinen ja mieheni kuusikymppinen, sen ikäisten pitäisi olla jo odottelemassa lastenlasten rippijuhlia. Ja mietin kyllä sitä että ehdinkö nähdä nuorimmaisteni löytävän puolison ja perustavan perheen, jos tulevat isäänsä ja perustavat perhettä vasta yli kolmekymppisenä, kyllä minä haluaisin olla vielä tarpeeksi hyväkuntoinen että voisin tehdä lastenlasten kanssa jotain kivaa.
[/quote]

Vai vanha mummo viisikymppinen. Oletpas lapsellinen. Ja vielä lastenlapsi ripille.... Ne on ne omat sukunsa, missä teiniäitiys on elämäntapa....

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 21:42"]

Nää vastaukset lohdutti kyllä melkoisesti. Minulla on siinä mielessä hyvä tilanne, että parisuhdetta on takana 6 vuotta ja 30-vuotias avokkini haluaa myös lapsia. Hänellä ei vain tunnu olevan lainkaan niin kovia paineita asiaan jos lainkaan. Oikein harmittaa hänen kiireettömyytensä asian suhteen -ap

[/quote]

No jos se sun avokkisi on mies, niin nehän voi tehdä lapsia vaikka 80 vuotiaana, ei miehillä olekkaan mikään kiire, vaihtaa vaan nuoremman vaimon niin homma toimii.